Vaihtoehdottomuus.

Ulkoisvaikutuksella tarkoitetaan kustannusta tai hyötyä, joka aiheutuu toiminnasta tai transaktiosta jollekin muulle kuin transaktion osapuolille. Esimerkkinä positiivisesta ulkoisvaikutuksesta voi olla vaikkapa henkilökohtaiseen hygieniaan panostaminen, josta syntyy muille hyötyä. Negatiivinen ulkoisvaikutus syntyy naapureilleni silloin, kun rakennan omaan pihaani ruman autotallin.

Vaihtoehtoiskustannuksella taas tarkoitetaan kahden toisensa poissulkevan tapahtuman vertailussa lopputulosten hyötyjen eroa. Jos puhelimen Mustasta Pörssistä 100 eurolla vaikka Gigantissa sama puhelin olisi maksanut 50 euroa, on puhelimeni vaihtoehtoiskustannus näiden erotus, eli 50 euroa. Monimutkaisempi esimerkki: Arvostan jääkiekkopeliä 20 euron arvoiseksi ja elokuvaa 10 euron arvoiseksi ja minulla on elokuvalippu jo kädessä, eikä sitä voi myydä tai vaihtaa. Jos saan jääkiekkopeliin ilmaisen lipun, on jääkiekkopeliin menemisen vaihtoehtoiskustannus 10 euroa. Peli ei siis ole minulle ilmainen, vaan joudun luopumaan 10 euron elokuvasta.

Tekijänoikeuksien kohdalla puolustellaan maksullista informaatiota l. kiristystä sillä, että informaation käyttäminen maksutta synnyttää hinnan suuruisen vaihtoehtoiskustannuksen tuottajalle. Jos äänilevy maksaa 15 euroa ja kopioin sen ostamisen sijaan, olen synnyttänyt vaihtoehtoiskustannuksen, joka minun pitäisi kompensoida. Tämä argumentti on kuitenkin väärä ja perustuu väärään dikotomiaan. Itse en esimerkiksi koskaan osta äänilevyjä. Jos kopioisin sellaisen, ei tästä syntyisi mitään kustannusta, koska en moraalisista syistä koskaan kuitenkaan sellaista ostaisi.

Moni muu saattaisi kuitenkin ostaa ja olisi ehkä valmis maksamaan 5 euroa, mutta koska hinta ylittää maksuvalmiuden, ei transaktiota synny. Sensijaan syntyy 5 euron suuruinen hyvinvointitappio, vaihtoehtoiskustannus toteutumattomasta potentiaalisesta transaktiosta.

Keskeinen syy siihen, miksi vastustan nykyisenkaltaista tekijänoikeutta ja ylipäätään IPR-ajattelua on yhtäältä komparatiivis-staattinen uskomus, että syntymättömien transaktioiden hyvinvointitappio ylittää moninkertaisesti sen potentiaalisen hyödyn, joka järjestelystä on, ja toisaalta uskomus, että järjestely synnyttää myös dynaamisen haitan.

Dynaamisella haitalla viittaan siihen, että informaation uudelleenkäyttö on erittäin kömpelöä. Ihminen on loppujen lopuksi aika huono tuottamaan "originaaleja" ajatuksia. On jonkinlainen romanttinen virhepäätelmä ajatella, että sisällöntuottaja tekee jotain "omaa" ja "luovaa" ikäänkuin jumalaisen inspiraation vallassa ja toisaalta kovalla työllä tekee siitä omansa ja omannäköisensä. Ihmisaivo on tähän oikeastaan tavattoman huono.

Sensijaan ihminen on hyvä muokkaamaan, liittämään, suodattamaan ja varioimaan informaatiota, jonka hän on jo omaksunut. Esimerkiksi iso osa nykypäivän kirjallisuutta on sellaista, että sitä olisi sisällöllisesti mahdotonta kuvitella ilman viittauksia aiempaan ja jopa suoria lainauksia. Sama pätee elokuviin ja elokuvallisen kerronnan keinoihin. Kuvitelkaa esimerkiksi, että elokuvan The China Syndrome tekijät olisivat voineet patentoida idean kuvata tärinää kahvimukissa esiintyvällä värähtelyllä. (En tiedä, oliko tämä edes elokuvassa ja oliko se ensimmäinen elokuva, jossa ilmaisua käytettiin, mutta tämä on epäolennaista; korjatkaa, jos olen erehtynyt.)

Tämä kuulostaa älyttömältä, mutta käytännössä tällaista torpedointia tehdään patenttien kanssa ainakin ohjelmistojen ja lääketieteen puolella. Siis estetään kilpailijoita käyttämästä jotakin aivan ilmeistä ratkaisua. Argumentti tämän kumoamiseksi tietenkin on, että jos kerran ratkaisu on ilmeinen, miksi sitä ei ole keksitty itse. Tämä on kuitenkin epärehellinen argumentti. Teknologian ja kulttuurin kehittyessä monet ideat ja sovellukset syntyvät luonnostaan, kun jo vakiintuneet on omaksuttu. Järjestelmän luonteen vuoksi patentoiminen ja jossain määrin myös kulttuurituotteiden tekijänoikeuksien haaliminen on isoksi osaksi vain lakiteknistä peliä eli Rent seekingiä.

Pidän perustavalla tavalla epärehellisinä myös argumentteja, joiden mukaan pitäisi jotenkin esittä korvaava ansainta- ja toimeentulomalli nykyisille sisällöntuottajille. On tietenkin totta, että tekijänoikeuksista luopuminen johtaisi jonkinlaiseen rakennemuutokseen, mutta sama pätee kaiken teknologian kohdalla. Tällaiset rakennemuutokset synnyttävät omalta osaltaan aina rent-seekingiä ja muuta manipulointia. Esimerkiksi teleoperaattorit manipuloivat markkinoita pyrkien luomaan jäykkyyksiä, koska niiden ansaintalogiikka vaarantuu VOIP:in vuoksi. Ne myös harrastavat klassista rent seekingiä ihan EU-tasolla. En olisi yllättänyt, jos EU-lakeihin pahamaineisen Telecoms Packagen kylkeen yritettäisiin jossain vaiheessa hivuttaa mukaan pykäliä, joiden ainoa tarkoitus on hidastaa VoiP-pohjaisten sovellusten leviämistä.

Yhteiskunta koostuu ihmisistä, ei esimerkiksi yrityksistä tai elinkeinonharjoittajista. Ihmisten oikeudet harjoittaa elinkeinoa vapaasti ovat tärkeitä paitsi jonkinlaisen abstraktin vapauden käsitteen, myös utilitaristisesti ajatellen koko yhteiskunnan kannalta. Tämä vapaus on kuitenkin ymmärretty pitkälti väärin jonkinlaisten erivapauksien ja muille asetettavien velvollisuuksien kautta. Joskus se ymmärretään jopa oikeutena menestyä elinkeinossaan täysin riippumatta siitä, haluaako joku tuotettuja palveluita tai tuotteita hankkia. Itse ymmärrän tämän myös sitä kautta, ettei oman toiminnan kustannuksia voi kevein perustein eikä yksipuolisella päätöksellä sälyttää muille.

Vaihtoehtoiskustannus ei kuitenkaan ole oikea kustannus. Vaihtoehtoiskustannus on kustannuksen kokijan omien valintojen seuraus. Vaihtoehtoiskustannuksesta ei voi lähettää kenellekään laskua. Jos minulla on yllä mainittu 10 euron elokuvalippu ja saan ystävältäni vapaalipun jääkiekko-otteluun, minulle koituu 10 euron suuruinen vaihtoehtoiskustannus. Minulle ei synny kuitenkaan missään järkevässä tulkinnassa oikeutta lähettää 10 euron laskua vapaalipun lahjoittajalle.

Vaalien tulos oli epäselvä, mitä pelkäsin. Kasvi sai vain noin 16 000 ääntä, mikä oli hiukan alle prosentti kaikista annetuista äänistä ja selvästi alle 10 prosenttia Vihreiden koko äänimäärästä. Se toki oli selvästi enemmän kuin esimerkiksi Halla-ahon äänet testamenttina saaneen Sampo Terhon äänisaalis, mutta pelkään ettei se tarkoita sellaista signaalia Vihreille politiikan suunnasta tulevaisuudessa, jota toivoin.

Pidän siis nyt erittäin paljon todennäköisempänä, etten seuraavissa eduskuntavaaleissa tule äänestämään Vihreitä, vaan jotakin muuta puoluetta. Asia ei mitenkään ole varma, koska asiakysymyksissä ítselleni tärkeät asiat voivat vielä nousta keskiöön; puolue ei ole vahvasti sitoutunut myöskään romuttamaan (kaikkia) niitä asioita, joita pidän tärkeinä. Aion tarkkailla tilannetta vielä jonkin aikaa.

Äly hoi!

Freakonomics linkitti sivustoon, jossa on testejä aivoille. Tein vain ensimmäisen, lukumäärän arvioimiseen tarkoitetun testin. Valitettavasti testiä tehdessä oli joitain teknisiä ongelmia, joten en ole varma, miten se vaikutti tulokseen (se saattoi olla parempi tai huonompi), mutta tulokseni oli persentiilillä 91.

Ilmeisesti kyky arvioida lukumääriä nopeasti on vahvasti g-ladattu. Tämä ei ole yllättävää, sillä reaktioaika on myös vahvasti g-ladattu.

Oma tulkintani ja käsitykseni "yleisälykkyydestä" on herättänyt toisinaan kummeksuntaa. Tulkitsen g-tekijää tai älykkyyttä tai miksi sitä halutaankaan kutsua, latenttina muuttujana tai piilomuuttujana, suureena, jota ei "ole olemassa" itsenäisenä, mutta joka ilmenee syystä tai toisesta suuressa tilastollisessa aineistossa. Se tulee esille, kun mittaamme mitä hyvänsä "kyvykkyyttä", joka ei vaadi syvällistä erityistietämystä. Syystä tai toisesta nämä kaikki kyvyt ovat jossain määrin riippuvia tilastollisesti ja niiden korrelaatiot ovat positiivisia.

Tulkinta, jonka mukaan taustalla täytyy olla jokin "todellinen" ilmiö, on metafyysisesti naivi. Mahdollisia selityksiä ja ilmiöitä on itseasiassa vaikka kuinka monta ja jokainen niistä voi olla oikea. Yksi merkittävä on todennäköisesti jonkinlainen kognitiivinen Matteus-vaikutus. "Hyvät" asiat kasautuvat monimutkaisten sosiaalisten ja kognitiivisten prosessien kautta.

Pidän esimerkiksi ekstensiivistä ÄO-testausta ongelmallisena samasta syystä kuin pidän ongelmallisena koko populaation testaamista jonkin taudin varalta. Jos ajattelemme yksinkertaistaen, että testin tulos on "positiivinen" tai "negatiivinen", niin isossa aineistossa on joka tapauksessa sekä vääriä positiivisia että vääriä negatiivisia. Tällaisessa tilanteessa mahdollinen negatiivinen Matteus-vaikutus olisi hyvinkin tuhoisa.

Tämä ei ole kuitenkaan argumentti sen puolesta, etteikö älykkyyttä ilmiönä tulisi ottaa huomioon. Itseasiassa päinvastainen on totta. Tarkoitan ainoastaan sitä, ettei asia ole niin suoraviivainen kuin ensikädeltä vaikuttaa. Voi silti hyvinkin olla niin, että nykyinen "laput silmille"- suhtautuminen on vielä huonompi vaihtoehto. Älykkyystestejä tai moniulotteisempia, mutta vahvasti g-ladattuja testejä, tehdään käsittääkseni nykyään lähinnä silloin kun epäillään jotakin patologista tai kun esiintyy joitain ongelmia. Ajatuksena on, että huonosti pärjäävää täytyy jotenkin kompensoida. Tässä ei ole mitään väärää. Sensijaan ihmettelen, ettei poikkeuksellisen hyvin pärjääviä lapsia passiteta testeihin. Kyse on tavallaan yhtä lailla "patologiasta", ts. normista poikkeamisesta, jossa lapsen etu edellyttäisi erityistoimenpiteitä.

Hiili vai lotta?

Marginal Revolution käsitteli erästä argumenttia, jonka mukaan hiilivero ei ole vähemmän vääristävä ja työn kysyntää vähentävä kuin palkkavero. Minusta argumentti on outo, ja kuten laadulliset väittämät aina, erittäin epäselvä. Puhun alla verosta, mutta yhtäkaikki argumentti pätee myös päästökaupan oloissa, kun päästöoikeuden hinta nousee.

Hiilivero ts. hiilidioksidipäästölle asetettu vero, nostaa sellaisen tuotteen hintaa, jonka tuottamiseksi täytyy tuottaa hiilidioksidia ja hinnannousu riippuu siitä, kuinka paljon hiilidioksidia tuotetaan. Tällä on kaksi vaikutusta. Ensiksikin, jos hiilidioksidin tuottamisella on vaihtoehto, joka on halvempi veron jälkeen, niin hiilidioksidia tuotetaan vähemmän yksikköä kohden ja veropohja luistaa alta pois. Tämä on "vääristymä", jonka vero luo, mutta se on toivottava sellainen. Toiseksi, kuluttajalle suhteelliset hinnat muuttuvat ja tuote, jonka tuottaminen vaatii hiilidioksidipäästöjä, tulee vähemmän houkuttelevaksi kuin tuote joka ei vaadi. Kuluttajat siis kuluttavat vähemmän päästöjä tuottavia ja enemmän muita tuotteita, joten veropohja luistaa alta pois taas. Tämäkin vääristymä on toivottava.

Argumentti menee käsittääkseni niin, että suhteellisten hintojen muutoksen lisäksi myös absoluuttiset hinnat muuttuvat ja tämä pudottaa reaalituloja ja siten myös reaalisia verotuloja. Näinollen, jos oletamme, että valtion reaaliset menot ja tulot pidetään samoina, on täysin mahdollista, ettei tuloveroa voida keventää lainkaan. Väittämä oli käsittääkseni, että reaalinen verokertymä voi jopa pienentyä. Tämä tarkoittaisi, että mahdollinen hiilivero vaikuttaisi lähes yksinomaan pudottamalla reaalituloja kautta linjan ja mahdollinen kulutus- ja tuotantopuolen vääristymä (siis se toivottava sellainen) jäisi mitättömäksi tämän rinnalla.

Ajatus tuntuu epäselvältä ja relevantteja parametrejä tuntematta, vähän kummalta. Tämä haiskahtaa rationalisoinnilta "konservatiivisten", so. verotusta kategorisesti vastustavien tahojen hiiliverokritiikille, jota olen pitänyt tyypillisesti epärehellisenä.

On tietenkin totta, että valtio hyvin harvoin oikeasti keventää veroja, vaan tuloveroasteikkoihin tehdyt leikkauksetkin otetaan jostain toisella kädellä yleensä pois. Lisäksi on totta, että verotuksen luomia vääristymiä voidaan vain siirtää, muttei varsinaisesti poistaa. Oma käsitykseni on, että niitä on hyväkin siirtää sellaisiin taloudellisen toiminnan muotoihin, joista koemme olevan kustannuksia, kuten autoiluun (jota Suomessa selvästi verotetaankin jo aika rajusti), alkoholiin, tupakkaan jne. Itse lisäisin pakettiin jonottamisen (ruuhkamaksut sekä teille että terveyskeskuksiin, laboratorioihin, yms. kaikkiin sellaisiin palveluihin, jotka ruuhkaantuvat), sillä jonossa seisominen aiheuttaa kustannuksia muille jonottajille. Lisäksi verottaisin mahdollisesti prostituutiota ja etenkin huumeita, koska varsinkin huumeilla on kurjia vaikutuksia ihmisten elämään. Siksi on kovin ikävää, että huumekauppiaat voivat tehdä työtään verottomana.

Palkkatyön verottaminen sensijaan on jotenkin älytöntä. Tavallaan se on ymmärrettävää, koska useimpien ihmisten on tehtävä palkkatyötä elääkseen, joten se on hyvä kohde verottamiselle. Harva ihminen jättää tyystin työt tekemättä verojen takia.

Majesteettirikos.

Varasimme tänään vaimon kanssa matkan alemman keskiluokan 80- ja 90-lukujen paratiisiin, Kanarian saarille. Tämä on jonkinlainen majesteettirikos joissain viiteryhmissäni. Tarkemmin ajatellen en ymmärrä syytä tähän, koska samoissa viiteryhmissä esimerkiksi matka jonnekin Laosiin tai Goalle on jotenkin todella hienoa. Tunnen tietenkin suurta häpeää, mutta viimeiset kaksi talvea ovat olleet pimeyksineen minulle todella tuskallisia.

Katselen kirjoittaessani luokatonta vaalikeskustelua YLEn TV1:ltä. On ilmeisesti niin, että ketään ei kiinnosta järkevät argumentit. Jutta Urpilaiselta kysytään elvytetäänkö EU:ssa tarpeeksi. En oikein ymmärrä miksi asiaa kysytään Urpilaiselta. Kaikesta siitä päätellen, mitä hän on julkisuudessa sanonut, minäkin osaisin sanoa jotain substantiivisesti merkityksellisempää jos saisin vilkuilla lukuja puolisen tuntia. Hämmennyn siitä, että Katainen puhui asiasta järkeä, mutta ei sitäkään osannut tehdä korostamatta itseään.

Aion mennä sunnuntaina äänestämään ja edelleen aion äänestää Jyrki Kasvia. Syynä on pääasiassa huoleni tietoyhteiskunnan ja demokratian ongelmista ja toisaalta vihreiden linjasta mainituissa asioissa. En enää jaksa uskoa että puolueen linja muuttuisi enemmän haluamaani suuntaan. Toivon sitä toki, mutten jaksa uskoa Kasvin läpimenoon. Vetoankin kaikkiin vihreitä kannattaviin lukijoihini, että nämä ainakin äänestäisivät Kasvia. Mitä vähemmän ääniä Kasvi saa, sitä todennäköisempää on, että seuraavissa vaaleissa kirjoitan jonkin muun puolueen ehdokkaan puolesta.

Virka.

Pidin eilen opetusnäytteen ja samana päivänä päätettiin yliassistentuurin täyttämisestä. Sain viran, koska olin ainoa hakija. Vaikka virka on mainittu täytettäväksi viideksi (5) vuodeksi, se ei oikeastaan ole virka kuin enää tämän vuoden loppuun. Siitä huolimatta, että olen ollut nyt jo viisi (5) vuotta opettavan tutkijan virassa, tämä tuntuu jotenkin oikeammalta.

En koskaan varsinaisesti ajatellut tavoittelevani akateemista uraa. Näyttää siltä, että olen kuitenkin jonkinlaiselle sellaiselle ajautunut.

epäkoherentti merkintä.

1990-luku tavallaan kietoutui itseensä tavalla, jota aiemmat vuosikymmenet eivät tehneet. Kyse voi toki olla oman mielenmaisemani kehityksestä ja siitä, että kärsin puberteetin tuoman hormonimyrskyn aiheuttaman aivojen vääjäämättömän surkastumisvaiheen juuri 1990-luvun alkupuolella. Musiikissa teemat vaihtuivat yllättävän vähän, mutta teknologia ja trendit erilaisten äänimaisemien käytöstä muuttuivat niin nopeasti, että joku Speed Garage oli ja meni niin nopeasti ohi, etten ehtinyt oikein edes huomata.

Parhaimmat ja tarttuvimmiksi koetuimmat teemat elivät vuosien yli ja ne miksattiin uudelleen ja uudelleen. Useimmat kanoniset versiot kappaleista eivät suinkaan ole "alkuperäisiä" ja tiedostin tämän jo varhain. Se myös muokkasi näkemystäni tekijänoikeuksien ja teknologian suhteesta ja kehityksestä.

Ihmisen aivo reagoi toiminnallisesti valitettavan huonosti evidenssiin ja aivan liiaksi kokemukseen. Melkoinen osuus ihmisen kognitiivisista heikkouksista näyttäisi johtuvan tästä. Meta-ajattelussa täytyykin aina pitää kaksi tasoa erillään: Aivojen operationaalinen taso ja metakognitiivinen taso, jossa "argumentit" elävät. Olen vasta viimeaikoina alkanut soveltaa tätä opetustyössä, enkä osaa sanoa, onko se menestyksellistä vai ei. Ainakaan se ei perustu mihinkään tutkimuksiin. Syynä on se höttö ja epätäsmällisyys, joka näihin asioihin liittyy.

Pelit voivat vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.

Inter arma.

Ymmärsin vasta viikonloppuna huvikseni googletellessani, että Schöneberg viittaa Berliinin kaupunginosaan. Luin sen aiemmin aina väärin, ja luulin sen viittaavan Schönbergiin.

Oh, what a tangled web we weave
When first we practise to deceive!

Jotenkin sitä tulee joko yli- tai aliarvioineeksi intertekstuaalisten viitteiden älyllisyyden. Sain viikonloppuna loppuun Dan Simmonsin Hyperionin. Kirja on kaksikymmentä vuotta vanha, mutta kestänyt aikaa kohtuullisen hyvin. Sen intertekstuaalisuus on kuitenkin kömpelöä ja liian eksplisiittistä minun makuuni. Sanoisinko "lapsellista". Ei ehkä huonolla tavalla, mutta tavalla, joka ei stimuloi eikä oikein tuota samanlaista "bongauksen" iloa kuin esimerkiksi Umberto Eco onnistuu tarjoamaan useimmissa teoksissaan. La Misteriosa fiamma oli ehkä poikkeus; se saattoi mennä minun hilseeni yli, koska olen loppujen lopuksi aivan liian sivistymätön. Luin englanninkielisen käännöksen, koska en osaa romaanisia kieliä; puute, jonka korjaaminen minun täytyy jättää ehkä eläkepäiviini.

Grillasimme viikonloppuna makkaraa ja kaikenlaisia muita grillaukseen sopivia vihanneksia. Lauantain sää oli lähes optimaalinen. Tulin ajatelleeksi, että kaikenlaiset poliittiset eroavaisuudet ihmisten näkemyksissä ovat jotenkin triviaaleja sen rinnalla, että vietetään mukavaa iltaa ystävien kesken. Niin sen pitääkin olla, tietysti. Riehuminen ja mölyäminen on sivistymätöntä.

Ps. Pidin "marmion remixistä" enemmän kuin originaalista, ja siitä onkin tullut yllä esitetyn kappaleen "kanoninen" esitysmuoto kokoelmalevyillä ja klubeilla soitettaessa.