Luin kirjoituksen heikkouden osoittamisesta heti aamusta. Muistan keskustelleeni ihmisten kanssa aikanaan virheiden tekemisestä. Huomasin halveksuvani ihmisiä, joilla on "hyvä itsetunto". Siis niitä, jotka kirkkain silmin selittävät kyllä varmasti ymmärtävänsä, osaavansa, tekevänsä oikein jne.
Sellainen asenne ei ole rakentava eikä hyödytä ketään. Ihminen, joka ei koskaan joudu häpeämään sanomisiaan ja myöntämään mielipiteitään jälkikäteen virheellisiksi, ei ole "viisas" tai "erehtymätön", vaan psykopaatti ja todennäköisesti kykenemätön kokemaan minkäänlaista häpeää. Tosiasiassa suurin osa ihmisistä kyllä häpeää, muttei vain halua myöntää sitä, koska se on nimenomaan heikkouden osoitus.
Julkinen keskustelu asioista, joissa esiintyy merkittävissä määrin kontingentteja väittämiä, on vaikeaa tällaisessa ilmapiirissä. Tosiasioiden myöntäminen sellaisessakin tilanteessa, että on hypoteettisesti analysoinut johtopäätöksiä jotka on vedetty sittemmin epätosiksi osoittautuneista lähtökohdista, johtaa häpeärangaistuksiin. Jopa silloin kun Björn Wahlroos myönsi 90-luvulla aikanaan kannattaneensa marxilaista taloustiedettä kunnes tuli vakuuttuneeksi sen virheellisyydestä, häntä paheksuttiin, koska hän oli myöntänyt olleensa väärässä.
Vika ei todennäköisesti ole vain kulttuurissamme, vaan kyse on todennäköisesti myötäsyntyisestä ominaisuudesta. Kulttuuri ja ympäröivä yhteiskunta kylläkin vahvistavat tätä käyttäytymistä, koska yhteiskunta koostuu ihmisistä, joilla tämä taipumus on. On vain sopivaa pohtia asiaa evoluutiopsykologian kannalta. Economistin jouluspesiaalissa oli pitkähkö, kaikille vähääkään asiasta joskus lukeneille täysin tuttua asiaa sisältänyt artikkeli. Kommentit olivat paljolti ala-arvoisia. En lähde evoluutiopsykologian metodologisista ongelmista keskustelemaan, niitäkin on paljon, mutta jotenkin hämmästelen sitä vimmaa jolla asiaan suhtaudutaan.
Itse olen ollut väärässä moneen kertaan. Tämä johtuu siitä, että esitän paljon väittämiä ja teorioita ilman, että huolellisesti vertaisin niitä evidenssiin. Luotan yksinkertaisesti siihen, ettei kukaan ota niitä tosissaan tai jos aikoo ottaa tosissaan, niin hankkii niiden tueksi tai niitä vastaan tasapainoisesti evidenssiä ja tekee päätöksensä vasta sitten. Jokainen definiittisestikin esitetty väite on vain arvaus siitä, millainen maailma ei ole. Kieli on välineenä kuitenkin sellainen, että väitteiden pehmentely johtaa metatason ongelmiin ja siihen, että itse viesti ei mene perille.
Ihminen, joka uskoo tietävänsä lopullisen totuuden, on epämielenkiintoinen robotti.
11 kommenttia:
Minulla on tuohon kysymykseen ihan yksinkertainen vastaus joka ei edellytä savannin ja metsästäjä-keräilijän postuloimista. Suurin osa ihmisistä on laiskoja, eli pyrkivät säästämään energiaa. Kontingentti argumentti on aina tietojenkäsittelyllisesti raskaampi kuin puhtaan abstrakti, edellinen edellyttää teorian punnitsemista suhteessa vaihtuvaan todellisuuteen. Mikä on taas se mitä sellainen ihminen joka käyttää teoriaa ongelmiensa hahmottamiseen tekee, kontra asiasta jolla ei hänelle mitään henkilökohtaista relevanssia tyyliin marxismin toimivuus lausuva iltalehden lukija.
Ajatuksia herättävä kirjoitus. Hyvä itsetunto taitaa usein olla eufemismi epärealistisille käsityksille itsestä. Sen seuraukset ovat hirveät.
Yhdysvalloissa asuessani työpaikkani kesäjuhlissa mukana oli perheet. Ohjelmassa oli erilaisia kilpailuita. Eräässä kilpailussa piti osua maalitauluun. Tyttö oli surkea heittäjä, silti äiti jatkoi kehumista, ja siirsi tytön niin lähelle maalitaulua että osuminen oli mahdotonta. Kun tyttö sitten onnistui, äiti yritti saada kaikki katselijat kehumaan tyttöä ylitsevuotavasti. Äiti täytti täysin alemman keskiluokan stereotypian tunnusmerkit. Tytär oli hyvää vauhtia kasvamassa samanlaiseksi.
Olen kuitenkin huomannut, että terve eli realistinen itsetuntemus ja hieman liioiteltu itseluottamus auttavat myös kehittämään omia kykyjä. Missä tahansa lajissa jossa on mukana iso mentaalinen komponentti, ainakin itse pystyn suoraan huomaamaan itseluottamuksen ja tulosten välisen yhteyden.
Tältä kannalta golf on mielenkiintoisin laji. Golf-kierroksen kesto on sen verran pitkä, että siinä menestys kasvatttaa itseluottamusta, ja kun liian korkea itseluottamus alkaa nousta päähän, se kostautuu ja näkyy epäonnistumisena. Siitä on taas pystyttävä synnyttämään itseluottamus. Tästä ilmiöstä on sanontakin, "golf bites back".
Olen ihmetellyt itsekin evoluutiobiologian vastaista vimmaa. Ehkä se menee liian henkilökohtaisiin asioihin, liian lähelle ihmisen omakuvaa. Usein toistuva kuvio tuntuu olevan, että jossain vaiheessa mukaan tulee väistämättä moraaliargumentteja, myös sellaisessa keskustelussa jossa yritetään vain kuvataan vain sitä miten asiat ovat. Esimerkkinä tämän Soininvaaran kirjoituksen loppupuolisko.
Mikko, kaikki EvPsyk kritiikki ei ole uskonnollis-moraalisesti motivoitua. Henk. koht. kuulun siihen filosofiseen koulukuntaan joka pitää koko hommaa jokseenkin turhanpäiväisenä puuhasteluna, ehkä epäreilusti. Ei minulla ole sinänsä mitään minkäänlaista tutkimusta vastaan, mutta kun sen tulokset ovat banaliteetteja mallin naiset preferoivat varakkaampia miehiä niin kiusaus todeta jotain tyyliin "no shit Sherlock" on suuri.
Jos löytyisi geenit eli jonkinlainen empiriisesti todennettava perusta niin sitten asia olisi vähän eri. Tässä ja nyt en vaan näe mitään käytännön eroa sillä selitetäänkö käyttäytymisen realiteetteja perimällä vai perimmäisillä tajunnantasoilla.
Freudilaisuudessa ja muissa koulukunnissa on paljon vikaa ja idioottimaisuuksia, mutta ne ovat kuitenkin onnistuneet sanomaan jotain ihmisenä olemista joka ei ole itsestäänselvää, eli jotain kiinnostavaa. Niistä on ollut hoitojen muodossa myös ainakin jonkinlaista instrumentaalista hyötyä. Ainoa hyötykäyttö evoluutiopsykologialle josta olen tietoinen on typerät popularisoinnit joilla selitetään kurjuuden eri muodot väistämättömäksi biologiseksi olotilaksi, ei sinänsä että vakavasti otettava tutkimus tätä tukisi ja sitä ei tämän takia tulisi siitä syyttää.
Oma mielipiteeni on samantyyppinen kuin Tiedemiehellä, en osaa sanoa onko evo psyka pohjimmiltaan totta vai ei, minusta se on oikeastaan sivuseikka. Kiinnostusta herättää vain se vimma, jolla evopsykaa vastustetaan kun taas johonkin antropologiaan suhtaudutaan aika neutraalisti.
En oikestaan pidä moraalia tai uskontoa perimmäisenä kriitikoiden motivaattorina. Todennäköisempänä pidän sitä, että jotkut evopsykan havainnot osuvat niin lähelle itseä, että ne halutaan torjua. Ihmisillä on erilaisia tapoja torjua omakuvansa kannalta ikävät asiat, moraalilausumat ovat niistä yksi. Tämä ei tietenkään sinänsä todista mitään suuntaan eikä toiseen, mutta herättää minun mielenkiintoni.
Mutta herätit mielenkiintoni, osaatko kertoa tarkemmin, miksi tarkalleen pidät sitä turhanpäiväisenä puuhasteluna?
Kulttuuriimme on rakennettuna sellainen umpikuja, että jos viisastuu virheestään ja muuttaa mieltään, on epäluotettava takinkääntäjä, mutta jos ei viisastu tai ainakaan myönnä virhettään, on oppimiskyvytön änkyrä.
Uskon, että tämä on pikemmin kulttuurinen juttu kuin ihmisaivojen ominaisuus. Idän kulttuureissa, esim. Japanissa, homma näyttää toimivan niin, että kasvot menetetään virheestä ja ne palautetaan polviasennossa suoritetulla itsekritiikillä ja anteeksipyynnöllä.
Meillä vanhat virheet kuitataan sillä, että "no, se oli sitä aikaa ja tämä on tätä".
Jussi on oikeassa siinä, että "takinkääntäjää" pidetään usein vielä pahempana kuin sellaista, joka ei myönnä virheitään.
Minusta on harvinaisempaa, että jotain haukutaan oppimiskyvyttömyydestä kuin takinkääntäjyydestä. Opportunismista kyllä haukutaan helposti, mutta ne argumentit ovat usein syytöksiä "oppien myymisestä". Esimerkiksi se, miten vasemmisto yrittää toistuvasti esittää vihreät kokoomuksen apupuolueena (mikä ei ole minusta kauhean paha haukkumasana, vaikka onkin täysin väärä karakterisointi) ja koko oppositio syyttää yleisesti opportunismista tai jopa takinkäännöstä, vaikka mitään puolueen linjan kanssa räikessä ristiriidassa olevia päätöksiä ei ole edes tällä hallituskaudella tehty.
Änkyröiksi nimitetään lähinnä kai niitä, jotka jyräävät yhtä ja ainoaa asiaa vuodesta toiseen.
Teemu:
Suurin osa ihmisistä on laiskoja, eli pyrkivät säästämään energiaa.
Mietittyäni vielä lisää päädyin samoille linjoille. Heikkouden myöntäminen tai avun pyytäminen erehdyksensä korjaamiseen, vaikka se olisikin kuinka yleishyödyllistä, on oman vastuun ulkoistamista.
Ihmiset ovat laiskoja eivätkä halua tehdä muiden kotitehtäviä ainakaan jatkuvasti.
Ilkeä ilmiö aiheeseen liittyen.
Mikko: " en osaa sanoa onko evo psyka pohjimmiltaan totta vai ei, minusta se on oikeastaan sivuseikka. Kiinnostusta herättää vain se vimma, jolla evopsykaa vastustetaan"
Onpa erikoinen kanta. Minua ainakin kiinnostaa ensisijaisesti, mitkä teoriat ihmis/eläinpsykologiassa ovat lähinnä todellisuutta. Ihmisaivot ovat varmasti evoluution muokkaama elin, mutta spesifeihin evopsykan hypoteeseihin sopii suhtautua agnostisesti niin kauan, kuin ne ovat pelkkää paleofiktiota.
Miksi kantani on erikoinen? Minusta se ei poikkea sinun kannastasi mitenkään. Eikö agnostisuus tarkoita juuri sitä että koska Jumalan olemassaolosta ei voi sanoa mitään varmaa, kysymys ei ole kiinnostava eli relevantti.
Sen sijaan kiivautta herättäviä aihepiirejä voi käyttää metatasolla löytääkseen ja tarkastellakseen yhteiskunnallisia tabuja. Jos on sellaisesta kiinnostunut.
Lähetä kommentti