Sadonkorjuu.

Omenasato pääsi tänä vuonna yllättämään. Pihamme omenapuut ovat jo vanhoja, mutta tuottavat hyvän sadon. Niitä on kuitenkin leikattu liian vähän ja hoidettu muutenkin huonosti (ennen meidän aikaamme), joten oksat kasvavat liian korkealle ja omenat menevät usein hajalle pudotessaan. Erityisesti valkeat kuulaat, jotka ovat verraten hauraita.

Kiipesin eilen katolle ja pihan kaneliomenapuut muodostavat punapilkkuisen katon pihan ylle. En valitettavasti ehtinyt ottamaan kuvaa sillä hetkellä, mikä harmittaa nyt.
Osa omenapuista vetelee selvästi viimeisiään. Erään niistä rungossa kasvaa todella massiivinen sienikasvusto. En tunne tarkkaan puiden ikää, mutta naapuri arveli vanhimpien olevan vähintään 50 vuotta vanhoja.

Yksi hienoimpia asioita omassa, verraten kookkaassa pihassa on, että loppukesästä ja alkusyksystä voi nauttia oman puutarhan antimista. Esimerkiksi luumupuiden sato oli tältä kesältä ilmiömäinen. Itse en koskaan ole mitenkään erityisemmin välittänyt luumuista, mutta nyt keltaiset luumut maistuivat todella makeilta. Viikonloppuna teen todennäköisesti lohkoperunoita oman perunamaan sadosta. Porkkanoista tuli vain muutaman sentin mittaisia, mutta erittäin makeita. Ainoastaan vadelmat olivat jonkinlainen pettymys.


Syksy (tässä allegro-osa) on vuodenajoista ehkä aliarvostetuin. En itsekään aina osaa arvostaa sitä, ennenkuin syksy tulee. Elo-syyskuun taite erityisesti on rauhallinen ja mitäänsanomatonta aikaa, jos sitä ei pysähdy tarkkailemaan. Talvehtivat kasvit kellastuvat ja yksivuotiset yrittävät vielä repiä auringonvalosta kaiken mitä irti saavat.

Ihmiset aloittavat syksyisin kaikenlaisia harrastuksia. Osaksi tämä johtuu tietysti normaalista vuoden kierrosta, koulujen alkamisesta ja lomien loppumisista, mutta uskon, että sillä on jonkinlainen funktio myös coping-mekanismina tulevan talven ja erityisesti pimeyden ankeuden varalle.