Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että olen ollut täällä kohta kaksi viikkoa. Yhtäältä aika tuntuu paljon pidemmältä, toisaalta taas työpäivät kuluvat älyttömän nopeasti. Maanantaina aion antautua täysin turismille, sillä vanhempani tulevat käymään täällä. Vierailukohteina tulevat olemaan ainakin Rad Cam, Kasvitieteellinen puutarha, Christ Church College, ja Oxfordin linna. Normannit rakennuttivat linnan muutaman vuoden Englannin valloituksen jälkeen. Legendan mukaan Hitler suunnitteli pystyttävänsä miehitysjoukkojensa päämajan juuri Oxfordiin, jos Operaatio Seelöwe toteutettaisiin.
Tutkimus täällä etenee aivan eri tahtia kuin kotona. Jos kotioloissa saan kasaan matskua pariin hikiseen paperiin vuodessa, olen kahdessa viikossa täällä kumuloinut kirjoitettavaa jo saman verran. Yksi käsikirjoitus on jo lähdössä parin viikon sisällä, saa nähdä miten sen käy.
Miten toimia konferenssissa? Ohjeita oli ACM-blogissa. Kirjoitus on ehkä vähän lapsellinen, mutta ihan hyvää suuntaa antava. Itselläni ensimmäisessä konferenssissa oli professori mukana, ja koska hänet tunnetaan, hän saattoi esitellä minut "tärkeille" ihmisille. Tästä oli sittemmin kovasti hyötyä. Ja lounasidea on hyvä. Konferenssin järjestäjienkin on hyvä ottaa tällaisia asioita huomioon, esimerkiksi isoissa kaupungeissa porukka tuppaa hajoamaan pieniin, toisilleen ennalta tuttuihin ryhmiin lounasaikoina. Siksi konferensseja on hyvä joko järjestää jossakin hieman syrjemmässä niin, että osallistujat pysyvät päivän aikana suunnilleen yhdessä paikassa, tai jossakin sellaisessa ympäristössä, jossa ruokailu ja muu taukoaktiviteetti tulee luonnostaan koko porukalle.
Tiede on riippuvainen ideoiden leviämisestä ja, mikä on ehkä nykypäivänä hieman hämärtynyt, kasvokkain tapahtuvasta kommunnikaatiosta. Sille ei ole kunnon substituuttia vieläkään. En ole kovin optimistinen lyhyellä aikavälillä erilaisten "etäläsnäolon" mahdollistavien teknologioiden läpimurrosta. En tarkoita, etteivätkö ne voisi tuoda lisäarvoa, mutta täydellisesti ne eivät korvaa henkilökohtaista kommunikaatiota. Paikallinen professori-isäntä kutsui minut ja erään tutkijakolleegani tänään viettämään iltapäivää ja illalliselle kotiinsa. Pelkään tätä, koska olen nirso ruoan suhteen, ja englantilainen ruoka suorastaan kammottaa minua. Ehkä keksin jonkin pseudoselityksen, alkaen eilisestä thaimaalaisesta ruoasta ja merenelävistä, jotka sekoittivat vatsan. Söin tietämättäni katkarapuja, joita kammoan enemmän kuin mitään.
Oppia ikä kaikki.
6 kommenttia:
Tidari paljastui umpikonservatiiviksi!
Lol.
Itseasiassa söin englantilaista ruokaa eilen ihan mielelläni, lopulta. Pelkäsin sitä turhaan; ruokana ei ollut munuaispiiraita tai muuta vastaavaa.
Englantilainen ruoka ja ne lehmän näköiset naiset tekevät paikasta sietämättömän. Vääränpuolinen liikenne on useasti aiheuttanut vaaratilanteita, erityisesti kävellen katua ylittäessä, kun automaattisesti vilkaisee toiseen suuntaan.
Yksi hauskimmista kysymyksistä, joita olen lehdessä nähnyt, oli se, kun lukija tiedusteli toimitukselta, että kun Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen, niin tapahtuiko se koko maassa yhtaikaa :-)
Ruoka ei ole niin kamalaa, koska yleisin perinteinen englantilainen ruoka, eli intialainen take-away, on ihan hyvää. Liikenteeseenkin tottuu pian.
Naiset eivät minusta näytä niinkään lehmiltä kuin hevosilta. Ihmiset muutenkin ovat yllättävän paljon samannäköisiä kuin pohjoismaissa. Hörökorvaisuus on täällä hieman yleisempää, samoin todella järeästi vetäytyneet ikenet ja iso nenä, mutta ei niitä kaikilla ole.
Miehellä hevosen naama ei ilmeisesti ole hirveä haitta, jos sattuu kuitenkin olevan maajoukkoetason futaaja.
linkki
Oletko nähnyt chaveja?
chavit
Chaveja ei ole näkynyt pahemmin. En tiedä, miten käy kun opiskelijat palaavat syyskuussa, mutta jotenkin epäilen, ettei Oxfordin opiskelijoissa ole kovin paljoa Chaveja.
Lähetä kommentti