Kotimatka.

Lähden taas ensi yönä kotiin. Bussi lähtee yhdeltä yöllä Gloucester Greenin asemalta. Lausutaan [ˈɡlɒstər], tai tankeroneglanniksi "klostö". Huomaan, että ääntämykseni on hioutunut, mutta jotkut äänneyhdistelmät saavat edelleen kieleni solmuun. Lähes kaikki yksittäiset tavut pystyn lausumaan, jotkut tavut perättäin laitettuna ovat vaikeita. Kuten "She sells seashells" tai "He taught thought". Näitä (no ei tietenkään juuri näitä) pulpahtaa yllättävän usein normaalipuheessa esiin.

Olisi hauskaa tietää, onko minulla epätavallisen paljon pelisoluja, vai onko niistä vain normaalia isompi osa käytössä kielen ja maneerien matkimiseen. Teen sitä täysin tiedostomattani, esimerkiksi omaksun alle kymmenessä minuutissa kiinalaisen aksentin, jos keskustelen kiinalaisten kanssa. Huomaan myös välillä täysin tiedostamattani matkivani kanssaihmisten asentoja ja muuta ruumiinkieltä. En kuitenkaan usko olevani normaalia empatiakykyisempi, mikä käsittäkseni usein seuraa tällaisesta taipumuksesta.

Bussimatka kestää - jälleen kerran - liki kolme ja puoli tuntia, ja yöaikaan Englannin maaseudulla ei ole kerrassaan mitään nähtävää. Tällä kertaa en aio juoda lentoasemalla sitä kahvia, jota saapumisaulan edessä myydään aamuyöstä, koska viimeksi sain siitä vatsavaivoja. Bussissa pitäisi pystyä nukkumaan, lentokoneesta en tiedä. Lukeminen tuskin onnistuu väsymyksen ja matkapahoinvointitaipumukseni vuoksi. Pystyn kyllä lukemaan bussissa jos olen syönyt hyvin, enkä kovin väsynyt, mutta väsymys ja nälkäisyys saavat aikaan huonovointisuutta. Tähän on kait lääkekin, mutta olen kuullut, että niillä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia, joten aion välttää.

Jos lento on ajallaan perillä, minun pitäisi olla Pirkkalan lentoasemalla hieman puolenpäivän jälkeen. Otan ehkä taksin kotiin, missä ehdin hieman torkahtaa ennen kuin lapset tulevat kotiin.

[Lisäys] National Express vaatii luottokorttioston yhteydessä tunnistautumisen pankkitunnuksilla, joten en ostanut lippua eilen verkossa, vaan menin ostamaan sitä tänään. Onnekseni tein näin, sillä suoran yhteiden bussiyhteys oli loppuunmyyty. Siis, kello 1 aamulla, liikenne täältä Stanstediin on niin vilkasta, että bussit myydään loppuun. Jouduin ottamaan toisen linjan, jossa on vaihto Lontoon Victorian asemalla. Vaihtoaikaa on 50 minuuttia, joten ehdin hieman katselemaan ympärilleni, ehkä käyn nappaamassa pari valokuvaa Buckinhamin palatsista. Tai sitten jätän kameran tänne. En tiedä.

Työ.

Ostin eilen Blackwell-kirjakaupasta sateenvarjon. Ostin sen, koska se tuli eräänlaisessa pussissa, jossa oli leveähkö, joten sitä voi kantaa selässä melko vaivattomasti. Poistin hintalapun typerästi nykäisemällä, ja kantopussista ratkesi sauma. Joutunen korjaamaan sen käsin.

Tänään lähetämme paperin. Julkaisuviiveen ei pitäisi olla mahdoton, mutta todennäköisesti paperi tulee ulos aikaisintaan ensi vuoden helmikuussa, eli noin puolen vuoden kuluttua. On jotenkin irvokasta, että "nopea" julkaisukanava tarkoittaa puolen vuoden viivettä, normaalilehdessä viive on usein noin kaksi vuotta. Koska akateeminen ura - nimitykset, rahoituspäätökset jne - riippuu monilla julkaisujen määrästä ja laadusta, nämä viiveet voivat toisinaan aiheuttaa suurtakin harmia. Esimerkiksi tilanteessa, jossa tärkeän tuloksen pohjalta haetaan lisärahoitusta, korkean profiilin lehtijulkaisu voi vaikuttaa merkittävästi, saako rahaa vai ei.

Asiaa ei sinänsä voi tietenkään korjata tuosta vaan, koska viive johtuu kahdesta asiasta: Suurehkosta kuormasta arvioijilla, ja siitä, että arviointi nyt vaan on hieman hidasta. Jälkimmäiseen vaikuttaminen vaarantaa vertaisarvioinnin tarkkuuden, ensimmäiseen taas on vaikea vaikuttaa muuten kuin vähentämällä tutkimusrahoitusta ja tutkijoita. Tai julkaisupainetta.

Normannit.

Eilen, kuten viime keskiviikkonakin, katsoin illalla BBC:ltä loistavaa historiasarjaa Normanneista. Kertojana toimiva Robert Bartlett on normannien aikakauden asiantuntija.

Normannit olivat viikinkien jälkeläisiä. Viikingit valloittivat Pohjois-Ranskan 900-luvulla, ja perustivat herttuakunnan, joka jäi Ranskan kuninkaan alaisuuteen. 1000-luvun alkupuolelle mennessä heidän hallitsevat jälkeläisensä olivat omaksuneet kielen. Normannit olivat "hieman" sotaisaa porukkaa, ja Vilhelm valloittaja valloitti Englannin vuonna 1066. Ei tietenkään ihan "tuosta vaan", vaan Englannin kruununperimyksestä oli erilaisia epäselvyyksiä, joiden varjolla Vilhelm ilmoitti vaativansa kruunua, ja voitettuaan englantilaisten joukot Hastingsin taistelussa, kruunautti itsensä kuninkaaksi. Nykyinenkin kuningasperhe on itseasiassa Vilhelm Valloittajan suoria jälkeläisiä, eikä englantia ole valloitettu puhtaasti ulkopuolisin voimin normannien valloituksen jälkeen. Vilhelm oranialainen "valloitti" kyllä englannin vuonna 1688, mutta hänellä oli vahva tuki sisältäkäsin.

Normannit olivat aika epeleitä muuallakin Euroopassa. He valloittivat mm. Sisilian, eteläosat Italiasta, ja palasia ns. "pyhästä maasta". Englannissa he syrjäyttivät hallitsevan luokan täysin. Tavallaan onkin, ainakin osin, virheellistä puhua englantilaisista, ja varsinkaan ylemmistä sosiaaliluokista, "anglo-saksisina", koska he ovat oikeastaan yhtä paljon normannien kuin saksien jälkeläisiä. Myös englanninkielisten sanojen suuri synonyymien määrä on seurausta tästä sekoittumisesta. Hyvin monet sanat, varsinkin ruokalajien nimissä, hallinnollisessa sanastossa jne. ova normannien ajan ranskalaista alkuperää. Muutamassa sadassa vuodessa kielet sulautuivat ja englanti oli jälleen yksi kieli.

Mitä se on ja mitä se ei ole.

Vastuu voidaan abstraktisti ymmärtää suhteena, joka ihmisellä on johonkin asiantilaan, toimintaan, tai väittämään. Tällainen suhde liittää kohteelle yhden tai useamman vastuunkantajan. Esimerkiksi, jos minä olen vastuussa siitä, että talo tulee siivotuksi, se tarkoittaa, että minun tekemisteni ja tekemättäjättämisieni oletetaan olevan kausaalisessa suhteessa siihen asiantilaan, onko talo siisti vai ei.

Huomatkaa, että vastuu ei vielä sinänsä sisällä mitään moraalista suhdetta asiantilaan, vaikka arkikielessä näin usein on. Jos tarkastelemme seuraamuseettisesti asioita, ihmisellä on moraalinen vastuu kaikista niistä asioista, joista hän on abstraktimmallakin tavalla vastuussa. Vastuurelaatio on tietenkin määrittely- ja sopimuskysymys, ja esimerkiksi lainkäytössä on aivan olennaista, milloin henkilöä pidetään vastuunkantajana jonkin asian suhteen.

Vastuun ottaminen viittaa siihen, että henkilö omassa päätöksenteossaan asettaa itsensa vastuunkantajaksi jostakin asiantilasta. Vastuusta kieltäytyminen l. vastuuttomuus voi olla hyvä tai huono asia riippuen kontekstista. Esimerkiksi ei ole mielekästä olettaa, että pääministeri ottaisi vastuun säätilasta. Useinkaan ei ole mielekästä, että eläkeikäiset vanhemmat ottavat vastuun nelikymppisen jälkeläisensä valinnoista. Sensijaan pienten lasten vanhemmat ovat vastuussa näiden hyvinvoinnista. Ja niin edelleen.

Ateismi, uskonnottomuus, miksi sitä omalla kohdallani voidaan kutsuakaan, merkitsee minulle ennenkaikkea vastuun ottamista omasta maailmankuvasta. Minä olen vastuussa siitä, että maailmakuvani on mahdollisimman oikea, minä olen vastuussa siitä, että moraalini on kunnossa. Ei naapuri, ei pastori, ei mikään kirja tai opettaja, korkeampi voima jne, vaan minä, ja minä yksin. Jos moraalini on mätä, en voi syyttää siitä ketään muuta. Jos olen väärässä, en voi ex post sysätä vastuuta pyhälle kirjalle. Jos ratkean juomaan tai alan käyttää huumeita, en voi syyttää siitä korkeampia voimia tai olosuhteita, kavereita, tms.

Ja jos, niinkuin nyt, tätä kirjoittaessani, karttelen työntekoa, koska koodaaminen tuntuu tympeältä, sekin on oma valintani. Näin siitäkin huolimatta, että pulut pitävät meteliä katolla, enkä pysty keskittymään.

Loma III.

Vanhempi poika on oppinut "uimaan", ts, räpiköimään ja pysymään näin pinnalla, sekä jopa etenemään muutamia metrejä. Kehitys on ollut nopeaa, koska poika ei vielä n. viikko takaperin irrottanut jalkojaan pohjasta sitten millään. Uimakoulu oli siis hyödyllinen, ainakin jossain määrin. Pojat myös viihtyvät vedessä pitkähköjä aikoja, mikä viimeaikojen keleillä on ihan positiivista.

Sunnuntaina olimme Puuhamaassa. Paikka on hitusen ylihintainen, mutta pojat tykkäsivät, joten en valita. Vesipuiston vesi oli spartalaisittain ehkä 15-asteista, ainakin se oli merkittävästi järvivettä kylmempää. Jopa "lämmin" virtaava allas oli aivan tuntuvasti järveä kylmempi. Ilmakaan ei ollut, Forecan "30 astetta ja pilvetöntä"- ennusteen vastaisesti, mitenkään paahtavan kuuma, vaan tavallisen helteinen. Valittamista siinä ei tietysti ollut suomalaisen normaaliin vähälumiseen kesäsäähän verrattuna, mutta viikon poikkeuksellisen kuumien kelien jälkeen tuollainen ~27 astetta tuntui lähes vilpoiselta. Paikalle kannattaa mennä heti aamusta, koska silloin pääsee jonottamatta suosituimpiin huvituksiin, kuten carting-autoihin (yeah right; hivenen modattu päältäajettava ruohonleikkuri se taitaa olla) tai siihen isoon liukumäkeen, jossa lasketaan kumiveneellä.

Lomaa on vielä kaksi viikkoa, ja sitten suuntana on Oxford, UK. Ajattelin aloittaa siinä vaiheessa jonkinlaisen Oxford-aiheisten kirjoitusten sarjan. Saa nähdä.

Kesä.

Subjektiivisesti optimaalinen sää riippuuu pitkälti siitä, miten aikoo aikansa käyttää. Jos tarkoituksena on esimerkiksi lenkkeillä, optimaalinen lämpötila on minulle siinä 20 celsiusasteen (n. 293K) paikkeilla, ja ilman suhteellinen kosteus noin 70%. Preferoin kosteahkoa ja "haaleaa" ilmaa juostessa, sillä hengittäminen on miellyttävämpää kosteammassa ilmassa. Pyöräilylle sovelias lämpötila on selvästi korkeampi, koska ajoviima jäähdyttää ihoa tehokkaammin.

Sensijaan esimerkiksi grillaamiseen ja oluen nauttimiseen ulkosalla, hieman kuivempi ja lämpimämpi ilma on parempi. Optimaalisena pitäisin mitä tahansa 24 ja 28 asteen välillä, mutta etenkin asteikon yläpäässä suora auringonvalo on jo liikaa. Ilman ei ole hyvä olla liian kuiva, sillä erilaiset tuoksut, jotka olennaisesti grillaamiseen kuuluvat, eivät pääse täysiin oikeuksiinsa kuivassa ilmassa.

Äärimmäisin muoto on optimaalinen uimakeli. Lomailimme vaimoni kanssa (kyseessä oli kihlajaismatkamme) vuonna 2001 Dominikaanisessa tasavallassa uuden vuoden paikkeilla. Lämpötila on siellä vuoden ympäri hyvin tasainen, 25--30 astetta. Vaikka talviaika on keskimäärin hieman viileämpää, osui lomamme ajaksi pari yli 30 asteen päivää. Ilman suhteellinen kosteus on tropiikissa harvoin alle 80% ja yleensä hyvin lähellä sataa. Uimisen yhteydessä korkea suhteellinen kosteus saa aikaan sen, että vesi ei haihdu iholta kovin nopeasti, mikä puolestaan tekee vedestä nousemisen miellyttävämmäksi. Koska olen itse ruumiinrakenteeltani hyvin hoikka, palelen kuivassa ilmassa uituani yleensä hyvin voimakkaasti. Lämpötilan ollessa yli 30, ja kosteuden 90% luokkaa, ei tämä jäähdyttävä vaikutus enää saa aikaan vilunväristyksiä. Suomessa optimaalinen uimakeli on harvinaisuus, koska täällä ilma on kuivaa. Ja hyvä niin, sillä tuollaiset kosteuslukemat ovat liki kirjaimellisesti myrkkyä rakenteille.

Toinen päätös.

Lopettanen tämän blogin pitämisen aivan lähipäivinä. Sain nimittäin aamuyöllä puhelinsoiton Berkeleystä, ja minulle tarjottiin professuuria. Ainoana haittapuolena on, että työt pitäisi aloittaa lähes välittömästi. Täytyy laittaa talo myyntiin jo tänään.

Loma.

Poistun maasta viikoksi ja pidän todennäköisesti radiohiljaisuutta koko ajan.

Maanantaina lähden maailman tiheimmin asutulle hallintoalueelle aivan kääntöpiirin tuntumaan.

Sadonkorjuu.

Omenasato pääsi tänä vuonna yllättämään. Pihamme omenapuut ovat jo vanhoja, mutta tuottavat hyvän sadon. Niitä on kuitenkin leikattu liian vähän ja hoidettu muutenkin huonosti (ennen meidän aikaamme), joten oksat kasvavat liian korkealle ja omenat menevät usein hajalle pudotessaan. Erityisesti valkeat kuulaat, jotka ovat verraten hauraita.

Kiipesin eilen katolle ja pihan kaneliomenapuut muodostavat punapilkkuisen katon pihan ylle. En valitettavasti ehtinyt ottamaan kuvaa sillä hetkellä, mikä harmittaa nyt.
Osa omenapuista vetelee selvästi viimeisiään. Erään niistä rungossa kasvaa todella massiivinen sienikasvusto. En tunne tarkkaan puiden ikää, mutta naapuri arveli vanhimpien olevan vähintään 50 vuotta vanhoja.

Yksi hienoimpia asioita omassa, verraten kookkaassa pihassa on, että loppukesästä ja alkusyksystä voi nauttia oman puutarhan antimista. Esimerkiksi luumupuiden sato oli tältä kesältä ilmiömäinen. Itse en koskaan ole mitenkään erityisemmin välittänyt luumuista, mutta nyt keltaiset luumut maistuivat todella makeilta. Viikonloppuna teen todennäköisesti lohkoperunoita oman perunamaan sadosta. Porkkanoista tuli vain muutaman sentin mittaisia, mutta erittäin makeita. Ainoastaan vadelmat olivat jonkinlainen pettymys.


Syksy (tässä allegro-osa) on vuodenajoista ehkä aliarvostetuin. En itsekään aina osaa arvostaa sitä, ennenkuin syksy tulee. Elo-syyskuun taite erityisesti on rauhallinen ja mitäänsanomatonta aikaa, jos sitä ei pysähdy tarkkailemaan. Talvehtivat kasvit kellastuvat ja yksivuotiset yrittävät vielä repiä auringonvalosta kaiken mitä irti saavat.

Ihmiset aloittavat syksyisin kaikenlaisia harrastuksia. Osaksi tämä johtuu tietysti normaalista vuoden kierrosta, koulujen alkamisesta ja lomien loppumisista, mutta uskon, että sillä on jonkinlainen funktio myös coping-mekanismina tulevan talven ja erityisesti pimeyden ankeuden varalle.