Kuten aiemmin sanoin, aloitin muutama viikko sitten Barbell Medicine:n ohjelman "The Bride". Eilen maanantaina alkoi ohjelman neljäs viikko, eli tämän viikon jälkeen ohjelma on puolivälissä. Ohjelma on raskas. Sarjoja ei tehdä ns loppuun, vaan RPE 8-rasittavuudella. Tämä vastaa tilannetta jossa olisi sarjan päätteeksi mahdollista (oman arvion mukaan) tehdä vielä kaksi toistoa lisää. Jos tätä "reserviä" ei tunnu olevan, tulee painoa keventää seuraavaan sarjaan. Tämä kuulostaa monimutkaiselta, mutta on yllättävän helppoa kun pääsee jyvälle.
Kyykyssä ensimmäisen viikon paino oli 5x115kg. Toisella viikolla otin ensimmäiseen vitosen sarjaan lämmittelytuntuman perusteella 120kg, mutta vähensin painoa hieman seuraaviin sarjoihin. Kolmannella viikolla otin 122.5kg. Mutta neljännellä viikolla lämmitellessä painot tuntuivat kevyiltä, 5x120kg tuntui rasittavuudeltaan RPE 7:n tasolta, joten otin 5x130, ja se oli kuin olikin vain kasin tuntuinen. Toinen sarja 5x130 tuntui jo ysiltä (viimeinen toisto oli raskas, muttei aivan "viimeistä viedään", eli olin koko lailla varma että halutessani olisin saanut vielä yhden toiston), ja pudotin suosiolla painoa. Ensin harkitsin 127.5kg:ta, mutta kun lepäsin ja odotin sykkeen tasaantumista, päätin pudottaa suosiolla 120kg:een, ja tehdä viimeiset sarjat sillä. Tämä oli hyvä päätös.
Ohjelma toimii siis kuten pitää. Myöhemmillä viikoilla RPE pysyy tasolla 8, mutta sarjoja lyhennetään, ja mukaan tulee myös yhden toiston tekeminen. Tällä ohjelmointitavalla huomaa helposti sen, miten tietyn toistomäärän tekeminen on melko spesifinen "taito". Kirjoitan tämän sitaateissa, sillä kun toistojen määrä kasvaa, niin spesifisyys häviää. Mutta ykkösmaksimien tekeminen on oikeasti hyvin suurelta osalta taito. Eli vaikka vitosmaksimista voi päätellä nyt vähintään sen että ykkösmaksimi on ainakin vähän enemmän, mitä enemmän ykkösiä harjoittaa, sitä isommaksi se ero kasvaa. Tämä johtuu vain pienehköltä osin lihassäikeiden adaptaatioista, ja on pääosin "hermostollista", eli käytännössä taitoa.
Kävin viime viikolla kehonkoostumusmittauksessa. Kävin vastaavassa aiemminkin. Vuonna 2017 toukokuussa, eli noin 22 kuukautta sitten, painoin 82.4kg, ja rasvaprosenttini oli 16.6. Viime viikolla painoni oli vastaavassa mittauksessa 90.1kg ja rasvaprosentti 16.5. LBM (lean body mass) eli rasvaton massani oli 22 kuukautta sitten 68.7kg, ja viime viikolla se oli 75.2kg. Eroa on siis 6.5kg.
Tästä on toki osa nestettä, ja analyysin mukaan lihasmassan osuus oli 43.2kg. Aiemman mittauksen mukaan lihasmassan määrä oli ollut noin 39.2, joten lihasmassaa (erotuksena nesteestä, jänteistä, luista jne) olisi tullut 4kg. Tämä on melko vaatimaton tulos, sillä se tarkoittaa noin 180 grammaa lihasta kuukaudessa, vähän reilu 2kg vuodessa. Tämä on kuitenkin linjassa ns bro-science uskomuksen kanssa, että 2.5kg lihasta vuodessa on "hyvä tulos".
Voimanostotulosten osalta on vaikea sanoa juuri nyt missä mennään. The Bridge rakentaa pohjaa alkuun ja vasta sen lopuksi voi testata voimaa. Aionkin testata kaikkien nostojen maksimit vapun tienoilla. Oma veikkaukseni on, jos Luoja suo, että kyykyssä menee noin 155-160, penkistä 115-120, ja maasta nousee ehkä 185-190. Pystypunnerruksessa 70-75, ja se on ainoa jossa pidän todennäköisimpänä etten pysty uutta ennätystä tekemään. Nämä tulokset edellyttävät ettei tule loukkaantumisia ja etten sairastu.
4 kommenttia:
Tuo taitopohdinta on mielenkiintoista: jossain pisteessä "tietäminen" ja ihan fyysinen adapataatio ovat ihan konkreettisesti yhtä. Taidon karttuminen vastaa hyvin konkreettisia muutoksia hermojen rakenteessa.
Itse asiassa salilla "tietää" usein että se hiukan suurempi voima ja tulos tietyssä liikkeessä on kiinni oikeastaan enää kantista. Mutta tätä kanttia ei saa aikaiseksi heti, vaan se "kärkkyy" vielä parin harjoitteen takana. Ja sekin on oikeastaan omanlaista tietämistä -- että osaa arvioida oman kehitysnopeutensa tietyllä harjoittelutahdilla.
Väitän että minulla on nykyään todella kehittynyt kylmänsietokyky. Pikkupakkasilla hiihdän usein pelkässä pitkässä aluspaidassa, ellei ole erityisen tuulista. Tämä taitaa olla vastaavanlaista "tietämistä" ja adaptaatiota. Tietää tarkkaan, missä olosuhteissa on vielä toimintakykyinen eikä jälkikäteen tule erityisen suurta laskua. Osaa käyttää kehoaan optimaalisesti. Samasta syystä ei ulkona enää oikein palele, sillä osaa toimia kaiken aikaa oikein. Taannoin kytättiin metsäpeuroja pikkupakkasilla ja siinä tuli kerrankin todella kylmä. Ei nimittäin yleensä ole tapana paljoa seistä kököttää ulkona liikkumatta passissa. Pikemminkin vaistomaisesti sovittaa oman liikehdintänsä kylmyyden ja tuulen asteeseen.
Sama kalastuksessa: pikku hiljaa oppii sellaisia pikku kikkoja vavan käsittelyssä, joita on lähes mahdotonta sanallistaa.
Kehollinen tietäminen, "hermotus", on todella mielenkiintoinen aihealue. Valitettavasti siitä ei ole ainakaan meikäläisellä sen kummempaa tietoa kuin vain omat kokemukset.
Joskus tuli mieleen että Tolkienin haltiat ovat niin mestarillisia kaikessa nimenomaan sen takia, että heillä on tässä kuvitelmassa ollut kirjaimellisetsi tuhansia vuosia aikaa sopeutua oman kehonsa käyttöön, hienosäätää toimintaansa. Eli lähtötaso ja kyvyt ovat periaatteessa samat kuin ihmisellä, mutta olemassa olevista resursseista saadaan paremmin kaikkea irti. Tätä kautta esimerkiksi Jacksonin elokuvien haltia-taisteluakrobatia tuntuu uskottavammalta.
Oikeass aelämäsäs ongelma on ajan rajallisuus. Ei ole kovin monta vuosikymmentä tervettä aikuisen kehoa käytössä ja siitäkin loppuosa jo rappeutumista. Isän tapaa käsitellä työkaluja olen ihaillut usein. Mies kun on ollut metallimeis vuosikymmeniä. Se näkyy siinä tavassa, jolla hän tekee asioita.
No anyway omassa saliharrastuksessa on edelleen paljon helposti hankittavaa lisätietämistä. Se on palkitsevaa. Tosin ne tulokset ovat aika paljon sinun tuloksiasi huonompia. Toisaalta progressio on edelleen selkeä, mikä motivoi paljon.
No, juuri kun eilen pääsin kirjoittamasta tämän, niin jouduin tänään jättämään treenin väliin. Yskä oli aamulla ja nenänielua särkee, joten jonkinlainen virus iskenyt. Hiukan myös niveliä särkee ja epämääräisen sairas olo, joten täytyy pitää muutama päivä taukoa treenistä.
Sivumennensanoen, BBM-lääkärit eivät neuvo jättämään treeniä väliin jos vaan oireet sallivat harjoittelun. Ei ole olemassa mitään evidenssiä, että voimaharjoittelu haittaisi toipumista sairaudesta.
Pidän kuitenkin tämän päivän taukoa siksi että niveliä särkee, enkä usko että jaksan treenata. Mutta tässäkin olennainen kysymys on *miksi* jätän väliin? Todellinen syy on mukavuudenhalu.
Meikäläinen treenasi viime viikolla tiistaina flunssassa. Olihan se keho hiukan löysä, näkyi tehoissa. Mutta toivuin ihan normaalitahtia. Ja viikonloppu menikin sitten nevalla hiidellessä.
Lähetä kommentti