Refine checked 393,216 states With 2080768 transitions Allocated a total of 219 pages of size 128K Compaction produced 0 chunks of 16K. Took 31(24+0) seconds
Sitten toisella, "-Full":
Begin Header State_cnt = 393216 Action_cnt = 56 Transition_cnt = 2080768 Initial_states = 1; End Header
Sitten reduktion kanssa:
Begin Header State_cnt = 20 Action_cnt = 56 Transition_cnt = 22 Initial_states = 1; End Header
Vastaus on oikein, tietysti, mutta kyse on tietysti tästä:
This pathological situation is commonly referred to as the ignoring problem. The prevention of this phenomenon is not mandatory if one wants to verify if the system halts but it must be resolved for more elaborate properties like, for example, safety or liveness properties.
Joskus, kun lukee alan papereita, ja joku väittää välttäneensä eksponentiaalisen räjähdyksen, tulee mieleen, että jaaha, tässä on pakko olla kyse huijauksesta. Niinkuin onkin, mutta vain siinä mielessä että kysymykseen saadaan oikea vastaus, koska kysymys on triviaali.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Toinen lukulaarini aarre, nyt kun Valtaojan saan todennäköisesti tänään luettua, on syntymävuonnani alunperin ilmestynyt geenin itsekkyys. Se on jäänyt jostain syystä väliin, vaikka referaatteja olenkin siitä paljon lukenut.
Minusta se, että kommenttien keskustelu tuntuu herkästi ajautuvan uskonnollisiin - siis kategorisesti substanssiltaan merkityksettömiin - aiheisiin, on jotenkin kiusallista. Uskonnollisista asioista keskusteleminen tekee oloni jotenkin likaiseksi. Kyse on jonkinlaisesta epistemologisesta hygieniasta. En pelkää saavani "tartuntaa", vaan ennemminkin koen, että keskustellessa joutuu koskemaan johonkin iljettävään, epämääräiseen ja huonosti määriteltyyn. Mieleeni tulee lähinnä "Puhtaus ja Vaara".
Aloin lukea Esko Valtaojan kirjaa "Kotona Maailmankaikkeudessa" jonkinlaisessa nationalismin puuskassa. Tarkoitan tällä, että koin laiminlyöneeni suomalaisten ajattelijoiden lukemista ja katsoin jonkinlaiseksi velvollisuudekseni tutustua tähän. Oikeastaan se, etten ole hänen teksteihinsä perehtynyt aiemmin, on suuri puute kirjallisessa sivistyksessäni ja muutenkin.
Valtaojan tyyli on hersyvää jopa siihen pisteeseen asti, että lukija alkaa epäillä kirjoittajan olevan maaninen. Huumoria on paljon ja se menee välillä lipan ali. Alla kulkevan asian olennaiset piirteet ovat kuitenkin koko ajan mukana ja kasassa. Valtaojan värikäs, asiatekstiin jopa roisi, tyyli ei ihme kyllä synnytä mielikuvaa tekohauskasta tai epäpätevyyttä piilottelevasta kirjoittajasta. Valtaoja tuntuu jopa toisinaan soveltavan metodista alemmuudentuntoa ja tekee esimerkiksi avoimesti pilaa omasta ulkomuodostaan ja muista mahdollisista puutteistaan.
Julkisuudessa ja wikipediassa Valtaoja on esiintetty jonkinlaisena maltillisen agnostikon (mikä oxymoroni!) ja avoimen tieteen ja uskonnon välisen dialogin nokkamiehenä, mutta tieteellisen maailmankuvan sisällöllisissä kysymyksissä hän vaikuttaa olevan täysin tinkimätön. Minun lienee syytä perehtyä Valtaojan näkemyksiin tarkemminkin, selvittääkseni, onko hän oikeasti sellainen vaarallinen fanaatikko, jollaisia agnostikot poikkeuksetta ovat.
EDIT: sain kirjan jo lähes loppuun. Ainakin tämän opuksen osalta Valtaojan näkemyset ovat enemmänkin jonkinlaista transhumanismia ja mystiikkaa kuin metafyysisten höpötysten sönköttämistä. Osassa luvuista hän toki käyttää uskonnollisia metaforia, mutta maltillisen oloisesti. Synninpäästöä hän ei agnostismin osalta kuitenkaan saa, vaikka substanssin osalta onkin kosher.
Onko jollain lukijalla nurkissa pyörimässä emolevyä, jossa on paikka kahdelle Pentium III- prosessorille. Tiedän, että olen nähnyt sellaisia, ja jostain ulkomailtakin voi löytää...
Iso-Britannian herjausta ja kunnianloukkausta koskevat lait ovat ehkä maailman ankarimmat. Simon Singh esimerkiksi joutui kiropraktikoiden kynsiin, kirjoitettuaan artikkelin, jossa hän kritisoi - kieltämättä kovasanaisesti - kiropraktikkojen yhdistystä ja esitteli muutamia tapausesimerkkejä, joissa kiropraktikkojen hoidot olivat tappaneet ihmisiä.
Myös the Economist on kritisoinut (linkki vaatinee kirjautumisen) näitä lakeja kovasanaisesti ja vaatinut niitä muutettavan. Ulkomaalaiset eivät ole turvassa näiltä laeilta, sillä siihen, että englantilainen tuomioistuin ottaa tapauksen käsiteltäväkseen, riittää, että joku englannissa on lukenut loukkaavana pidetyn artikkelin. Esimerkkinä Ecomist käytti tapausta, jossa ukrainalainen liikemies nosti oikeusjutun ukrainalaista verkkosivuston ylläpitäjää vastaan ukrainaksi kirjoitetun artikkelin perusteella, ja voitti.
Siksi kehotankin kaikkia lukijoitani, joita sananvapaus kiinnostaa, allekirjoittamaan vetoomuksen sananvapauden puolesta. Asia on tärkeä, koska a) Singin keissi osoittaa, että tieteelliseen evidenssiin perustuva kritiikki voi johtaa oikeustoimiin ja b) kukaan ei ole missään päin maailmaa turvassa näiltä oikeusjutuilta.
Päivitys: Listaan tässä muutaman keissin, miksi asia on tärkeä.
Henrik Thomsen, tanskalainen radiologi haastettiin oikeuteen, kun hän kertoi lääketieteen konferenssissa MRI-kuvausta tehostavan ruiskeen aiheuttavan NSF-sairautta munuaispotilailla.
Talomme alakerrassa on huone, joka on toiminut sanoinkuvaamattoman romun varastona ja ollut siten täysin vailla funktiota. Viikonloppuna tyhjensimme sen rojusta ja isäni alkoi purkaa sen seiniä, jotka jostain mystisestä syystä oli laatoitettu.
Huone on ollut jossain vaiheessa ulkovarasto, ja sen seinässä on oviaukko, joka johtaa ulos. Ovi oli piilotettu laattojen alle, eikä minulla ole aikomusta ottaa kyseistä oviaukkoa käyttöön. Tosin mietin hetken aikaa mahdollisuutta sijoittaa oven kohdalle kirjahylly, josta avautuisi salaovi. Sellainen järjestely olisi kuitenkin hankala ja veisi tilaa tarkoituksenmukaisemmilta hyllyiltä, joten hylkäsin ajatuksen.
Aiemmin mainitsemani klusteritietokoneen rakentaminen on edennyt hyvin hitaasti pääasiassa ajan- mutta osaksi myös tilanpuutteen vuoksi. Autotalliin on kertynyt kaikenlaista romua, josta on tarkoitus toki päästä eroon. Tätä ei ajanpuutteen vuoksi ole ollut oikein tarkoituksenmukaista ryhtyä järjestelemään. Varastohuoneen remontoiminen niin, että siellä voisi lisäksi tehdä jotain järkevää, voi edesauttaa tilaongelmaa. Huone on pinta-alaltaan toki hyvin pieni, mutta tähän asti se on ollut niin epätarkoituksenmukaisesti käytössä, että järjestelyn jälkeen pitäisi tilaa olla selvästi enemmän. Huoneessa on pistorasia ja pieni ikkuna. Lisäksi harkitsen pienen ilmanottoventtiilin asentamista tilaan. Yksi vaihtoehto on jäähdyttää sitä jotenkin aktiivisesti ja johtaa lämpö muualle huoneistoon, joskin sekin tuntuu taloudellisesti ajatellen epätarkoituksenmukaiselta.
IPR:stä ei ole tullutkaan kirjoitettua vähään aikaan. Lukijani muistanevat, että olen nimenomaan vihreiden linjaa - tai sen puutetta - kritisoinut kovin sanoin. Puolueeksi, jonka linja apologeetikkojen mielestä ei ole IPR-lobbyn taskussa, sen riveistä nousee kuitenkin aika paljon yksittäistapauksia joista ei tietenkään saa yleistää. Viimeisimpänä Kaisa Rastimo, joka on ei enempää tai vähempää kuin puolueen tietoyhteiskuntatyöryhmässä. Katsotaanpa, mitä tämä "asiantuntija" sanoo:
On hätkähdyttävää seurata omaisuutensa varastamista oman työpöytänsä ääressä voimatta tehdä asialle mitään.
Olin järkyttynyt korkeasti koulutettujen matematiikkanerojen uskosta siihen, että raha kasvaa puussa
Aivan kuin prostituutio olisi siirtynyt kadulta verkkoon. Osa naisista oli thai-tyttöjä. Miten he olivat sinne päätyneet? Toivottavasti se on vain mielikuvitukseni tuotetta, että köyhät aasialaiset perheet myyvät tyttöjään kaupattavaksi verkkoon musiikin ja leffojen sekaan?
Tällä hetkellä operaattorit keräävät rahaa taskuihinsa välillisesti niin piratismilla, prostituutiolla ja kaikella mahdollisella laittomalla kaupalla; huumeista aseisiin ja ihmisiin. Se ei ole oikein. Palvelun tarjoajat pitää asettaa tästä vastuuseen, sillä he ovat osa rikollista toimintaa hyötyessään siitä taloudellisesti.
Piraattien kanssa väittelemiseen en taas halua tuhlata aikaani, koska asiantuntemukseni tekijänoikeuksista, sisältötuottamisesta ja sen rahoittamisesta, levittämisestä ja jakelusta on niin eri tasolla kuin heidän tietämyksensä ko. aiheesta.
Niin syvää ihmisvihaa, jota rent-seekingillä leipänsä tienaavat "luovan työn" tekijät osoittavat, ei muualla paljon näe. Korkeintaan ehkä ns. big-pharma- apologeetikkojen joukossa, mutta ei paljon muualla. Onneksi oikeasti luovia ihmisiäkin on, ihmisiä, joilla on tolkku tallella. Ja Kasvin damage control ei antanut kauaa odottaa itseään. Kasvin maltillinen näkemys on päällisin puolin paikallaan, mutta se on metanäkemys, jossa linjataan ylimalkaisesti, että
Jos esimerkiksi tekijänoikeuksien aukoton turvaaminen heikentäisi ihmisten yksityisyyden suojaa, tinkisin ennemmin tekijänoikeuksista kuin yksityisyydestä.
Miten niin jos?
Ymmärrän Rastimon kaltaisten ihmisten kiukun oikein hyvin. En oikeastaan edes paheksuisi sitä; puhe ja huuto on halpaa. Mutta Rastimolla on nyt valtaa asiassa. Ihmisten kiukku ja kokemus siitä, että heillä on oikeus mihin vaan siksi, että ovat niin hyviä, ei kuitenkaan ole perustelu millekään. En tiedä, millaisella autolla Rastimo ajaa, enkä minkälaisessa linnassa hän asuu, mutta köyhä hän ei ole, eikä hänen elokuva ole hänen "omaisuuttaan" yhtään sen enempää kuin yleinen suhteellisuusteoria oli Albert Einsteinin omaisuutta. Kaikki kunnia siitä hänelle kuuluu, mutta omaisuutta? Kamoon.
Kun ihminen saavuttaa tietyn aseman yhteiskunnassa, hän alkaa ajatella, että hänellä on oikeus kaikkiin niihin etuoikeuksiin joita hänellä on ollut ja että muiden ihmisten velvollisuus on pitää huoli siitä, että ne säilyvät. Tämä on yleistä kaikille, eikä ole mikään moraalinen tuomio Rastimon näkemyksille, jotka ovat aivan tavanomaisia. Yhteiskunta muuttuu, kun teknologia muuttuu. Silloin tällöin teknologia särkee myös etuoikeuksia, eikä se, että vihreät haluavat turvata tiettyjen ihmisryhmien etuoikeudet tulevaisuudessa tule asiaa muuttamaan.
Kävin hammaslääkärissä. Poskihampaan paikka oli rikkoontunut, ilmeisesti materiaali oli ollut väärä. Hammaslääkäri puudutti, koska kohta näytti siltä, että kipeää tekee. Tunto alkaa hiljalleen palaamaan oikealle puolelle kasvoja.
Hammaskipu on jotain, mitä on erittäin vaikea kestää. Yleensä esimerkiksi murtumaan tms. liittyvä kipu on ihan erilaista, sävyltään tummempaa. Päänsärky, jota saan kofeiininpuutteesta, on jossain määrin pastellisävyistä. Hampaan vihlaisu sensijaan on kuin kuparilla maustettu flash-powder-välähdys. Se täyttää tajunnan ja syrjäyttää kaikki tietoiset ajatukset, jäljelle jää vain kipu.
Teorian vahvuus on itseasiassa osittaisjärjestysrelaatio. Jos teoria &Xi sisältää oletukset &Pii ja teoria &Lambda oletukset &Pij ja jos &Pii &sub &Pij, niin sanomme, että &Lambda on vahvempi. Tämä tarkoittaa, että useampien väittämien totuusarvo on ratkaistavissa teorian &Lambda avulla.
Ihmiset pyrkivät arkitilanteissa yleensä selittämään asioita riittävän vahvoilla teorioilla. Jonkinlainen arkkityyppinen - tosin en väitä mitään siitä, kuinka yleistä tämä nimenomainen on - teorianmuodostus toimii näin: Meillä on havainto, jota emme osaa selittää. Havainnosta saamme jonkinlaisen assosiaation tms. prosessin kautta kuitenkin irti muutamia oletuksia, jotka olemme jo havainneet käyttökelpoisiksi tms. Oletuksia on usein tarpeen hieman muokata kontekstiin sopiviksi.
Kun (sinänsä valmiit) oletukset on kustomoitu ja niiden määrä on karsittu muutamaan, niin tutkitaan, selittävätkö oletukset havainnon, so. seuraako havainto (sen todennäköisyys, mahdollisuus tms., kontekstista riippuu, miten selitetään) oletuksista. Jos näin ei tapahdu, lisätään oletuksia, kunnes tyydyttävä selitysaste on löytynyt.
Tällä tavalla päädytään teoriaan, joka selittää paitsi havainnon, melko todennäköisesti myös paljon muutakin. Occamin partaveitsi sanoo, että tässä vaiheessa teoriasta pitäisi karsia kaikki ne oletukset, jotka ovat tarpeettomia havainnon selittämiseksi. Oletuksia pitää siis poistaa yksi kerrallaan; jos teorian selitysvoima jää riittämättömäksi, oletus palautetaan, ja kokeillaan toista.
Tämäkin heuristiikka voi kuitenkin johtaa tarpeettoman vahvaan teoriaan. Oletukset voivat olla aluksi vaikkapa {P1, P2, P3, P4} ja havainto Q. Huomaamme, että poistamalla oletuksen P4, teoria selittää yhä havainnon Q, mutta jos mikä tahansa P1, P2, tai P3 poistetaan tämän lisäksi, teoria ei riitä. Tämä saa meidät uskomaan, että heikoin teoria on {P1, P2, P3}, mutta tämä ei ole välttämättä totta. Voi esimerkiksi olla, että teoria {P1,P4} olisi riittävä ja itseasiassa heikompi kuin teoria {P1, P2, P3}.
Jos teorian pätevyys on riippuvainen kontekstista, heikompi teoria pätee useammassa kontekstissa. Teorian heikkous on siis sen selityskyvyn suhteen vahvuus.
Sairastuin keuhkoputkentulehdukseen suunnilleen syksyisen konferenssimatkani aikoihin, ja juokseminen jäi. Toipuminen kesti yli kuukauden, ja siinä vaiheessa rutiinit olivat muuttuneet ja sää vaihtunut niin radikaalisti, että harrastuksen aktivoiminen lykkääntyi. Siitä on nyt neljä kuukautta, ja tänä aikana ainoa liikunta, jota olen säännöllisesti harrastanut, on leuanveto.
Nyt aion kuitenkin laittaa lenkkikengät jalkaani. Ulkona on -5 astetta ja puolipilvistä. Kävelytie on aurattu ja hiekoitettu. Aion juosta aluksi tänään vain noin neljä kilometriä ja varaan aikaa reilu puoli tuntia.
tilasiirtymäjärjestelmiä käytetään usein erilaisten abstraktien reaktiivisten koneiden mallina. Olen puhunut näistä joskus aiemminkin. Semantiikka on näissä yhteyksissä oikeastaan vain kuvaus joltakin esitystavalta toiselle. Esimerkiksi tietokoneohjelman semantiikka voidaan antaa operationaalisena, so, kertomalla, minkälaisia tilasiirtymiä "syntyy" kun ohjelmassa esiintyy tiettyjä komentoja.
Rinnakkaisjärjestelmän prosessien keskinäistä kommunikointia voidaan mallintaa monella eri tavalla. Yksi näistä on viestinvälitys. Viestinvälitys voi tapahtua synkronisesti tai asynkronisesti; tällä viitataan siihen, täytyykö viestiä lähettävän prosessin odottaa vastaanottaja vai ei. Jos synkroninen viestinvälitys on ainoa kommunikointikeino, rinnakkaisjärjestelmä voidaan mallintaa kokoelmana tilasiirtymäjärjestelmiä, joista jokainen kuvaa yhtä prosessia.
Koko järjestelmä voidaan tällöin esittää rinnankytkentänä. Yksinkertaisimmillaan tämä tapahtuu niin, että tilasiirtymillä on "nimi" ja eri prosessien samannimisten siirtymien tulee tapahtua samalla. Esimerkikkinä järjestelmä jossa on kaksi komponenttia P: a -> b -> P ja Q: a-> c->Q. Näiden rinnankytkentä P||Q suorittaa ensin tapahtuman "a", sitten se voi suorittaa tapahtumat "b" ja "c" mielivaltaisessa järjestyksessä ja palaa alkutilaansa.
Kombinatorinen räjähdys seuraa, kun rinnankytkennässä prosesseilla on vähän tai ei lainkaan synkronisuutta: Prosessien tilojen yhdistelmien määrä kasvaa eksponentiaalisesti komponenttien määrän kasvaessa.
Malleja ei kuitenkaan rakenneta pelkästään huvin vuoksi. Yleensä malli rakennetaan, koska siitä halutaan saada vastaus johonkin tiettyyn kysymykseen. Esimerkiksi halutaan tietää, voiko järjestelmä lukkiutua. Tai halutaan tietää, voiko jokin viesti jäädä kokonaan vaille vastausta. Tämän tyyppiset kysymykset kuuluvat - laajasti ymmärrettynä - mallintarkastuksen piiriin. Mallintarkastus rinnankytkennän yhteydessä tapahtuu useimmiten niin, että laadimme jonkin ehdon sille, miten tunnistamme tilan tai tapahtumasekvenssin, joka on virheellinen. Sitten rakennamme rinnankytkennän ja etsimme siitä tilannetta, jossa ehto toteutuu.
Olen tällä viikolla rakennellut rinnankytkentää Pythonilla. Rinnankytkennästä ei tyypillisesti tarvitse tutkia kaikkia tiloja; kombinatorinen räjähdys voidaan osittain välttää. Yksi keino on käyttää itsepäisiä joukkoja, jonka jo kuvailemaani formulaatiota olen tutkinut tällä viikolla.
Itsepäisen joukon generoimiseksi rinnankytkennän jossakin tilassa on olemassa verraten yksinkertainen algoritmi. Se approksimoi, so. se generoi joukon, joka voi olla tarpeettoman suuri, eli saattaa johtaa tarpeettoman monien tilojen tutkimiseen. Kunkin prosessin omat tapahtumat johtavat eri tulevaisuuksiin, mutta prosessien välillä on riippumattomuutta, jota voi hyödyntää. Algoritmia voidaan parantaa, jos kunkin prosessin "tulevaisuudesta" on enemmän tietoa. Esimerkiksi tieto siitä, että jotkin tapahtumat eivät voi olla yhtä aikaa tarjolla, on usein hyödyllinen.
Wikipedia tietää sanoa, että algoritmi tarkoittaa äärellistä joukkoa täsmällisiä, suoritettavissa olevia ohjeita, jotka ohjaavat päättyvää tehtävän suoritusta.
Oikeastaan se ei ole mitään muuta kuin systemaattinen esitys sille miten jokin ongelma ratkaistaan.
Rinnakkaisissa järjestelmissä on sellainen hauska piirre, että kun niiden käyttäytymistä mallinnetaan esim. tilakoneina, joilla on ns. lomitetun ajan semantiikka (interleaving semantics), periaatteessa toisistaan täysin riippumattomat tapahtumat tuottavat "eri" tulevaisuuden.
Esimerkikki: järjestelmä, jossa kaksi komponenttia, A ja B toimivat toisistaan riippumatta; A vilkuttaa punaista valoa ja B vihreää (tämä on vain esimerkki, ei mikään mielekäs järjestelmä) ja kolmas komponetti odottaa, että kumpikin valo on vilkkunut viisi kertaa ja sitten se piippaa. Olemme kiinnostuneita tulevaisuudesta, jossa tapahtuu "piippaus". A ja B vilkkuvat miten sattuu; niillä on viidenteen valon syttymiseen asti yhteensä 36 eri tilayhdistelmää (6*6). Tämä on vähän hölmöä, koska oikeasti olemme kiinnostuneita kummankin kuudesta tilasta, eikä näiden muilla yhdistelmillä ole merkitystä kuin sillä, jossa molemmat ovat vilkkuneet jo viisi kertaa.
Jokaisessa tilassa ennen kuin jompi kumpi lamppu vilkkunnut viisi kertaa, järjestelmä voi toimia kahdella eri tavalla: joko A vilkkuu tai B vilkuu. A:n vilkkuminen ei estä B:tä vilkkumasta ja toisaalta B:n vilkkuminen ei estä A:ta vilkkumasta. Lisäksi, tulevaisuus, jossa sekä A että B ovat vilkkuneet kerran, on identtinen, riippumatta siitä, kumpi tapahtuu ensin. Tulevaisuus, jossa "piippaus" tapahtuu, ei jää tutkimatta, vaikka tutkittaisiin vain toinen näistä järjestyksistä. Sanomme, että A ja B ovat riippumattomat mainitussa tilassa.
Riippumattomuuden käsite yleistyy laajemminkin. Oletetaan, että olemme kiinnostuneita tulevaisuuksista, joissa "kaikki" on jo tapahtunut, so. järjestelmä on lopettanut toimintansa. Haluamme säilyttää nämä tulevaisuudet, mutta tutkia mahdollisimman vähän tilasiirtymiä kustakin tilasta. Oletamme, että järjestelmässä on "tapahtumia" ja "tiloja" - en erittele tätä sen tarkemmin.
Sanomme, että joukko T tapahtumia on itsepäinen annetussa tilassa (stubborn, ks esim A stubborn attack on state explosion) jos sillä on seuraavat ominaisuudet: A1: Jos tapahtuma t kuuluu joukkoon T ja se voidaan suorittaa tulevaisuudessa s', joka saavutetaan suorittamalla tietty sekvenssi joukon ulkopuolisia tapahtumia, se voidaan suorittaa heti. Tällöin lopputulos on riippumaton siitä, suoritetaanko t mainitun sekvenssin jälkeen vai sitä ennen. A2: Joukosta löytyy yksi tapahtuma, joka voidaan suorittaa heti, ja jonka suorittamista ei voi estää suorittamalla joukon ulkopuolisia tapahtumia. Tätä nimitetään avaintapahtumaksi.
Jos jokaisessa tilassa tutkitaan vain ne tulevaisuudet, jotka saavutetaan tutkimalla itsepäinen joukko tapahtumia, ei hukata ainuttakaan sellaista tulevaisuutta, jossa järjestelmä on pysähtynyt. Tämän todistaminen ei ole vaikeaa: Jos järjestelmä on pysähtynyt, avaintapahtuman on joko täytynyt tapahtua tai sitten se on täytynyt estää. Koska joukon ulkopuoliset tapahtumat eivät voi sitä estää, ja sisäpuolisten tapahtumien tuottamat tulevaisuudet tutkitaan, niin todistus on valmis.
Syystä, joka ei ole minulle täysin ilmeinen, esimerkiksi Wikipedia tuntee ainoastaan itsepäistä joukkoa aidosti heikomman menetelmän, ns. "ample set"-karakterisoinnin riippumattomuutta hyödyntävälle reduktiolle. Karakterisointi on vaikeampi, todistus oikeellisuudesta on vaikeampi ja tiedetään, että reduktio on aidosti huonompi.
Aamulla meni lumitöiksi, lunta oli tullut parikymmentä senttiä. Vanhempi poika on sairaana, joten työt jäävät tänään(kin) vähiin. Muistuttaisin kahdesta asiasta: arktisesta oskillaatiosta (via) ja siitä, että merten lämpömäärä on lisääntynyt. Jälkimmäinen tarkoittaa massiivisesti enemmän sateita, jotka riittävän kylmällä ilmalla tulevat - ylläripylläri - lumena.
Denialistien mielestä tämä on tietenkin mahdotonta. Lumi on kylmää, joten enemmän lunta tarkoittaa enemmän kylmää. Aivan samaan tapaan kuin on mahdotonta, että maapallo voisi kiertää aurinkoa: näemmehän me taivaalla joka päivä kuinka aurinko menee maan ympäri. Oikeastaan denialismi on jännittävä ilmiö siinä mielessä, että sen mukana näkee, miten muuten niin fiksun oloisilta ihmisiltä lähtee mopo käsistä täydellisesti argumenttien kanssa. En suosittele lukemaan Economistin ilmastoaiheisten artikkelien kommenttiosastoja, ainakaan jos tasokas argumentaatio kiinnostaa.
Abstraktimmalla tasolla useimmat denialistiset argumentit perustuvat siihen, että riippumattomia muuttujia voi olla vain yksi (esim. jos aurinko vaikuttaa ilmastoon, niin hiilidioksidi ei voi vaikuuttaa), että yksi epävarmuustekijä tarkoittaa että jokin teoria on väärä (emme tiedä, miten ja miksi stratosfäärin kosteus on laskenut, joten emme tiedä ilmastosta mitään) tai että jokin lokaali tai yhteen kerrostumaan liittyvä sääilmiö kumoaa koko teorian (arktinen kylmyys tänä vuonna merkitsee, että koko planeetta on kylmä). Itseasiassa, stratosfäärin kosteusasiasta olikin jo Realclimatessa, joka denialistien mielestä on pelkkä propagandakoneisto.
