Loputkin myydään.

Sinänsä ymmärrettävänä reaktiona ihmiset siirtävät rahansa pankkitalletuksiin. Näissä on tietysti se ongelma, että pörssi tms. on paitsi vedonlyöntipaikka, myös paikka, jossa liikutetaan päätäntävaltaa. Ja jos kaikki suomalaiset kotitaloudet myyvät omistuksensa pois, niin päätäntävalta siirtyy myös muualle.

Valtio on tosin aktivoitunut omistajapolitiikassa, eli vallan ulkomaiseen omistukseen ei kaikki luultavasti ole menossa. Nähtäväksi jää, onko tämä kansalaisten edun mukaista. Yleensä valtio ei omistajana tee mitään kauhean hyviä päätöksiä, vaan niissä on kaikenlaista vilunkipeliä ja poliitikkojen rent-seekingiä. Toisaalta, isot firmat harjoittavat sitä jo ihan omasta takaa. En kuulu niihin, joiden mielestä poliittisesti motivoitu rent-seeking on automaattisesti huonompaa kuin voitontavoittelun motivoima.

Älyköt.

Eräs koko Suomen teräväsanaisimmista ja oivaltavimmista älyköistä, Tommi Perkola kirjoittaa tästä vaikeastipuhuvien ihmisten luokasta.

Itse uskon myös, ettei älyköksi ryhtyminen ole vaikeaa. En pidä itseäni älykkönä, vaikka luulen että joku pitää. Tämä käsitys on väärä.

Hiljaiseksi vetää.

Olen suuri lohen ystävä. En ollut koskaan tajunnut, että sitä voi valmistaa astianpesukoneessa. Olen sanaton.

Economistin debatti: Pitäisikö yksilöiden maksaa oma koulutuksensa.

Luotto Kriisi.

Näyttää siltä, että pahin pankkikriisi on joko vältetty tai sitten tässä on vain suvantovaihe ennen todellista rojahdusta. Lupasin kirjoittaa jotain siitä, mistä rahoituskriisissä on kyse.

Näistä "subprime"-lainoissa oli kyse tästä: USA:ssa Pankit ja pankkien tapaan toimivat tahot myönsivät paljon asuntolainoja, joissa oli "kävele pois"-ehdot: lainanottajan ainoana vakuutena oli talo, ei omaa rahaa ja jos takaisinmaksu ei kiinnosta, vie avaimet pankkiin ja kävele pois. Nämä eivät vielä ole "subprime". Subprime viittaa asiakkaisiin, joilla on erittäin suuri todennäköisyys käyttää tätä "kävele pois"-optiota.

Tämä ei sinänsä olisi ongelma muille kuin niille pankeille - ja niiden asiakkaille - jotka näin tekivät. Eikä mikään pankki olisi näitä paljon myöntänytkään, ellei olisi keksitty arvopaperistamista (termi on hatusta vetämäni suomennos sanalle "securitization"). Se tarkoittaa sitä, että isoon joukkoon lainasopimuksia liittyvä kassavirta (korot ja takaisinmaksut) kerätään yhteen läjään ja myydään ne eteenpäin arvopapereina. Eli vaikka 1000 lainaa pistetään läjään siten, että kaikkien niiden maksut kerätään yhdelle tilille. Sitten myydään vaikka 1000 osuutta tähän tiliin niin, että kukin saa tuhannesosan sinne tulevista maksuista. Eikä tässä vielä kaikki. Nämä köntät vielä siivutettiin vaikka kymmeneen A-J osaan niin, että aina ensiksi maksetaan A:lle, sitten B:lle jne, ja vasta viimeisenä J:lle. Näin, jos kymmenen prosenttia velanottajista kävelee pois, vain "J"-arvopaperit menettävät arvonsa, muut ovat edelleen turvassa.

Idea oli hyvä sinänsä, riski jaettiin ja hinnoiteltiin markkinoilla. Ongelmaksi muodostui se, että tällaiset arvopaperit myydään markkinoilla usein hintaan, joka määräytyy käytännössä paperien luokituksesta. Ja näitä "J"-siivun papereita luokiteltiin usein miten sattuu. Oletetaan, että "kävele pois"-option todennäköisyys on tasan 10%. Tällöin J-luokan arvopaperin pitäisi olla suunnilleen sen arvoinen, mitä jää käteen, kun keskimääräinen lainoitettu asunto on myyty ja kulut maksettu. Riski ei ole suuri niin kauan kun asuntojen hinnat nousevat; mitäpä tässä olisi hävittävänä, kun velan vakuuden arvo on suurempi kuin velan arvo, eikö niin?

Mutta kun asuntojen hintojen nousu pysähtyi ja kun korot nousivat, pieni, mutta siltikin riittävän suuri osa asiakkaista "käveli pois". Tämä tuo lisää asuntoja markkinoille, mikä laskee hintaa. Kun hinta laskee, yhä useampi huomaa, että on kannattavampaa vain "kävellä pois" kuin maksaa lainaa.

Edelleen tämän pitäisi olla ongelma vain näiden arvopapereiden omistajille. Markkinoilla oli paljon sijoitusrahastoja, joiden johtajat hintojen noustessa huomasivat, että nämä luotot tuottavat hyvin. Siksi he ostivat niitä paljon, jopa velaksi. Näitä velkoja otettiin pankeilta. Ja näitä tuottoja talletettiin pankkeihin, jotka myönsivät lisää asuntolainoja, jne. Kun hinnat lähtivät laskemaan, iso osa näistä arvopapereista muuttui arvottomiksi. Niitä oli toisten lainojen vakuutena, ja osassa näistä muista lainoista oli "kävele pois"-optioita jne. Tästä syntyi tilanne, jossa yksikään yksittäinen pankki ei tiennyt - eikä tiedä oikein vieläkään - kuka tarkkaanottaen on menettämässä mitä.

Pankki toimii karkeastiottaen niin, että se ottaa talletuksia sisään, nämä ovat pankin "velkoja" ja se lainaa rahaa muille, nämä ovat sen "saatavia". Lisäksi pankilla pitää olla tietty määrä omaa pääomaa ja kaikkia velkoja ei saa lainata muille. Kuitenkin, jos kaikki tallettajat haluavat saada rahansa pois, ei niitä pankista löydy, koska lainoja ei tuosta vaan voi vaatia maksettavaksi. Pankin toiminnan jatkuvuus perustuu luottamukseen, siis luotetaan siihen, etteivät kaikki muut halua rahojaan pois kerralla.

Kun pankkeja on monta ja raha liikkuu tililta toiselle pankkien välillä, tulee välillä tilanteita, että pankki ei heti voi siirtää rahoja. Ongelma on yleensä lyhytaikainen, koska keskimäärin maksut menevät tasan, so. niin, että pankkiin tulee yhtä paljon rahaa kuin sieltä tulee pois. Näiden lyhytaikaisten maksujen hoitamiseen on rahamarkkinat, joissa lainataan hyvinkin lyhyeksi aikaa rahaa, yleensä pankeilta toiselle. Jos pankit luottavat toisiinsa, ne lainaavat halvalla, eli näistä maksettava korko on pieni. "IBOR" tulee sanoista Inter Bank Offered Rate, eli se on korko, jolla kullakin markkinalla pankit tarjoavat rahaa toisilleen. EURIBOR on eurooppalaisten pankkien keskenään käyttämä korko. Lisäksi pankit voivat hätätilassa lainata keskuspankilta sen määräämällä korolla. Tätä ei kuitenkaan mielellään tehdä, koska se on julkinen signaali siitä, ettei pankki ole terve ja se voi aiheuttaa pankkipaniikin. Lisäksi perinteisesti ainakin Euroopan keskuspankki on vaatinut aika varmoja vakuuksia lainan pantiksi, esimerkiksi Euroalueen valtioiden velkakirjoja.

Pankkien keskinäinen epäluulo johti erilaisten IBOR-korkojen nousuun. Se on kuitenkin vain oire, joskin vakava sellainen. IBOR-korot eivät tyypillisesti nouse kauhean paljon ohjauskorkojen yläpuolelle, koska keskuspankin halvempi raha muuttuu nopeasti houkuttelevammaksi huolimatta sen saamasta stigmasta; jos ero on suuri, pankki lainaa keskuspankilta ja lainaa heti rahan eteenpäin muille, mikä painaa koron lähemmäs keskuspankin korkoa. Jos kuitenkin pankkien keskinäinen luottamus heikkenee, korko voi karata hyvinkin kauas.

Tämä kaikki olisi edelleen verraten vähämerkityksellistä tavalliselle ihmiselle, lukuunottamatta niitä, joiden asunto- ym. lainat on sidottu IBOR-korkoon. Tällä on kuitenkin muita ongelmia. Esimerkiksi yritystenvälisessä kaupankäynnissä on tyypillistä, että tavarantoimittajalle esitetään ostajan pankin kirjoittama sitoumus siitä, että rahat on saatavissa pankista. Tavarantoimittaja taas saattaa ottaa tämän sitoumuksen ja esittää tämän omalle alihankkijalleen tai vaikka pankilleen saadakseen lyhytaikaista rahoitusta esimerkiksi järjestääkseen tavaran kuljetuksen. Viime aikoina on ollut merkkejä, että luottamus tällaisiin sitoumuksiin, erityisesti kehittyvissä maissa (Emerging markets, en keksinyt hyvää suomennosta) on heikennyt ja että toimitusketju on häiriintynyt tai jopa katkennut kun jossain kohtaa tällaisiin sitoumuksiin ei ole luotettu.

Luottokriisissä on pahimmillaan kyse jostain ihan muusta kuin vain siitä, että pari pankkia menee nurin ja niiden asiakkaat menettävät säästönsä. Myös koko reaalitalous romahtaa, kun itsestäänselvinä pidetyt toimitukset keskeytyvät kun kukaan ei usko saavansa maksua. Tämän vuoksi keskupankit ja valtionvarainministeriöt ovat olleet niin paniikissa. Tämän vuoksi on myös ehkä hyvä, etteivät tavalliset kansalaiset täysin ymmärrä kuinka vakavasta ongelmasta voi pahimmillaan olla kyse, koska siitä voi tulla itseään toteuttava ennuste.

Luottolama on hieman toinen asia. Sillä ei viitata - tai ainakaan itse en ole käyttänyt termiä niin - siihen, että luottamus sinänsä katoaa, vaan siitä, ettei uusia lainoja myönnetä. Tämä pakottaa yritykset supistamaan toimintaansa tai rahoittamaan toimintansa kassavirralla. Tämä tarkoittaa alhaisempaa likviditeettiä ja luottohalujen supistumista entisestään. Tällainen kierre on toki talouden kannalta supistava, mutta se ei ole mikään romahdus sinänsä. Kannattamatonta toimintaa on syytäkin karsia. Lamaksi se muuttuu, kun rahoitusmarkkinat kuivuvat niin pahasti, ettei sinänsä tuottoisallekaan toiminnalle löydy enää rahoitusta.

Olen nähnyt monen tarjoavan kultakantaa tähän ratkaisuksi. Ensiksikin, kultakanta ei estä subprime-kriisin kaltaisia ongelmia sinänsä, jos pankit saavat lainata rahaa eteenpäin ja näin kasvattaa (kuviteltua) rahavarantoa. Toiseksi, kultakannassa keskuspankki ei voi estää systeemistä romahdusta tarjoamalla likviditeettiä. Kolmanneksi, historiallisen evidenssin valossa kultakanta johtaa pääsääntöisesti deflaatioon, mikä nostaa reaalikorkoja ja johtaa krooniseen luottolamankaltaiseen rahoitusmarkkinoiden kuivumiseen.

Köyhyyden aika.

Muistatteko vielä, kuinka kammottavan köyhä maamme oli viisi vuotta sitten?

Muistatteko kammottavan laman, joka iski vuosien 2001-2003 pörssiromahduksen jälkeen?

En minäkään. Tänään OMX-Helsinki-indeksi on pudonnut aamusta noin 5 prosenttia ja on nyt jossain 5500 paikkeilla. Vuonna 2003 se kävi 5000 pisteen alapuolella. Näyttikö tulevaisuus toivottomalta vuonna 2003?

Jos tästä seuraava laskukausi on syvä, ei pörssikurssien pohja ole vielä likipitäenkään saavutettu. Jos uskot lamaan, älä osta vielä. Jos taas uskot, että laskukausi on pieni notkahdus ja sen jälkeen business as usual, niin nyt on hyvä aika ostaa. YMMV.

Via: Marginal Revolution. Harmi, etten huomannut tätä jo eilen...

Yhteenveto vaaleista.

Kuntavaalien voittajia olivat Persut, Kokoomus ja Vihreät. Perussuomalaisten voitto oli historiallisen suuri. Kokoomuksen vaalivoittoa uutisoitiin enemmän, vaikka vihreiden kannatus nousi suhteellisesti huomattavasti enemmän. Tämä on tyypillistä vihreille - ja myös perussuomalaisille - vihamielisen median puolueellisuutta. Tampereella merkittävimmät vaalivoittajat olivat Persut, joille lohkesi neljä lisäpaikkaa. Vihreiden voitto ei ollut paljon huonompi, lisäpaikkoja tuli kolme. Kokoomus (-2 paikkaa) ja demarit (-3) menettivät molemmat selvästi asemiaan.

Valtakunnallisesti eniten ääniä sai Osmo Soininvaara, mikä oli ehkä hieman yllättävää, muttei mitenkään shokeeraavaa. Tampereella eniten sai vasemmistoliiton veteraani Marjatta Stenius-Kaukonen, jota ilman vasurit olisivat saaneet pökäletappion. Nyt kannatus pysyi suunnilleen ennallaan, ehkä hieman nousikin.

Pidän vaalitulosta hyvänä. Toisin kuin monet muut vihreiden kannattajat, en erityisemmin kauhistele perussuomalaisten nousemista. Mielestäni on parempi, että PS profiloituu pikkuhiljaa änkyräkämyjen puolueeksi. Näin kämyt saavat oman puolueen jonka parissa öyhöttää, mikä laimentaa heidän intoaan sekoilla muuten. Ja vaikka pidän heidän agendaansa vähän kierona, niin demokratiaan kuuluu, että kaikki - vastenmielisetkin - ideat, joilla on kannatusta, tulevat kuulluksi.

En myöskään ole erityisen harmissani kokoomuksen kannatuksen noususta semminkin, kun se tapahtui mitä ilmeisimmin keskustan kustannuksella. Veikkaan, että demareiden kuormasta söivät sekä vihreät että PS. PS sai ilmeisesti myös jonkin verran kepun vanhoja ääniä ja ehkä äänestysaktiivisuuden nousu pelasi myös heidän edukseen.

Mediassa viljeltyjen stereotypioiden mukaan vihreiden kannatus tulee kahdesta hyvin erilaisesta lähteestä. Toinen on parvekkeillaan biodynaamista viljelyä harrastavat yhteiskuntatieteiden ylioppilaat ja toinen on perheelliset, yleensä julkisella sektorilla työskentelevät, erittäin korkeasti koulutetut, pääosin naiset, tai kaltaiseni vähän neitimäiset nörttikuikelot. Huomaan jonkinlaisen konvergenssin: tuttavapiiriini ei kuulu yhtään näitä ensimmäisen ryhmän edustajia, joskin toisen asteen tuttavuuksiin kyllä.

Tuttavapiirini äänesti uskoakseni näissä vaaleissa pitkälti vihreitä, jos kohta muutamat tietääkseni äänestivät persuja ja tunnen minä muutaman vannoutuneen demarinkin.

Toivottavasti vihreät parantaa eduskuntavaaleissa vielä tästäkin.

Salaliitot...

Odottelen, koska Ilkalla alkaa kytkin toden teolla luistaa. Vihje on jo nähtävissä.

Amerikkalaistyyppisessä konservatismissa on jotain, mikä tekee ihmisestä... En keksi sopivaa suomennosta sanalle "retard". Siis ihan vakavissaan, konsuilla on jo niin monta salaliittoteoriaa maailmanselityksinä, että ei voi kuin pudistaa päätään. Seuraava luonnollinen askel on alkaa uskoa 9/11-salaliittoon ja siihen kuinka WTF, ei kun siis WTC-tornit oikeasti räjäytettiin dynamiitilla tms.

Foliopipoja myyntiin!

Perustakaa Pankki, se kannattaa.

Miten asia hoidetaan ylähuuli jäykkänä? Valtion pankeille antaman pääoman ehtona on, ettei osinkoja makseta ennenkuin valtio (siis veronmaksajat) on saanut omansa takaisin. Juuri näin.

Mitenkä kapitalismin ihmemaassa? Osingoille ei aseteta rajoituksia. Siis aivan oikein. Pankit saavat jakaa valtion avustukset osakkeenomistajille. Tämän perusteluna on käytetty sitä, että muuten pääoman tarjoaminen olisi kansallistamista, kun siinä puuttuttaisiin osakkeenomistajien "oikeuksiin".

Ymmärrän käsitteellisen sekasotkun. Meillä on totuttu ajattelemaan, että USA on jonkinlainen "vapaan markkinatalouden" airut ja että jokin siellä toteutettu typerä politiikka on osoitus tämän vapaan markkinatalouden toimimattomuudesta. Niin tässäkin kohtaa, odotan että vasemmistolaiset haukkuvat amerikkalaista tapaa "vapaana markkinataloutena" ja tietyt tahot kiittelevät sitä oikeana ja hyvänä politiikkana.

Kirjoittaisin jotain lainoista ja yritysten rahoitusrakenteesta, mutten keksi nyt mitään sopivaa iskevää loppukaneettia.

Juudaksen Suudelma, osa II.

IMF "auttaa" Islantia. (via Calculated Risk)

Aamulla radiossa myyräasiantuntija sanoi, ettei petokannalla ole myyräkantaan juuri vaikutusta, mutta erityisesti petolinnuilla toisinpäin kyllä on. Hän totesi lisäksi, että yksittäiselle myyrälle toki pedon kohtaaminen on vähän harmillista, koska kun peto käyttää myyrän ravinnokseen, myyrä siinä "pikkuisen kuolee".

Lisäksi toimittaja kertoi toisella asemalla, että "joku psykologi", sen tarkemmin erittelemättä, oli sitä mieltä, että kiinnostus aseisiin "ei voi olla normaalia" ja että lapsia ei missään nimessä saisi esimerkiksi ottaa mukaan metsästysretkille. Itse kasvoin ympäristössä, jossa aseet olivat ihan normaali asia, joskaan meillä ei kotona ilmakivääriä ja -pistoolia järeämpiä "pyssyjä" ollutkaan.

Aloitin lukemaan uutta kirjaa. Olen pitänyt lähes kahden vuoden tauon taloustieteen opinnoissani, jos nyt vaikka vähän jatkaisin. Kehitystalous on ehkä yksi kaikkein kiistanalaisimpia aiheita poliittisesti, heti kansainvälisen kaupan jälkeen. Toinen kirja, jonka lainasin, oli ympäristötalouden tenttikirja. Asiat ovat tuttuja, mutta tenteissä vaaditaan yleensä jotain aika spesifistä.

Olen byrokratian uhri. Takkaa voisi jo polttaa, mutta rakennustarkastajan pitää ensin käydä tarkastamassa se. Jos jotain sattuisi, vakuutus ei korvaisi. En ota riskiä, vaikka se on mitätön.

Sarah Palin presidenttinä.

Iso Karhu.

Buttonwood, olkaa hyvä.

Pseudonobel.

Taloustieteen mikkihiiripalkinto, jota (väärin perustein) nimitetään myös Nobel-palkinnoksi, meni tänä vuonna Paul Krugmanille. Oma käsitykseni on, että Krugman on pragmatisti. (Siis mielessä: ei-fundamentalisti) Hän on myös erittäin kovaääninen USA:n demokraattisen puolueen ja Barack Obaman kannattaja.

Vaikka pidän näitä palkintoja sinänsä arvokkaina, ja arvosta Krugmania tavattomasti ja jopa olen hänen kanssaan melkein samaa mieltä useimmista asioista, niin tämä haisee kyllä presidenttipeliltä. Tarkoitan, että ruotsalaiset yrittävät nyt tällä päätöksellä vaikuttaa USA:n presidentinvaalin tulokseen. En vitsaile.

Tuli tuli.

Työmiehet puhkaisivat katon viikonloppuna. Onneksi reikä tukittiin pian, poislukien savupiippu, joka nyt sojottaa taivaalle. Varaava takka nököttää komean näköisenä keskellä olohuonetta. Peltiseppää tarvitaan vielä, koska piippu pitää pellittää. Muuten on kaikki valmista. Nyt täytyy odottaa enää laastin kuivumista. Puutakin on tullut haalittua talveksi ihan kohtuullisesti, joten öljyä pitäisi palaa jonkin verran vähemmän kuin viime talvena. Tämä riippuu tietenkin kovastikin siitä, kuinka kylmä talvi on.

Lisäksi se riippuu siitä, missä määrin konvektio kuljettaa lämmön ympäri asuntoa. Lämmön lähde on keskeisellä paikalla ja poistoilmaventtiilit toisella puolella taloa; tämän pitäisi ainakin jossain määrin auttaa, mutta lämmin ilma saattaa kerrostua katonrajaan.

Puun polttaminen ei ole mitenkään kovin ekologista, jos vaihtoehtona on, että puusta tehdään vaikka huonekaluja, jotka eivät maadu. Mutta jos polttamisen vaihtoehtona on se, että puu maatuu tai mätänee, niin tase on plus miinus nolla. Miinus ne pienhiukkaset, jotka päätyvät omiin ja aapurin keuhkoihin.

Juudaksen Suudelma.

IMF povaa taantumaa, vaan ei lamaa. Tämä ei nosta minun luottamustani. Sama IMF povasi neljä vuotta sitten, että seuraavan 20 vuoden "trenditaso" öljyn hinnalle on noin $30 tynnyri, vuoden 2003 dollareissa. Joko inflaatio on laukannut kauheasti tai äijät olivat pihalla kuin lumiukot.

Peace, man.

Suomalainen "sosialisti" sai rauhanpalkinnon. Odotan ensimmäisiä nazzikirjoituksia, joissa kerrotaan, kuinka tämä on jälleen esimerkki rauhanpalkinnon huonoudesta. Tietenkään niitä ei tule, koska tämä on glooriaa kotimaalle ja näpäytys Venäjälle.

Kognitiivinen dissonanssi kunniaan.

The Interesting Times Gang.

On olemassa memeettinen kokoelma, jonka varaan kaikki se, mitä pidämme "edistyksenä", on rakennettu. Se pitää sisällään ns. klassista sivistystä, filosofiaa jne. Sillä on juuret kristillisessä maailmassa siinä mielessä, että kirkolla oli pitkään monopoli kaikkeen oppimateriaaliin. Sen spinoffeina syntyneet luonnontieteet, matematiikka jne, ovat mahdollistaneet käsittämättömän vaurauden kasvun.

Se, että näin on käynyt, on ollut mahdollista, koska on hyväksytty se, että kritiikki on hyvä asia ja että jos joku tekee tai sanoo jotakin tyhmää, muut osoittavat tämän erilaisin argumentein ym. evidenssin avulla. Järjestelmä korjaa itseään.

Itseän korjaavien järjestelmien ongelmana on se, että korjausmekanismi voi mennä rikki.

Postmodernismi, feminismi ym. puppugeneraattorointi tuottaa nykyään "kritiikkiä" lähes yksinomaan järjestelmän ytimessä olevia arvoja ja komponentteja kohtaan. Tämä ei sinänsä ole huono asia, mutta mennessään liian pitkälle, se hävittää sen, mitä väittää suojelevansa. Jo nyt on arkipäivää ympäri maailman, että tiettyjä empiirisiä tuloksia ei saisi julkaista, eikä niistä varsinkaan saisi julkisesti puhua. Konservatiivisuuden ja uskonnollisen herätyksen nousu on yhtä huolestuttava ilmiö. Se pelaa sellaisilla korteilla, jotka intellektuelleilta on viety ennen pelin alkua pois pakasta, mutta jotka purevat kadunmieheen.

Me elämme 2000-luvulla, aikana, jonka pitäisi olla ihmiskunnan kulta-aikaa: luonnovaroja on vielä jäljellä, olemme ennennäkemättömän rikkaita, me tiedämme maailmankaikkeuden toiminnasta erittäin paljon, meillä on laskentatehoa yhden ihmisen taskussa enemmän kuin koko maailmassa oli 50 vuotta sitten. Tässä maailmassa maailman ehkä tärkeimmän poliittisen päättäjän valinnasta kampanjoitaessa argumentit pyörivät sen ympärillä, että onko sopivaa, että todennäköinen tuleva päättäjä tietää mitä rucola maksaa?

Ihmiskunnan pitäisi olla rakentamassa robotteja, avaruusraketteja, (fuusio- ja hyötö-)ydinvoimaloita tai parantamassa syöpää, HIV:ta, malariaa, ylikansoitusta jne. Ei tässä maailmassa pitäisi olla mitään pankkikriisejä tai taantumia, ei köyhyyttä, eikä kovin paljoa sairauttakaan.

Picardin sanoin: The line must be drawn here, no further!

Reunahuomio.

Case Korhonen.
Syrjintä on tietenkin väärin. Ja yhden kuvan perusteella on vaikeaa sanoa mitään. Ja Iltalehti on Alman lehti. Joku narraa.
Näyttääkö tässä jutussa olevassa kuvassa Korhonen henkilö nöyryytetyltä ja häväistyltä? Minusta pikemminkin itsetyytyväiseltä hyvin onnistuneen julkisuuskampanjan johdosta.

Tässä jutussa kuvassa on jo vähän vakavuutta, vähemmän ylimielisyyttä.

Ketä kiinnostaa?

Hyviä Ihmisiä.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, todennäköisimmin tulen äänestämään
Sami Kalliota kunnallisvaaleissa. Toivon, että mahdollisimman moni tamperelainen lukijani tekee myös niin.

Ymmärrän, että monilla lukijoillani on antipatioita vihreitä kohtaan. Jaan varmasti osan niistä. Yksi näistä on suhde ydinvoimaan, toinen on suhde homeopatiaan ja muuhun hömppään. Koska pidän sukupuoliseen suuntautumiseen, ihonväriin, sukupuoleen jne jne. liittyvää meuhkaamista - siis kaikenlaisia tempauksia (tiedätte kyllä mitä) ja alleviivauksia - mauttomina ja aidon yhdenvertaisuusperiaatteen irvikuvina, mielestäni osalla vihreistä asenne näissä asioissa on "too much of a good thing".

Kyseinen ehdokas on sitoutumaton ja vaalikoneen vastausten perusteella edustaa suhteellisen järkeviä positioita. Tarkkailen asiaa, mutta toistaiseksi tämä on siis minun valintani ja suositukseni.

Potentiaalinen ehdokas.

Vaalikoneiden mukaan paras ehdokas Tampereella näyttäisi olevan Sami Kallio. Miehen näkemykset ohjelmistoista ja jalkakäytävien reunakivistä ovat erityisen valistuneita. Aseiden kohdalla en ehkä ole täysin samaa mieltä. Periaatetasolla lähtökohta, että myös joukkoliikenteessä siirryttäisiin marginaalihinnoitteluun, on hyvä, mutta praxis ei ole ehkä täysin kohdallaan.

Vaalikoneen substanssiasioissa linjaus oli erittäin lähellä omaani.