Yule.

Vietän joulua, huolimatta siitä, että tämä mainio vuodenaikojen vaihteluun liittyvä juhla on kaapattu ekspansiivisen pronssikautisen paimentolaiskulttuurin uskonlahkon käyttöön. Perheemme on kauttaaltaan multietninen, sillä sekä minulla että vaimollani on sekä skandinaavisia että suomalais-ugrilaisia esi-isiä.

Skandinaaviset kansat juhlivat joulua ja perheemme joulu onkin hyvin perinteinen skandinaavinen joulu. Juhlaan kuuluvat joulukuusi, joulupukki ja joulusauna. Lisäksi erilaiset valot ja valoaiheiset koristeet ovat olennainen osa joulua. Traditiosta on säilynyt myös sellainen esi-isien palvonnan muoto, että meillä on ollut tapana käydä hautausmaalla.

Vastustan jyrkästi tätä nykyaikaista monikulttuurisuutta. Nykyään on poliittisessa korrektiudessa menty jo niin pitkälle, että lapset joutuvat kuuntelemaan näiden paimentolaisuskonnollisia joikuja - joita ne kutsuvat "virsiksi" - ihan päiväkoti-iästä saakka. Me alkuperäiskulttuurin edustajat olemme jo kauan sitten joutuneet marginaaliseksi vähemmistöksi, koska kristityt ovat vuosisatojen ajan pakkokäännyttäneet verisesti kaikki vääräuskoiset. Siitä huolimatta arvokasta kulttuuriamme ei ole onnistuttu täysin tukahduttamaan.

Itse olen ylpeä etnisestä ja kulttuurisesta perinnöstäni, enkä aio alistua tälle vieraalle vaikutukselle.

Musta laatikko, eli rahaa pankista!

Musta laatikko on abstraktio, joka viittaa ilmiöön, jota analysoidaan puhtaasti sen ulkoisen käyttäytymisen perusteella. Mikään abstraktio ei todellisuudessa ole täysin musta laatikko, vaan jokainen yritys soveltaa abstraktiota vuotaa.

Viime yönä FED päätti tehdä ZIRPit, eli se laski ohjauskoron käytännössä nollaan. FEDistä saa siis rahaa nyt ilmaiseksi. Se ei kuitenkaan kelpaa pankeille ja tavallinen pulliainen ei voi käydä lainaamassa FEDistä.

Maailmantalous voidaan ajatella mustana laatikkona. Keskuspankit voivat kukin ajatella, että maailma on se, mikä se on ja meidän korkopäätöksemme tekee sille jotain. Siis syötteinä ja ulostuloina. Ulostulona se, mitä nyt ikinä halutaankin mitata; työllisyys, BKT jne. Koska yhteiskunta koostuu ihmisistä, koron säätäminen vaikuttaa yhteiskuntaan sitä kautta, miten se vaikuttaa ihmisiin.



Pelkään, että ihmiset alkavat miettiä, mitä se raha oikein on ja mistä se tulee. Sosialistit ja kommunistit ovat tämänkin ymmärtäneet väärin (ks. yllä), vaikka osaavatkin kämp-huumorin. Fiat-raha ihan aikuisten oikeasti syntyy pankeissa. Sitä ei ole olemassakaan muuten kuin bitteinä.

Tiede.

On tilanteita, joissa tuntee itsensä fiksuksi, vaikkei sitä ole. Epäilen, että kääntäen on tilanteita, joissa on tai käyttäytyy fiksusti vaikkei siltä tunnu. Jälkimmäiset on ainakin vaikeampi havaita, koska typeryydestä saa helpommin palautetta kuin siitä että toimii ja ajattelee oikein.

Tutkimusta tehdessä käy samoin. Parhaat tulokset julkaistaan sen kummemmin suitsuttelematta tai kehumatta. Huonoimmista saa tyrmäyksen ja asiallisistakin kritiikkiä. Oma käsitys tulosten arvosta on yleensä väärä. Ihminen pitää omista ajatuksistaan ja kuvittelee ne mielenkiintoisemmiksi kuin ne yleensä ovat. Se pätee myös verkkokirjoitteluun. Olen yllättynyt joka kerta, kun olen saanut paljon palautetta, riippumatta palautteen luonteesta.

3 am eternal

Demonit keskellämme, Osa II

Kansakunnandemoni JHa otti "härkää sarvista" vastaamalla monessa paikassa esitettyyn kritiikkiin siitä, ettei hänen kirjoituksissaan ole mitään toiminnallisia ehdotuksia esitettyjen epäkohtien korjaamiseksi.

Osa 1 avaa käsitteet. Mielestäni tekstin ansiokkain ja huomionarvoisin kohta on taas kerran mediakritiikkiä, siis sen huomioiminen, että lehdistössä sana "maahanmuuttaja" saa typeriä merkityksiä ja sen konnotaatiot koetaan niin tärkeiksi, että sanan alkuperäinen merkitys - siis se, että joku ulkomaalainen muuttaa Suomeen - ei olekaan enää edes "varsinaista" maahanmuuttoa, ellei lähtömaana ole jokin riittävän eksoottinen paikka. Aivan samaan tapaan kuin tiettyjen rasististen kirjoittajien mukaan liian tummaihoinen ihminen ei voi olla eurooppalainen, näiden hölmöläistoimittajien - jotka jotenkin paradoksaalisesti pitävät itseään kovinkin suvaitsevaisina ja avarakatseisina - mielestä liian vaaleaihoinen ihminen ei voi olla "oikea maahanmuuttaja".

JHa ei korosta kovin paljoa tekstissään tätä asiaa, minkä olen ehkä liiaksikin hänen viakseen laskenut, mutta minusta pitäisi olla täysin itsestäänselvää, että suomalaiseen perheeseen pienenä lapsena adoptoidut ja/tai selvästi suomalaiseen tapakulttuuriin integroituneet Suomen kansalaiset ovat kaikki Suomalaisia, eivätkä minkään etnisen tai kulttuurisen vähemmistön edustajia. Kyseisessä tekstissä hän kuitenkin viittaa asiaan tavalla, joka ansaitsee mielestäni maininnan. Valitettavasti olen saanut huomata keskusteluissa muiden ns. halla-aholaisten kanssa, että monet heistä ei tällaista "suvaitsevaiston" tai "monikulttuuriuskovaisten" mädännäisyyttä hyväksy, vaan "neekeri on neekeri".

Työperäisen (eikä siis "työperäisen") maahanmuuton suhteen tekstin linja on aika tyypillisen suomalaisen käsitys asiasta, eli pyrkimys rajoittaa vapaamatkustamista kaikin keinoin. Se tuottanee pettymyksen "hallislaisille" siinä, että JHa ei nähtävästi vaadi maahanmuuton rajoittamista ihonvärin, kategorisesti uskonnon tai lähtömaan tilanteen mukaan.

Toisessa osassa on tavanomaista "pakolaiskritiikkiä", enkä siihen sen kummemmin puutu. Itseäni ei oikeastaan ole koskaan keskustelussa haitannut se, miten suhtaudutaan ns. humanitääriseen maahanmuuttoon. Jos demokraattisesti halutaan päättää, että vain selvästi vainotut yksilöt (tai selvästi vainotut ryhmät, esim. kansanmurhan uhkaamat vähemmistöt) voivat saada turvapaikan, ja jos tällä tavalla ei kansainvälisistä sopimuksista luisteta, olkoon niin.

Itselleni ei tuota mitään ongelmaa todeta näin, koska argumentti, jonka mukaan auttaminen kriisien lähialueilla on paljon kustannustehokkaampaa, on oikea tai väärä täysin empiirisesti ja oma mielipiteeni asiasta riippuu vain ja ainoastaan tämän empiirisesti varmennettavissa olevan väitteen totuusarvosta. Katson, että meillä on kansakuntana moraalinen velvollisuus auttaa, mutta auttamisessa täytyy maksimoida "bang-for-buck" jo puhtaasti eettiseltä katsontakannalta.

Yksi (todennäköisesti) väärä argumentti joukkoon mahtuu ja se on tämä:

4. Pohjoisissa hyvinvointivaltioissa asuvien ihmisten ekologinen jalanjälki on maailman suurin. Väestön väheneminen pohjoisessa, mukaanlukien Suomi, luonnollisista syistä on globaalissa tarkastelussa myönteinen asia. Siirtolaisuus etelästä pohjoiseen lisää maapallon resurssien kulutusta. Räjähdysmäinen siirtolaisuus lisää sitä räjähdysmäisesti. On paradoksaalista, että poliittisen kentän vihervasemmistolainen laita, joka yleisesti ottaen kritisoi väestön- ja talouskasvua, perustelee siirtolaisuutta juuri väestön- ja talouskasvulla.

Tämän voi purkaa yksi kerrallaan, mutta ensimmäisenä täytyy sanoa, että useimpien (en tiedä kuuluuko Halla-aho tähän joukkoon) vihreitä haukkuvien käyttämänä tämä argumentti on suorastaan epärehellinen.

Ensiksikin, mitä tarkoittaa "ekologinen jalanjälki"? Sillä viitataan resurssien kulutukseen, mutta resurssien kulutuksessa on olennaista paitsi se, kuinka paljon käytetään, myös se, missä määrin ne uusiutuvat niitä käytettävässä lähteessä. Suomalaisia haukutaan usein heidän karseasta ekologisesta jalanjäljestään. Suuri se onkin, me esimerkiksi käytämme aika paljon öljyä per capita. Kuitenkin pitää paikkaansa, että suomalaiset käyttävät luonnonvaroja aika vähän verrattuna siihen, kuinka paljon niitä Suomesta löytyy. Suomen väkiluvun jonkinasteinen kasvu - ja kukaan, korostan kukaan ei ole ehdottanut että tänne roudataan miljoonia ulkomaalaisia - ei tasetta kauheasti heiluttaisi. Lisäksi vaikka nimellisesti resurssien kulutus on kehitysmaissa pientä, niitä kulutetaan tavalla, joka ei ole kestävää: puita hakataan siten, että eroosio lisääntyy, vettä lasketaan puhdistamattomana jokiin. Suomalainen vedenpuhdistamo taas poistaa merkittävän osan viemäreiden tuomasta kuormasta vesistöille; on absurdia verrata litramääräistä vedenkulutusta. Esimerkkejä on monta, mutta aina kun tämän sanoo ääneen, nämä vihreitä vihaavat "kriitikot" syyttävät viherpesusta tai epärehellisyydestä, vaikka heti seuraavassa lausessa käyttävät näitä samoja argumentteja osoittamaan, kuinka tyhmiä vihreät ovat vaatiessaan tiukempia standardeja, pienempää kuormitusta tai energiansäästöä. Ikäänkuin nämä kaksi näkökohtaa - siis 1:on hyvä säästää luontoa täällä ja 2: jossain muualla luontoa säästetään vähemmän - olisivat jotenkin ristiriitaisia.

Joka tapauksessa kyseisen (humanitääristä) maahanmuuttoa vastustavan argumentinkin voi todentaa tai osoittaa vääräksi täysin empiirisesti, ja selkeästi tutkitun, mitatun ja vertaisarvioidun aineiston esittäminen kelpaa minulle.

Edelleen, käytännön politiikkaehdotuksiksi muutettuna JHa:n ohjelma on minun makuuni paikoin turhan tiukka, mutta jos siitä demokraattisesti päätetään avoimen keskustelun jälkeen, se on sitten niin. Itse en pidä taloudellista riippumattomuutta - ainakaan täydellistä - niin tärkeänä kuin näissä teksteissä, vaan katson, että yksilö voi tehdä positiivisen kontribuution yhteiskunnalle vaikka olisi nauttinut oleskeluaikana joitain sosiaalietuuksia. Täydellistä toimettomuutta ei tietenkään pidä minunkaan mielestäni rohkaista tai palkita, mutta tästäkään tuskin on mitään oikeaa erimielisyyttä. Erimielisyyttä on kait vain siitä, onko järkeä rakentaa sellainen ilmapiiri, jossa jonkin ryhmän työllistymisen vaikeuksista tehdään itseääntoteuttava ennuste. Kun joku ryhmä tai siis joukko yksilöitä (yhteiskuntahan koostuu ihmisistä, siis ihmisyksilöistä) on jo maassa ja heillä on sen hetken laillinen oikeus maassa oleskeluun, on mielestäni meidän jokaisen velvollisuus työskennellä sen eteen, että heidän sopeutumisensa meidän kulttuuriimme on mahdollisimman kivutonta kokonaisuutena.

Olen huomannut kaksi asiaa, jotka ovat keskustelun kannalta olennaisia. Ensimmäinen on, että harvan "maahanmuuttokriitikon" kanssa syntyy asiallista keskustelua. Kritiikki johtaa heti nimittelyyn "monikulttuuriuskovaisuudesta", "punavihermädätyksestä" ja ties mistä järjettömästä, täysin substanssin ohi. Toinen on se, että Halla-aho on kirjoituksineen ollut aikamoinen paskamagneetti sekä puolesta että vastaan. Vastaan-osasto on tuttu lehdistä ja jopa minun kommenteistani, mutta myös puolesta-osasto on paikoin sellaista, että jos joku kirjoittaisi minua "puolustavia" tekstejä siihen sävyyn kuin vieraskirassa aika-ajoin näkyy, olisin hyvin hyvin huolissani.

Päivän palat.

Jotekin viimeisin XKCD kiteytti sen, mikä jo nyttemmin kuolleessa blogimaailmassa aikanaan oli periytynyt sfnetin "ikuisten poikamiesten" pahimmasta painajaisesta. Kiinnittäkää huomiota stripin viimeisessä kuvassa olevan kilpakosijan hiuksiin.

Free Exchage, ainoa seuraamistani Economistin blogeista, viittasi pystyynkuolleen vakuutusjätti AIG:n palkkauspolitiikkaan. Isot bonukset kaikille, jotta porukka ei lähtisi kävelemään en masse. Valtion rahalla, tietenkin.

No, ainakin se raha menee työntekijöille, eikä osakkeenomistajille, kuten joidenkin pankkien kohdalla - ne kun alkoivat jakaa vaikeuksistaan huolimatta jättiosinkoja heti kun valtio avasi pohjattoman arkkunsa. Siihen puuttuminen olisi ollut "pahaa sosialismia", kuten Bushin hallinnon "konservatiivit" sanoivat. Jostain syystä ne, jotka retoriikassaan puolustavat markkinataloutta, saavat jakaa vapaasti veronmaksajien rahoja, kunhan ne jaetaan rikkaille eikä köyhille. Perustelu on varmaan se, että ne rikkaat ne verotkin suurimmaksi osaksi maksavat...

Soininvaaran blogissa on keskusteltu elvytyspolitiikasta. Kuten sanoin, en ole kovin keynesiläinen, eli en usko isoihin kertoimiin elvytyspolitiikassa, kuten republikaanien talousneuvonantajiin lukeutuva Greg Mankiw. Hän on kirjoitellut viimeaikoina paljon keynesiläisyyden puolustuksia. Makrotalouteen keskittyminen tehnee jotain sellaista. Huomaan itsekin noiden ajatusten subversiivisuuden. IS-LM-malli ja sen väännökset ovat erittäin houkuttelevia ja vakuuttavia. Valitettavasti evidenssi, ei estetiikka, ratkaisee sen, mikä toimii.

Osmo S. kirjoittaa tänään myös luottolamasta. Siihenkin keskusteluun osallistunen.

Demonit keskellämme.

Frans/Ilkka Mäyrän Demonic Texts and Textual Demons oli aikanaan mielenkiintoista luettavaa. Demonisuuden käsite on monimuotoinen, joten käytän tässä vain yhtä näkökulmaa: Demonisessa on aina jotain tuttua mutta myös jotain vierasta. Demoninen ei voi koskaan olla täysin toinen. Siksi se on myös kauhistuttava uhka itselle. Olen lykännyt tämän aiheen käsittelyä liian pitkälle. Nyt on tullut aika.

Media rakastaa draamaa ja draamassa mikään ei ole niin herkullinen hahmo kuin demoninen. Tietylle mediasegmentille Jussi Halla-aho edustaa juurikin demonisuutta. Äänekkäimmin Halla-ahon kauheutta huutavat ne, jotka ovat lähimpänä hänen polttavaa demonisuuttaan, ne, joille hän ei voi koskaan edustaa täysin toista.

Itselleni "JHa" (jostain syystä tietyt piirit suorastaan rakastavat kaksi- tai kolmikirjaimisia akronyymejä) ei muodosta mitään henkilökohtaista uhkaa. Hänen mielipiteensä eivät ole minulle erityisen subversiivisiä; niiltä osin kuin hän mielestäni esittää perusteltua ja painavaa asiaa - esimerkiksi mediakritiikkiä - hän on erittäin taitava ja osaa yhdistää henkilökohtaisen, tunteisiin vetoavan ja analyyttisen otteen hyvin koherentiksi retoriseksi paketiksi. Suorastaan ihailen tätä otetta.

Toisaalta, hänen heikoin puolensa tuntuu olevan tässä asiassa nimenomaan tunnepuolen ajoittainen yliryöpsähtely. Lisäksi hän pelaa rodullisten piirteiden ja kulttuuristen symbolien "pelottavilla" merkityksillä sekä käyttää mielellään esimerkkeinä yksittäisiä häiriköitä jotka käyttävät hyväkseen oikeusjärjestelmää ja/tai ihmisten hyväntahtoista suhtautumista maahanmuuttajiin tai etnisiin vähemmistöihin. Tällaiset "case-tutkimukset" ovat varmaankin jonkun mielestä kovinkin vakuuttavia - virheitähän niissä ei sinänsä yleensä kai ole - mutta niiden todistusvoima jää epäselväksi. Siinä hän tekee taitavasti, ettei koskaan väitä niiden tarkoittavankaan mitään ja usein toteaa (sarkastisesti, tietenkin) ettei yksittäistapauksista saa yleistää. Tätä osaa kirjoittelusta pidän vastenmielisenä ja epärehellisenä, koska se houkuttelee epäluuloisia ihmisiä kärjistämään omia mielipiteitään. Erityisen hölmöksi kontrasti muodostuu siinä, että tämä yksittäistapausten käyttö on täsmälleen peilikuva JHa:n sinänsä asiapitoisesti ja ansiokkaasti irvimästä monikulttuurisuuspropagandasta. Jostain syystä tätä kaksoisajattelua - siis että yleistäminen yksittäistapauksista on sallittua negatiivisissa, muttei positiivisissa tarinoissa maahanmuuttajista - ei pidetä mitenkään häiritsevänä. Itseäni se vähän kummaksuttaa.

Halla-ahon demonisuus perustuu näiden erittäin taitavasti rakennettujen tarinoiden yhtäältä tyylilliseen vahvuuteen ja sitä kautta subversiivisuuteen ja toisaalta niiden takana väijyvään peikkoon, rasismiin. Lukija ikäänkuin haluaa lähteä mukaan kauhistelemaan näitä tapauksia, joukkoraiskauksia, ryöstöjä, sosiaalipummeja, tiedemaailman huijareita ja ties mitä, tarvitsee vain uskoa, että syynä on heidän kulttuurinsa ja - mitä ei sanota ääneen, mutta mikä ilmenee kuvissa, linkeissä jne. - ihonvärinsä. Ekstensiota ei suoraan tehdä, vaan lukija, joka saadaan mukaan narratiiviin, tekee itse johtopäätöksensä siitä, että ne ovat syyllisiä. Kun lukija kieltäytyy tekemästä tätä johtopäätöstä - syynä voi olla dogmaattinen rasisminvastaisuus, henkilökohtaiset ihmissuhteet, kokemukset tai käsitykset tilastotiedosta, mikä ikinä - tämä "kauheus", jopa jonkinlainen kognitiivinen dissonanssi, saa lukijan näkemään JHa:n nimenomaan demonisena.

Eräs tekstinpätkä, joka kelluu verkossa, houkutteli minut analysoimaan asiaa vähän tarkemmin. Lainaan sitä tässä, muutan kuitenkin yhden kohdan. Antanette anteeksi vääristelyn.

[O]ikeastaan ainoana tiedotusvälineenä Vihreä Lanka (toimittajineen ja kolumnisteineen) on tarttunut vaalituloksen antamaan haasteeseen rakentavalla tavalla. Se on ainoa julkaisu, jolla tuntuu olevan halua ihmisten äänestyskäyttäytymisen ymmärtämiseen väärien ehdokkaiden demonisoinnin sijaan, jokseenkin ainoa, joka haastatteluissa on julkaissut sen, mitä Jussi Halla-aho on oikeasti vastannut, kuin myös jokseenkin ainoa, joka on oivaltanut sen ilmeisen seikan, että "aseita-hipelöivä-raiskauksia-kannattava-homonampuja = 3000-ääntä" ei ole uskottava yhtälö.

Vihreitä syytetään tyypillisesti - ainakin blogimaailmassa - tästä mediassa tapahtuvasta demonisoinnista, mutta sentään joku on huomannut jotain olennaista. Itse en ole vihreiden jäsen, vaikka olenkin "heidän puolellaan".

Halla-aho on vaarallinen. Mutta ei sillä tavalla konkreettisesti. Demonit eivät toimi niin. Ne saavat asiansa aikaan vaikuttaen meihin sisältäpäin. Mutta vain jos teemme niistä demoneita. Tässä valinta on meillä itsellämme.

Ryysis.

Hartford lainaili uutisista juttua Shoppailu-kaaoksesta otsikolla "A free lunch with a very high price". Ihmisten antisosiaalisuus isoina ryhminä on joskus hämmentävää. Aivan samaan tapaan kuin ruuhkassa autoileminen on typerää ja ilkeää, samoin on kaikessa ryysiksessä rynniminen. Toki osa ihmisistä joutuu sellaiseen tilanteeseen vahingossa tai pakon sanelemana.

Mutta ei montaa kertaa samalla tavalla. Tavoittelen jotain sellaista moraalikoodia, josta voidaan johtaa teoreemana, että jonottaminen on väärin. Jos laatisin uskonnollista dogmaa, niin yrittäisin laatia sen niin, että resurssin jakaminen jonottamalla on yksiselitteisesti väärin. Kaikkialla, missä syntyy jonoja, tuhotaan hyvinvointia. Siis viimekädessä tapetaan sairaita, nälkäisiä ja muuten puutteenalaisia.

Käytännön syistä jonoista ei yleensä päästä eroon kokonaan. Transaktiokustannukset aiheuttavat sen, että vaikka skaalaedut painaisivat tuotantokustannukset hyvin alas, isoa osaa jakelun kustannuksista ei saada eliminoitua. Kahvikuppi maksaa yliopiston kahvilassa alle euron. Kaikki haluavat kahvia tiettyyn aikaan, joten syntyy jonoa. Jos itse perustaisin kahvilan, kahvin hinta nousisi sitä mukaa kun jono kasvaa.

Joulukuu.

New Scientistissa oli kirja-arvostelu Stephen Bakerin kirjasta Numerati. Sen voisi laittaa joulupukin toivomuslistalle. Olen vähän katsellut tiedon louhintaa, en paljoa harrastanut, mutta perustekniikoita vähän kuitenkin. Jotenkin en osaa kauheasti hermostua siitä, että joku osaa päätellä ostoksistani tai webbiselailuistani jotain siitä, mitä haluaisin ehkä ostaa. On näistä tietenkin vakavampiakin juttuja kehiteltävissä, mutta jotenkin en jaksa kiihtyä niinkuin jotkut.

Tämän vuoden talous"nobelistin" Krugmanin kirja the Conscience of a Liberal olisi varmaankin hauska lukea myös. Se on nyt jo vuoden vanha, mutta jotenkin en usko, että se happanee ihan niin nopeasti.

Sammakkojen joukkotuholle stoppi, ilmeisesti sieniä tuhoavalla aineella. Sammakoista suurin osa on jo tuhoutunut, ja nykymenolla ne kuolevat sukupuuttoon minun elinaikanani. Toisin kuin olen nähnyt jossain väitettävän, syyllinen ei ole ilmastonmuutos.

Joulupukki tulee reilu kolmen viikon päästä. Onko teillä jo joulukalenterin ensimmäinen luukku avattuna?