Media rakastaa draamaa ja draamassa mikään ei ole niin herkullinen hahmo kuin demoninen. Tietylle mediasegmentille Jussi Halla-aho edustaa juurikin demonisuutta. Äänekkäimmin Halla-ahon kauheutta huutavat ne, jotka ovat lähimpänä hänen polttavaa demonisuuttaan, ne, joille hän ei voi koskaan edustaa täysin toista.
Itselleni "JHa" (jostain syystä tietyt piirit suorastaan rakastavat kaksi- tai kolmikirjaimisia akronyymejä) ei muodosta mitään henkilökohtaista uhkaa. Hänen mielipiteensä eivät ole minulle erityisen subversiivisiä; niiltä osin kuin hän mielestäni esittää perusteltua ja painavaa asiaa - esimerkiksi mediakritiikkiä - hän on erittäin taitava ja osaa yhdistää henkilökohtaisen, tunteisiin vetoavan ja analyyttisen otteen hyvin koherentiksi retoriseksi paketiksi. Suorastaan ihailen tätä otetta.
Toisaalta, hänen heikoin puolensa tuntuu olevan tässä asiassa nimenomaan tunnepuolen ajoittainen yliryöpsähtely. Lisäksi hän pelaa rodullisten piirteiden ja kulttuuristen symbolien "pelottavilla" merkityksillä sekä käyttää mielellään esimerkkeinä yksittäisiä häiriköitä jotka käyttävät hyväkseen oikeusjärjestelmää ja/tai ihmisten hyväntahtoista suhtautumista maahanmuuttajiin tai etnisiin vähemmistöihin. Tällaiset "case-tutkimukset" ovat varmaankin jonkun mielestä kovinkin vakuuttavia - virheitähän niissä ei sinänsä yleensä kai ole - mutta niiden todistusvoima jää epäselväksi. Siinä hän tekee taitavasti, ettei koskaan väitä niiden tarkoittavankaan mitään ja usein toteaa (sarkastisesti, tietenkin) ettei yksittäistapauksista saa yleistää. Tätä osaa kirjoittelusta pidän vastenmielisenä ja epärehellisenä, koska se houkuttelee epäluuloisia ihmisiä kärjistämään omia mielipiteitään. Erityisen hölmöksi kontrasti muodostuu siinä, että tämä yksittäistapausten käyttö on täsmälleen peilikuva JHa:n sinänsä asiapitoisesti ja ansiokkaasti irvimästä monikulttuurisuuspropagandasta. Jostain syystä tätä kaksoisajattelua - siis että yleistäminen yksittäistapauksista on sallittua negatiivisissa, muttei positiivisissa tarinoissa maahanmuuttajista - ei pidetä mitenkään häiritsevänä. Itseäni se vähän kummaksuttaa.
Halla-ahon demonisuus perustuu näiden erittäin taitavasti rakennettujen tarinoiden yhtäältä tyylilliseen vahvuuteen ja sitä kautta subversiivisuuteen ja toisaalta niiden takana väijyvään peikkoon, rasismiin. Lukija ikäänkuin haluaa lähteä mukaan kauhistelemaan näitä tapauksia, joukkoraiskauksia, ryöstöjä, sosiaalipummeja, tiedemaailman huijareita ja ties mitä, tarvitsee vain uskoa, että syynä on heidän kulttuurinsa ja - mitä ei sanota ääneen, mutta mikä ilmenee kuvissa, linkeissä jne. - ihonvärinsä. Ekstensiota ei suoraan tehdä, vaan lukija, joka saadaan mukaan narratiiviin, tekee itse johtopäätöksensä siitä, että ne ovat syyllisiä. Kun lukija kieltäytyy tekemästä tätä johtopäätöstä - syynä voi olla dogmaattinen rasisminvastaisuus, henkilökohtaiset ihmissuhteet, kokemukset tai käsitykset tilastotiedosta, mikä ikinä - tämä "kauheus", jopa jonkinlainen kognitiivinen dissonanssi, saa lukijan näkemään JHa:n nimenomaan demonisena.
Eräs tekstinpätkä, joka kelluu verkossa, houkutteli minut analysoimaan asiaa vähän tarkemmin. Lainaan sitä tässä, muutan kuitenkin yhden kohdan. Antanette anteeksi vääristelyn.
[O]ikeastaan ainoana tiedotusvälineenä Vihreä Lanka (toimittajineen ja kolumnisteineen) on tarttunut vaalituloksen antamaan haasteeseen rakentavalla tavalla. Se on ainoa julkaisu, jolla tuntuu olevan halua ihmisten äänestyskäyttäytymisen ymmärtämiseen väärien ehdokkaiden demonisoinnin sijaan, jokseenkin ainoa, joka haastatteluissa on julkaissut sen, mitä Jussi Halla-aho on oikeasti vastannut, kuin myös jokseenkin ainoa, joka on oivaltanut sen ilmeisen seikan, että "aseita-hipelöivä-raiskauksia-kannattava-homonampuja = 3000-ääntä" ei ole uskottava yhtälö.Vihreitä syytetään tyypillisesti - ainakin blogimaailmassa - tästä mediassa tapahtuvasta demonisoinnista, mutta sentään joku on huomannut jotain olennaista. Itse en ole vihreiden jäsen, vaikka olenkin "heidän puolellaan".
Halla-aho on vaarallinen. Mutta ei sillä tavalla konkreettisesti. Demonit eivät toimi niin. Ne saavat asiansa aikaan vaikuttaen meihin sisältäpäin. Mutta vain jos teemme niistä demoneita. Tässä valinta on meillä itsellämme.
36 kommenttia:
Minussa koko hulabaloo herättää lähinnä haukottelua. Syy lienee koulutustausta, sikäli kun minulla koulutus on niin olen humanisti kuten JHa:kin.
Vastaavaa kriittistä kirjoittelua, joka on yleensä vielä sinänsä kirjallisesti ja älyllisesti ihan hyvätasoista, on tuotettu iät ja ajat. Genren helmasynti on että kritiikki tuottaa hyvin niukasti operationalisoitavaa informaatiota, eli käytännön toimintaehdotuksia. Jos nyt puhutaan yleisesti kulttuurikritiikistä, niin tämä ei ole sinänsä ongelma mutta kun puhutaan maahanmuuttopolitiikasta, eli lainsäädännöstä, palveluista, työpaikoista, jne. niin se on.
Efektiivisesti tämä näkyy siinä, että kun JHa lopettaa kohkaamisen, ja vaivautuu vastaamaan kysymykseen että mitä pitäisi käytännössä tehdä, niin vastaus on että pitäisi suosia työperäistä maahanmuuttoa ja huolehtia suomen opetuksesta. Miten tämä eroaa efektiivisesti mistään mainstream-kannasta, ja jos ei se eroa niin mistä tässä nyt sitten kohkataan?
Konservatiivitaivastelun terävin edustaja on Anthony Daniels eli nimimerkki Theodore Dalrymple. Herra on lukenut, kokenut ja tavattoman taitava kirjoittaja, kts. esim. http://www.city-journal.org/html/15_4_suicide_bombers.html
Huomiot ovat kiinnostavia, kuvaukset osuvia, kuten joku Guardianissa sen sanoi hän on ajettelevan vasemmistolaisen pakollista lukemista. Mutta Danielsin käytännön ratkaisut ongelmiin tapaavat olla tasoa, että hyvinvointivaltio ei saisi palkita moraalitonta käytöstä. Hän ei ole pyrkinyt mihinkään edustustehtävään.
Kaksoisajattelua näkyy myös Halla-ahon Scriptan vieraskirjassa innokkaimpien kannattajien kirjoituksissa. "Vastustajien" (jollaiseksi voi leimautua lähes kuka tahansa) kommentit revitään auki sana sanalta ja etsitään piilomerkityksiä, vaikka kommentit ovat kulkeneet toimittajien kautta eivätkä ole välttämättä ihan sitä, mitä "vastustaja" on sanonut.
Samanlainen analyysi Halla-ahon kirjoituksille (jotka sentään ovat lähteneet Halla-ahon näpeistä) on pyhäinhäväistys. Pitäisi kuulemma katsoa kokonaisuutta eikä takertua yksityiskohtiin.
Mutta kuten niin monet muutkin, olen tyytyväinen, että monikulttuurikeskustelu on nyt muidenkin kuin rasistien ja monikultturistien käsissä. Sitä ei voi kiistää, etteikö Halla-aholla olisi ollut suuri merkitys tuon saavuttamisessa.
Olen Teemun kanssa samaa mieltä. Siis että tässä pelataan lähinnä merkityksillä.
Minulla ei ole Halla-ahoa vastaan mikään muu kuin se jeesustelu, ettei hänen tekstinsä muka olisi rasistista. "Sanat ovat pelkkä vaate johon ajatus on puettu", on ikäänkuin disclaimeri, jolla voidaan irtisanoutua siitä, että vedotaan tapaus tapaukselta ihonväriin, kansallisuuteen ja kulttuuriin. Lisäksi pidän vähän typeränä sitä, että hän maalaa isolla pensselillä kaikki "vihreiksi", vaikka esimerkiksi tarinoiden pääpahis Astrid Thors on RKP:n edustaja
Rasistisuudesta väännetään sen vuoksi, että rasistiksi syyttäminen on kaikessa epämääräisyydessään liian tehokas leimakirves. Välillä pienimmilläkin rasistisilla vivahteilla on sellainen vaikutus, ettei niistä syytetyn asiaa saa enää kuunnella, koska muuten on itsekin rasisti. Pitää varoa myös käsittelemästä aiheita, jotka alunperin joku rasisti on tuonut julkisuuteen. Ne ovat varmaan jotenkin pilaantuneet rasistin kosketuksesta.
Kaikenlaista muuta ilkeyttä, typeryyttä ja epätarkkuutta ihmiset hyväksyvät toisiltaan jatkuvasti, koska niistä huolimatta ihmisillä voi olla hyödyllisiä ajatuksia.
Itselleni "JHa" (jostain syystä tietyt piirit suorastaan rakastavat kaksi- tai kolmikirjaimisia akronyymejä) ei muodosta mitään henkilökohtaista uhkaa.
Ai sinulle joukko aseistautuneita miehiä täysin demokraattisen kontrollin ulkopuolella ei edusta henkilökohtaista uhkaa? Millaiset terässuomut siellä teidän planeetalla oikein kasvaa ihmisille?
Halla-ahon kirjoittelu on sinänsä täysin harmitonta ja tylsää. Vaarallisia ovat ne aseet ja se aseistettu porukka joka zombiena tottelee häntä ja jonka mielestä Mestarin vastustaminen tai kritisoiminen ei koskaan voi johtua legitiimistä erimielisyydestä, vaan tyhmyydestä, naiiviudesta, mielisairaudesta tai moraalisesta alhaisuudesta.
Ei Marxin eikä Hitlerin eikä Leninin kirjoittelu sinänsä ollut vaarallista kellekään. Vaarallisuus alkoi siinä kohtaa kun kirjoittelijoiden taakse alkoi ilmaantua ihmisjoukkoja, joiden mielestä heidän idolinsa arvostijat eivät olleet ihmisiä.
Ai sinulle joukko aseistautuneita miehiä täysin demokraattisen kontrollin ulkopuolella ei edusta henkilökohtaista uhkaa?
Tavallaan juurikin näin. Uhka, jonka tämä poppoo - vaikka se olisikin sellainen militanttiorganisaatio, joksi sen maalaat - muodostaa, ei ole minulle luonteeltaan henkilökohtainen.
Jos tai kun se porukka muodostaa legitiimin uhan jollekin, se on uhka, johon poliisin ja oikeuslaitoksen pitää vastata. Aseistautuneiden ja vastenmielisiä mielipiteitä omaavien miesten keskustelupiiri ei vielä sellainen ole. Vetoan tässä taas Heinleiniin. Vapaat ihmiset kyllä pitävät huolen siitä, että yhteiskunta säilyy vapaana, vaikka ne alkaisivat riehua.
Siinä vaiheessa jos joku niistä tekee jotain oikeasti laitonta ja rumaa, porukka ristiinnaulitaan julkisesti ja halliksen poliittinen ura on ohi.
Lähestyisin asiaa metakognitiivisesti. Aina kun minulla on ollut ajattelussa voimakasta tunnepohjaisuutta, siitä on seurannut assosiaatioketjujen lyheneminen. Silti tunne neutraaliudesta on ollut varsin voimakas.
Eli ärsyke X tuo välittömästi mieleen myös Y:n ja Z:n jos assosiaatiot ovat X -> Y ja Y -> Z. Käytännössä se näkyy usein niin, että ei pysty erittelemään näitä käsitteitä kovin hyvin, eikä antamaan esimerkkejä X:stä ilman Y:tä tai Z:aa.
Tätä mekanismia käytetään muuten propagandassa tarkoituksellisesti kun halutaan synnyttää joukoissa epärationaalisia mielipiteitä.
Jos ymmärrän oikein, olet huomannut reagoivasi aihepiiriin voimakkaan tunnepohjaisesti. Voi siis olla että sinulla hirttää kiinni sama mekanismi. Sen pohjalta pari ajatusta:
1. Tee Harvardin Implicit Association Test
2. Mieti voiko mielestäsi ei-työperäistä maahanmuuttoa vastustaa ilman että vastustaa maahanmuuttajia. Voiko maahanmuuttajia vastustaa ilman että on rasisti. Jos voi, mieti esimerkkejä. (Tämä on vain ajattelun apukeppi, en kaipaa tähän vastausta)
JHa;n kirjoitukset kuvaavat hyvin kymmenien tuhansien ihmisten ajatuksia.
Eli mielestäni hän on paitsi, hyvä kirjoittaja, rehellinen ja rohkea niin myös aika viaton.
Jossei JHa;ta olisi niin hänet pitäisi keksiä... ... ja meillä (kaikilla) oli vain hyvä tuuri että typerien muutosten vastarinnan kaulahahmoksi osui pasifistinen, akateeminen, sivistynyt tavallinen perheenisä, eikä poiliittinen peluri tai kansallismielinen populisti.
osui pasifistinen, akateeminen, sivistynyt tavallinen perheenisä, eikä poiliittinen peluri tai kansallismielinen populisti
Älä sä Soinille ala.
Tuo pasifistinen on mielenkiintoinen juttu. Pitäisi joskus kirjoittaa siitä, kuinka hämmentävää on, kun erehtyy verkossa keskustelemaan vaikka syksyn vihannessadosta tai kalligrafiasta ja paikalle ilmestyy vaahtoava "pasifisti" todellisine väkivaltafantasioineen suoraan sanoen herjaamaan.
Tätähän siis tapahtuu. En tiedä onko noita paljon vai ovatko ne vain ahkeria. Toivon jälkimmäistä.
Mielestäni maahanmuuttoa voi kritisoida olematta rasisti. Olen käynyt tämän prosessin läpi itse ja löytänyt maahanmuuttopolitiikasta kritisoitavaa.
Ihmisillä on ennakkoluuloja ja erilaisia tunnereaktioita, jotka perustuvat esimerkiksi vieraaksi koettuun ulkonäköön. Ei se tee ihmisestä "rasistia", tunteet ovat ne mitä ne ovat.
Ihmisestä tekee rasistin se, että kuvittelee nämä tunteet oikeutukseksi sille, että tekee karkeita yleistyksiä ihmisryhmistä ja ulottaa tämän myös kaikkiin ko. ryhmien yksilöihin. Lisäksi rasismia on mielestäni se, että näitä ulkonäöllisiä piirteitä käytetään pelottelevana tehokeinona oman asian - vaikka se "itse asia" olisi kuinka epärasistinen - perusteluun.
Kyllä me voimme tietysti siteerata tilastoja, joissa näkyy vaikkapa somalipopulaation huoltosuhde ja työllisyysaste, ja todeta että ko. populaation kohdalla meillä on ongelma. Ei tämä ole rasismia.
Se on, että tätä tilastoa heilutellaan, esitellään kuvia "kuolaavista raivohulluista neekereistä", jne. Kokonaisuus ratkaisee tässäkin asiassa.
Doctorin väite on vähän höpsö. Sanakirjassa "populistin" kohdalla voisi hyvin olla JHa:n kuva. Siitä olen samaa mieltä, että JHa sinänsä ei vaikuta kovin vaaralliselta.
Ja kuten sanottua, ei se koko agenda ja asiasisältö ole siellä mitenkään merkityksetön tai typerä. Se on tämän kirjoituksen pointti: JHa on demoninen juuri tästä syystä.
Minä näen suurimmaksi uhaksi tässä asiassa sen, että koska huoli maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista on todellista ja koska JHa edustaa tällä hetkellä näiden ongelmien esiintuomista, hänen demonisoimisensa saa kaikenlaiset kärjistetyt näkemykset taas kerran nostamaan päätään.
Minä olen jo ihan liian vanha lähtemään katutappeluihin skinheadien kanssa.
Ihmisestä tekee rasistin se, että kuvittelee nämä tunteet oikeutukseksi sille, että tekee karkeita yleistyksiä ihmisryhmistä ja ulottaa tämän myös kaikkiin ko. ryhmien yksilöihin.
Tämä nyt kai on se maailmankuvien välinen ero, josta ei päästä yli.
Itse siis näen kansat, etniset ryhmät ynnä muut vastaavat "joukot" olemassa olevana todellisuutena. Toisaalta en kyllä kohtele ketään yksilöä ensi sijaisesti niiden edustajana missään normaalitilanteissa.
Minusta on kuitenkin epärehellistä ajatella niin, että mikäli vaikka nyt Suomeen muuttaisi riittävä määrä johonkin ryhmään kuuluvia ihmisiä he eivät muodostaisi etnistä vähemmistöä. Kyllä he vain muodostavat. Tämä nyt on havaittu muuallakin.
Erikoisessa nykytilanteessa kukaan ei enää tunnustaudu punavihreäksi hyysäriksi...joten ehkä yritän!
JHa:n argumentti on, että merkittävä muslimivähemmistö aiheuttaa sosiaalisia ongelmia. Perusteluna on muslimien halu perustaa uusi kalifaatti/haluttomuus sopeutua uuden kotimaan normeihin. Tässä kuviossa on se omituinen piirre, että useimmat muslimimaista tänne tulevat haluavat juuri eroon entisen kotimaansa harrastamasta sorrosta.
On ihan totta, että länsimaita on käytetty hyväksi (Finburyn moskeija jne). Uskon itse, että Välimeren ja Lähi-Idän maiden väestöpaine ajaa tänne nuoria miehiä, joissa ei ole pohjimmiltaan mitään islamistista vikaa. Yleensä heitä kiinnostaa meidän vapautemme ja tsänssit edes johonkin duuniin. Kotimaassa isoveli on jo perinyt sukutilan, ja sotilashallinto estää poliittisen osallistumisen. Länsi on näille kavereille henkireikä.
Nuorten miesten toimettomuus vain johtaa aika arvattaviin ongelmiin, ja kun sen yhdistää talouden laskusuhdanteeseen, ympäri eurooppaa tullaan näkemään ikäviä yhteenottoja.
Toisen polven siirtolaisten islamistinen herätys on murskattava tiedustelupalvelujen ja poliisin keinoin, samalla tavalla kuin Saksan ja Italian äärivasemmistolainen terrori murskattiin 70-luvulla.
Esimerkiksi Ranska joutui 90-luvun alussa muutamien Al-Qaida tyyppisten metroiskujen kohteeksi, luultavasti Algerian GIA:n johdannaisten toimesta. Ranskan Afrikan operaatioiden kovettama tiedustelupalvelu (mahdollisesti muukalaislegioona Afrikan maaperällä), jota ei tunneta erityisestä hellämielisyydestä, teki lopun pommiterrorismista Ranskan maaperällä.
Se oli sen tarinan loppu, ja Ranskan tiedustelupalvelut - jotka eivät ole ainakaan CIA:a hellempiä - ovat jatkuvasti aktiivisia ympäri Maghrebia. Ranskan lähiömellakat ovat toinen tarina, mutta niillä ei ole islamistista yhteyttä: ergo, niiden ehkäiseminen riippuu erilaisesta politiikasta.
Minä näen suurimmaksi uhaksi tässä asiassa sen, että koska huoli maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista on todellista ja koska JHa edustaa tällä hetkellä näiden ongelmien esiintuomista, hänen demonisoimisensa saa kaikenlaiset kärjistetyt näkemykset taas kerran nostamaan päätään.
Samasta pragmaattisesta syystä minuakin tämä aihe kiinnostaa. Uskoakseni aiemmin oli olemassa tietty poliittinen tyhjiö. Poliittiset tyhjiöt tuppaavat täyttymään. Jos perussuomalaiset demonisoidaan, tilalle voi helposti tulla jotain avoimen muukalaisvihamielistä. Toimiva strategia olisi käänteinen, aloittaa ongelmista puhuminen avoimesti esim. valtapuolueiden sisällä.
Minusta on kuitenkin epärehellistä ajatella niin, että mikäli vaikka nyt Suomeen muuttaisi riittävä määrä johonkin ryhmään kuuluvia ihmisiä he eivät muodostaisi etnistä vähemmistöä. Kyllä he vain muodostavat. Tämä nyt on havaittu muuallakin.
Ei se ole kiveen hakattua. Minä nimenomaan en hyväksy sellaista politiikkaa, joka mahdollistaa ryhmäidentiteetistä hyötymisen poliittisesti tai taloudellisesti.
Eli kyllä "etninen vähemmistö" on oikea riskitekijä. Sen syntyminen voidaan estää, mutta ei jos asenteet ovat tätä "neekeri ei ole suomalainen"-tasoa.
Minkälaisilla keinoilla mielestäsi ryhmäidentiteetin syntymistä voisi tai saisi mielestäsi estää? Minusta mennään aika helposti sörkkimään olennaisia kansalaisoikeuksia. Niinkuin esimerkiksi kaveriporukan fudisjoukkueessahan on viime kädessä kyse ryhmäidentiteetin muodostumisesta.
Tuli vaan mieleen, että onko kantasi mielestäsi loogisesti koherentti? Mikäli uskot että oletusarvoisesti X->Y ja vastustat Y, niin eikö ole epäloogista kannattaa X ehdoitta?
Tällä on myös pragmaattisia seurauksia. Jos iso osa populaatiosta kannattaa X ehdoitta, vaikka kannattaisit vain X mikäli ei X->Y niin väistämätön poliittinen seuraus kannastasi on että ehtosi tippuu pois eli kannatat myös Y. Demokratia redusoi kaiken vastakkainasetteluiksi. Siinä mielessä Panu lienee oikeassa sanoessaan että puoli on valittava.
Jos haluat kannattaa X ja vastustaa Y, sinun pitäisi kai keskittyä ensin estämään X->Y ja vasta sen jälkeen kannattaa X.
Emotionaalisesti latautunessa aihepiirissä X->Y vastustaminen valitettavasti tulkitaan yleensä X:n vastustamiseksi.
En minä vastusta ryhmäidentiteettejä sinänsä. Kirjoitin jossain toisaalla, ettei minusta ole mielekästä lähteä estämään mitään böömiläisten perinneseuran muodostamista.
Ehkä kirjoitin huolimattomasti kun väitin, että etnisen vähemmistön muodostuminen voitaisiin täysin estää. Varmaan ei voitaisi sinänsä.
Se, mitä minä vastustan, on ryhmäidentiteetteihin perustuvan politiikan legitimiteetin hyväksymistä.
Suomessa on kieltämättä huonot eväät tähän, kun meillä on jo de jure vähemmistönä suomenruotsalaiset (joita vain fanaattisimmat pitävät merkittävänä ongelmaryhmänä, vaikka itse en ko. ryhmän erivapauksia sinänsä hyväksykään) ja de facto vähemmistönä romanit, joiden kohdalla on tehty paljon erilaisia hallinnollisia päätöksiä jotka käytännössä tukevat ryhmäidentiteettipolitiikkaa.
Tässä suhteessa olen vastaan ns. monikulttuuriajattelua. Mielestäni maahan ei pidä luoda tai edistää sellaista ilmapiiriä, jossa kansalainen on jossain legitiimiksi koetussa mielessä hallinnollisesti tai laillisesti jonkin sellaisen erillisen ryhmän jäsen joka on erillinen tai peräti kilpailee "suomen kansalaisen" statuksen kanssa.
Mielestäni alkuperäisessä kirjoituksessa nimenomaan yritin korostaa, ettei demonisointi ole hyödyllistä vaan nimenomaan juuri demonisointi on se, joka tekee "halla-aholaisesta" ajattelusta vaarallista. Niiden, jotka ko. suuntausta vastustavat - ja luen itseni heihin - pitää keskittyä puhumaan tästä asiasta antamalla substanssia. Se ei tarkoita, ettei saisi sanoa tiettyjä asioita ääneen.
Ei edes sitä, ettei saisi leimata. Esimerkiksi minun mielestäni JHa:n kirjoitukset ovat, jos eivät "ajatusten siellä takana" tasolla, niin ainakin käytettyjen tehokeinojen ja tyylin osalta, rasistisia. En hyväksy sellaista retorista kikkailua, että "omia ei kritisoida". Minä kritisoin kaikkia, jotka tekevät tai sanovat typerästi ja katson sen paitsi oikeudekseni, myös jossain määrin velvollisuudekseni.
Kaikki puhuvat typeriä joskus, myös minä.
Tänne tuli kommentti, jossa sanottiin jotain toisista tähän kirjoitukseen mitenkään liittymättömistä bloggaajista ja puhuttiin vihablogien perustamisesta.
Poistin viestin, koska en halua että tätä foorumia käytetään minkään minulle mitenkään kuulumattomien riitojen välikappaleena.
Se, mitä minä vastustan, on ryhmäidentiteetteihin perustuvan politiikan legitimiteetin hyväksymistä.
Tätä nimenomaan vastustavat maahanmuuttokriitikotkin. Koko monikulttuurisen valtion idea perustuu ryhmäidentiteettien ( etnisten tai kansallisten ) hyväksymiseen ja vahvistamiseen.
Siis koko juttu - monikultturismi ja sen tutkimus - sai alkunsa siitä miten voitaisiin säilyttää kansalliset identiteetit monikansallisissa valtioissa ja hallinnollisesti tukea niiden kehittymistä ilman, että syntyisi etnisiä konflikteja. Suomi oli alkujaan jopa hyvä mallimaa, koska täällä oli huomioitu niinkin pienten vähemmistöjen kuin suomenruotsalaisten ja saamelaisten asiat poikkeuksellisen hyvin. Nyt tämä monikulttuurisuuden idea on laajennettu siirtolaisiin. Siis tuolla alkuperäisellä tasollaan. Nykyäänhän monikulttuurisuus usein tarkoittaa vain samaa kuin sanoisi: "kaikkea kivaa."
Luulisin kuitenkin, että yhteiskuntatieteilijät ja informoidut poliitikot ovat vielä selvillä siitä mitä sana politiikan teossa tarkoittaa.
Joka tapauksessa siis maahanmuuttokriitikot vastustavat Suomen muuttamista monikulttuuriseksi valtioksi. Suurin osa maahanmuuttokriitikoista toisaalta varmasti hyväksyy sen, että Suomi valtiona perustaa suomalaiselle indentiteetille ja vaalii sitä. Eli erimielisyys on ehkä tuossa.
Todella mainio, oivaltava kirjoitus (kiitos Kasan löysin taas tänne, luvattoman pitkästä aikaa!), mutta eräs kohta pisti silmään:
Jostain syystä tätä kaksoisajattelua - siis että yleistäminen yksittäistapauksista on sallittua negatiivisissa, muttei positiivisissa tarinoissa maahanmuuttajista - ei pidetä mitenkään häiritsevänä. Itseäni se vähän kummaksuttaa.
"Nothing is either good or bad but thinking make it so." Snobbailtuani Shakespearella saanen siis huomauttaa, että sinä teit sen jo: saatoit erottaa negatiiviset ja positiiviset väittämät ainoastaan vetoamalla valmiiksi ajateltuihin arvoarvostelmiin. Yksittäistapauksiin liittyvät faktat ovat faktoina loogisesti samanarvoisia ja niiden yleistämisen tietoteoreettinen oikeutusvaje sama (ceteris paribus); mutta se, puhutaanko ihmisistä hyvää vai pahaa, ei ole käytännön elämässä eli moraalisessa toiminnassa koskaan yksi ja sama – ja tämä epäsymmetria ulottuu hyvinkin asialliseen asiallisen tiedon soveltamiseen. Mitään erillistä kaksoisajattelua – tavanomaisen hyvätapaisuuden lisäksi – ei siis tarvita. Tiivistetysti: kun käyttämäsi erottelukriteeri jo edellyttää tarkastelun laajentamista etiikan alueelle, kummeksunnassasi näyttää kummittelevan tietty kategorinen epäjohdonmukaisuus.
kun käyttämäsi erottelukriteeri jo edellyttää tarkastelun laajentamista etiikan alueelle, kummeksunnassasi näyttää kummittelevan tietty kategorinen epäjohdonmukaisuus.
Ei tämä pidä paikkaansa. Kyse on siitä, että kun kerran yksittäinen suomalainen rikoksentekijä ei kelpaa todisteeksi suomalaisten "rikollisesta luonteesta", niin miksi yksittäinen ulkomaalainen rikoksentekijä kuitenkin kelpaa todisteeksi ko. ulkomaalaisryhmän "rikollisesta luonteesta"?
Ja jos yksittäinen rötösetelijä kelpaa todisteeksi, niin miksi yksittäinen mukava ihminen ei kelpaa todisteeksi?
Kyseisissä kirjoituksissa - JHa ei ole ainoa - esitetään, että on olemassa jokin ikäänkuin verhottu todellisuus joka on todellisempi kuin 1) yksittäisten ihmisten yksittäiset positiiviset kokemukset maahanmuuttajista, 2) tiedotusvälineiden tms. antama kuva maahanmuuttajista, sekä 3) "Absoluuttisten" tilastojen antama kuva maahanmuuttajista.
Tämä todellisuus voidaan löytää etsimällä verhottuja merkityksiä lehtikirjoittelusta ja poliittisesta jargonista, eräänlaisen "kremlologian" keinoin päätellä että "nuoriso" tarkoittaa aina maahanmuuttajia jne. Osa siitä on tietenkin totta, koska etnisyyttä ei mainita, mutta teksteissä annetaan ymmärtää, että lähes kaikki rikosuutiset ovat tällaisia: syyllinen on aina, jos erikseen ei voida osoittaa, maahanmuuttaja.
Lisäksi kaikki positiivissävyiset kirjoitukset kaivellaan näillä samoilla koodiavaimilla niin, että jos joku kirjoittaa menestyneestä maahanmuuttajasta tms. niin tämä tarina on aina asetettava jollain tavalla naurunalaiseksi ja mitätöitävä. Se tehdään joko suoraan tekstissä itsessään olevien "vihjeiden" avulla tai sitten esittämällä toinen, samaan sävyyn kirjoitettu tarina "huippusoaajasta", siis jostain ulkomaalaissyntyisestä huijarista, raiskaajasta tms.
Minusta tämä ei ole, vaikka se kuinka tyylikkäin sanakääntein olisi laadittu, mitään asiallista kritiikkiä.
Lisäksi kaikki positiivissävyiset kirjoitukset kaivellaan näillä samoilla koodiavaimilla niin, että jos joku kirjoittaa menestyneestä maahanmuuttajasta tms. niin tämä tarina on aina asetettava jollain tavalla naurunalaiseksi ja mitätöitävä. Se tehdään joko suoraan tekstissä itsessään olevien "vihjeiden" avulla tai sitten esittämällä toinen, samaan sävyyn kirjoitettu tarina "huippusoaajasta", siis jostain ulkomaalaissyntyisestä huijarista, raiskaajasta tms.
Minusta tämä ei ole, vaikka se kuinka tyylikkäin sanakääntein olisi laadittu, mitään asiallista kritiikkiä.
Minä olen ymmärtänyt tuon vastareaktioksi viralliseen propagandaan, jolla pyritään torjumaan negatiivisia stereotypioita. Kyseessä on siis tosiaan eräänlainen kremlologia, joka on syntynyt vastauksena absurdeihin virallisiin puheisiin "kultamunista" ja "huippuosaajista".
Kuten toisaalla ja ehkä tässäkin (en muista) olen sanonut, itseasiassa sen mediakritiikin osuus JHa:n kirjoituksista on useimmilta osin toimivaa ja järkevääkin. Ylilyönnit ja typerät tekstit pitää paljastaa ja näyttää ettei tämä nyt ihan näin mene.
Jutuissa mennään joskus vähän liian pitkälle. Ymmärrän sen, että kritisoidaan sitä, että johonkin pilipalihommaan valitaan "huippuosaaja", jolla ei ole mitään muuta meriittiä kuin sukunimi jota kukaan ei osaa lausua.
Sensijaan en ymmärrä sitä, että aivan tavanomainen, hyväntahtoisesti maahanmuuttajien arjesta kertova tarina ruoditaan ja räävitään niin, että löydetään sanamuodoista ja ilmasutavoista syitä haukkua maahanmuuttajia laiskoiksi tai tyhmiksi.
Pahimmilleen tämä menee minusta muualla, esimerkiksi Ellilän kirjoituksissa, joissa lehtiä syytetään valehtelusta¸ jos ne kirjoittavat että ranskalaisesta tms jalkapalloilijasta, joka nyt sattuu olemaan tummaihoinen, tyyliin "ei ranskalaiset näytä tältä". Se ei ole mitään muuta kuin tyylipuhdasta, vanhan ajan rasimia.
Se, mitä minä vastustan, on ryhmäidentiteetteihin perustuvan politiikan legitimiteetin hyväksymistä.
Onhan laissa muitakin merkittäviä ryhmäidentiteetteihin perustuvia eriarvoisuuksia, suomenruotsalaisten lisäksi. Esimerkiksi jehovantodistajien ei tarvitse suorittaa asepalvelusta. Nämä esimerkit kertovat että Suomessa ei ole sellaista periaatetta, jonka mukaan ryhmäidentiteettiin perustuvaa politiikka ei olisi legitiimiä.
Muutenkin näen politiikan kai raadollisemmin ja pragmaattisemmin kuin sinä. Poliittisiin seurauksiin vaikuttaa mielestäni ensisijaisesti se, kuinka suuren joukkovoiman pystyy kasaamaan jonkun asian taakse tai sitä vastaan, joko suoraan tai lehmänkauppojen kautta. Mitään periaatteita joiden mukaisesti lakia muka säädetään ei ole oikeasti olemassakaan.
Periaatteet ovat vain retorinen kikka jolla jonkun asian taakse tai vastaan kerätään riittävän iso joukkovoima. Ja toisaalta niiden avulla myydään kansalaisille valtataistelun lopputulos jälkikäteen.
Tietysti myös eräänlainen massan hitaus, esimerkiksi perustuslaki, vaikuttaa. Mutta kuten Suomen George Bushin eli Tuija Braxin toimista huomaa, ei sekään paljoa pidättele kun poliittinen tahtotila on olemassa.
Muuten olen sitä mieltä että analyysisi siitä mikä noissa kirjoituksissa tökkii oli hyvä.
"Nothing is either good or bad but thinking make it so."
Täältä:
This quote is often taken out of context. The context is important, though. Hamlet is speaking to the two spies that kking Claudius has sent to find out what is really going on with the Prince. Hamlet is dealing with some heavy issues...his father has murdered a brother, and his mother is invovled in incest...the King is spying on him, and he's losing his ability to control his surroundings. He feels imprisoned in Denmark. This quote is to the two spies....
"Hamlet: What have you, my good friends, deserv'd at the hands of Fortune, that she sends you to prison hither?
Guildenstern:
Prison, my lord?
Hamlet:
Denmark's a prison.
Rosencrantz:
Then is the world one.
Hamlet:
A goodly one, in which there are many confines, wards, and dungeons, Denmark being one o' th' worst.
Rosencrantz:
We think not so, my lord.
Hamlet:
Why then 'tis none to you; for there is nothing either good or bad, but thinking makes it so. To me it is a prison."
His comment is that to the spies, it is not a prison, because they think it is not. To him, it is, because he thinks, and believes, it is in many respects.
Ja onhan absoluuttista pahuutta tietenkin olemassa,. Esimerkiksi käyvät vaikkapa moraalirelativistit. Minusta laissa saisi olla pykälä että kuka tahansa saa murhata moraalirelavistin ilman rangaistusta. Moraalirelativistit voisivat sitten käyttää ajattelun lahjojaan selittääkseen tämän hyväksi asiakasi.
Mikko, kieltämättä esitin sitaatin irrallaan – myös tuosta kontekstista! Tarkoitus oli hieman irvailla Tiedemiehen puolueettomuudelle hyvän ja pahan kyseessä ollessa. Omasta mielestäni on pääsääntöisesti kunniakkaampaa eli enemmän oikein (kaipaako joku tarkempaa analyysia) esittää toinen positiivisessa kuin negatiivisessa valossa, etenkin kun kyse on vieroksutun ulkoryhmän edustajasta; eli kyse ei ole vain siitä, mitä joku toinen on tehnyt, vaan myös siitä, mitä itse tekee, eli omasta moraalisesta vastuusta, joka liittyy kaikkiin moraalisiin kannanottoihin, positiivis- ja negatiivissisältöisiin.
Onko enemmän oikein esittää Hitler positiivisessa kuin negatiivisessa valossa?
(Okei, hävisin, mutta kunniakkaasti!)
Huomio: pahoittelen kommentteihini sisältynyttä väärintulkintaa. Luin Tiedemieheltä siteeraamani kohdan jostain syystä (stressiperäinen kiihtymystila...) täsmälleen väärin päin, negatiivisen ja positiivisen sekoittaen: oletin hänen kyseisessä kohdassa jatkaneen "monikulttuurisuuspropagandan" kritiikkiä edellisestä lauseesta ja moittineen positiivisille yleistyksille annettua etusijaa "kaksoisajatteluksi".
Se olikin liian silmiinpistävää ollakseen totta.
Mahdollisuus, että kannanottoni vaikutti kaikesta huolimatta järkevältä, on jossain määrin huolestuttava.
Mahdollisuus, että kannanottoni vaikutti kaikesta huolimatta järkevältä, on jossain määrin huolestuttava.
Moraalirelativistinen argumentti on symmetrinen. Se on täsmälleen yhtä sydämetön riippumatta siitä mihin sitä käyttää.
Yleensä sieluton ihminen käyttää sitä pahuuden puolustelemiseen, jossa pahuus voi siis päällepäin olla myös jotain vallitsevan kulttuurin yleisesti "hyvänä" pitämää ja sallimaa.
Kun käyttää moraalirelativistista argumentointia samalla legitimoi sen käytön pahuuden puolustamiseen, riippumatta siitä käyttääkö sitä itse hyvään vai pahaan.
Mutta on erittäin kieroa fasistista pahuutta antaa ymmärtää, että Shakespeare olisi ollut sieluton, fasistisesti paha ihminen. Tarkoituksena on vihjata, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan sieluttomia, fasistisesti pahoja ihmisiä.
En ymmärrä tätä moraalista näkökulmaa. Itse en ole varsinaisesti moraalirelativisti, mutta toisaalta en väitä että minulla olisi mitään kauhean hyviä keinoja asettaa erilaisia moraalikäsityksiä järjestykseen. Ilmeisen huonot voi tietenkin erottaa porukasta, mutta tietty relativismi on välttämätöntä ns. sivistyneelle elämälle.
En minäkään peräänkuuluta mitään "periaatteisiin" pohjautuvaa politiikkaa. Oma syyni vastustaa eturyhmäajattelua on pragmaattinen, mutta en osaa antaa sille selkeitä pragmaattisia perusteluja, koska ajatukseni eivät ole muotoutuneet näiltä osin riittävän selkeiksi. Siksi esitän ne periaatteellisina seikkoina. Tämän tapaiset löyhät "periaatteet" ovat minulle jonkinlaisia peukalosääntöjä, joita muutetaan sitten kun ne eivät palvele tarkoitusta.
Erotuksena siis arvoista, joita ei ihminen varsinaisesti itse voi valita. Minusta ei ole mitään niin vastenmielistä kuin "vahvat periaatteet" tai "vahvat mielipiteet", jotka ovat vain kiertoilmaisu jäykkyydelle ja suoranaiselle typeryydelle.
Yllä olevaa moraalikeskustelua lienee hankalaa ymmärtää jos ei ota huomioon tiettyä sisäpiirihuumoria.
Mutta jos puhutaan "tosissaan", niin:
Ilmeisen huonot voi tietenkin erottaa porukasta, mutta tietty relativismi on välttämätöntä ns. sivistyneelle elämälle.
Juuri näin. Kommentissani en tarkoittanut sanoa mitään hyvästä, vaan otin kantaa huonoon tai pahaan. Moraalirelativisti nimittäin sanoo, että ilmeisen huonoa tai pahuutta ei voi erottaa porukasta koska ei ole mitään baselineä, huonoa tai hyvää. Murha on ok.
Tämä kuulostaa täysin järjettömältä, ja niinhän se onkin. Miten joku voi uskoa näin naurettavaan teoriaan? Syy on siinä, että koska tuon päättelyn varjolla voidaan perustella mitä tahansa, se käy retoriseksi tempuksi jolla voi ajaa mitä tahansa mitä moraalirelativisti haluaa sillä hetkellä ajaa. Harvoin moraalirelativisti perustelee sillä oikeutta murhaan, koska sellaisessa tilanteessa vastapuolen moraalinen närkästys olisi niin vahvaa ettei se menisi läpi.
Tuo argumentaatio kuitenkin tuhoaa yhteiskunnan moraalista pohjaa pikkuhiljaa varsin tehokkaasti, koska se antaa näennäisen oikeutuksen moraalittomalle toiminnalle.
En ymmärrä silti tätä. Ei sellaisia moraalirelativisteja oikeasti ole olemassa, jotka pokerinaamalla väittäisivät, että murha on OK.
Minun käsitykseni mukaan moraalirelativismi ei edes tarkoita sitä, vaan moraalirelativismi tarkoittaa, että mitä kauemmaksi omasta moraalikäsityksestä mennään, sitä vaikeampi on arvioida toisten moraalikäsityksiä mitenkään järkevästi. Tässä suhteessa olen moraalirelativisti. Minun on esimerkiksi vaikea nähdä mitään tuomittavaa serkkujen naimisiinmenossa tai kannibalismissa, johon ei liity ihmisten tappamista, vaikka itse koen hyvin voimakkaasti että kumpikin on "väärin".
Mutta meillä on kaikilla kuitenkin arvot taikka preferenssit ja niiden toteutuminen erilaisten moraalikäsitysten vallitessa on viimekädessä empiirinen asia. Täytyy olla todella pihalla, että kuvittelee ettei moraalikäsitysten seurauksia voisi vertailla sen mukaan kuinka toivottavia ne ovat.
En hyväksy juuri muita argumentteja, so. ne eivät vakuuta minua. Siksi minua eivät vakuuta esimerkiksi JHa:n tai muiden ns. kriitikoiden kirjoittelu. Sitä on toisinaan ihan opettavaista ja informoivaa seurata, koska heillä on mielenkiintoisia näkökulmia asioihin, mutta monet implisiittiset politiikkaehdotukset voi nähdä heti, että ne ovat käytännössä luokkaa "ei lainkaan maahanmuuttajia tai pakolaisia Afrikasta tai muslimimaista". Tällainen työkalu on vain liian karkea ja epätarkka.
Se, että mielestäni näin on - ja näin on monen muunkin mielestä - käännetään tietenkin tarkoitushakuisesti päälaelleen niin, että haluaisin (tai että esimerkiksi vihreät tai RKP haluaisi) asuttaa maan miljoonilla somaleilla ja kongolaisilla. Tämä on typerä kärjistys. Kukaan ei halua tänne rikollisia tai tyhjäntoimittajia ja tuskin haluaa myöskään mitään merkittävää poliittisesti painostusvoimaista vähemmistöä.
En ymmärrä silti tätä. Ei sellaisia moraalirelativisteja oikeasti ole olemassa, jotka pokerinaamalla väittäisivät, että murha on OK.
Ei tuo ole fakta, se on vain a priori oletuksesi ihmisluonnosta, joka ei edes kauhean hyvin tunnu vastaavan todellisuutta. Luultavasti koska se on syntynyt rauhanoloissa tekemiesi havaintojen pohjalta. Mutta kun katsoo ihmisiä esimerkiksi sotatilanteita, niin kyllä monet oikeuttavat murhan jollain tavalla itselleen.
Itsesuojeluvaisto varmaan sinällään estää ketään myöntämästä ainakaan rauhanoloissa suoraan, että uskoo pikkulasten silpomisen, raiskaamisen ja syömisen olevan OK, mutta on funktionaalisesti sama asia sanoa että mikään ei ole väärin, me vain ajattelemme että se on.
On funktionaalisesti sama asia sanoa että mikään ei ole väärin, me vain ajattelemme että se on.
En nyt taasen ymmärrä tätä taustallaolevaa ajatusta. Otan tässä taustaksi
vangin dilemman. Kiinnitä huomiota paperiliittimien maksimoijaan.
Moraalia ei ole missään muualla kuin siinä, mitä ihmiset tekevät tietoisesti. Se on ihmisen tietoisen toiminnan ominaisuus. Ei esimerkiksi ole mitään mieltä väittää, että maanjäristykset tai tulivuorenpurkaukset ovat "väärin" vaikka ne eivät olekaan toivottavia.
En tahdo puolustaa sinun narratiivisi "moraalirelativisteja" mitenkään, ihmettelen vain miten fanaattisen tuntuisesti kirjoitat siitä.
Tästä tulee mieleen se taannoinen tapaus jostain afrikkalaisesta nuoresta joka oli lapsena pistetty sotaan ja tekemään sanoinkuvaamattomia kauheuksia. Kun hänen kokemuksistaan ilmestyi kirja, muistan joidenkin pohtineen isoon ääneen, miten me voimme mitenkään antaa tällaiselle ihmishirviölle anteeksi (kyse oli siis käsittääkeni jostain luokkaa kymmenvuotiaasta sodan keskellä kasvaneesta lapsesta). Ja "moraalirelativistien" tai sellaisiksi epältyjen "ymmärtäjien" kaikenlaista pahuutta korostettiin silloinkin.
Kokkarinen joskus kirjoitti tällaisesta olosuhteiden sivuuttamisesta. En muista tarkkaan, mutta analogia meni jotenkin niin, että jos olosuhteilla ei ole mitään merkitystä, teko "Otan rahat laatikosta, laitan ne taskuuni ja kävelen ulos" on tasan yhtä tuomittava riippumatta siitä, missä tilanteessa tämä tapahtuu. Eli siis olenko sinun kotonasi vai omassani ja kenen ne rahat ovat.
Sotilaat tekevät sodassa kauheita asioita. Onko se "kiellettyä" moraalirelativismia, jos ymmärtää, että aivan tavalliset, hyvät ja kiltit ihmiset, saattavat sellaisissa oloissa tappaa tai tehdä jotain muuta kauheaa?
En ihan rehellisesti ymmärrä mitä pyrit oikein sanomaan.
Ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen. Minusta motiivien pragmaattisessa ymmärtämisessä ei ole vikaa, päinvastoin, se auttaa ratkaisemaan ongelmia.
Se mitä yritän kuvata on jotain paljon fundamentaalimpaa kuin kulttuurin tuottamat uskomukset, biologinen perimä tai oma etu.
En usko, että esimerkiksi tappamisen "pahuutta" tai mitään muutakaan moraalia koskevaa väittämää voisi todistaa empiirisesti. Kaikki palaa lopulta aksioomiin kuten "tappaminen on väärin". Joissain kulttuureissa tappaminen on kuitenkin enemmän väärin kuin toisissa, enkä ota kantaa edes siihen.
Jos alkaa tutkia tuota aksioomaa, päätyy johonkin sellaiseen, jota voisi ehkä nimittää elämän pyhyydeksi. Tämä on suurin piirtein se taso jolla tässä nyt liikuin. Tällä ei ole enää mitään tekemistä tunneperäiseen reaktioon jostain 10-vuotiaasta murhaajasta.
Tässä ajautuu kuitenkin vaikeuksiin, koska ei-uskovaisena en halua käyttää uskonnollisia ilmauksia. Ja kieli, tiede, rationaalinen ajattelu ei anna riittäviä käsiteitä ainakaan nykyään tuon tason kysymysten käsittelyyn.
Valitettavasti en usko että pystyn ainakaan nyt ilmaisemaan asiaa tämän paremmin, joten ehkä joskus toiste lisää.
Lähetä kommentti