Eilen, kuten viime keskiviikkonakin, katsoin illalla BBC:ltä loistavaa historiasarjaa Normanneista. Kertojana toimiva Robert Bartlett on normannien aikakauden asiantuntija.
Normannit olivat viikinkien jälkeläisiä. Viikingit valloittivat Pohjois-Ranskan 900-luvulla, ja perustivat herttuakunnan, joka jäi Ranskan kuninkaan alaisuuteen. 1000-luvun alkupuolelle mennessä heidän hallitsevat jälkeläisensä olivat omaksuneet kielen. Normannit olivat "hieman" sotaisaa porukkaa, ja Vilhelm valloittaja valloitti Englannin vuonna 1066. Ei tietenkään ihan "tuosta vaan", vaan Englannin kruununperimyksestä oli erilaisia epäselvyyksiä, joiden varjolla Vilhelm ilmoitti vaativansa kruunua, ja voitettuaan englantilaisten joukot Hastingsin taistelussa, kruunautti itsensä kuninkaaksi. Nykyinenkin kuningasperhe on itseasiassa Vilhelm Valloittajan suoria jälkeläisiä, eikä englantia ole valloitettu puhtaasti ulkopuolisin voimin normannien valloituksen jälkeen. Vilhelm oranialainen "valloitti" kyllä englannin vuonna 1688, mutta hänellä oli vahva tuki sisältäkäsin.
Normannit olivat aika epeleitä muuallakin Euroopassa. He valloittivat mm. Sisilian, eteläosat Italiasta, ja palasia ns. "pyhästä maasta". Englannissa he syrjäyttivät hallitsevan luokan täysin. Tavallaan onkin, ainakin osin, virheellistä puhua englantilaisista, ja varsinkaan ylemmistä sosiaaliluokista, "anglo-saksisina", koska he ovat oikeastaan yhtä paljon normannien kuin saksien jälkeläisiä. Myös englanninkielisten sanojen suuri synonyymien määrä on seurausta tästä sekoittumisesta. Hyvin monet sanat, varsinkin ruokalajien nimissä, hallinnollisessa sanastossa jne. ova normannien ajan ranskalaista alkuperää. Muutamassa sadassa vuodessa kielet sulautuivat ja englanti oli jälleen yksi kieli.
10 kommenttia:
Englantilaisethan kai tapaavat joskus [vitsi]ylpeillä sillä, että vihollinen on noussut maihin englannin maaperälle vain kolmasti (roomalaiset, saksit ja normannit, kun oranialaista ei lasketa). Tämän on kai tarkoitus osoittaa engalntilaisten asekuntoa, tai erityisesti laivastomahtia.
Se, että maa vallattiin joka kerta kokonaan vihjaa sen sijaan siihen, että ehkä potentiaalisilla valloittajilla ei vaan ole ollut kiinnostusta.[/vitsi]
Itseasiassa maihinnousuja on kyllä tehty; Norjalaiset nousivat juuri ennen Vilhelm Valloittajaa, ja englantilaiset torjuivat heidät.
Ranskalaiset nousivat maihin, jos kohta myös Oranialaisen tapaan osin paikallisten kutsumana, 1215-1217 käydyn sisällisodan yhteydessä. Heidät karkoitettiin maasta. Skotit hyökkäsivät englantiin 1513, ja torjuttiin. Hollantilaiset nousivat kyllä hetkeksi maihin ns. Medwayn hyökkäyksen aikana, tosin kyseessä oli lähinnä laivasto-operaatio, jonka tarkoituksena oli vahingoittaa englannin laivastoa.
Espanjalaiset nousivat onnistuneesti maihin Cornwallissa vuonna 1595, tosin kyse ei ollut siinäkään yrityksestä vallata Englantia tai osaa siitä, vaan se oli jonkinlainen ryöstöretki.
So. maihinnousuja on kyllä ollut, eivätkä kaikki ole onnistuneita. Roomalaisten ja Saksien välillä oli viitisensataa vuotta, samoin Saksien ja Normannien välillä. Se on verraten pitkä aika historiassa.
Mihin unohtui Danelaw? Vai liitetäänkö tämä saksivalloitukseen?
Merisotahistorioitsija N.A.M. Rodger mainitsee kahdeksan maihinnousua, jotka johtivat vallanvaihdokseen Englannissa Vilhem Valloittajan ja Vilhelm Oranialaisen välillä.
Esim. Saksan leskikeisarinna Matilda (1139-41), Anjoun kreivi Henry (1153) ja viimeisimpänä Harri Tudderin johtama walesilaisten vuoristorosvojen ja ranskalaisten palkkasoturien armeija (1485).
Sanastossa helposti tunnistettavia normannisanoja ovat ne, joissa on 'wa-' kun standardiranskassa on 'gue-', esim. war, guerre.
Mainitsemani olivat tietysti esimerkkejä, tarkoituksena ei ollut väittää, että ne olivat ainoat. Normannien valloitus oli kuitenkin käsittääkseni viimeinen kerta, kun selkeästi ulkopuolinen valloittaja on miehittänyt Englannin onnistuneesti.
Joo, eihän tuossa vitsissä ole totta oikein siteeksikään. Mutta huonosta huumorista aasinsillan kautta asian tapaiseen.
Eli juolahti mieleen se, kuinka Jared Diamond piti syynä Euroopan nousulle maailmaa hallitsemaan uuden ajan mittaan (kontra Kiinan hyytyminen 1400) rikkonaista maantiedettä. Englannin valloittaminen on vaivalloista, kun pitää päästä salmesta yli, eli tarvitsee ison laivasto. Vastaavasti Italiaan tai Espanjaan mennäkseen pitää ylittää vuoret tai meri, Ruotsikin on meren takana, Norja Ruotsista katsoen, jne.
Siten valtioita on aina monta, ja jos yhdessä kuningas päättää kieltää teknologiankehityksen, naapuri kyllä jatkaa, ja valloittaa sitten myöhemmin takapajulan. Kiinassa taas kaikki yhdistyi yhden Keisarin alle, ja joskus 1400-luvulla keisari päätti lopettaa hyvin alkaneet löytöretket ja koko maa vaipui 500 vuoden taantumukseen. Noin vähän oikoen.
Periaatteessa ihan uskottavaa historianselitystä, mutta ei toki empiriaa nähnytkään.
Ei tähän mutta:
Ostin juuri Alistair Reynolds, Aurinkojen huone, en kerennyt vielä alittaan, mutta suomennustahti on hyvä.
Rami: Onko sulla Prefekti? Jos on, lainaatko pariksi viikoksi?
Noh, tottakait on, voin heittä teille himaan.
Joo, lähden takaisin englantiin sunnuntaina, käy siis ennen sitä.
Lähetä kommentti