Homo nullius coloris

 Olen viimeksi kirjoittanut blogiin hieman yli vuosi sitten. 

Tässä välissä elämäni on muuttunut monelta osin hyvin toisenlaiseksi. Lapset ovat käytännössä jo muuttaneet pois kotoa. Olen viettänyt poikamieselämää. Pyöräillyt, juossut, treenannut enemmän kuin koskaan aiemmin.  Olen juossut maratonin ja useampia puolimaratoneja. Olen vieraillut Los Alamosissa, julkaissut taas pitkän tauon jälkeen tutkimuspapereita. Opettanut, oppinut, tehnyt työtä jota en ole koskaan ennen tehnyt, kuten myyntityötä. 

Painoni on noussut ja se on laskenut ja sitten noussut taas. Olen nauranut, itkenyt, ollut sairaana, terveenä. Olen juonut viiniä ja katsellut auringonlaskua. Olen kokenut epätoivoa ja inspiraatiota.  Olen voittanut viinabingon ja hävinnyt kädenväännön. Olen polttanut käteni ja lyönyt polveni, kaatunut polkupyörällä ja seissyt kylmässä vedessä. Olen sukeltanut, kellunut, lukenut, kirjoittanut, soittanut, kuunnellut, nukkunut ja valvonut. 

Olen tavannut julkkiksia, olen oppinut uusia asioita, olen istunut pöydässä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekevät päätöksiä kulisseissa. Olen ollut huolissani, mielissäni, peloissani, innoissani, kylmissäni, kuumissani, harmissani ja tohkeissani. Olen ollut, elänyt. 

Eletyt päivät kuuluvat kuolemalle. Memento Mori.