torstai 20. toukokuuta 2010
ostetan ja myidän.
Luin mielenkiintoisen artikkelin, What's Wrong About Insider Trading?, ja olen suunnilleen samaa mieltä asiasta. Sisäpiirikauppoja hierovia pidetään jonkinlaisina arkki-pahiksina, mutta missä rikos ja erityisesti missä uhri?
Sisäpiirikaupat ovat kiellettyjä siksi, että sisäpiiri - esim. pörssiyrityksen hallitus tms - saa jonkin tiedon ennen markkinoita, ja voi siksi myydä tai ostaa hintaan, jonka he tietävät muuttuvan, kun tieto tulee julki. Tämä ansaintamahdollisuus on siis epäreilu, so. se on markkinahäiriön ja informaatioepäsuhdan hyväksikäyttöä. Sitä voi siis verrata petokseen. Petoksen uhri on kaupan toinen osapuoli, joka myy tai ostaa puutteellisen informaation varassa.
Ajatellaan toisenlaista tilannetta. Kunnanhallitus valmistelee päätöstä kaavoittaa jokin alue, joka on tällä hetkellä käytännössä peltoa. Tämän alueen maan hinta tulee nousemaan rajusti, kun kaavoitus on tehty. Hallituksen jäsen kertoo tästä lankomiehelleen, joka asuu alueella, ja tämä ostaa naapureilta niin paljon peltoa kuin vain suinkin pystyy. Parin vuoden kuluttua tämä lyö rahoiksi myymällä rivitalotontteja. Onko tämä laitonta? (Minä en tiedä, onko se laitonta, siksi kysyn.) Pitäisikö sen olla?
Sisäpiirikaupoissa tilanne on ihan sama, eroa ei juuri ole. Kummassakin on päämies (tässä osakkeenomistaja, kunnan tapauksessa äänestäjä) ja agentti (päättäjä), ja agentilla on enemmän tietoa kuin päämiehellä, joten agentti voi kupata päämiestä.
Henkilökohtainen moraalinen tutkani sanoo, että selvästi tässä on jotain moraalitonta. Hieman samaan tapaan kuin puolison pettämisessä tai siinä, että menee naimisiin rahasta, vain ottaakseen myöhemmin eron. Meillä kuitenkin on laki, joka kontrolloi sisäpiirikauppoja, muttei jälkimmäisiä petoksen muotoja. Mikä ero näillä oikeastaan on niin, että sisäpiirikauppojen tekijä on merkitty rikollinen lopuksi iäkseen, kun taas aviorikoksen tekijää korkeintaan hieman paheksutaan, ja jos kyseessä on nainen, niin usein myös kehutaan "rohkeaksi" tai "räväkäksi" naistenlehdissä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
36 kommenttia:
Milton Friedman oli myös sisäpiirikaupan laillistamisen puolestapuhuja. Hänen pääperustelunsa oli se, että informaatio yrityksen oikeasta tilasta tulee julkiseksi paljon nopeammin.
Maailma on täynnä asymmetristä kauppaa, jossa toinen osapuoli tietää jotain mitä toinen ei. En itsekään ymmärrä, miksi tämä on erityiseen superrikoksen asemaan nostettu.
Olisiko laillista tehdä avioehto, jossa pettämisestä tulisi sopimusrikkomus, ja siitä joutuisi maksamaan sakkoja tms? Ymmärrettävästi useimmat eivät halua tällaista avioehtoa, koska avioliittoa solmiessaan pitävät mahdollisena, että tulevat itse olemaan joskus pettävänä osapuolena.
Hmm.. blogger näyttää etusivulla kaksi kommenttia, mutta täällä ei kuitenkaan ole yhtään. Tunnustaako joku kommentoineensa?
Kyllä. Täällä kommentointisivulla kyllä näkyy, mutta ei itse tekstin sivulla.
Moraali on asia erikseen, mutta uhrittomia rikoksia ei ole olemassakaan. Siksi sisäpiirikauppojen kriminalisoiminen on järjetöntä.
Talous"rikoksissa", joista suurin osa liittyy jotenkin verojen maksamattomuuteen, olisi muutenkin paljon siivottavaa, mutta niihin ei kannattane mennä tässä yhteydessä
Sisäpiirikaupan kriminalisoimisen problematiikka ei johdu minusta teon "uhrittomuudesta". Minusta teko ei ole "uhriton", koska siinä myydään tai ostetaan ja toinen osapuoli tulee tietyssä mielessä huijatuksi. Kannatan kyllä sisäpiirikaupan sallimista, mutta en siksi että se olisi uhriton, vaan siksi, että se on mielestäni osa sellaista moraalista toimintaa, jota ei ole mielekästä kontrolloida laeilla.
En käsitellyt tekstissäni sitä epäsymmetriaa, joka linkittämässäni artikkelissa oli olennaista, eli että sisäpiiri-informaatiota on kuitenkin lupa käyttää päätöksenteossa, jos päätös on se, että pitää tai jättää ostamatta. Jos minulla on Soneran osakkeita, jotka aion myydä, mutta hallituksessa istuva jäsen sanoo, että älä myy, meille on tulossa isot kaupat ja osakkeen arvo nousee, niin myymättömyyteni on myös sisäpiiri-informaation hyödyntämistä, ja senkin pitäisi kaiken järjen mukaan olla laitonta.
Mikä pahempaa, koska laki kannustaa käyttämään informaatiota nimenomaan transaktioista pidättäytymiseen, tämä haittaa entisestään informaation pääsyä markkinoille ohentamalla markkinoita juuri silloin kun jotain markkinoiden kannalta olennaista informaatiota on tulossa.
... selvästi tässä on jotain moraalitonta. Hieman samaan tapaan kuin[..]siinä, että menee naimisiin rahasta, vain ottaakseen myöhemmin eron.
Tuon ei lain mukaan pitäisi olla mahdollista. Avioliittolain 103 b §: Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Osituksen sovittelu ei tarkoita, ettei osituksessa saa mitään. Naimakauppa voi hyvinkin kannattaa ns. onnenonkijoille.
Pointti on, että sen yrittäminen ei ole rikollista. Sisäpiirikauppojen tekeminen silloinkin, kun hyöty jää vähäiseksi, on.
Jos joku ansaitsee sisäpiirikaupalla x euroa, niin se x euroa on pois transaktioiden vastapuolilta, ei se moraalisessa mielessä poikkea varastamisesta. Verrattuna tavallisiin rikoksiin potentiaalinen hyöty on eri luokkaa. Jos joku tietää huomisen hinnan 100% todennäköisyydellä, niin tämän informaation arvo on periaatteessa ääretön, vaikka sitä ei käytännössä pystyisi realisoimaan.
Sisäpiirikauppojen laillistaminen toisi myös markkinoille uuden
tekijän, joka voisi vaikuttaa ennalta-arvaamattomasti. Jos jollain markkinaosapuolella olisi ~100% varmaa tietoa tulevaisuudesta jota saisi laillisesti käyttää, niin se tuskin siirtäisi hintoja lähemmäs mitään optimipistettä, vaan toisi vain monimutkaiseen koneistoon uuden epävarman osan lisää.
Pörssikauppojen uhrin osoittamisessa on se ongelma, että myyjä/ostaja olisi tehnyt kaupat joka tapauksesa. Uhri on oikeastaan itseasiassa se, jolta kaupat jäivät tekemättä, koska hinta oli pari senttiä tms. liian korkea.
Sisäpiirikaupan nimittäminen "varastamiseksi" on vähän samanlaista kuin nimittäisi varastamiseksi sitä, jos vaikka meteorologi soittaa velipojalleen, joka myy festarilippunsa jollekin ennen kuin viikonlopun hirmumyrskyn ennuste tulee julki.
Esimerkkisi eivät ole täysin analogiset. Sisäpiirisäännökset koskevat nimenomaan henkilöä itseään ja hänen lähipiiriään, käytännössä kai enimmäkseen lapsia. (Jokin aika sitten paljastui jossa parivuotiailla lapsilla oli mittavia optiopositioita.)
Lankomiestä sisäpiirikauppasääntö ei kai koske, koska lankomies ei ole sisäpiiriä. Kyseessä on kai pikemminkin yrityksen tiedotusvelvoitteen rikkominen, kun salassa pidettävää tietoa on annettu etukäteen jollekin rajatulle joukolle. Pitäisikö sinusta sellaista sääntöä muuttaa?
Ja kyllä, käsittääkseni virkamiestä koskevat vastaavat lait, eiköhän se olisi laitonta jos virkamies ostaisi itselleen tontteja, koska tietäisi tekevänsä jonkun päätöksen joka tulee vaikuttamaan hintoihin.
Sinänsä ei ole mitenkään uutta, että moraalittomana aikana kaikki ihmiset keksivät mitä ihmeellisimpiä rationalisointeja sellaisten lakien poistamiselle, jotka ovat olleet moraalittomuuden esteenä.
Ymmärsin niin, että siinä yhdessä isossa suomalaisessa pörssiyhtiön keississä kyseessä oli nimenomaan lankomies ja kumpaakin jahdattiin, mutta voi olla, että muistan tai ymmärsin väärin.
Minä en näe tätä asiaa niin, että tällaisen moraalittomuuden estäminen lainsäädännöllä on "este" tällaiselle moraalittomuudelle, vaan epäilen, että sisäpiirikaupan ja sisäpiiri-informaation käytön kieltäminen on epätarkoituksenmukaista. Jos sisäpiirikaupat olisivat sallittuja, niistä saataisiin enemmän informaatiota, kun sisäpiiriläisten tekemiä kauppoja seurattaisiin. Nyt käytetään bulvaaneja yms, jotta ei paljastuttaisi.
Lisäksi voi hyvin olla, että sisäpiirikaupan moraalittomuus voidaan korjata muullakin tavalla kuin kieltämällä se. Kiellon rationalisointina tuntuu nimittäin olevan se, että joku hyötyy. Meidän kulttuurissamme suhtaudutaan yleensäkin hyötyyn jonkinlaisena moraaliongelmana siten, että mikä tahansa hyöty, joka saadaan ilman "työtä", nähdään moraalittomana, täysin riippumatta siitä, miten tämä hyöty syntyy ja mistä se tulee.
Minä en näe tätä asiaa niin, että tällaisen moraalittomuuden estäminen lainsäädännöllä on "este" tällaiselle moraalittomuudelle, vaan epäilen, että sisäpiirikaupan ja sisäpiiri-informaation käytön kieltäminen on epätarkoituksenmukaista.
Niin, minä näen sen niin että moraalittomana aikana moraalittomat ihmiset näkevät kaikki moraalia ylläpitävät lait "epätarkoituskenmukaisina".
Onko Mikon kommentti tulkittava nyt niin, että aviorikoksesta, kavereille valehtelemisesta, ihmisten syrjimisestä sosiaalisissa tilanteissa, jne. pitäisi ihmisiä laittaa vankilaan?
Käsittääkseni nuo eivät ole koskaan länsimaissa olleet laittomia. Puhun vain sellaisista laeista joita pidettiin hyvinä silloin kun ihmisillä oli vielä moraalista selkärankaa, ja nyt seistään vaikka päällä jotta voidaan keksiä tekosyy miksi vain juuri tuosta kyseisestä laista pitäisi luopua tarpeettomana. Se on sitä akateemista kiljupunkkariutta jossa kaikki pitää rikkoa. Tarkoituksenmukaisesti juuri ne lait jotka estävät vapautta koetaan epätarkoituksenmukaiseksi -- tai mikä nyt kunkin henkilön mielirationalisointi kieltojen poistamiselle onkaan.
Puhun vain sellaisista laeista joita pidettiin hyvinä silloin kun ihmisillä oli vielä moraalista selkärankaa, ja nyt seistään vaikka päällä jotta voidaan keksiä tekosyy miksi vain juuri tuosta kyseisestä laista pitäisi luopua tarpeettomana.
Sensijaan, että möliset epäkoherentisti, niin voisit esimerkiksi esittää, miten tarkalleenottaen tämä laki estää tai vähentää moraalittomuutta tai vähentää niitä haittoja, joita tästä moraalittomuudesta aiheutuu.
Aika outoihin tilanteisiin tuo johtaisi, ainakin jos tarkoituksena olisi sallia kaikenlaisen ei-julkisen tiedon hyväksikäyttö. Saisivatko esim. keskuspankin jäsenet myydä tiedon tulevasta korkopäätöksestä jollain mielettömällä hinnalla?
Tai jos joku saa vaikka tiedon jonkun firman tulevasta osavuosikatsauksesta etukäteen, ja se on selvästi odotettua parempi. Nyt alkaa vaikuttamaan, että voi ostaa riskillä nolla, ja tämä saa ihmiset tekemään hulluja temppuja. Periaatteessa tuohon ostopositioon kai voisi sijoittaa kaikki maailman rahat, koska riski on 'nolla' ja tuotto-odotus > 0.
Pörssihän on yleisestiottaen vain foorumi, jonka puitteissa kauppaa käydään. Useimmat pörssit ovat yksityisiä yrityksiä, en näe oikeastaan mitään syytä, miksi ne eivät saisi itse päättää omista säännöistään ja tehdä sopimuksia niiden rikkomisesta seuraavista sanktioista. Nykyisin lainsäädäntö on oikeastaan tällaisen itsesäätelyn ja siten - näin siis uskon Friedmanin argumentin tapaan - infromaation leviämisen kannalta haitallista.
Jos sisäpiirikauppa ei olisi kiellettyä, pörssin toimijat ottaisivat tämän huomioon. Nykyisellään kaikki luottavat ettei sisäpiiri-informaatiota markkinoilla ole. Tämä oletus on väärä, ja tästä on tutkimustuloksiakin. Nyt ei ole tässä kirjaa käden ulottuvilla, mutta Bodie, Kane, Marcus: "Investements" sisälsi yhden luvun sisäpiirikaupasta ja sen mukaan 'salassapidettävä' informaatio alkaa valua markkinoille usein jo hyvän aikaa ennen sen julkistamista.
Keskuspankin johtokunnan tms. toiminnasta säädetään laeilla, jotka keskuspankin toiminnasta määräävät. Nykyisin käsittääkseni kokousten tulokset julkistetaan välittömästi niiden päätyttyä, ja kaikki niissä sanottu on julkista. Tarvittaisiin useamman asiasta päättävän tahon salaliitto, joka operoi kokousten ulkopuolella, jotta voitaisiin tuottaa informaatiota, jota se voisi käyttää hyödyksi.
Vielä tuohon "nollariskiin", ei sillä informaatiolla voi äärettömästi voittoja tehdä. Jos yhtiön osakkeita on markkinoilla 100 miljoonaa kappaletta, niin yhden euron hintaerosta voi tehdä voittoa korkeintaan sen sata miljoonaa, ja yleensä paljon vähemmän, koska kaikki eivät kuitenkaan suostu myymään päivänhintaan.
Ei kai kukaan oleta että sisäpiiri-informaatiota ei tällä hetkellä olisi markkinoilla, lain on vain tarkoitus estää ainakin pahimmat väärinkäytökset. Toinen esimerkki voisi olla esim. talouden tukipaketista neuvottelevat virkamiehet ja poliitikot, joilla voisi hetkellisesti olla arvokasta valuuttakursseihin vaikuttavaa tietoa. Varmaan joku maailmassa olisi valmis maksamaan tästä informaatiosta huomattavan määrän rahaa, varsinkin koska kaikki olisi täysin laillista.
Jos osakkeen hintaero on 1, niin eiköhän sillä voi tehdä huomattavasti enemmän voittoa kuin 1*osakkeiden määrä. Koska kuviteltu riski on lähellä nollaa, niin se saa ostamaan jotain, jossa payoff on suurempi kuin yhden suhde yhteen, esim. optioita tai jotain. Joka tapauksessa joku melko varmasti yrittäisi hyödyntää maksimaalisesti tämän can't lose -skenaarion, jollain tavalla, koska se olisi täysin laillista.
Optioillakaan ei voi tehdä markkinoilla rahaa äärettömästi. Eikä niitä voi kuka tahansa noin vaan kirjoittaa, eikä niitä kuka tahansa osta.
Jokainen transaktio, jolla pyritään hyötymään hintaerosta, valuttaa sitä informaatiota lisää markkinoille. Lopulta - ja kauan ennen kuin teoreettinen maksimihyöty on ulosmitattu - ei enää löydy niitä toisia osapuolia sille kaupalle.
Useimmat pörssit ovat yksityisiä yrityksiä, en näe oikeastaan mitään syytä, miksi ne eivät saisi itse päättää omista säännöistään ja tehdä sopimuksia niiden rikkomisesta seuraavista sanktioista.
...
Jos sisäpiirikauppa ei olisi kiellettyä, pörssin toimijat ottaisivat tämän huomioon.
En ymmärrä, kuinka sijoittajat voisivat ottaa sen huomioon. Hyvä esimerkki sisäpiiritiedon varaan rakennetusta liiketoiminnasta oli Wincapita. Vain yrityksen johdolla oli tiedot liiketoiminnan luonteesta, ja lopputuloksen me tiedämme. Jos sellainen toiminta on mielestäsi hyväksyttävää, niin aika vapaamielinen näkemys. Sanoisinko jopa anarkistinen, eli pas2 vaan ja palamaan...
Toinen asia mikä pisti silmään oli se, että koska pörssi on yksityinen yritys, niin se saisi mielestäsi itse vapaasti päättää rangaistuksista. Entäpä kun monessa maassa ja kunnassa vesilaitos on osakeyhtiö, niin voisiko sekin sallia kuseskelun kaivoon - ainakin hallituksen jäsenille, jos ei nyt koko seurakunnalle?
Kumis,
Wincapita on vähän huono esimerkki, koska siinähän oli kyse huijauksesta. Sinänsä olet oikeassa, että täysin laissez faire sisältää tämäntyyppisiä ongelmia, mutta minusta on aika jyrkkä kalteva pinta siitä, että jos yhtiön johto/hallitus saisi käydä kauppaa yhtiön osakkeilla, niin kaikki firmat muuttuisivat Wincapitoiksi.
Kannattaa muistaa, että arvopaperimarkkinalain sisäpiirikaupan kieltävä pykälä koskee vain pörssissä noteerattuja yrityksiä. Wincapita ei siis toiminut laittomasti tässä suhteessa, vaan ihan muilla tavoilla. En ole libertaari tai anarkisti, vaan minusta on ihan hyvä, että petokset ovat laittomia.
Argumenttini pörssin yksityisestä luonteesta pohjaa siihen, että pörssi noteeraa osakkeiden hinnat ja sen puitteissa tapahtuu myös tiedottaminen asioista, jotka ennen tiedotteiden julkistamista ovat sisäpiiritietoa ja siten laittomia käyttää ennen julkistamista. Minusta on vähän kummallinen kalteva pinta vetää tästä tiedottamisen ja kaupankäynnin ajoittamisesta joku kaivoon kuseminen. Kaupat tapahtuvat pörssin puitteissa sen asiakkaiden kesken. En oikein näe mitään selkeää syytä, miten tätä pitää säädellä pörssin ulkopuolelta millään sellaisella erityisellä lainsäädännöllä, joka ei koske muunlaista kaupankäyntiä.
Esimerkiksi taloyhtiön hallituksessa istuva saa käsittääkseni ihan laillisesti ostaa naapurin jo myynnissä olevan kämpän, jos tietää, että hallituksessa on valmisteilla jotain, mikä nostaa sitä kämpän arvoa. Maanviljelijä saa myydä tonttimaata kaupunkilaisille vaikka aikoisi myöhemmin perustaa sikalan. Jne.
Wincapitan huijauksella ja pörssiyhtiön sisäpiiritiedolla ei ole mitään merkittävää eroa. On itsestään selvää, että pörssiin Wincapita ei olisi alun alkaenkaan päässyt, joten sen johdolle ei olisi voinut tulla edes teoreettista mahdollisuutta sisäpiiririkokseen. Mutta itse mekanismi on sama; huijataan sijoittajaa tiedolla, joka ei ole julkista.
Markkinoilla on erilaisia rajoituksia koskien monopolin tai määräävän markkina-aseman toimintaa, patentteja ja sisäpiiritietoa jne jne. Kaikissa niissä on omat ongelmansa, mutta kokonaisuudessaan niiden tarkoitus on lisätä avoimuutta.
Minusta on vähän kummallinen kalteva pinta vetää tästä tiedottamisen ja kaupankäynnin ajoittamisesta joku kaivoon kuseminen.
Tässä sattui niin mukava yhteensattuma, että kun sinä aina käytät tuota termiä "kusta kaivoon", niin minä linkitin sinulle toisessa kommenttiketjussa Evo Moralesista. Moraleshan Wikipedian tietojen mukaan osallistui ns. vesisotaan, jossa protestoitiin vedenjakelun yksityistämista yhdysvaltalaiselle Bechtelille. En tiedä asiasta sen enempää enkä aio perehtyä, mutta halusin vain kytkeä "kaivoon kusemisen" ja monikansallisen vesiyhtiön mahdolliset epäselvät intressiristiriidat kehitysmaissa.
Wincapitan huijauksella ja pörssiyhtiön sisäpiiritiedolla ei ole mitään merkittävää eroa.
Oho. Siis ei "mitään merkittävää eroa" siinä että a) pörssiyhtiön hallituksen tai johtoryhmän jäsen antaa toimeksiannon yhtiön osakkeista tilanteessa, jossa jokin olennainen päätös yhtiön toiminnasta ei ole vielä julkinen ja b) kulissifirma jakelee täysin valheellisia prosyyreitä ja houkuttelee ihmisiä "sijoittamaan" liiketoimintaan jota ei oikeasti edes ole?
Aika suppea käsitys "oleellisesta erosta" täytyy minusta olla, jos näillä ei sitä ole.
Pörssin sisäpiiridiilissähän ei "huijata sijoittajaa", ei ainakaan sitä, jonka kanssa kaupat tehdään. Jos pörssissä avoin osto- ja myyntitoimeksianto kohtaavat, kumpikin on annettu yleensä kyllä toisistaan tietämättä. So. kaupan toinen osapuoli olisi sen kaupan tehnyt sitten jonkun muun kanssa.
Markkinoilla on erilaisia rajoituksia koskien monopolin tai määräävän markkina-aseman toimintaa, patentteja ja sisäpiiritietoa jne jne. Kaikissa niissä on omat ongelmansa, mutta kokonaisuudessaan niiden tarkoitus on lisätä avoimuutta.
Sisäpiirikaupan kieltäminen ei lisää avoimmutta. Se kyllä vähentää - tai sen on tarkoitus vähentää - sellaista kaupankäyntiä, jossa osapuolilla on eri määrä informaatiota, mutta avoimuutta pyritään takaamaan erilaisilla tiedotusvelvoitteilla. Nämä ovat toki osa samaa pakettia, mutta tiedotusvelvoitteen rikkomista voi minusta perustellusti pitää huijauksena. Sisäpiirikauppaa sinänsä minusta ei.
Kuten yllä sanoin, en väitä, että pelkkä sisäpiirikaupan salliminen jotenkin ratkaisisi ongelmat, mutta minusta on yksinkertaisesti väärin kriminalisoida jokin toiminta pelkästään siksi, että sillä voi hyötyä. Pitää olla jokin keino osoittaa, kenelle on haittaa ja missä määrin. En ole sitä mieltä, että sisäpiirikauppa ei aiheuttaisi haittaa, mutta haitta ei kyllä koidu sen kaupan toiselle osapuolelle, vaan jakautuu pekuniaarisesti markkinoille.
Siis ei "mitään merkittävää eroa" siinä että a) pörssiyhtiön hallituksen tai johtoryhmän jäsen antaa toimeksiannon yhtiön osakkeista tilanteessa, jossa jokin olennainen päätös yhtiön toiminnasta ei ole vielä julkinen ja b) kulissifirma jakelee täysin valheellisia prosyyreitä ja houkuttelee ihmisiä "sijoittamaan" liiketoimintaan jota ei oikeasti edes ole?
Ainoa merkittävä ero liittyy kokoluokkaan. Siinä missä wincapitat pystyvät keräämään hyväuskoisilta "vain" miljoonia, pörssiyhtiöt voivat kerätä miljardeja. Eli on eroa, mutta eri suuntaan, mihin kuvittelit.
Pörssin sisäpiiridiilissähän ei "huijata sijoittajaa", ei ainakaan sitä, jonka kanssa kaupat tehdään.
Riippuen tiedon luonteesta, sisäpiirikaupalla voi saada itselleen hyötyä joko välttämällä kurssitappion tai ennakoimalla kurssinousun. Eli kyllä siinä huijataan sitä kaupan toista osapuolta, jonka kanssa kaupat tehdään.
tiedotusvelvoitteen rikkomista voi minusta perustellusti pitää huijauksena. Sisäpiirikauppaa sinänsä minusta ei.
Tiedotusvelvoitteen rikkominen on yksi asia ja sisäpiirikauppa toinen asia. Tiedotusvelvoite voi rikkoontua esimerkiksi siten, että yhtiön antama tiedote julkaistaan vahingossa liian aikaisin tai jätetään julkaisematta. Sisäpiirikauppa rajoittaa tiettyjen henkilöiden oikeutta käydä kauppaa, koska heillä on enemmän tietoa kuin muilla tahoilla, jotka ostavat tai myyvät samaa hyödykettä.
Toisin sanoen: tiedotusvelvoitteen rikkominen jakaantuu tasaisemmin sijoittajien tappioksi kuin sisäpiirikauppa, eli juuri päinvastoin kuin väität. Tiedotusvelvoitteen laiminlyöminen voi aiheuttaa TJ-Groupin (tai Soneran) kaltaisia koko markkinoiden toimintaa ohjaavia hutilyöntejä, mutta sisäpiirikaupassa on AINA toinen tappiota tekevä ostaja/myyjä ja toinen paremmalla tiedolla varustettu sisäpiiriläinen. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi tällaisesta perusasiasta pitää edes kinata.
Pitää olla jokin keino osoittaa, kenelle on haittaa ja missä määrin. En ole sitä mieltä, että sisäpiirikauppa ei aiheuttaisi haittaa, mutta haitta ei kyllä koidu sen kaupan toiselle osapuolelle, vaan jakautuu pekuniaarisesti markkinoille.
Taas noita vaikeita sanoja kuten pekuniaarinen, mutta kuten yllä totesin, sisäpiirikaupassa on yksilöitävissä ne kaupan osapuolet, joita sisäpiiriläinen huijasi.
Taas noita vaikeita sanoja kuten pekuniaarinen, mutta kuten yllä totesin, sisäpiirikaupassa on yksilöitävissä ne kaupan osapuolet, joita sisäpiiriläinen huijasi.
Eikä ole. Oletetaan, että sisäpiiriläinen ostaa osakkeita, kun tietää että hinta tulee nousemaan. Päivän hinta on aamulla, sanotaan 5€, ja sisäpiiriläinen tietää sen nousevan eurolla tai kahdella seuraavana aamuna.
Markkinoiden syvyydestä tietty riippuu, mitä ja miten paljon sisäpiiriläinen voi voittoa tehdä, mutta sanotaan, että se euron nousu on ns. varma tieto. Sisäpiiriläinen tekee toimeksiannon, että ostetaan miljoona osaketta isolla vivulla, ylärimana tietty se "varma" hinta tai vähän sen alle, sanotaan vaikka 5.8. Hinta kipuaa, sanotaan 5.51 euroon, kun kaupat on tehty. Vastaavasti jää miljoona sellaista ostoa tekemättä, joissa ylärima oli, sanotaan 5.5. Voi olla, että joku katsoo hintaa tässä vaiheessa ja haistaa nousun, ja laittaa oston ylärimaksi 5.55. Joku taas uskoo tässä olevan jo ylihintaa, ja pistää myntiin hintaan 5.52, ja hinta nousee tälle tasolle.
Oletetaan sitten että sisäpiiriläinen ei osta. Nyt ne miljoona osaketta myydään hinnalla, joka on siinä 5 euron hujakoilla. Ylärimat laskevat päivän aikana selvästi. Viimeiset myyntiin pistäneet eivät myy, mutta suuri osa myy kuitenkin; riippuu tietty taas kuinka ohut markkina on.
Verrataan tilannetta seuraavana aamuna. Hinta on pompsahtanut 6 euroon. Suunnilleen samat tyypit myivät, mutta saivat ilman sisäpiiriläisen toimeksiantoja 0.5 euroa vähemmän.
En oikein näe mitään perustetta väittää, että juuri ne, joiden kanssa sisäpiirikaupat tehtiin, olivat ne, jotka saivat ns. paskan diilin. Hehän saavat osakkeestaan vähemmän tilanteessa, jossa sisäpiirikauppa on kiellettyä.
Tilanne muuttuu vielä, jos sisäpiiriläinen tiedetään sisäpiiriläiseksi ja tämä laittaa toimeksiannon selvästi markkinaa kovemmalla hinnalla. Kaikki nostavat hintapyyntiään niin, että hinta nousee siihen tasoon, jossa sisäpiiriläinen on valmis ostamaan.
Nyt on niin, että tässä on tietysti omat ongelmansa, enkä niitä kiistä. Mutta väitteesi, jonka mukaan se kaupan toinen osapuoli on se, jota kustiin silmään, on kyllä väärä. Se olisi tehnyt kaupan jonkun muun kanssa, vieläpä halvemmalla. Ei se sisäpiiriläinen soita kenenellekään ja sano, että "nyt kuule kannattaa myydä", vaan se tekee ihan samanlaisen toimeksiannon kuin kuka tahansa muukin.
(Pekuniaarinen viittaa vain siihen, että hinta muuttuu, so. se on hintamekanismin välittämä vaikutus)
Sisäpiiriläinen tekee toimeksiannon, että ostetaan miljoona osaketta isolla vivulla, ylärimana tietty se "varma" hinta tai vähän sen alle, sanotaan vaikka 5.8.
Ymmärrät aivan väärin koko homman.
Oletetaan että osakkeen hinta pyörii viiden euron hujakoilla. Oletetaan, että sisäpiirillä on tietoa, joka nostaa eurolla osakkeen hintaa. Sisäpiiriläinen laittaa ostotoimeksiannon hintaan 5 euroa tai päivän hintaan (koska isoissa kaupoissa meklari vahvistaa soitolla kaupan). Seuraavana päivänä tieto kerrotaan markkinoille ja hinta nousee kuuteen euroon. Sisäpiiriläinen huijasi myyjää, jolta jäi euro euroa saamatta.
Muut markkinoilla olleet eivät periaatteessa hyötyneet tai hävinneet, koska he olisivat sen hetkisen tiedon mukaan olleet lisäämässä/luopumassa omistustaan. Tilanne on sama kuin pelaisit jotain vastaan väärillä nopilla.
Oletetaan seuraavaksi, että sisäpiiriläisen tieto alentaa osakkeen hinnan neljään euroon. Sisäpiiriläinen myy omistamiaan osakkeita viidellä eurolla tai päivän hintaan. Seuraavana päivänä tieto kerrotaan markkinoille, osakkeen hinta tippuu eurolla ja sisäpiiriläinen on huijannut ostajaa edellisenä päivänä.
Ymmärrätkö eron?
Ymmärrän kyllä mitä sanot, mutta argumenttisi nojaa siihen, että toisaalta markkina on äärettömän likvidi, joten hinta ei muutu sisäpiiriläisen toimeksiannosta, ja toisaalta täysin epälikvidi, joten sisäpiiriläisen toimeksianto saturoi markkinan.
Huomaa nyt, että en ole eri mieltä siitä, että sisäpiirikaupan informaatioepäsymmetria on "väärin", vaan siitä, onko tämän vääryyden uhri se nimenomainen taho, jonka kanssa kaupat tehdään. Uhri olisi kaupan toinen osapuoli, jos sisäpiiriläinen olisi aloitteelinen kaupassa, mutta pörssi ei toimi näin. Sisäpiiriläinen laittaa ostotoimeksiannon, ja jos markkina on vähänkään likvidi, siellä on jo vastinparina myyntitoimeksianto odottamassa, eli se myyjä olisi ilman sisäpiiriläistä myynyt sen jollekin muulle.
Tämä ei ole kuitenkaan syy sille, miksi en kannata sisäpiirikaupan kriminalisointia. En ole anarkisti, kriminalisointi on mielestäni parempi vaihtoehto kuin se, että kauppa on täysin laissez faire, mutta uskon, että tiedotusvelvoitteiden laajentaminen siten, että sisäpiiriläinen saa kyllä käydä kauppaa, kunhan markkinat tietävät, että se on nyt sisäpiiriläinen, joka kauppaa käy, voisi ihan hyvin olla riittävä.
Nimittäin, jos markkinoilla on tieto, että nyt sisäpiiriläinen ostaa, niin myyjä voisi kieltäytyä tämän informaation perusteella. Näin hintainformaatio olisi täydellisempää. Nythän tilanne on se, että siinä aikaikkunassa, kun sisäpiirikauppa on kiellettyä, markkinahinta ei sisällä kaikkea sitä informaatiota, joka tietyssä mielessä on olemasa.
En usko kieltoihin ja rajoituksiin niinkään kuin siihen, että haitat minimoidaan tarkoituksenmukaisella tavalla, ja että hyötyä sinänsä ei demonisoida. Hyödyn demonisointi on juuri sitä kökkövasemmiston hölmöilyä, jolle olen allerginen. Tyyliin, kun Tasavallan presidentti totesi taannoin, että jonkun rikastuminen on aina muilta pois.
En oikein itsekään ymmärrä, miksi yritän kouluttaa sinua, kun et kerran halua oppia. Tulee mieleen se aiempi keskustelumme CAP-mallista. Laitan vielä tämän, ja sitten saat uskoa ihan mihin haluat.
argumenttisi nojaa siihen, että toisaalta markkina on äärettömän likvidi, joten hinta ei muutu sisäpiiriläisen toimeksiannosta, ja toisaalta täysin epälikvidi, joten sisäpiiriläisen toimeksianto saturoi markkinan.
Ehei. Hinta ei todellakaan muutu sisäpiiriläisen tekemästä kaupasta, jos ei puhuta yhtiöstä, jonka osakkeella ei käydä kauppaa kuin satunnaisesti. Tällaisen yhtiön pitäminen esimerkkinä on väärin, koska niitä on vain murto-osa pörssin arvosta. Se olisi sama kuin puhuisimme urheiluautoista käyttäen esimerkkinä Skoda Coupéta.
Uhri olisi kaupan toinen osapuoli, jos sisäpiiriläinen olisi aloitteelinen kaupassa, mutta pörssi ei toimi näin.
Pörssi juuri toimii noin. Sisäpiiriläinen on aktiivinen hankkiessaan itselleen etua, jota ei muuten olisi saanut. Luuletko, että kaupan toinen osapuoli olisi valmis tekemään tilisiirron kärsimästään tappiosta sisäpiiriläiselle seuraavana päivänä, jos asiassa ei kerran ole mitään salattavaa sisäpiiriläisen puolelta?
Sisäpiiriläinen laittaa ostotoimeksiannon, ja jos markkina on vähänkään likvidi, siellä on jo vastinparina myyntitoimeksianto odottamassa, eli se myyjä olisi ilman sisäpiiriläistä myynyt sen jollekin muulle.
Olisi tietysti, mutta nyt olet tekemässä uhrista syyllistä. Niissä kaupoissa, jotka tehdään samana päivänä kuin sisäpiiriläisen kauppa, ketään ei huijata, koska molemmilla osapuolilla on täsmälleen samat tiedot. Sisäpiiriläisellä on enemmän tietoa, joten kauppa ei ole reilu.
Markkinoilla on aina sijoittajia, joilla on enemmän kokemusta tai älyä kuin toisilla, mutta sisäpiiritiedon hyväksikäyttö on eri asia. Siinä vähemmän viisas ja vähemmän kokenutkin voittaa muut, koska hänellä on monipoli kyseiseen tietoon.
Kuten totesin, tämä on kuin pelaisimme väärillä nopilla. Sinä olet kasinossa etkä tiedä minulla olevan väärät nopat. Pelaat ja häviät. Minä totean, että sinähän olisit hävinnyt ne rahat joka tapauksessa kun kerran olit kasinoon tullut.
Nimittäin, jos markkinoilla on tieto, että nyt sisäpiiriläinen ostaa, niin...hintainformaatio olisi täydellisempää.
Markkinoille tulee tieto jo nyt sisäpiirin tekemistä ostoista ja myynneistä, joten väitteesi on väärä. Sisäpiirin hankintoja seurataan erittäin tarkasti, koska ne sisältävät aina signaalin luottamuksesta omaan yhtiöön. Siksi sisäpiirikaupat ovatkin nykyisin paljon harvinaisempia kuin ennen.
Ymmärrän kyllä tarkalleen argumenttisi rakenteen ja mekanismit, en vain hyväksy "uhrin" käsitteen ekstensiotasi.
Jos markkinahinta ei muutu, so. sisäpiiriläisen kauppa on niin pieni, ettei se vaikuta mihinkään, niin kaupan toinen osapuoli ei kärsi vahinkoa, so. hänelle ei koidu mitään vaihtoehtoiskustannusta tästä kaupasta.
Vahinko jakautuu hintamekanismin kautta koko markkinan yli. En väitä, että tämä ei ole väärin, väitän, että kaupan toisen osapuolen kannalta ei ole kerrassaan mitään eroa siinä, onko se toinen osapuoli sisäpiiriläinen vai joku satunnainen sijoittaja.
Jos teen myyntitoimeksiannon tänään vaikka Nokian osakkeista ja saan myynnistä kymppitonnin, ja huomenna Kallasvuo antaa tiedotteen, joka nostaa hintaa niin, että saisin huomenna 12 tuhatta, niin olenko rikoksen uhri?
Entä jos Kallasvuo on itse ostanut osakkeita, olenko silloin uhri? Miten nämä tilanteet voidaan erottaa toisistaan?
Mielestäsi on olennaista, että sisäpiiriläinen on saanut hyötyä. Hyvä, mutta haluatko todella olla sitä mieltä, että hyötymisen pitää yleisestiottaen olla laitonta? Tuskin olet, joten perustelusi täytyy olla jokin muu.
Minä olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että sisäpiirikaupan ongelmat olisi syytä ratkaista jonkin muun kriteerin pohjalta kuin sisäpiiriläisen saaman hyödyn perusteella. Hyötyminen sinänsä ei voi olla "moraalitonta", koska tällöin olisi esimerkiksi moraalitonta rakentaa autotallissaaan itselleen moottoripyörä, koska moottoripyöräkauppias kärsii siitä, etten osta. Tai, aiempaa Evo Morales- ja vesijupakkaa mukaellakseni, pitäisi olla laitonta kerätä katolta sadevettä, koska vesiyhtiö kärsii siitä.
(Sivumennensanoen, mainitun veioikeusjupakan yhteydessä väitettiin jossain vaiheessa, että vesiyhtiöiden ostamat oikeudet olivat niin laajat, että yksityisasuntojen katoille satanut vesi olisi ollut heidän omistamaansa, mutta tämä oli ilmeisesti propagandaa)
Lisään edelliseen vielä sen, että sisäpiirikaupassa myös päätös olla ostamatta tai myymättä on päätös, ja kumpikaan ei ole kiellettyä sisäpiirilakien nojalla. So. esimerkissäni, minä haluaisin tänään ostaa, mutta Kallasvuo ei myy ennen huomista oman tietonsa pohjalta, niin eikö hän ole huijannut aivan yhtä paljon kuin käänteisessä esimerkissä?
Tämä kuulostaa hölmöltä aluksi, mutta minusta tämä nimenomaan on aivan olennaista siinä, miten sisäpiiri-informaation hyödyntämiseen suhtaudutaan. Pidättäytymällä ostamasta tai myymästä informaation pohjalta, sisäpiiriläinen voi aivan samaan tapaan saada hyötyä. Tätä et kuitenkaan ilmeisesti pidä moraalittomana?
Suoriin kysymyksiin suorat vastaukset.
haluatko todella olla sitä mieltä, että hyötymisen pitää yleisestiottaen olla laitonta? Tuskin olet, joten perustelusi täytyy olla jokin muu.
Ei hyötyminen tietenkään voi olla laitonta. Perusteluni on, että sisäpiiritiedon hyväksikäyttö täyttää petoksen tunnusmerkit. Onhan autotrokarillakin suurempi vastuu mitä myy kuin Kallasvuolla sinun esimerkkisi mukaan.
Pidättäytymällä ostamasta tai myymästä informaation pohjalta, sisäpiiriläinen voi aivan samaan tapaan saada hyötyä. Tätä et kuitenkaan ilmeisesti pidä moraalittomana?
Totta, keskimäärin sisäpiiritiedon hyväksikäytöstä seuraava toimeksianto on puolessa tapauksia "osta" ja toisessa puolessa "myy". Eihän sisäpiiritiedon hyväksikäytön tarkoitus ole tietenkään rangaista yritysjohtoa vaan estää heitä hyötymästä sijoittajien kustannuksella. Täytyy nimittäin muistaa, että sijoittajat omistavat yrityksen - eivät johtajat - joten johdon saamien tietojen hyväksikäyttö sijoittajia eli omistajia vastaan on härskiä jo periaatetasolla. Sama kuin lapsesi väärentäisi matikan numeron kympiksi, koska olitte sopineet että siitä saa kymmenen euroa bonusta. Ju sii ;-)
Olisi kiva kuulla mistä siinä vesisota-jupakassa oikein oli kyse, mutta en jaksa perehtyä. Veikkaan kuitenkin, että tapaus on mielenkiintoinen.
Luulen, että tosiasiassa emme ole kovin eri mielisiä itse teosta, ainoastaan retoriikasta.
Vesijupakka tuskin oli kovin kummoinen. Valtio oli rahapulassa ja myi "omistamansa" vesioikeudet taholle, joka kykeni sitä hyödyntämään ja köyhän paikallisen väestön vesilaskut nousivat merkittävästi. Legitimiteettiongelma, kuten valtion ja yksityisten välisissä kaupoissa niin usein on.
Tässä vesijupakasta vaikka The New Yorker-lehdestä
Lähetä kommentti