torstai 12. maaliskuuta 2020

Baby Baby

Eilen WHO julisti ncovid-19 coronaviruksen pandemiaksi. Viime yönä Suomen aikaa USA asetti brittejä lukuunottamatta Euroopan maat matkustuskieltoon.

Italiassa koko maa on käytännössä karanteenissa. Koska virus tartuttaa tai ainakin sairastuttaa herkimmin vanhuksia -- ja myös tappaa näitä -- ja koska Italiassa on yksi maailman vanhimmista väestöistä, kuolleisuus on ollut jo nyt suurta.

Turkki on avannut Kreikan vastaisen rajansa, ja mitä ilmeisimmin järjestää (pakko?) kuljetuksia maassa oleskeleville afgaaneille, irakilaisille jne rajalle ja joidenkin tietojen mukaan sotilaat ovat osallistuneet raja-aitojen murtamiseen.

Iranissa useampia parlamentin jäseniä on joutunut sairaalahoitoon ja muutamia huippupoliitikkoja on kuollut coronaviruksen aiheuttamaan infektioon.  Vielä muutama viikko sitten maassa esitettiin että koko virus on USA:n propagandatempaus jolla yritetään painaa maan äänestysprosenttia alas.

Osakemarkkinat ja öljynhinta ovat syöksyneet. Lisää romahdusta on tulossa lähiviikkoina.

Jälkiviisaus on kaikista viisauden muodoista jaloin, mutta totean tässä että henkilökohtaisesti tilanteessa minua harmittaa pääasiassa se etten viime vuoden lopulla kasvattanut enempää käteisvarantojani. Kevään aikana on todennäköisesti erittäin hyvä aika ostaa osakkeita. Taantuma seuraa usein tällaista shokkia, rajukin sellainen, mutta mitä rajumpi shokki on, sitä rajumpi on siitä toipuminen.

Kullan hinta ei ole ainakaan vielä reagoinut voimakkaasti. Se jopa laski eilen selvästi. Tämä viittaisi siihen että apokalyptiset skenaariot eivät ole kovin todennäköisiä.  Sen vähän mitä yksittäisiä pörssikursseja selailin, kyseessä oli jonkinlainen yleispaniikki, mutta oli siellä joitain nousijoitakin, esimerkiksi joitain hoiva-alan yrityksiä.

Suurin uhka coronaviruksesta ei ole se, että se tappaa kaikki. Näyttää siltä että varsin suuri osa ihmisistä sairastaa infektion hyvin lievänä tai jopa käytännössä oireettomana. Puhtaasti lääkinnällisessä mielessä suurin uhka muodostuu siitä että jos epidemian huippu on liian terävä, samanaikaisesti sairaalahoitoa vaativien tapausten määrä kasvaa niin suureksi että monia kuolee koska ei ehditä hoitamaan.

Tämäkin on todennäköisesti vähemmän ongelma pitkällä aikavälillä. Suurempi ongelma tulee käyttäytymisestä ylipäätään. Olen jo nyt todistanut sosiaalisessa mediassa ihan rationaalisina pitämieni ihmisten panikoivan ja syyttävän hallitusta ja viranomaisia epäpätevyydestä ja siitä että Suomessa ei ole ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin. Tämä nyt on tietenkin yksittäistapauksena harmitonta, mutta se paljastaa kuitenkin jotain inhimillistä jolla on poliittisesti kauaskantoisia seurauksia.


tiistai 11. helmikuuta 2020

Solitary Man vol 2.

Joskus joidenkin asioiden kanssa ei vain voi jatkaa vaikka haluaisi. Kun ihmiset haluavat elämästä ja ihmissuhteesta erilaisia asioita, niin hyviä vaihtoehtoja on vähän.

Yksi katkos mutta neljä vuotta ja rapiat päälle. Kipu on taas kova.

Elämä jatkuu.


torstai 9. tammikuuta 2020

Oikeiston ja vasemmiston eroista

Näin jonkinlaisen karakterisoinnin siitä, miten oikeistolaiset ja vasemmistolaiset näkevät toisensa. En muista sitä enää, mutta itselleni tuli mieleen vanha karakterisointini "vasemmistolaiset ovat typeriä, oikeistolaiset roistoja".

Pikemminkin ehkä sanoisin näin että vasemmistolaiset ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat omaksuneet tyhmiä ideoita ja tämän vuoksi he ovat valmiita pahantekoon. Oikeistolaiset taas ovat pahoja ihmisiä, jotka ovat omaksuneet tavallisia ideoita ja ovat siksi valmiita tekemään tyhmiä asioita.

tiistai 7. tammikuuta 2020

2020

Vuosikymmen vaihtui kaikessa hiljaisuudessa. Vietin joulun perheen ja muiden rakkaiden ihmisten seurassa. Huomasin aerobisen kuntoni rapistuneen, ja vaikka kuntosalilla treeni kulki todella hyvin myös vuoden vaihteessa, on nimenomaan jaksamisen kanssa ongelmia. Hengästyessäni esimerkiksi pulssin ja hengityksen tasaantumiseen menee varsin kauan, ja hengästyn helpommin kuin aiemmin.

Tilanne ei ole paha, mutta "ylipainoa" on jonkin verran ja liikkua pitäisi muutenkin kuin levytangon kanssa. Jatkan aiemmin luonnostelemallani ohjelmalla, mutta lisäsin siihen yläkroppapäivien päätteeksi nyt alkuun joitain minuutteja kuntopyörällä. Lisään minuutin per kerta, kaksi kertaa viikossa. Ajattelin myös osallistua puolimaratonille tänä vuonna. Olen tätä kyllä suunnitellut jo kahtena viime vuotena enkä ole saanut aikaiseksi vuoden 2017 jälkeen. Nyt voisi olla aika.

Kulunut vuosikymmen oli monella tapaa kyllä hyvin erikoinen. Siihen mahtui kaikenlaista häslinkiä ja huseerausta. En nyt käy niitä tässä erittelemään, ne on käsitelty aiemmissa kirjoituksissani niin perin pohjin.

Huomaan että olen menettänyt mielenkiintoni politiikkaan ja poliittiseen keskusteluun osallistumiseen käytännössä kokonaan. Jätän sen suosiolla nuoremmille. Ehkä joskus sitten 10-15 vuoden päästä taas innostun päivittelemään maailman menoa. Nyt minulla on liiaksi kiire arkisten asioiden kanssa. En voi vaikuttaa mitenkään siihen miten muut ihmiset ajattelevat, enkä ole enää ollenkaan niin vakuuttunut oman ajatteluni erinomaisuudesta tai hyödyllisyydestä kuin olin vielä ehkä 10 vuotta sitten.

En luota oikein kenenkään analyysiin mistään, jos rehellisiä ollaan. Olen lopettanut lehtien lukemisen, en seuraa uutisia jne. Kaunokirjallisuudesta luen lähinnä scifiä niinkuin nuorempana, ammattikirjallisuudesta käsillä olevien ongelmien kannalta relevantteja tutkimusartikkeleita. Minua ei edes jaksa oikein liikuttaa minkäänlaiset ääliömäiset hölmöilyt joita julkisuudessa tehdään, lähinnä joskus naureskelen hölmöimmille heitoille kun niitä sattuu kantautumaan korviini. 

Vanhempi poikani hakee lukioon tänä vuonna. Hän menee ensi viikonlopuksi tutustumaan "sisäoppilaitokseen", jossa järjestetään samalla pääsykoe. Mielenkiintoista nähdä millaisen opintopolun hän valitsee tai mille hän ajautuu, riippuen nyt tietenkin vähän näiden kokeiden tuloksista ja muistakin tekijöistä.

Naisystäväni hankki jo toisen koiran. Pidän koirista tavattomasti. Kumpikin koira on Espanjasta tuotu rescue-koira, siis käytännössä kadulta tms löydetty pentu joka on sitten lähetetty Suomeen saamaan kodin. Kummankin luonne on aivan ihastuttava: Ne ovat erittäin seurallisia ja luottavaisia yksilöitä. Nuorempi on tottelevainen ja vanhempi on hieman vähemmän; kyse ei ole uhmakkuudesta vaan siitä että sitä ei ollut aikanaan koulutettu lainkaan. Kyllä se on oppinut joitain komentoja, mutta suhtautuu edelleen kaikkeen jonkinlaisena leikkinä. eikä sille ole muodostunut samanlaista "mentaalista mallia" esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksesta kuin mitä tuoreemmalla tulokkaalla näyttää olevan.

Itselläni oli aikanaan kaksi Welsh Corgia joiden luonteet kehittyivät hieman samoin. Ensimmäisenä hankittu koira sai paljon huomiota ja perinpohjaisen koulutuksen. Lisäksi se oli tavattoman ahne ja valmis tekemään herkkujen vuoksi mitä tahansa. Toinen koira sensijaan ei kauheasti piitannut herkuista eikä innostunut koulutustilanteista.  Mutta noiden kahden koiran kanssa tuli hyvin toimeen kun käskytti ensimmäistä; toinen koira peesasi aina kaikessa.

Tärkein ominaisuus joka molemmilla näillä uusilla koirilla on, on se että kumpikin tykkää jossain määrin makoilla ihmisen sylissä sohvalla television ääressä. Tämä on erittäin tärkeä ominaisuus koiralla.

Tilastojen perusteella on odotettavissa että kumpikin koirista on elosa vielä 2030. Tuolloin molemmat lapseni ovat jo reilusti yli 20. Toivon mukaan olen silloin vielä työkykyinen. Ja ehkä vielä vahvempi kuin nykyisin. Ehkä.

tiistai 17. joulukuuta 2019

Yule on jo ovella

Jään tänään todennäköisesti vapaalle loppuvuodeksi. Aloitin salilla 531-ohjelman nyt hieman huonoon aikaan, ja rikoin siis päätökseni olla ottamatta mitään "kunnollista" ohjelmaa ennen vuoden vaihtumista.

Ohjelma on seuraavanlainen:
  • Maanantai: Penkki 531, pystypunnerrus 70% 3x8, soutu 75% 4x6
  • Tiistai: Kyykky 531, sikaniska 105% 4x5, vatsalihakset
  • Torstai: Pystypunnerrus 531, penkki kapealla otteella 75% 4x6, leuanveto
  • Perjantai: Maastaveto 531, kyykky 70% 3x8.

Prosentit ovat kunkin noston laskennallisesta työmaksimista, sikaniskassa tämä prosentti lasketaan maastavedosta ja  soudussa penkkipunnerruksesta. Tarkoitus on, että ohjelma ei ole liian väsyttävä niin, että voin siirtyä siitä sitten esimerkiksi Bridgeen ensi vuonna.


perjantai 29. marraskuuta 2019

Veto

Tänään vedin 5x170kg maasta. Se ei ole ennätykseni, mutta se on paljon enemmän kuin mihin olen pystynyt yli puoleen vuoteen. Olkavarsi on vuorostaan kipeytynyt, ja tämä haittaa penkki- ja pystypunnerrusta. Muuten kaikki sujuu. Hienoinen ahdistuksen lisääntyminen treenipäivien jälkeen on ollut havaittavissa, joten kevennän ensi viikosta taas volyymiä. Lisäksi olkavarren tylppä jomotus voimistuu kyykätessä raskaasti, joten siitäkin voisi ottaa jonkin verran lepoa.

Aloitin lukemaan Hugh Howeyn kirjaa "Hiekka" vihdoinkin. Siilo-trilogian luin viime vuonna, ja se oli todella hyvä. Ahmin kirjan jo melkein loppuun. Howey on selvästi hyvä maalailemaan post-apokalyptisiä visioita.



maanantai 18. marraskuuta 2019

I'm worth a million in prizes

Työni tutkimuksellinen osuus on jonkin aikaa ollut ns proprietary, minkä vuoksi en ole puhunut siitä pahemmin. Sen verran voin sanoa, ettei se ole korkealentoista vaan lopulta aika ankeaa mekaanista vääntöä ja yritystä löytää heuristiikkoja, joilla saa tietyn algoritmin skaalautumaan juuri sen verran että saadaan vähän isompi asiakas hoidettua. Tee työtä jolla on tarkoitus jne.

Akateemisella puolella opetus vie nyt 90% kaikesta työajastani, ja opiskelijat osaavat vaatia aikansa. Käytännössä kaikki "vapaa" aikani menee opiskelijoiden ohjaamiseen. Meitä on ohjeistettu tästä kai jotenkin, mutta olen lepsu ja annan käytännössä yksityistunteja niille jotka niitä kehtaavat pyytää. Lisäksi ohjaan useampia diplomi- ja kandintöitä aiheista jotka eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole kovin kiinnostavia.


Viimeisen parin vuoden aikana molemmat lapseni ovat innostuneet musiikista. Itsekin nuorempana vähän pläräilin elektronisen musiikin parissa. Tein yhden vinyylilevyn B-puolen kaksi raitaakin erään kaverin "levy-yhtiön" ensimmäiselle julkaisulle ja lisäksi heitin pari keikkaa tanssibileissä Tampereella. Nuo ajat ovat kaukana takanapäin, enkä koskaan ollut "hyvä", mutta meillä oli tavattoman hauskaa. Nyttemmin nuorempi poikani on soittanut pianoa ja "konsertoi" joulukuussa leikkimielisesti soitonopettajansa järjestämässä pienessä tilaisuudessa. Vanhempi poika taas on soittanut bassoa, hankin hänelle aikanaan soittotunteja eräältä tamperelaiselta ammattibasistilta, joka kehui tuolloin poikaa lahjakkaaksi. Harrastus jäi yhden kesän mittaiseksi tuolloin, mutta nyt kun poika on 15, musiikki on alkanut ilmeisesti kiinnostaa muista syistä.

Olen onnekas siinä, että kumpikin lapsista tuntuu olevan terve ja kykenevän ajattelemaan ja analysoimaan asioita erittäin hyvin. Lasten hankkiminen on tavallaan suuri riski. Jos lapsilla menee hyvin elämässä, ne tuottavat suurta onnea vanhemmalle. Toisaalta lasten sairastelu ja epäonni elämässä koskee vanhempaan aina kovaa. Nettona olen itse kokenut kaiken hyväksi ja positiiviseksi, mutta muistan etenkin varhaislapsuudesta vakavimmat sairastumiset ja niiden tuottaman stressin. Sellaisen vielä, joka sai hetkeksi usein kadottamaan itsensä.

Erään kerran nuorempi poikani sairastui vesirokkoon ja sai vakavan septisen ihotulehduksen. Kiikutin pojan ensiapuun kun kävi ilmeiseksi että olotila oli hyvin heikko. Ensiavun vastaanottotiskillä oli ilmeisen heikkolahjainen mies toimittamassa asiaa ja esti jonoa etenemästä. Sanoin hänelle asiallisesti että voitteko toimittaa tämän asianne myöhemmin, ja tämä vastasi tylysti että "odota vuoroasi", ja jatkoi jonkin viikonlopun sosiaalisen tapahtuman kertaamista. En muista tarkkaan mitä sanoin (huusin) miehelle, mutta lopputulema oli, että vartija kutsuttiin paikalle. Lapsi sai kyllä hoitoa, vaikka olikin erittäin vakavassa tilassa.  Olen ehkä kirjoittanut asiasta tänne ennenkin.