Korkeampi tietoisuus

Vaikka bayesilainen todennäköisyyksien tulkinta on vaikuttanut epistemologisiin käsityksiini, en myönnä olevani puhdasverinen bayesilainen, vaan ennemminkin frekventisti, vaikka kavahdankin tällaisia suoraviivaisia luokitteluja. En kuitenkaan aio kirjoittaa nyt tästä, vaan tällainen karakterisointi saa toimia enemmänkin prologina varsinaiselle asialleni.

Yksi teema, jota käsittelen yleensä vain implisiittisesti, on ihmisen osa. Taloustiede, evoluutiopsykologia, tai mikä tahansa muu jäykänoloinen teoria luotaa tätä kummallista käsitepakettia aina jostakin hyvin kapeasta näkökulmasta. Koska käsittelynäkökulma on yleensä melko formaali, voisi sanoa jopa episteomologisesti konservatiivinen, tätä on tulkittu jotenkin niin, että ihmisenä olemisen ja ihmisyyden ns. pehmeämmät puolet ovat minulle jotekin vieraita tai että suhtaudun niihin vihamielisesti. Esimerkiksi on esitetty tulkinta, jonka mukaan väheksyisin ihmisten intuituitiota. Tämä tulkinta on ymmärrettävä, mutta valitettavan väärä; intuitio on keskeinen ihmisen osassa.

Intuition ongelma ei ole siinä, että se olisi virheellistä, huonoa tai käyttökelvotonta. Intuitio on usein sangen hyödyllinen väline erilaisissa yhteyksissä. Sen jäämiseen taka-alalle ja pois tarkastelun - tai oikeammin, pois selityksen - keskiöstä, on syynä se, että intuitio lakkaa olemasta intuitiota, jos se otetaan osaksi esitystä. Määritelmän nojalla intuitio on nimittäin sellaista "tietoa" (tieto voidaan ajatella tässä yhteydessä toimintaa ohjaavina ajatuskoneina), jota ei ole eksplisiittisesti esitetty. Jos intuition jokin sisältö esitetään jonkin formaalin teorian puitteissa, tämä ajatuskone tulee näkyviin ja lakkaa olemasta intuitiota.

Mystiikka voidaan tässä yhteydessä ymmärtää käsityksenä, jonka mukaan eksplisiittisen tiedon ja intuition välillä on aina pysyvä ja ylittämätön kuilu. Itse en ole mystikko, mutten myöskään ajattele, että intuitio on jotain huonompaa tai vähempiarvoista kuin eksplisiittisesti esitetty tieto, mutta se on vähemmän jalostettua samaan tapaan kuin puunrungot ovat vähemmän jalostettuja kuin paperi. Intuitiosta voidaan jalostaa ekpslisiittisen tiedon sijaan paljon muutakin, esimerkiksi erilaisia motorisia taitoja, mutta myös mystisiä kokemuksia.

Mystisellä kokemuksella tarkoitan tilaa, johon liittyy voimakas oivaltamisen tai tietämisen tunne, ja usein myös jonkinlainen euforinen tai transsinomainen tila. Tietoisuus toimii usein tällaisessa tilassa eri tavalla kuin formalisointia tehdessä. Matemaattisia struktuureja tai esimerkiksi erilaisia pelejä pohtiessani pyrin siirtymään sulavasti mystisen kokemuksen tilan ja eräänlaisen hyperformaalin keskittyneisyyden välillä. Tätä voi ajatella intuitio"lihaksen" harjoittamisena. Esimerkiksi erittäin vaikeiden, mutta sinänsä melko mekaanisten laskujen tekeminen, tai jonkin pelin tilanteiden läpikäyminen mielessä, vahvistaa intuitiota asiasta. Puhumattakaan siitä, että se tekee esimerkiksi erilaisten pelien pelaamisesta (mutta myös tutkimuksen tekemisestä) tavattoman nautinnollista.

En tiedä, ovatko neurotieteilijät tutkineet tätä, mutta esitän hypoteesin. Kun tutkija, ammattimainen shakin tms. pelin pelaaja tai jokin vastaava formaaleja systeemejä, jotka ovat liian laajoja kerralla tietoisesti hallittavaksi, paljon käsittelevä henkilö pohtii asiaan liittyvää ongelmaa, aivoissa aktivoituvat samantapaiset palkitsemismekanismit kuin esimerkiksi kuntosaliharjoittelussa.