Eräs tuttavani linkitti puheeseen, jossa käsitellään teemoja, joita olen itsekin sivunnut, mutta hyvin erilaisesta näkökulmasta. Kirjoittaja oli aikanaan vastaväittäjäni.

Minusta on mielenkiintoista, että puhe muistuttaa rakenteeltaan yllättävän paljon tietyntyyppistä blogikirjoitusta.

Weapon of Choice.

Nauroin tämän päivän xkcd:lle.

Hauskuus perustuu Banach-Tarskin paradoksiin. Paradoksi perustuu siihen, että kaksi rajoitettua joukkoa, joiden kummankin sisäpisteiden joukko on epätyhjä, voidaan pilkkoa palasiksi niin, palat ovat pareittain kongruentteja. Siis, rotaatioita ja siirtoja lukuunottamatta täysin samoja. Vieläpä äärelliseen määrään palasia.

Tämä kuulostaa hullulta, mutta taustalla on samat reaalilukujen omituisuudet, joiden vuoksi esimerkiksi mitallisuuden kanssa joudutaan käyttämään Borelin joukkoja ja sigma-algebroja. Maallikkoselitys tälle on, että reaalilukujen joukkoja on niin paljon, että mukaan mahtuu kaikenlaista todella hullua. Jos mitallisuuden käsitettä yritetään soveltaa mielivaltaisiin reaalilukujen joukkoihin, niin saadaan aikaan kaikkea todella kummallista, kuten joukko, jonka koko muuttuu, kun sitä siirrellään edestakaisin. Banach-Tarskin paradoksissa tehdyssä paloittelussa saadut palaset ovat luonnollisesti tämänkaltaisia joukkoja.

Luin joskus yli kymmenen vuotta sitten mitta- ja integraaliteorian kurssin, ja silloin vakuutuin, että jatkuva matematiikka ei ole minua varten. Oma henkilökohtainen vakaumukseni on, että reaaliluvut ovat toki ihan kivoja ja käteviä, mutta lukusuora miinakenttä, jossa miinoja on melkein kaikkialla. Tarkoitan tällä jotain sellaista, että reaalilukujen teoria on jotain samanlaista kuin kvanttimekaniikka; arki-intuitio hajoaa aivan täysin, jos sitä yrittää soveltaa. Siksi ehkä tykkään enemmän diskreetistä matematiikasta, ja erityisesti äärellisestä sellaisesta. Kyse ei ole intuitionistien tai konstruktivistien hulluttelusta, vaan siitä, että tykkään luottaa intuitiooni, koska olen laiska.

En ryhtynyt tutkimaan tietojenkäsittelyä tästä syystä; siihen ajauduin sattumalta. Mutta se on osasyy, miksi olen pysynyt alalla. Ei sillä, joutuu täälläkin toisinaan äärettömyyksien kanssa tekemisiin, mutta se on yleensä sellaista kilttiä äärettömyyttä, joka muuttuu äärelliseksi sitten symmetrioiden ja abstraktioiden soveltamisen jälkeen. Jos valinta-aksioomalla oikeasti on väliä, niin liikutaan jossain sellaisessa maailmassa, jossa mikään ei ole varmaa. Sopii joillekin, mutta, not my weapon of choice.

Transhumanismi ja minä.

Transhumanismi on kattokäsite, jonka alle voidaan laskea oikeastaan kaikki sellaiset progressiiviset pyrkimykset, joilla pyritään poistamaan ihmisyyden asettamia biologisia rajoitteita. Monessa suhteessa transhumanismi on - ehkä täysin ymmärrettävästikin - leimautunut lähinnä kaikenlaisten äärimmäisten utopististen projektien ajamiseksi. Tällainen ajattelu herättää pelkoa, ja sinänsä melko ansiokkaita ajatuksia muuten tuottanut Francis Fukuyama esitti, että transhumanismi on äärimmäisen vaarallista jo ideatasolla. Fukuyaman argumentin yksi keihäänkärki on, että jos ihmisyyden asettamia rajoitteita voidaan rikkoa yksilötasolla, tämä moninkertaistaa jo olemassaolevia eroja ihmisten kyvykkyyden ja tuottavuuden välillä, eräänlaisen matteus-vaikutuksen kautta.

Fukyaman ajatus on tässä suhteessa oikeastaan melko läheistä sukua Blank Slaten karikatyyrille. Fukuyaman argumentti on, että liberaali yhteiskuntamalli - klassisessa mielessä ymmärrettynä, jotta emme sotke nyt anglososialismia tms. tähän mukaan - perustuu syvällisellä tasolla siihen, että on tietty ihmisyyden kattokäsite, jonka kautta kohtelemme kaikkia yhteiskuntamme jäseniä tasapuolisesti. Jos tällaista käsitettä ei voi soveltaa, eli jos jotkut ovat "enemmän kuin ihmisiä", koko yhteiskunnan oikeutusmekanismi katoaa. Tämä on tietenkin näennäisargumentti, mutta sen näennäisyys ei ole täysin ilmeinen.

Sen näennäisyys voidaan kuitenkin tuoda esiin siinä, että me jo nyt hyväksymme, että ihmiset käyvät silmäleikkauksissa parantaakseen näköään. Hyväksymme sen, ettei umpilisäkkeen tulehdukseen tarvitse kuolla, vaan umpilisäke voidaan poistaa kirurgisesti. Me hyväksymme, että vammautuneille ihmisille - esimerkiksi haavoittuneille sotilaille - voidaan asentaa tekoraajoja menetettyjen tilalle. Me hyväksymme - ainakin osa meistä hyväksyy - keinohedelmöityksen niille, joilla on ehkä syystä tai toisesta vaikeuksia saada lapsia. Hyväksymme sukupuolen korjaamisen leikkauksella.

Kiteyttäen, hyväksymme ruumiin abstraktiorajojen ja ihmisyyden asettamien rajoitusten rikkomisen sellaisella perusteella, että pyrimme palauttamaan yksilön toimintakyvyn johonkin normiin. Pysähtykäämme kuitenkin hetkeksi miettimään tätä periaatetta. Likinäköisyyden tiedetään olevan vahvassa yhteydessä lukemisen määrään siten, että paljon lukevat ovat usein likinäköisiä. Taipumus tähän on geneettinen, ja on tilastollisesti (joskaan kausaalinen suhde on vähintään hatara) yhteydessä korkeampaan älykkyyteen jne. (1) Sivuutan kysymyksen muun problematiikan, mutta jos ajattelemme näin, niin mitä muuta silmälasit ja silmäleikkaukset ovat, kuin pyrkimyksiä rikkoa ihmisyyteen liittyvä biologinen rajoite, joka "määrää", että oppineisuuden hinta on likinäköisyys?

Samanlainen tarkastelu voidaan tehdä - ja itseasiassa argumentti usein esitetäänkin julkisuudessa - sellaisten lääkkeiden kohdalla, jotka korjaavat jotakin sinänsä inhimillistä puutetta, joka haittaa (tai jonka koetaan haittaavan) normaalia elämää. Ääriesimerkkinä (ja paljolti aivan syystäkin kritisoituna sellaisena) ylivilkkaiden lasten lääkitseminen Ritalinilla ja vastaavilla lääkkeillä. Muina esimerkkeinä toiminevat (väitetty; en ota kantaa paikkansapitävyyteen) masennuksen ylidiagnosointi ja -lääkintä, tai vaikkapa amerikkalaisten opiskelijoiden parissa yleistynyt taipumus käyttää stimulantteja opintomenestyksensä parantamiseen.

Näissä erilaisissa "post-humaaneissa" esimerkeissä on nähtävissä selviä yhteyksiä, ja ei ole mitenkään provokatiivista sanoa, että ne ovat jonkinlaisella kaltevalla pinnalla. Suurin osa ihmisistä kuitenkin asettaa rajan johonkin; transhumanistiksi voitaneen karakterisoida niitä, jotka joko eivät aseta sitä lainkaan, tai asettavat sen kauas esimerkiksi nykyisestä lainsäädännöstä. Esimerkiksi useimpien oikeasti toimivien stimulanttien napsiminen opiskelumenestyksen parantamiseksi, on Suomessa peräti laitonta.

En itse ole varsinaisesti transhumanisti, koska suhtaudun luontaisesti ennakkoluuloisesti tällaisiin projekteihin, erityisesti silloin, kun ne tapahtuvat ns. tieteellisen kontekstin ulkopuolella, erilaisten puoskarien, helppoheikkien, hurmoshenkisten julistajien jne. ehdoilla. Sensijaan olen transhumanisti siinä merkityksessä, että mielestäni erilaisia keinoja rikkoa "ihmisyyden rajat" tulee tutkia huolella, eikä niihin tule suhtautua lähtökohtaisesti tabuina tai asioina, joita "ei saa" tutkia jostakin hämärästä eettisestä syystä.

Uusi tieto ja uudet teknologiat ovat aina herättäneet ihmisissä pelkoja. Tämä on tietysti täysin luonnollista, mutta luonnollisuus ei ole oikeutus sille, että näille peloille pitäisi antaa valta. Ihmiset ovat heikkoja, menevät suhteellisen herkästi rikki, ja ihmisillä on tavattoman paljon rajoituksia siinä, mihin he kykenevät. Jos näitä rajoja voidaan työntää tuonnemmas, on ainakin syytä selvittää tämän kustannukset. Asenne, joka torjuu tällaisen tiedon tavoittelun, on, paradoksaalista kyllä, epäinhimillinen, sillä ihmisyyteen kuuluu myös pyrkimys parempaan. Tällainen väittämä tulkitaan usein tarkoitushakuisesti pyrkimyksenä kohti jotakin tiettyä utopistista kapeaa tavoitetta, hinnalla millä hyvänsä, mutta kuten niin usein erilaisten jarrumiesten puheissa, se perustuu (täysin tahalliseen) väärinymmärrykseen.

(1) Älykkyyden ja likinäköisyyden yhteys voi selittyä täysin sillä, että älykkäämmät ihmiset tuppaavat lukemaan enemmän ja juuri lukeminen altistaa likinäköisyydelle.

Paskaksi & Palamaan.

On jo jonkin aikaa siitä, kun olen viimeksi päässyt tutkailemaan meemin paskaksi ja palamaan ilmentymiä. En lue nykyisin enää useinkaan Jyrki Kasvin kirjoituksia, mutta surffaillesani päädyin linkittämääni kirjoitukseen ja sen kautta Tosimies-lehden sivuille.

Koska parodiahorisontti on kaikilla poliittisilla rintamilla jo muuttunut eräänlaiseksi parodiasingulariteetiksi jouduin miettimään aivan tosissaan, onko tämä jonkinlaista pilaa, aivan samaan tapaan kuin (edelleen) mietin Conservapedian osalta. Tämä on täydellinen paraatiesimerkki amerikan ihmemmaasta tuodusta aivovammakonservatismista: pyssyjä, muskeliautoja, väkivallan ihannointia, tiedevastaisuutta, homofobiaa, tässä on sitä kaikkea. En kykene edes lainaamaan näitä tekstejä.

Villeimmätkään vainoharhaiset olkiukot, joita makkaratukista, vihreistä ja mokuttajista esitetään, eivät pääse asiattomuudessaan lähelle tätä lehteä. Mielestäni liberaaleilta on todella mautonta rakennella tällaisia olkiukkoja joissa pilkataan toisten maailmankuvaa. Pakkohan tämän on olla parodiaa, pelkkä olkiukko, eikö niin? Sanokaa minulle, ettei tuo ole tosissaan tehty.

ostetan ja myidän.

Luin mielenkiintoisen artikkelin, What's Wrong About Insider Trading?, ja olen suunnilleen samaa mieltä asiasta. Sisäpiirikauppoja hierovia pidetään jonkinlaisina arkki-pahiksina, mutta missä rikos ja erityisesti missä uhri?

Sisäpiirikaupat ovat kiellettyjä siksi, että sisäpiiri - esim. pörssiyrityksen hallitus tms - saa jonkin tiedon ennen markkinoita, ja voi siksi myydä tai ostaa hintaan, jonka he tietävät muuttuvan, kun tieto tulee julki. Tämä ansaintamahdollisuus on siis epäreilu, so. se on markkinahäiriön ja informaatioepäsuhdan hyväksikäyttöä. Sitä voi siis verrata petokseen. Petoksen uhri on kaupan toinen osapuoli, joka myy tai ostaa puutteellisen informaation varassa.

Ajatellaan toisenlaista tilannetta. Kunnanhallitus valmistelee päätöstä kaavoittaa jokin alue, joka on tällä hetkellä käytännössä peltoa. Tämän alueen maan hinta tulee nousemaan rajusti, kun kaavoitus on tehty. Hallituksen jäsen kertoo tästä lankomiehelleen, joka asuu alueella, ja tämä ostaa naapureilta niin paljon peltoa kuin vain suinkin pystyy. Parin vuoden kuluttua tämä lyö rahoiksi myymällä rivitalotontteja. Onko tämä laitonta? (Minä en tiedä, onko se laitonta, siksi kysyn.) Pitäisikö sen olla?

Sisäpiirikaupoissa tilanne on ihan sama, eroa ei juuri ole. Kummassakin on päämies (tässä osakkeenomistaja, kunnan tapauksessa äänestäjä) ja agentti (päättäjä), ja agentilla on enemmän tietoa kuin päämiehellä, joten agentti voi kupata päämiestä.

Henkilökohtainen moraalinen tutkani sanoo, että selvästi tässä on jotain moraalitonta. Hieman samaan tapaan kuin puolison pettämisessä tai siinä, että menee naimisiin rahasta, vain ottaakseen myöhemmin eron. Meillä kuitenkin on laki, joka kontrolloi sisäpiirikauppoja, muttei jälkimmäisiä petoksen muotoja. Mikä ero näillä oikeastaan on niin, että sisäpiirikauppojen tekijä on merkitty rikollinen lopuksi iäkseen, kun taas aviorikoksen tekijää korkeintaan hieman paheksutaan, ja jos kyseessä on nainen, niin usein myös kehutaan "rohkeaksi" tai "räväkäksi" naistenlehdissä?

Sananvapaus: Nyt. Redux.

Iso-Britannian herjausta ja kunnianloukkausta koskevat lait ovat ehkä maailman ankarimmat. Simon Singh esimerkiksi joutui kiropraktikoiden kynsiin, kirjoitettuaan artikkelin, jossa hän kritisoi - kieltämättä kovasanaisesti - kiropraktikkojen yhdistystä ja esitteli muutamia tapausesimerkkejä, joissa kiropraktikkojen hoidot olivat tappaneet ihmisiä.

Myös the Economist on kritisoinut (linkki vaatinee kirjautumisen) näitä lakeja kovasanaisesti ja vaatinut niitä muutettavan. Ulkomaalaiset eivät ole turvassa näiltä laeilta, sillä siihen, että englantilainen tuomioistuin ottaa tapauksen käsiteltäväkseen, riittää, että joku englannissa on lukenut loukkaavana pidetyn artikkelin. Esimerkkinä Ecomist käytti tapausta, jossa ukrainalainen liikemies nosti oikeusjutun ukrainalaista verkkosivuston ylläpitäjää vastaan ukrainaksi kirjoitetun artikkelin perusteella, ja voitti.

Siksi kehotankin kaikkia lukijoitani, joita sananvapaus kiinnostaa, allekirjoittamaan vetoomuksen sananvapauden puolesta. Asia on tärkeä, koska a) Singin keissi osoittaa, että tieteelliseen evidenssiin perustuva kritiikki voi johtaa oikeustoimiin ja b) kukaan ei ole missään päin maailmaa turvassa näiltä oikeusjutuilta.

Päivitys:
Listaan tässä muutaman keissin, miksi asia on tärkeä.

• Henrik Thomsen, tanskalainen radiologi haastettiin oikeuteen, kun hän kertoi lääketieteen konferenssissa MRI-kuvausta tehostavan ruiskeen aiheuttavan NSF-sairautta munuaispotilailla.
• Thomsen tosin vastaa samalla mitalla.
• Sittemmin "onnellisesti" päättynyt tapaus, jossa vitamiinipillerikauppias ja AIDS-denialisti haastoi Guardianin ja Ben Goldacren.
• Lisää löytyy kampanjasivuilta.

Tietynlaisessa keskustelun juonteessa on toisinaan asetettu liiallinen akateeminen pohdinta ja eritysesti numeerinen - laskentaan perustuva - päättely kyseenalaiseksi, kontrastina ns. terveen järjen käyttöä vastaan. Perusteena on mitä ilmeisimmin se, että ns. arkijärki on evoluution ja tradition koettelema ja siksi hyväksi havaittu, kun taas numeerinen päättely on aivan viime vuosisatojen (tai kymmenten, kun puhutaan tietokoneella laskettavista isoista datamääristä) hapatusta.

Argumentti on kuitenkin juuri kuollut. SCIAM:in mukaan numeerinen ja abstrakti matemaattinen ajattelu on itseasiassa vanhempaa kuin lähinnä valehteluun ja sosiaalisiin peleihin soveltuva kielellinen ajattelu. Kädelliset ovat etupäässä matemaattisia eläimiä, vasta toissijaisesti kielenkäyttäjiä. Tämä tulkinta on niin herkullinen, etten voi olla hykertelemättä ääneen.

Sataa tai paistaa.

Osmo Soininvaaran blogissa oli juttu siitä, miten Australiaan on rakenteilla suuri aurinkovoimala. Hinta nyt oli tietysti aika suuri, mutta en puutu siihen. Keskustelussa tuli esiin kysymys, miksi Saharaan ei rakennettaisi aurinkovoimaloita tuottamaan sähköä Euroopan tarpeisiin.

Sivuuttaen varsinaiset tekniset ja olosuhteisiin liittyvät hankaluudet ja itse voimaloiden hinnan, niin siirtoverkko olisi käsittääkseni merkittävä osa koko investoinnista ja iso pullonkaula. En kuitenkaan tässä käsittele mitään asian teknistä puolta.

Poliittinen kysymys nousi keskustelussa esiin myös. Eli koska Afrikka on poliittisesti epävakaampaa kuin Eurooppa, tällaisen linkin luominen ja riippuvuuden lisääminen tuntuisi hölmöltä. Mikä voi olla tietysti ihan perusteltua.

Kylmän teräksen realiteetti sanoo, että jos jossain on jotain riittävän arvokasta, niin se hyödynnetään. Esimerkiksi Saudi-Arabia, joka on yksi ahdasmielisimmistä islamilaisista teokratioista maailmassa, on USA:n tärkeä liittolainen öljynsä vuoksi. Raha puhuu, samoin kylmä teräs. Jos Saharan aurinkoenergia tulee kustannustehokkaaksi tavaksi tehdä energiaa Eurooppaan, sen hyödyntämiseen löytyy poliittinen tahto ja keinot.

Taannoisessa Talouselämä-lehdessä Seppänen esitti huumorilla Suomen ja Namibian yhdistämistä. Kirjoitus oli tietysti huumoria, mutta itse leikittelin joskus ajatuksella, että suomalaiset perustaisivat siirtokunnan Namibiaan. Namibiasta tosin ei kannattaisi vetää johtoja Eurooppaan.

Tieto on valtaa.

Wolfram alpha ei ehkä ihan toimi vielä niinkuin pitäisi, mutta projektina se on kunnianhimoinen.

Eihän se ole mies eikä mikään...

En jaksa etsiä päivystävien feministien (tms) haukkuja, mutta jos joku viitsii, niin laittakaa kommentteihin linkkejä.
Viittaan siis uutiseen, jonka mukaan miehiäkin (muka) syrjitään.

Julistan siksi leikkimielisen kilpailun: Linkittäkää kirjoituksia (mielellään blogeja tai verkkokolumneja, ei kommentteja tai Suomi24-kamaa, ei keskustelufoorumeita jne) joissa ko. tutkimuksen tekijän "mieheyttä" tavalla tai toisella kyseenalaistetaan.

Rikotaan ikkunoita

Kuka sanoi, ettei ikkunoita rikkomalla voi lisätä talouskasvua?

Vitsit vitsinä. Via: Greg Mankiw

Arvon mekin ansaitsemme.

Luin kirjoituksen heikkouden osoittamisesta heti aamusta. Muistan keskustelleeni ihmisten kanssa aikanaan virheiden tekemisestä. Huomasin halveksuvani ihmisiä, joilla on "hyvä itsetunto". Siis niitä, jotka kirkkain silmin selittävät kyllä varmasti ymmärtävänsä, osaavansa, tekevänsä oikein jne.

Sellainen asenne ei ole rakentava eikä hyödytä ketään. Ihminen, joka ei koskaan joudu häpeämään sanomisiaan ja myöntämään mielipiteitään jälkikäteen virheellisiksi, ei ole "viisas" tai "erehtymätön", vaan psykopaatti ja todennäköisesti kykenemätön kokemaan minkäänlaista häpeää. Tosiasiassa suurin osa ihmisistä kyllä häpeää, muttei vain halua myöntää sitä, koska se on nimenomaan heikkouden osoitus.

Julkinen keskustelu asioista, joissa esiintyy merkittävissä määrin kontingentteja väittämiä, on vaikeaa tällaisessa ilmapiirissä. Tosiasioiden myöntäminen sellaisessakin tilanteessa, että on hypoteettisesti analysoinut johtopäätöksiä jotka on vedetty sittemmin epätosiksi osoittautuneista lähtökohdista, johtaa häpeärangaistuksiin. Jopa silloin kun Björn Wahlroos myönsi 90-luvulla aikanaan kannattaneensa marxilaista taloustiedettä kunnes tuli vakuuttuneeksi sen virheellisyydestä, häntä paheksuttiin, koska hän oli myöntänyt olleensa väärässä.

Vika ei todennäköisesti ole vain kulttuurissamme, vaan kyse on todennäköisesti myötäsyntyisestä ominaisuudesta. Kulttuuri ja ympäröivä yhteiskunta kylläkin vahvistavat tätä käyttäytymistä, koska yhteiskunta koostuu ihmisistä, joilla tämä taipumus on. On vain sopivaa pohtia asiaa evoluutiopsykologian kannalta. Economistin jouluspesiaalissa oli pitkähkö, kaikille vähääkään asiasta joskus lukeneille täysin tuttua asiaa sisältänyt artikkeli. Kommentit olivat paljolti ala-arvoisia. En lähde evoluutiopsykologian metodologisista ongelmista keskustelemaan, niitäkin on paljon, mutta jotenkin hämmästelen sitä vimmaa jolla asiaan suhtaudutaan.

Itse olen ollut väärässä moneen kertaan. Tämä johtuu siitä, että esitän paljon väittämiä ja teorioita ilman, että huolellisesti vertaisin niitä evidenssiin. Luotan yksinkertaisesti siihen, ettei kukaan ota niitä tosissaan tai jos aikoo ottaa tosissaan, niin hankkii niiden tueksi tai niitä vastaan tasapainoisesti evidenssiä ja tekee päätöksensä vasta sitten. Jokainen definiittisestikin esitetty väite on vain arvaus siitä, millainen maailma ei ole. Kieli on välineenä kuitenkin sellainen, että väitteiden pehmentely johtaa metatason ongelmiin ja siihen, että itse viesti ei mene perille.

Ihminen, joka uskoo tietävänsä lopullisen totuuden, on epämielenkiintoinen robotti.

Päivän palat.

Jotekin viimeisin XKCD kiteytti sen, mikä jo nyttemmin kuolleessa blogimaailmassa aikanaan oli periytynyt sfnetin "ikuisten poikamiesten" pahimmasta painajaisesta. Kiinnittäkää huomiota stripin viimeisessä kuvassa olevan kilpakosijan hiuksiin.

Free Exchage, ainoa seuraamistani Economistin blogeista, viittasi pystyynkuolleen vakuutusjätti AIG:n palkkauspolitiikkaan. Isot bonukset kaikille, jotta porukka ei lähtisi kävelemään en masse. Valtion rahalla, tietenkin.

No, ainakin se raha menee työntekijöille, eikä osakkeenomistajille, kuten joidenkin pankkien kohdalla - ne kun alkoivat jakaa vaikeuksistaan huolimatta jättiosinkoja heti kun valtio avasi pohjattoman arkkunsa. Siihen puuttuminen olisi ollut "pahaa sosialismia", kuten Bushin hallinnon "konservatiivit" sanoivat. Jostain syystä ne, jotka retoriikassaan puolustavat markkinataloutta, saavat jakaa vapaasti veronmaksajien rahoja, kunhan ne jaetaan rikkaille eikä köyhille. Perustelu on varmaan se, että ne rikkaat ne verotkin suurimmaksi osaksi maksavat...

Soininvaaran blogissa on keskusteltu elvytyspolitiikasta. Kuten sanoin, en ole kovin keynesiläinen, eli en usko isoihin kertoimiin elvytyspolitiikassa, kuten republikaanien talousneuvonantajiin lukeutuva Greg Mankiw. Hän on kirjoitellut viimeaikoina paljon keynesiläisyyden puolustuksia. Makrotalouteen keskittyminen tehnee jotain sellaista. Huomaan itsekin noiden ajatusten subversiivisuuden. IS-LM-malli ja sen väännökset ovat erittäin houkuttelevia ja vakuuttavia. Valitettavasti evidenssi, ei estetiikka, ratkaisee sen, mikä toimii.

Osmo S. kirjoittaa tänään myös luottolamasta. Siihenkin keskusteluun osallistunen.

Joulukuu.

New Scientistissa oli kirja-arvostelu Stephen Bakerin kirjasta Numerati. Sen voisi laittaa joulupukin toivomuslistalle. Olen vähän katsellut tiedon louhintaa, en paljoa harrastanut, mutta perustekniikoita vähän kuitenkin. Jotenkin en osaa kauheasti hermostua siitä, että joku osaa päätellä ostoksistani tai webbiselailuistani jotain siitä, mitä haluaisin ehkä ostaa. On näistä tietenkin vakavampiakin juttuja kehiteltävissä, mutta jotenkin en jaksa kiihtyä niinkuin jotkut.

Tämän vuoden talous"nobelistin" Krugmanin kirja the Conscience of a Liberal olisi varmaankin hauska lukea myös. Se on nyt jo vuoden vanha, mutta jotenkin en usko, että se happanee ihan niin nopeasti.

Sammakkojen joukkotuholle stoppi, ilmeisesti sieniä tuhoavalla aineella. Sammakoista suurin osa on jo tuhoutunut, ja nykymenolla ne kuolevat sukupuuttoon minun elinaikanani. Toisin kuin olen nähnyt jossain väitettävän, syyllinen ei ole ilmastonmuutos.

Joulupukki tulee reilu kolmen viikon päästä. Onko teillä jo joulukalenterin ensimmäinen luukku avattuna?

Elä pidempään....

Raskaammat isotoopit voivat pidentää elinikää, referoi New Scientist. Tämä kuulostaa ihan retrolta scifi-tavaralta, mutta ilmeisesti tutkimus on ihan oikeasti julkaistu ja näyttöä on; ymmärtääkseni banaanikärpästen elinikää saatiin lisättyä 30 prosenttia. Ei muuta kuin kastelemaan kasvimaata raskaalla vedellä, juottamaan liha- ja siipikarjalle raskasta vettä ja rikastamaan kasvihuoneiden ilmaa ¹³C¹⁸O₂-hiilidioksidilla.

Verkostoituminen.

Muutama vinkki verkostoitujille. "Coolien" ihmisten statuksessa voi olla kuplaa. Olen koettanut opettaa pojilleni, että sellaiset kaverit, joiden suosiosta joutuu kilpailemaan, ovat yleensä huonoja kavereita. Kirjoittaja on mitä ilmeisimmin samaa mieltä. Via Marginal Revolution

Marginal revolutionin Alex Tabarrok selittää, miksi hänen mielestään USA:laisten libertaarien pitäisi äänestää Demokraatteja.

Valtio otti USA:ssa Fannien ja Freddien haltuun. Voitot yksityistetään, tappiot sosialisoidaan. Näin toimivat konservatiivit. Puolustukseksi täytyy sanoa, että niiden romahtaminen olisi aiheuttanut mittavia ulkoisvaikutuksia ja todennäköisesti lukuisia pankkien kaatumisia. Rahoituspuolen häiriöillä on ikävä tapa aiheuttaa reaalipuolella pahaa jälkeä, joten tämä on todennäköisesti viisasta, edellyttäen että se tehdään oikein.

Uusimassa printtiversiossa oli mukana Technology Quarterly, joka on aina mielenkiintoista, jos kohta populaaria ja epätarkkaa, luettavaa.

Kansa rakastaa verojaan.

Kannattaa lukea teksti Pigou-veroista. En ole samoilla linjoilla useimmissa asioissa Mankiwn kanssa, koska hän on (amerikkalainen) konservatiivi, mutta tässä asiassa kyllä.

Ilmeisesti Ramadanin kunniaksi Economist kirjoittaa islamilaisesta rahoitusteoriasta. Muslimien, kuten (oikeiden) kristittyjenkin, on kiellettyä ottaa korkoa, mikä tietenkin on tehotonta. Tämä asettaa rahoitusalalle merkittäviä haasteita.

Ilmastonmuokkaus tekniikan ja tieteen haarana on myös esillä ko. lehdessä. Jutun taustaoletuksena toimii tuttu sosialistien, homoseksuaalien, hippien, vasenkätisten, juutalaisten jne. levittämä valhe, jonka mukaan ihmisen toiminta on nostanut hiilidioksidin määrää ilmakehässä ja että tällä olisi muka jonkinlainen vaikutus ilmastoon.

En sitten osannut pysyä poissa. Luentokausi alkoi ja täytyy keskittyä abstraktioihin. Lupaan, etten enää puhu tietyistä asioista ja että kylmästi poistan kaikki niitä asioita koskevat kommentit. Paluu alkuperäiseen, siis.

Ja nyt:
Fysiognomia ei olekaan pseudotiedettä, kertoo Economist. Tutkimusaineistona jääkiekkoilijoita, mistä jotkut vetänevät omat johtopäätöksensä.

Koskettaminen tekee anteliaaksi, samassa lehdessä viime viikolla.