perjantai 28. marraskuuta 2008
Elä pidempään....
Raskaammat isotoopit voivat pidentää elinikää, referoi New Scientist. Tämä kuulostaa ihan retrolta scifi-tavaralta, mutta ilmeisesti tutkimus on ihan oikeasti julkaistu ja näyttöä on; ymmärtääkseni banaanikärpästen elinikää saatiin lisättyä 30 prosenttia. Ei muuta kuin kastelemaan kasvimaata raskaalla vedellä, juottamaan liha- ja siipikarjalle raskasta vettä ja rikastamaan kasvihuoneiden ilmaa 13C18O2-hiilidioksidilla.
torstai 27. marraskuuta 2008
Betyg.
Yliopisto-opiskelijoiden kyvykkyyden hajonta on kokemukseni mukaan kasvanut. Keskimääräinen kyvykkyys on myös hieman laskenut. Jakauman yleinen muotokin on muuttunut. Jos se on joskus ollut normaalijakauma, ei se sitä enää ole. Jakaumassa on kyhmy jossain oikean keskiarvon kehnommalla puolella ja yläpään häntä on pitkä ja kapea. Jakauma näyttää siis jotakuinkin tältä:
Ongelma on, että se osa populaatiosta, jolla on oikeasti eväitä oppia asiat tyydyttävästi, sijoittuu kuvassa merkittävässä määrin kyhmyn oikealle puolelle.
Poliittisesti korrekti tapa reagoida tähän, on sanoa, että kaikki ihmiset kyllä oppivat asiat, jos vain opetetaan riittävän hyvin. Tällä samalla vihjataan, että kun oppimista ei tapahdu, vika on tietenkin opettajassa. Hyväksyn kyllä täysin mukisematta väitteen, että kaikki yliopisto-opiskelijat voivat oppia nämä asiat, mutten tätä päättelyä.
Ensiksikin "riittävän hyvin" tarkoittaa joidenkin - ja väitän että se osa ei ole mitätön - kohdalla sitä, että opetusta pitäisi antaa henkilökohtaisesti kädestä pitäen ja mukana pitäisi olla kaikenlaisia ulkoisia (ja sisäisiä) motivaatiotekijöitä, siis opettajan pitäisi tuntea opiskelija henkilökohtaisesti. Tällä tavalla voisin ehkä opettaa viidestä kymmeneen opiskelijaa, mutten mitenkään puoltatoista sataa.
META+EDIT: Tällaisen lausunnon kun antaa arkielämässä, niin tarve päästä konsensukseen johtaa sellaiseen nyökyttelyyn, jossa kaikki ovat samaa mieltä siitä, että yliopistolle pitäisi vain antaa enemmän resursseja (eli verorahaa), niin kaikki muuttuisi hyväksi. Joku lukija saattaa tästä tehdä sellaisen tulkinnan, että minä kannattaisin sellaista.
Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia vähän pidemmälle. Jos voisin opettaa 15 opiskelijaa läpi kurssistä kädestä pitäen, tarvittaisiin 150 opiskelijan opettamiseen 10 minun tasoistani opettajaa. En ole ehkä opettajana mikään huippu, mutta minulla on kuitenkin esimerkiksi tohtorin tutkinto takana, ja varmaan samanlainen olisi näillä kaikilla kymmenellä opettajalla. Kaikki voivat laskea ja ynnätä sormillaan mitä tämä tarkoittaisi työvoiman tarpeelle, kustannuksille ja koulutustarpeelle. Lisäksi jokaisella tulee raja vastaan jossain vaiheessa.
META²+EDIT: Koulutus on joidenkin mielestä oikea paikka sijoittaa elvytysmielessä. Ehkä näin. En ole kovin keynesiläinen, joten en ole varma.
Ongelma on, että se osa populaatiosta, jolla on oikeasti eväitä oppia asiat tyydyttävästi, sijoittuu kuvassa merkittävässä määrin kyhmyn oikealle puolelle.
Poliittisesti korrekti tapa reagoida tähän, on sanoa, että kaikki ihmiset kyllä oppivat asiat, jos vain opetetaan riittävän hyvin. Tällä samalla vihjataan, että kun oppimista ei tapahdu, vika on tietenkin opettajassa. Hyväksyn kyllä täysin mukisematta väitteen, että kaikki yliopisto-opiskelijat voivat oppia nämä asiat, mutten tätä päättelyä.
Ensiksikin "riittävän hyvin" tarkoittaa joidenkin - ja väitän että se osa ei ole mitätön - kohdalla sitä, että opetusta pitäisi antaa henkilökohtaisesti kädestä pitäen ja mukana pitäisi olla kaikenlaisia ulkoisia (ja sisäisiä) motivaatiotekijöitä, siis opettajan pitäisi tuntea opiskelija henkilökohtaisesti. Tällä tavalla voisin ehkä opettaa viidestä kymmeneen opiskelijaa, mutten mitenkään puoltatoista sataa.
META+EDIT: Tällaisen lausunnon kun antaa arkielämässä, niin tarve päästä konsensukseen johtaa sellaiseen nyökyttelyyn, jossa kaikki ovat samaa mieltä siitä, että yliopistolle pitäisi vain antaa enemmän resursseja (eli verorahaa), niin kaikki muuttuisi hyväksi. Joku lukija saattaa tästä tehdä sellaisen tulkinnan, että minä kannattaisin sellaista.
Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia vähän pidemmälle. Jos voisin opettaa 15 opiskelijaa läpi kurssistä kädestä pitäen, tarvittaisiin 150 opiskelijan opettamiseen 10 minun tasoistani opettajaa. En ole ehkä opettajana mikään huippu, mutta minulla on kuitenkin esimerkiksi tohtorin tutkinto takana, ja varmaan samanlainen olisi näillä kaikilla kymmenellä opettajalla. Kaikki voivat laskea ja ynnätä sormillaan mitä tämä tarkoittaisi työvoiman tarpeelle, kustannuksille ja koulutustarpeelle. Lisäksi jokaisella tulee raja vastaan jossain vaiheessa.
META²+EDIT: Koulutus on joidenkin mielestä oikea paikka sijoittaa elvytysmielessä. Ehkä näin. En ole kovin keynesiläinen, joten en ole varma.
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Taikamatto.
Kuulin ko. kappaleen todistetusti ensimmäisen kerran 31.12.1994, tosin olin saattanut kuulla sen jo aiemmin. Miksaus ei ollut sama. Maailma oli silloin kovin erilainen. Ei fysikaalisilta ominaisuuksiltaan tietenkään, mutta sosiaalisesti ja teknologisesti. En tiedä, koska laadullinen hyppäys tapahtui, mutta jossain vaiheessa internet oikeasti muutti maailman. Me emme edes huomanneet sitä, mutta tässä sitä ollaan.
Edeltävänä vuonna - siis 1993 - olin ollut kaverini kanssa tekemässä omaa remixiä tästä kappaleesta. Hänellä oli kyseisestä kappaleesta vinyyli, jonka toisella puolella kappale esitettiin a cappella. Meidän versiomme oli tietysti kehno eikä sitä koskaan lähetetty mihinkään. Jos tämä olisi tapahtunut internetin aikakaudella, ehkä kymmenen vuotta myöhemmin, olisin laittanut sen todennäköisesti jollekin webbisivulle. Tosin silloin olisi ollut teknologiakin parempi joten jälkikin olisi ollut parempaa.
Ne tapahtumat ovat kaukaisia, kuin eri maailmasta. YouTube on tuonut osan siitä takaisin, mutta en oikein tiedä mitä ajatella siitä kaikesta. Aikuisuus on nykypäivänä jotain traagista, ei siksi että vanhenemme, vaan siksi että elämme jatkuvassa tulevaisuusshokissa. Maailma ei ole ymmärrettävä, meidän pienet ja mitättömät aivomme eivät löydä siitä mitään järkeä. Ei siinä järkeä ollut ennenkään, mutta se oli naivilla tavalla hyväntahtoinen. Olemme jotenkin tulleet tietoisemmiksi riskeistä ja välitämme vähemmän mahdollisuuksista. Vuodet 93-94 olivat työttömyyden ostalta kaikkein mustimmat Suomessa ja silti minä koin maailman vain loputtamana ketjuna mahdollisuuksia oppia uutta, bilettää ja aina vain nopeampia ja parempia tietokoneita.
Nyt tuttavapiirissä on YT-neuvotteluja, työttömyyttä, sairautta ja muuta synkkyyttä. Laumassa ei tarvitse olla nopeampi kuin peto, riittää, ettei ole hitaampi kuin hitaimmat. Silti se ei lohduta.
Toivon, että Keynes oli sittenkin oikeassa talouden suhteen.
maanantai 24. marraskuuta 2008
Maailman muuttuvan sanotaan.
Tietyt poliittiset vastakkainasettelut ovat lähinnä keinotekoisia. Tarkoitan, että substanssitasolla ei ole niin merkittäviä eroja kuin näyttäisi retoriikasta päätellen olevan. Kyse on vain erimerkkisistä derivaatoista, ei kohdefunktioista. Koska asiat eivät tällöin oikeastaan voi riidellä, ihmiset alkavat riidellä.
Internetin kasvottomuus ei ole poistanut henkilöönmeneviä loukkauksia, vaan lisännyt niitä. Kun toisella ei ole kasvoja, hänet voi demonisoida täysin.
Nämä kaksi ilmiötä johtavat siihen, mitä näemme tällä hetkellä verkossa ja ne selittävät sen kontrastin joka on kadunmiehen maailmassa. Fyysisessä elämässä substanssierot ovat suuremmat mutta ihmistenvälinen kitka vähäisempää ja riidat kesympiä.
Internetin kasvottomuus ei ole poistanut henkilöönmeneviä loukkauksia, vaan lisännyt niitä. Kun toisella ei ole kasvoja, hänet voi demonisoida täysin.
Nämä kaksi ilmiötä johtavat siihen, mitä näemme tällä hetkellä verkossa ja ne selittävät sen kontrastin joka on kadunmiehen maailmassa. Fyysisessä elämässä substanssierot ovat suuremmat mutta ihmistenvälinen kitka vähäisempää ja riidat kesympiä.
perjantai 21. marraskuuta 2008
Juoksuhauta.
Räjähdys vavisutteli korsua. Multapaakut varisivat hirsien raoista. Nuori luutnantti säpsähti selvästi. Eversti ei liikahtanutkaan vaan seisoi kädet puuskassa tuijottaen karttaa.
-"Tiedot eivät ole lupaavia. Kuriireja on kadonnut matkalla", tiedustelu-upseeri totesi ja jatkoi, "meillä on syytä olettaa, ettei kolmoskomppaniasta ole mitään jäljellä."
Nuori luutnantti pälyili ympärilleen ja kumartui kohti oviaukkoa nähdäkseen taivaan. Se oli lyijynharmaa ja siellä täällä leijui eri harmaasävyin koristeltuja savukiehkuroita.
-"Loppuiko keskitys?" Luutnantti kysyi oviaukosta kurkistavalta kersantilta.
-"Siltä näyttää, herra Luutnantti. Ei mainittavia tappioita."
Eversti seisoi edelleen paikallaan ja siveli vasemmalla kädellään leukaansa.
-"Te, tulkaapa tänne!" hän sanoi äkkiä ja tuijotti nuorta luutnanttia teräksenharmailla silmillään. Niissä oli jotain pelottavaa. Luutnantti tunsi itsensä hermostuneeksi.
-"Herra eversti."
-"Soittakaa esikuntaan. Koodi 177. Asialla on kiire."
-"Selvä". Nuori luutnantti kompuroi korsun toisen oviaukon edessä lojuvan romukasan yli ja meni radistin luo. Tiedustelu-upseeri pudisti päätään.
Äkkiä oman puolen tykit alkoivat paukkua. Sama konsertti oli jatkunut jo kaksi viikkoa. Miten tähän oli tultu. Miltä rintaman toisella puolella näytti? Monen koti oli jäänyt sille puolelle. Niin myös tiedustelu-upseerin. Everstin ilme ei muuttunut. Hänelle tämä oli pelkkää peliä, kuin nappuloiden liikuttelua shakkilaudalla. Edes oma alaiset eivät merkinneet. Vain voitto merkitsi.
-"Esikunta vastasi. Laatikko saapuu pian", ilmoitti luutnantti äkkiä. Tiedustelu-upseeri käveli ulos korsusta ja sytytti savukkeen.
Tykistö oli hiljentynyt hetkeksi ja miehet löivät korttia. Vartiomiehetkin tupakoivat, vastoin sääntöjä. Aurinko oli juuri laskemassa ja lämpötila oli laskenut. Miesten hengitykset höyrysivät. Ilmassa leijui pieniä lumikiteitä, oli tullut pakkasta. Eversti seisoi edelleen kartan ääressä, nyt hänellä oli kädessään höyryävä kahvimuki. Helikopterin pörinä kuului ensin hyvin hiljaisena, mutta voimistui äkkiä ja kävi pian korvia huumaavaksi. Eversti laski kupin kädestään, käveli korsun ovelle ja tähysi taivaalle. Kopteri laskeutui muutaman sadan metrin päähän. Laatikkoa tuotiin.
Esikunnan univormuun pukeutunut nuori nainen kantoi laatikon korsuun, asetti sen kartan päälle ja teki kunniaa Eversille. Tämän jälkeen hän kääntyi kannoillaan ja juoksi takaisin. Tiedustelu-upseeri tuijotti laatikkoa. Nuori luutnantti hikoili, vaikka korsussa oli tavattoman kylmä. Eversti pyyhki pölyä laatikon päältä ja yskäisi hieman. Laatikon päällä näkyi teksti, mustakeltaraidalliselle pohjalla punaisia kirjaimia.
-"Hyvät herrat", totesi Eversti, "tähän on tultu", ja nyökkäsi tiedustelu-upseerille.
Tiedustelu-upseeri käänsi laatikon niin, että teksti oli häneen päin. "Avaanko sen?" hän kysyi.
-"kyllä", totesi eversti.
Nuori luutnantti tuijotti laatikkoa. Sen päällä oleva teksti hohti pimeässä heikosti. Kirjaimet erottuivat selvästi, vaikka oli hyvin hämärää.
"TUTKINTAPYYNTÖ"
-"Tiedot eivät ole lupaavia. Kuriireja on kadonnut matkalla", tiedustelu-upseeri totesi ja jatkoi, "meillä on syytä olettaa, ettei kolmoskomppaniasta ole mitään jäljellä."
Nuori luutnantti pälyili ympärilleen ja kumartui kohti oviaukkoa nähdäkseen taivaan. Se oli lyijynharmaa ja siellä täällä leijui eri harmaasävyin koristeltuja savukiehkuroita.
-"Loppuiko keskitys?" Luutnantti kysyi oviaukosta kurkistavalta kersantilta.
-"Siltä näyttää, herra Luutnantti. Ei mainittavia tappioita."
Eversti seisoi edelleen paikallaan ja siveli vasemmalla kädellään leukaansa.
-"Te, tulkaapa tänne!" hän sanoi äkkiä ja tuijotti nuorta luutnanttia teräksenharmailla silmillään. Niissä oli jotain pelottavaa. Luutnantti tunsi itsensä hermostuneeksi.
-"Herra eversti."
-"Soittakaa esikuntaan. Koodi 177. Asialla on kiire."
-"Selvä". Nuori luutnantti kompuroi korsun toisen oviaukon edessä lojuvan romukasan yli ja meni radistin luo. Tiedustelu-upseeri pudisti päätään.
Äkkiä oman puolen tykit alkoivat paukkua. Sama konsertti oli jatkunut jo kaksi viikkoa. Miten tähän oli tultu. Miltä rintaman toisella puolella näytti? Monen koti oli jäänyt sille puolelle. Niin myös tiedustelu-upseerin. Everstin ilme ei muuttunut. Hänelle tämä oli pelkkää peliä, kuin nappuloiden liikuttelua shakkilaudalla. Edes oma alaiset eivät merkinneet. Vain voitto merkitsi.
-"Esikunta vastasi. Laatikko saapuu pian", ilmoitti luutnantti äkkiä. Tiedustelu-upseeri käveli ulos korsusta ja sytytti savukkeen.
Tykistö oli hiljentynyt hetkeksi ja miehet löivät korttia. Vartiomiehetkin tupakoivat, vastoin sääntöjä. Aurinko oli juuri laskemassa ja lämpötila oli laskenut. Miesten hengitykset höyrysivät. Ilmassa leijui pieniä lumikiteitä, oli tullut pakkasta. Eversti seisoi edelleen kartan ääressä, nyt hänellä oli kädessään höyryävä kahvimuki. Helikopterin pörinä kuului ensin hyvin hiljaisena, mutta voimistui äkkiä ja kävi pian korvia huumaavaksi. Eversti laski kupin kädestään, käveli korsun ovelle ja tähysi taivaalle. Kopteri laskeutui muutaman sadan metrin päähän. Laatikkoa tuotiin.
Esikunnan univormuun pukeutunut nuori nainen kantoi laatikon korsuun, asetti sen kartan päälle ja teki kunniaa Eversille. Tämän jälkeen hän kääntyi kannoillaan ja juoksi takaisin. Tiedustelu-upseeri tuijotti laatikkoa. Nuori luutnantti hikoili, vaikka korsussa oli tavattoman kylmä. Eversti pyyhki pölyä laatikon päältä ja yskäisi hieman. Laatikon päällä näkyi teksti, mustakeltaraidalliselle pohjalla punaisia kirjaimia.
-"Hyvät herrat", totesi Eversti, "tähän on tultu", ja nyökkäsi tiedustelu-upseerille.
Tiedustelu-upseeri käänsi laatikon niin, että teksti oli häneen päin. "Avaanko sen?" hän kysyi.
-"kyllä", totesi eversti.
Nuori luutnantti tuijotti laatikkoa. Sen päällä oleva teksti hohti pimeässä heikosti. Kirjaimet erottuivat selvästi, vaikka oli hyvin hämärää.
"TUTKINTAPYYNTÖ"
torstai 20. marraskuuta 2008
Viimeinen juna.
Opetuskausi päättyy osaltani tänään. Olen haaveillut, että kun lapset muuttavat pois kotoa, lähden vaimon kanssa junamatkalle maailman ympäri. Jos se on silloin mahdollista. Junamatka Pekingistä Lhasaan kestää liki kaksi vuorokautta. Jos Tiibet itsenäistyisi, Lhasasta tulisi todennäköisesti maailman korkein pääkaupunki. Nykyään se on La Paz. Sinnekin pääsee junalla.
Miettikääpä sitä.
tiistai 18. marraskuuta 2008
Suodatus...
Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun mediaanisuodatuksesta. Ongelma redusoituu laskennallisesti n-kokoisen ikkunan ns. liukuvan mediaanin löytämiseen.
Olen pitänyt tätä ongelmaa logaritmisena - siis kun ikkunaan tulee uusi alkio ja vanhin lähtee pois, niin uuden mediaanin laskeminen on logaritmista. Pahimmassa tapauksessa tämä pätee edelleen, koska liukuvaa ikuunaa voidaan käyttää aineiston järjestämiseen ja tämä on, vertailuun perustuvalla algoritmilla, aina &Omega (n log n).
Eilen tulin kuitenkin taivutelluksi uskomaan, että tämä voi onnistua satunnaisella aineistolla keskimäärin vakioajassa, siis riippumatta ikkunan koosta! Tällainen tulos on erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä. Tietystikin ikkunan koon täytyy olla pieni koko aineiston kokoon verrattuna, mutta niin useimmissa käyttökohteissa onkin.
Olen pitänyt tätä ongelmaa logaritmisena - siis kun ikkunaan tulee uusi alkio ja vanhin lähtee pois, niin uuden mediaanin laskeminen on logaritmista. Pahimmassa tapauksessa tämä pätee edelleen, koska liukuvaa ikuunaa voidaan käyttää aineiston järjestämiseen ja tämä on, vertailuun perustuvalla algoritmilla, aina &Omega (n log n).
Eilen tulin kuitenkin taivutelluksi uskomaan, että tämä voi onnistua satunnaisella aineistolla keskimäärin vakioajassa, siis riippumatta ikkunan koosta! Tällainen tulos on erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä. Tietystikin ikkunan koon täytyy olla pieni koko aineiston kokoon verrattuna, mutta niin useimmissa käyttökohteissa onkin.
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Tuulentuomat tuliaiset.
Keskustalaiseen tyyliin, ministeri Lehtomäki on ilmeisesti moraalisista syistä huolissaan ansiottomista voitoista.
Windfall-verolle on kova populaari tilaus: yritykset saavat isoja voittoja siksi, että joku muu kuin juuri heidän tuotteensa tulee kovin kalliiksi tuottaa ja siksi hinta nousee; rajakustannus ei kasva, mutta hinta nousee silti, joten tämä on "epäreilua". Lehtomäki haluaa verottaa nämä voitot pois ja käyttää tämän "uusiutuviin energianlähteisiin", mikä kepuslangissa tarkoittanee maataloustukea jossain muodossa.
Päästökaupan idea on, että kun hiilidioksidi tulee kalliiksi tuottaa, niin energiaa kannattaa tehdä niin, ettei tarvitse tehdä hiilidioksidia. Kun päästökauppa toimii näin, niin ympäristöministeri haluaa rangaista siitä, ettei hiilidioksidia tuoteta? Ajatus on täysin koko päästökauppajärjestelyn vastainen.
On olemassa argumentti, joka puoltaa windfall-veroa, nimittäin se, että vesivoiman omistaminen ei mitenkään ole kytköksissä päästöoikeuksien hintaan eikä vesivoiman merkittävä lisärakentaminen ole Suomessa oikein mahdollista nykytilanteessa, joten voitto ei toimi signaalina investoinneille. Sama pätee muka ydinvoimaan.
Paitsi ettei se päde. Tässä kohtaa juuri ollaan tavattoman epärehellisiä. Ydinvoimaloita haluttaisiin rakentaa. Myönnettäköön, että niiden vakuutusasioita ei ole vieläkään saatu kuntoon, mutta sivuutetaan se nyt, monikin toimija olisi valmis investoimaan miljardeja ydinvoimalaan. Miksi? No juuri siksi, että päästökaupan vuoksi sähkö on kallista ja koska sen tuottaminen ydinvoimalassa on kohtuullisen halpaa, siitä voi saada voittoja. Sama ei vielä päde tuulivoimaloihin, mutta kyllä niitäkin on rakenteilla. Mitä me ajattelemme tuulivoimalasta? Onko ministeri Lehtomäki sitä mieltä, että tuulivoimaloille pitää lätkäistä windfall-vero, jos ne alkavat tuottaa voittoa?
Puheet windfall-veron mahdollisuudesta voivat nostaa näiden investointien hintaa. Koska ydinvoimala tuottaa hyvin, sille saa kohtuuhintaista rahoitusta. Rahoitus tulee kalliimmaksi, jos on olemassa riski, että voitoista merkittävä osa verotetaan pois. Tämä sama mekanismi pätee myös kaikelle muulle päästökaupan ulkopuoliselle energiakapasiteetille. Jo pelkkä puhe windfall-verosta voi, etenkin nykyisessä taloustilanteessa, vähentää investointeja.
Minulla on tähän ehdotus: kirjoitetaan vaikka neljä ydinvoimalalupaa ja huutokaupataan ne. Kylkeen lykätään paperi, joka takaa että valtio saa siivun sähköstä jota voimala tuottaa. Näin hinnannousu hyödyttää myös veronmaksajia.
Myös tämän windfall-ehdotuksen toinen puoli, siis että valtio lähtisi investoimaan uusiutuviin energianlähteisiin, on väärä. Olen tässä Economistin kanssa samoilla linjoilla. Subventiot ovat vaarallisia, koska ne ohjaavat investointeja mahdollisesti täysin vääriin paikkoihin. Saksaan - saati sitten Suomeen - ei kannata rakentaa aurinkopaneeleja ainakaan silloin kun kapasiteetti niiden rakentamiseksi on täydessä käytössä, koska niistä saa etelämmässä paljon enemmän sähköä.
Windfall-verolle on kova populaari tilaus: yritykset saavat isoja voittoja siksi, että joku muu kuin juuri heidän tuotteensa tulee kovin kalliiksi tuottaa ja siksi hinta nousee; rajakustannus ei kasva, mutta hinta nousee silti, joten tämä on "epäreilua". Lehtomäki haluaa verottaa nämä voitot pois ja käyttää tämän "uusiutuviin energianlähteisiin", mikä kepuslangissa tarkoittanee maataloustukea jossain muodossa.
Päästökaupan idea on, että kun hiilidioksidi tulee kalliiksi tuottaa, niin energiaa kannattaa tehdä niin, ettei tarvitse tehdä hiilidioksidia. Kun päästökauppa toimii näin, niin ympäristöministeri haluaa rangaista siitä, ettei hiilidioksidia tuoteta? Ajatus on täysin koko päästökauppajärjestelyn vastainen.
On olemassa argumentti, joka puoltaa windfall-veroa, nimittäin se, että vesivoiman omistaminen ei mitenkään ole kytköksissä päästöoikeuksien hintaan eikä vesivoiman merkittävä lisärakentaminen ole Suomessa oikein mahdollista nykytilanteessa, joten voitto ei toimi signaalina investoinneille. Sama pätee muka ydinvoimaan.
Paitsi ettei se päde. Tässä kohtaa juuri ollaan tavattoman epärehellisiä. Ydinvoimaloita haluttaisiin rakentaa. Myönnettäköön, että niiden vakuutusasioita ei ole vieläkään saatu kuntoon, mutta sivuutetaan se nyt, monikin toimija olisi valmis investoimaan miljardeja ydinvoimalaan. Miksi? No juuri siksi, että päästökaupan vuoksi sähkö on kallista ja koska sen tuottaminen ydinvoimalassa on kohtuullisen halpaa, siitä voi saada voittoja. Sama ei vielä päde tuulivoimaloihin, mutta kyllä niitäkin on rakenteilla. Mitä me ajattelemme tuulivoimalasta? Onko ministeri Lehtomäki sitä mieltä, että tuulivoimaloille pitää lätkäistä windfall-vero, jos ne alkavat tuottaa voittoa?
Puheet windfall-veron mahdollisuudesta voivat nostaa näiden investointien hintaa. Koska ydinvoimala tuottaa hyvin, sille saa kohtuuhintaista rahoitusta. Rahoitus tulee kalliimmaksi, jos on olemassa riski, että voitoista merkittävä osa verotetaan pois. Tämä sama mekanismi pätee myös kaikelle muulle päästökaupan ulkopuoliselle energiakapasiteetille. Jo pelkkä puhe windfall-verosta voi, etenkin nykyisessä taloustilanteessa, vähentää investointeja.
Minulla on tähän ehdotus: kirjoitetaan vaikka neljä ydinvoimalalupaa ja huutokaupataan ne. Kylkeen lykätään paperi, joka takaa että valtio saa siivun sähköstä jota voimala tuottaa. Näin hinnannousu hyödyttää myös veronmaksajia.
Myös tämän windfall-ehdotuksen toinen puoli, siis että valtio lähtisi investoimaan uusiutuviin energianlähteisiin, on väärä. Olen tässä Economistin kanssa samoilla linjoilla. Subventiot ovat vaarallisia, koska ne ohjaavat investointeja mahdollisesti täysin vääriin paikkoihin. Saksaan - saati sitten Suomeen - ei kannata rakentaa aurinkopaneeleja ainakaan silloin kun kapasiteetti niiden rakentamiseksi on täydessä käytössä, koska niistä saa etelämmässä paljon enemmän sähköä.
tiistai 11. marraskuuta 2008
Huina haina, älä ole moksiskaan.
Hesarissa kysytään, pitäisikö ilmastoskeptisismistä tehdä laitonta. Kysymys on mielipuolinen, koska tiede toimii niin, että on väitteitä ja vastaväitteitä, mutta evidenssi ratkaisee sen, mikä väite on väärä, ei tuomioistuin.
Olen jo aiemmin ehdottanut, että sensijaan että lähdetään taas huutamaan valtiota apuun, pitäisi turvautua vakuutukseen ja markkinoihin. Aihe on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, koska erilaisilla johdannaisilla on niin huono maine.
Ongelmahan väärässäolijoiden jahtaamisessa on kahtalainen: täytyy tunnistaa tilanne, jossa joku on oikeasti väärässä ja toisaalta, rankaiseminen on kallista. Tämä on helposti ratkaistavissa sopivilla johdannaisilla. Luodaan ilmasto-optio, joka on viimekädessä vedonlyöntipaperi. Se toimii näin: ensin kerätään pienehkö pääoma. Sitten etsitään erilaisia omaisuuslajeja, jotka muuttuvat täysin arvottomiksi, jos ja kun ilmastonmuutos on totta. Tällaisia on varmasti, rannikkokiinteistöjä jne. Tehdään vedonlyöntipapereita (prosessi on vähän monimutkainen, eikä minulla ole nyt aikaa selittää sitä tarkkaan; siihen liittyy lyhyeksi myyntiä yms.) joista rahasto saa massiviset voitot, jos ja kun nämä omaisuuslajit muuttuvat arvottomiksi johonkin annettuun päivämäärään mennessä. Jotta tällaisten papereiden luominen on mahdollista, tarvitaan joku, joka oikeasti uskoo, että ko. paperit ovat arvottomia, so. on valmis lyömään vetoa sen puolesta. Nämä kaverit lyövät mielellään vetoa, koska uskovat voittavansa.
Aiemmin ehdotin (humoristisesti, mutta kaikki eivät sitä ihan tainneet ymmärtää) että luvataan tämän rahaston tuotto palkkamurhaajille jne, jotka likvidoivat skeptikoita. Tässä on kuitenkin sellainen ongelma, että jos teemme tällaisen sopimuksen, joku ilmastonmuutokseen (virheellisesti, siis) uskova saattaa ryhtyä toimiin etukäteen päästäkseen rahoihin käsiksi.
Mutta itseasiassa - ja tämä on jo vähän enemmän vakavissaan - tällainen instrumentti jo itsessään riittää rangaistukseksi. Jos joku oikeasti uskoo, että ilmastonmuutos ei ole totta, hänhän lyö vetoa sitä vastaan. Ja vastaavasti jokaisen ilmastoskeptikon kohdalla riittää julkaista tieto siitä, kuinka paljon hän on lyönyt vetoa ilmastonmuutosta vastaan. Jos ei ole, niin turha sitä on kuunnella, koska tällöin tiedämme, että kaveri puhuu vain lämpimikseen.
Jos oikein venytetään ja halutaan pakottaa ihmisiä, niin voitaisiin laatia vaikka pakollinen "ilmastovakuutus". Eläkevakuutusmaksun yhteydessä pitäisi vaikka sanotaan puolet eläkkeestään sijoittaa sen skenaarion mukaan, minkä uskoo toteutuvan. Tämä tietysti pitäiti toteuttaa neutraalisti niin, ettei veroja muuten nostettaisi.
Olen jo aiemmin ehdottanut, että sensijaan että lähdetään taas huutamaan valtiota apuun, pitäisi turvautua vakuutukseen ja markkinoihin. Aihe on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, koska erilaisilla johdannaisilla on niin huono maine.
Ongelmahan väärässäolijoiden jahtaamisessa on kahtalainen: täytyy tunnistaa tilanne, jossa joku on oikeasti väärässä ja toisaalta, rankaiseminen on kallista. Tämä on helposti ratkaistavissa sopivilla johdannaisilla. Luodaan ilmasto-optio, joka on viimekädessä vedonlyöntipaperi. Se toimii näin: ensin kerätään pienehkö pääoma. Sitten etsitään erilaisia omaisuuslajeja, jotka muuttuvat täysin arvottomiksi, jos ja kun ilmastonmuutos on totta. Tällaisia on varmasti, rannikkokiinteistöjä jne. Tehdään vedonlyöntipapereita (prosessi on vähän monimutkainen, eikä minulla ole nyt aikaa selittää sitä tarkkaan; siihen liittyy lyhyeksi myyntiä yms.) joista rahasto saa massiviset voitot, jos ja kun nämä omaisuuslajit muuttuvat arvottomiksi johonkin annettuun päivämäärään mennessä. Jotta tällaisten papereiden luominen on mahdollista, tarvitaan joku, joka oikeasti uskoo, että ko. paperit ovat arvottomia, so. on valmis lyömään vetoa sen puolesta. Nämä kaverit lyövät mielellään vetoa, koska uskovat voittavansa.
Aiemmin ehdotin (humoristisesti, mutta kaikki eivät sitä ihan tainneet ymmärtää) että luvataan tämän rahaston tuotto palkkamurhaajille jne, jotka likvidoivat skeptikoita. Tässä on kuitenkin sellainen ongelma, että jos teemme tällaisen sopimuksen, joku ilmastonmuutokseen (virheellisesti, siis) uskova saattaa ryhtyä toimiin etukäteen päästäkseen rahoihin käsiksi.
Mutta itseasiassa - ja tämä on jo vähän enemmän vakavissaan - tällainen instrumentti jo itsessään riittää rangaistukseksi. Jos joku oikeasti uskoo, että ilmastonmuutos ei ole totta, hänhän lyö vetoa sitä vastaan. Ja vastaavasti jokaisen ilmastoskeptikon kohdalla riittää julkaista tieto siitä, kuinka paljon hän on lyönyt vetoa ilmastonmuutosta vastaan. Jos ei ole, niin turha sitä on kuunnella, koska tällöin tiedämme, että kaveri puhuu vain lämpimikseen.
Jos oikein venytetään ja halutaan pakottaa ihmisiä, niin voitaisiin laatia vaikka pakollinen "ilmastovakuutus". Eläkevakuutusmaksun yhteydessä pitäisi vaikka sanotaan puolet eläkkeestään sijoittaa sen skenaarion mukaan, minkä uskoo toteutuvan. Tämä tietysti pitäiti toteuttaa neutraalisti niin, ettei veroja muuten nostettaisi.
Realpolitik.
Best to clear your mind and emotions of group loyalties and resentments and ask, if this belief gave me no pleasure of rebelling against some folks or identifying with others, if it was just me alone choosing, would my best evidence suggest that this belief is true? All else is the road to rationality ruin.-Robin Hanson, Overcoming Bias
maanantai 10. marraskuuta 2008
Vihollinen sisälläni.
Ilmeisesti myös mainstream-vihreissä on jo herätty siihen, mitä olen itse pitänyt vihreiden toiseksi pahimpana ongelmana, eli siihen, että vihreässä diskurssissa mieheys, valkoihoisuus ja heteous ovat vammoja, joiden vuoksi pitää hävetä ja joiden vuoksi joutuu väistämättä marginaaliin. Vaalien tulos vahvisti tätä käsitystäni, sukupuolijakauma vinoutui (sic!) entisestään.
Pahimmasta ongelmasta Soininvaara jo kirjoittikin.
Soininvaaraa on käytetty esimerkkinä siitä, että yllä mainittu propositio "naisten ja homojen puolueesta" ei pidä paikkaansa, mutta minusta se vain osoittaa, että vihreydelle olisi enemmänkin tilausta. Kun meillä on yksi vakavastiotettava kaveri, joka pystyy tuottamaan ideoita, hän saa valtakunnan suurimman äänisaaliin. Analysoisin tämän niin, että soininvaaralainen - mitä se sitten tarkoittaakaan - vihreys on suosittua (myös) miesten keskuudessa, vaikkei se vihreissä puolueena olekaan kovassa huudossa.
Pahimmasta ongelmasta Soininvaara jo kirjoittikin.
Soininvaaraa on käytetty esimerkkinä siitä, että yllä mainittu propositio "naisten ja homojen puolueesta" ei pidä paikkaansa, mutta minusta se vain osoittaa, että vihreydelle olisi enemmänkin tilausta. Kun meillä on yksi vakavastiotettava kaveri, joka pystyy tuottamaan ideoita, hän saa valtakunnan suurimman äänisaaliin. Analysoisin tämän niin, että soininvaaralainen - mitä se sitten tarkoittaakaan - vihreys on suosittua (myös) miesten keskuudessa, vaikkei se vihreissä puolueena olekaan kovassa huudossa.
Tornit.
Kun nyt näitä klassikoita on esitelty. Tämä on jotenkin henkilökohtainen suosikkini kaikista.
Metamalleista.
Crooked Timber-artikkelissa selitetään huonojen mallinnoksen ja huonojen mallintajien problematiikkaa.
What is really silly, on a par with saying “evolution is just a theory” is the currently popular talking point “this shows you shouldn’t trust models, so I can consult my own prejudices on topic X (most commonly, climate change)“. Any attempt to predict the future behavior of a system requires a model of that system, whether it’s explicit or implicit, complex or simple, solved with a computer or by assertion.Tämä on se merkittävin syy, miksi pidän ns. ilmastomuutoskeptikoita foliohattuina. Ongelma ei ole siinä, etteivätkö meteorologien ja ilmastotutkijoiden mallit voisi olla puutteellisia ja siten antaa vääriä ennusteita; melkein varmasti ennusteet ovat ainakin kovin epätarkkoja. Ongelma on siinä, että toisin kuin kreikkalaiset filosofit kuvittelivat ennakkoluulo ei sittenkään ole luotettava tiedonlähde.
lauantai 8. marraskuuta 2008
torstai 6. marraskuuta 2008
Vaalikommentaari.
Vanha, mutta klassikko. Tämän voi tulkita monella tavalla. Itse näen sen niin, että demokratia on, vaikkei täydellinen, niin paras vaihtoehto kuitenkin. Joku ottaa herneen nenään, tiedän.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Ne ei tahdo mua, ne tahtoo...
Eikös Ingallsin Lauran pitänyt olla kiltti tyttö? Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, ja koska TV-sarjojen tarkastaminen maksaa paljon, Pieni Talo Preerialla on nyt K-18.
Samaan aikaan toissaalla... USA:ssa mietitään, saako TV:ssä kiroilla. Mietin vain tuota suoraa lähetystä, miten TV-yhtiö ehtii estämään rumien sanojen pääsyn lähetykseen, jos jossain palkintogaalassa kirjoillaan?
Samaan aikaan toissaalla... USA:ssa mietitään, saako TV:ssä kiroilla. Mietin vain tuota suoraa lähetystä, miten TV-yhtiö ehtii estämään rumien sanojen pääsyn lähetykseen, jos jossain palkintogaalassa kirjoillaan?
Verkostoituminen.
Muutama vinkki verkostoitujille. "Coolien" ihmisten statuksessa voi olla kuplaa. Olen koettanut opettaa pojilleni, että sellaiset kaverit, joiden suosiosta joutuu kilpailemaan, ovat yleensä huonoja kavereita. Kirjoittaja on mitä ilmeisimmin samaa mieltä. Via Marginal Revolution
tiistai 4. marraskuuta 2008
Do no evil?
Google väittää, ettei se ole paha. Empiria puhuu muuta. Missasin viime viikolla uutisen, että Google oli maksanut kirjojen skannaamisesta.
Pahuutta puhtaimmillaan.
Pahuutta puhtaimmillaan.
maanantai 3. marraskuuta 2008
Asiantuntijat ja oikeassaolijat.
Olen ollut yllättävän vähän kiinnostunut sähköisen äänestämisen ongelmista. Mikko kirjoitti asiasta artikkelin, jonka perusteella minun pitäisi olla asiasta erittäinkin kiinnostunut, kaikesta päätellen ongelmat ovat juuri niitä, joiden ratkaisemista olen palkkatyössäni tutkinut.
Tarkalleenottaen se ei ole totta. Suurin osa tällaisista ongelmista on luonteeltaan sosiaalisia, pääosin sellaista muotoa, että oma "auktoriteetti" on ymmärretty väärin. Teknisestä järjestelmästä ei tule oikein toimivaa kiukuttelemalla. Ihmiset kuitenkin usein uskovat näin - eivät eksplisiittisesti tietenkään, vaan käyttäytymisestä päätellen. Olen törmännyt tähän tosielämässä usein. Tilaaja tilaa järjestelmän, toimittaja toimittaa sen. Tämän mustan laatikon sisään kätkeytyy usein prosessi, jossa on uskomaton määrä kiukuttelua ja uhkailua. Näiden taustalla on usein se, että asiantuntijaa ei kuunnella, koska tätä pidetään pahanilmanlintuna.
Luulen tunnistaneeni kulttuuristamme sen piirteen joka tämän mahdollistaa. Jos henkilö myöntää olleensa väärässä, tai edes tämän mahdollisuuden, tämä nähdään selkärangattomuutena ja kykenemättömyytenä. Silloinkin kun tosiasiat kirkkaasti osoittavat henkilön olleen väärässä, tämän on kasvonsa säilyttääkseen jatkettava inttämistä. Usein peli onnistuu ja asia menee pois, unohtuu tai siirtyy jonkun muun ongelmaksi. Meillä myös toisten väärässäolemisen osoittelua pidetään huonona tapana. Ja jos jonkun todetaan olleen väärässä ja tästä halutaan tehdä eksplisiittinen asia, niin usein vaaditaan "päitä vadille".
Väärässäoleminen on inhimillistä ja me kaikki teemme sitä. Ihminen, joka väittää, ettei ole koskaan ollut väärässä, on yksinkertaisesti valehtelija. Ihminen, joka myöntää olleensa väärässä, kun todistusaineisto esitetään, on sankari, ei roisto. Jos suhtaudumme sellaiseen ihmiseen roistona ja jatkamme pään vaatimista vadille, luomme pelin, jossa totuus ja hyvinvointi häviävät.
Tarkalleenottaen se ei ole totta. Suurin osa tällaisista ongelmista on luonteeltaan sosiaalisia, pääosin sellaista muotoa, että oma "auktoriteetti" on ymmärretty väärin. Teknisestä järjestelmästä ei tule oikein toimivaa kiukuttelemalla. Ihmiset kuitenkin usein uskovat näin - eivät eksplisiittisesti tietenkään, vaan käyttäytymisestä päätellen. Olen törmännyt tähän tosielämässä usein. Tilaaja tilaa järjestelmän, toimittaja toimittaa sen. Tämän mustan laatikon sisään kätkeytyy usein prosessi, jossa on uskomaton määrä kiukuttelua ja uhkailua. Näiden taustalla on usein se, että asiantuntijaa ei kuunnella, koska tätä pidetään pahanilmanlintuna.
Luulen tunnistaneeni kulttuuristamme sen piirteen joka tämän mahdollistaa. Jos henkilö myöntää olleensa väärässä, tai edes tämän mahdollisuuden, tämä nähdään selkärangattomuutena ja kykenemättömyytenä. Silloinkin kun tosiasiat kirkkaasti osoittavat henkilön olleen väärässä, tämän on kasvonsa säilyttääkseen jatkettava inttämistä. Usein peli onnistuu ja asia menee pois, unohtuu tai siirtyy jonkun muun ongelmaksi. Meillä myös toisten väärässäolemisen osoittelua pidetään huonona tapana. Ja jos jonkun todetaan olleen väärässä ja tästä halutaan tehdä eksplisiittinen asia, niin usein vaaditaan "päitä vadille".
Väärässäoleminen on inhimillistä ja me kaikki teemme sitä. Ihminen, joka väittää, ettei ole koskaan ollut väärässä, on yksinkertaisesti valehtelija. Ihminen, joka myöntää olleensa väärässä, kun todistusaineisto esitetään, on sankari, ei roisto. Jos suhtaudumme sellaiseen ihmiseen roistona ja jatkamme pään vaatimista vadille, luomme pelin, jossa totuus ja hyvinvointi häviävät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)