5/3/1 toinen sykli, toinen viikko

Eilisen treenin saldo:

• Pystyprässi 5/3/1- ohjelman mukaan, eli kolmoset 40, 45, ja loppuun 53kg:lla. Meni 5 toistoa.
• Penkki 2x12 52.5kg. Tässä siis aloitetaan 50% maksimista, jonka laskin olevan 100kg.
• Shrugsit 2x8, 182.5kg. Korvaan tällä pystysoudun. 
• LTE 12+5, 25kg. Tässä joudun himmailemaan, koska hartiat ja ojentajat ovat hieman sökönä.

 Tänään:

• Kyykky 5/3/1-ohjelman mukaan: 3x100, 3x112.5, ja loppuun asti 126kg:lla. Epäilen että vitonen tekee tiukkaa. Edit: Kolmonen meni. Jalat eivät pettäneet vaan ruokatorvi, eli alkoi tulla takaisinvirtausta ja närästystä kolmannella toistolla.
• Soutu 2x12, 52.5kg Edit: Tein 2x12 60kg, koska tuntui kevyeltä
• Mave 2x12, 80kg Edit: Tein 2x8 100kg:lla, koska tuntui hölmöltä tehdä mavea noin kevyellä
• Vatsalihakset 2x15.  Edit: Tein 20 ekassa setissä ja toisessa 5 kilon lisäpainolla 20. Tuntui erittäin kevyeltä.

Torstaina:

• Penkki 5/3/1-mukaan: 3x65, 3x72.5, 81kg loppuun. Voi olla että jätän sen viimeisen sarjan tekemättä, jos olkapää tuntuu yhtään pahalta.
• Pystyprässi 32.5kg, 3x12
• LTE 2x12, 25kg
• Leuanveto 2x tappiin. 

Perjantaina:

• Mave 5/3/1: 3x110kg, 3x127.5kg, ja loppuun 142kg. Näillä näkymin tähdätään vitoseen tai kutoseen.
• Etukyykky 2x12 45kg
• Soutu 2x12, 55kg
• Vatsalihakset 2x16. 

EDIT: Tässä on jotain pientä viilaamista vielä. Jätin tarkoituksella tästä pois varsinaiset painonnostoliikkeet, koska lokakuun kurssilla uskoisin oppivani paremman mekaniikan, enkä halua treenata huonoa mekaniikkaa.

Soutu kahdesti viikossa ei tunnu fiksulta, joten sen tilalle voisi tietty perjantaihin ottaa jotain muuta, etenkin kun torstain treeniin tulee jo leuanvetoa. Periaatteessa, jos tekisin vakavissaan maksimivoimaa nyt, niin tiistaina en vetäisi maasta vaan tekisin esimerkiksi rinnallevetoja. Tämä on kuitenkin aika massapainotteinen ohjelma, etenkin jos syö vähän enemmän. Kyykkäämisen volyymi on pienehkö.

Kiire

Puolen tunnin päästä alkaa opetus. Tarkoitus on myös jatkaa treeniohjelmaani. Jouduin perustamaan ylimääräisen laskuharjoitusryhmän, eikä sekään mahdollisesti riitä, sillä kurssille oli ilmoittautunut 157 opiskelijaa; viime viikolla ilmoittautuneita oli vielä 80, mutta viimeisenä päivänä ennen ilmoittautumisen sulkeutumista, määrä näemmä kaksinkertaistui. Tämän lisäksi tuli roppakaupalla viestejä joissa pyydettiin minua lisäämään jälki-ilmoittautuneita kurssille.

Kontaktiopetuksessa menee siten 12 tuntia viikossa. Tämä ei kuulosta ehkä paljolta, mutta tyypillinen kerroin kontaktiopetuksen ja työmäärän välillä on noin 2.5, mikä tarkoittaa 30 tuntia viikossa opetukseen ja sen järjestelyihin. Tämä olettaen että olen hyvin tehokas.Tämä tarkoittaa myös, että päivän aikana ei ole löysiä siten että voisin mennä käymään salilla kesken päivän ja jatkaa iltasella, vaan salilla käynti pitää sitten siirtää iltapäivään tai aikaiseen aamuun. Kumpikin vaihtoehto on hieman hankala syömisen kannalta.

Tein päätöksen jättää puolimaraton-kisan väliin tänä vuonna. Juoksin 11km lenkin sunnuntaina ja pohkeet tuntuivat kipeiltä, akillesjänteitä vihloi hieman. Pohkeiden kireys ei ole suurensuuri ongelma, mutta vaikka saisin vaivan helpottamaan kahdessa viikossa, niin todennäköisesti aikani jäisi jonnekin kahden tunnin tietämille, enkä näe pahemmin pointtia lähteä sellaiseen kisaan. Aion vähentää juoksemista nyt hieman, eli juosta vain yhden kerran viikossa enää. Pohdin tätä jonkin verran, ja todennäköisesti tulen pitämään Suolijärven eli erittäin mäkisen 4.5km juoksun ohjelmassani ainoana viikottaisena juoksuna. Tarkoitus on vain pitää edes jonkinlainen tuntuma juoksuun ja mahdollisesti ensi keväänä sitten petrata.

Jos painoni nousee samaa tahtia kuin tähän mennessä, niin saatan painaa ensi keväänä jo 90 kiloa. Olen miettinyt jonkin aikaa, että mihin vedän rajan. Rasvaprosentti ei ole kauheasti kivunnut, jännittäessä vatsan lihakset erottuvat aika hyvin, poskissa ei ole löysää, jne. 90-kiloisena juokseminen olisi jo nivelille ja jänteille rajusti kovempi rasitus kuin se oli 65-kiloisena kun juoksin ennätykseni puolimaratonilla.

Tavallaan ymmärrän ja jotenkin allekirjoitankin esimerkiksi CrossFit:in perusfilosofian. Ihminen ei ole hyönteinen, joten erikoistuminen ei ole ihmiselle. Ihmisen tulisi treenata laajakirjoisesti ja yleishyödyllisesti. Vaikka pidän CrossFit:iä vähän äärimmäisenä, jopa jossain määrin kultinomaisena liikkeenä, sillä on ollut joitain positiivisia vaikutuksia eri tyyppisten harjoittelutapojen mm voimaharjoittelun suosioon.

Itse näkisin silti mieluummin asian niin, että harjoittelun olisi hyvä treenata eri fyysisen suorituskyvyn komponentteja tavoilla jotka treenaavat juuri kyseisiä komponentteja, ja sitten soveltaa näin hankittuja ominaisuuksia johonkin oikeasti hyödylliseen. Siis jotenkin niin, että treenataan voimaa, kestävyyttä, tehoa ja nopeutta harjoitteilla jotka treenaavat näistä kutakin erikseen. Erilaiset hybriditreenit ja "funktionaaliset" harjoitukset eivät mitenkään itsestäänselvästi ole parhaita keinoja. Mutta mitäpä minä tietäisin.

Proxima b.

Kuluneen viikon hypetys oli Proxima b:n löytyminen. Proxima b on tämänhetkisen arvion mukaan Proxima Centaurin (jatkossa vain "Proxima") maankaltainen kiertolainen, joka kiertää tähteään etäisyydellä, jonka pitäisi tehdä siitä "elinkelpoisen". Elinkelpoisuus tässä siis viittaa siihen, että lämpötilojen planeetan pinnalla pitäisi olla sellaisia että nestemäistä vettä esiintyy.

Proxima on hyvin pieni punainen kääpiö. Sen ympärillä oleva lämmin vyöhyke on tästä syystä melko kapea. Proxima b:n kiertoaika on vain reilu 11 päivää, ja se kiertää Proximaa 0.05 astronomisen yksikön päässä; yksi AU on määritelty siten että se on maapallon keskimääräinen etäisyys auringosta, eli Proxima b:n etäisyys tähdestään on vain 5% maapallon etäisyydestä auringosta.

On mahdollista että Proxima b ei pyöri suhteessa tähteensä lainkaan. Kiertoradalla olevan kappaleen oma pyöriminen ja gravitaatio aiheuttavat pienen vääntömomentin joka vaikuttaa kiertoliikettä vastaan. Isomman kappaleen painvoima aiheuttaa pienen muodonmuutoksen pyörivään kappaleeseen, ja tämä muodonmuutos taas aiheuttaa kappaleen omaan gravitaatioon pienen muutoksen; näiden nettovaikutus on kiertoliikettä hidastava momentti. Jos kappaleet kiertävät toisaan riittävän lähellä, niin tämä lopulta "lukitsee" kappaleet niin että niistä aina sama puoli on toisiaan vasten. Tämä vaikutus on suurempi pienempään kappaleeseen, luonnollisestikin.

Esimerkiksi kuun ja maan välillä tämä lukittuminen on jo tapahtunut niin että kuusta koko ajan sama sivu on kohti maata. Ennen pitkää myös maa lukkiutuu kuun kanssa, eli kuun kiertoaika lyhenee ja maan kiertoaika pitenee, kunnes kuu on geosynkronisella radalla. Tähän kestää kuitenkin kauemmin kuin mitä aurinkokunnan odotettu jäljellä oleva elinikä.  Tämä lukittuminen tapahtuu sitä nopeammin mitä lähempänä kappale kiertää, ja Proxima b kiertää tähteään hyvin lähellä. 

Lukittumisen mekanismi ei kuitenkaan ole täysin deterministinen eikä lukittuminen ole väistämätöntä, jos kiertorata on riittävän eksentrinen. Kaikki klassista mekaniikkaa tuntevat tietävät, että kiertoradat eivät ole aina (koskaan) täydellisiä ympyröitä, vaan ne ovat itseasiassa ellipsin muotoisia. Kiertoradan muodosta puhuttaessa käytetään termiä eksentrisyys, joka varsinaisilla kiertoradoilla on jotain arvon 0 ja 1 välillä. 0 tarkoittaa että rata on pyöreä ja alle 1:n arvot ovat elliptisiä; arvo 1 vastaa raja-arvoa jossa rata on parabolinen, eli ikäänkuin "äärettömän" litteä ellipsi, kun taas arvoa 1 suurempi eksentrisyys tuottaa ns hyperbolisen radan. Maapallon radan eksentrisyys on hyvin pieni, hyvin lähellä nollaa.

Merkurius puolestaan on melko lähellä aurinkoa, mutta toisaalta sen rata on melko eksentrinen. Eksentrisemmillä radoilla voi tapahtua erilaisia rata-resonansseja, joissa kappaleen pyörimisen ja kiertoradan välillä on tietty suhde. Merkurius kiertääkin aurinkoa 3:2-resonanssissa, eli merkurius pyörii oman akselinsa ympäri kolme kertaa kahden kierroksen aikana; tämä siis viitekehyksessä jossa oletetaan kaukana olevat tähdet kiinteiksi. Jos asiaa tarkastellaan Merkuriuksen pinnalta, niin pyöriminen vaikuttaa siltä, että yksi kierros tapahtuu kerran kahdessa vuodessa. Jätetään harjoitustehtäväksi ymmärtää miksi näin on.  Proxima b:n tapauksessa sama ilmiö tarkoittaisi että vuorokausi olisi 22 päivää. Muunkinlaisia resonoivia ratoja on, joten vaihtoehtoja on muitakin.

Intoa näkyisi nyt olevan monenlaista. Itse en näe tässä uutisessa mitään ihan niin suurta hypen aihetta. Toki, on erittäin mielenkiintoinen ja hyvä uutinen, että tällainen planeetta on löytynyt. Vielä reilu parikymmentä vuotta sitten tiedeyhteisö vakavissaan pohti onko planeettoja ylipäätään missään muualla kuin meidän aurinkokunnassamme. Silloin jo pidin pohdintaa vähän kummallisena, mutta nyt siis näyttää siltä että planeettoja on käytännössä jokaisen tähden ympärillä.

Breakthrough Starshot saa tämän löydön varmistumisesta kyllä merkittävää lisäpontta, sillä Proxima on lähin tähti, ja se tekee siitä luotaimen lähettämiselle luontevan kohteen. Itse olen sitä mieltä että lähitähtien tutkimiseen tulisi käyttää paljon nykyistä enemmän resuresseja, samoin kuin oman aurinkokuntamme kaupallisen, materiaalisen hyödyntämisen mahdollistavan infrastruktuurin rakenteamiseen.

Vielä painoista

Ilmoittauduin lokakuussa järjestettävälle Tampereen Pyrinnön painonnoston alkeiskurssille. Kurssi on noin kuuden viikon mittainen, ja toivon mukaan onnistun oppimaan sen verran paremman tempauksen että voin alkaa harjoitella sitä "tosissaan". Tarkoitan tällä sitä, että voisin kuvitella tempaavani oikeaoppisesti tai edes sen suuntaisesti vaikkapa 20-40% enemmän kuin nyt. Mutta katsotaan.

Tommy Konon kirja käsittelee pitkälti painonnoston tekniikkaa. Luen sitä nyt, mutten vielä varsinaisesti treenaa painonnostoa, odotellaan että alkeiskurssi alkaa. Siihen on kuusi viikkoa aikaa. Konolla on kuitenkin "lihastenkasvatusohjelma" kirjassaan. Hän suosittelee että aloitteleva painonnostaja käy alussa läpi n. kolmen kuukauden treenin jossa hän kasvattaa lihaksiaan ja näin valmistaa itseään tuleviin koitoksiin.

Konon ohjelma koostuu kahdeksasta liikkeestä: Vatsalihas, pystypunnerrus, pystysoutu, penkkipunnerrus, kulmasoutu, kyykky, LTE, ja maastaveto. Vatsalihasliikkeissä Kono suosittelee 15-25 toistoa, kaksi sarjaa. Muissa toistojen määrä on 8-12 ja sarjoja on 2-3. Alussa tehdään 2x8, ja toistoja lisätään kunnes 12 toistoa menee ilman vaikeuksia, jonka jälkeen lisätään painoa. Käsillä tehtäviin liikkeisiin lisäys on 2.5kiloa,  Kolmeen sarjaan siirrytään "jossain vaiheessa", eli sitten kun keho on tottunut palautumaan kahdesta sarjasta.  Kono sanoo että aloittelija -- oletan tässä tarkoitettavan henkilöä jolla ei ole voimaharjoittelutaustaa -- voi olettaa noin kaksin- ellei kolminkertaistavan voimantuottonsa ohjelmalla kolmessa kuukaudessa. Kono myös sanoo sopivaksi aloituspainoksi kuhunkin liikkeeseen sellaisen painon joka hieman satuttaa egoa koska on niin kevyt.

En usko hyötyväni Konon perusvoimaohjelmasta itse, koska olen vienyt oman voimaharjoitteluni jo jonkin aikaa sitten melko pitkälle. On kuitenkin toinen syy, miksi voisin ottaa omaan harjoitteluuni jotain tämänkaltaista, ja se on hypertrofia. Oma harjoitteluni on tähän mennessä keskittynyt melko lyhyisiin sarjoihin, olen 8 toistoa tehnyt vain harvoin. 5/3/1- ohjelmassa vitos- ja kolmosviikoilla paino on ensimmäisellä syklillä sen verran kevyt että vitosviikolla tulee tehtyä joissain liikkeissä ehkä 12 toistoa ja kolmosviikolla 8, mutta jo toisella syklillä vitosviikolla uusi "maksimi" löytyy kahdeksasta toistosta, joten pitkiä sarjoja ei tule tehtyä. Kuten tiedetään, 1-3 toistoa treenaa voimaa etupäässä hermostollisen adaptaation kautta, 4-6 toistoa treenaa lihassäikeitä hermoston ohella, ja 8-12 treenaavat sekä lihassäikeitä että lisää lihaksen volyymiä.

Minulla on nyt kaksi sykliä 5/3/1:stä jäljellä ennen painonnostokurssia. Teen Kono-ohjelman läpi kahdesti viikossa, jakaen sen kahtia. A-settiin kuuluvat penkki, pystypunnerrus, pystysoutu ja LTE, ja B-settiin kuuluvat kulmasoutu, kyykky, maastaveto ja vatsalihakset. Setistä jätetään pois aina se liike joka tulee 5/3/1-ohjelmassa muutenkin tehtyä. Tällöin ohjelma on osapuilleen tämä:

• Maanantaina 531-pystypunnerrus  ja A-setti ilman pystypunnerrusta
• Tiistaina 531-kyykky  ja B-setti ilman kyykkyä
• Torstaina 531-penkki  ja A-setti ilman penkkiä
• Perjantaina 531-Mave ja B-setti ilman mavea. 

Ainoa huolen- tai harminaiheeni tässä ohjelmassa on se, ettei siihen näinollen kuulu lainkaan leuanvetoa. Toinen on se, että Rippetoe ei pidä pystysoutua tai kulmasoutua kovin hyvinä harjoituksina, koska ne sotkevat rinnallevedon mekaniikkaa opettamalla vetämään käsillä tankoa.

Olen syönyt taas aika paljon. Paino oli eilen aamulla 84.5kg vaa'alla. Tämä tarkoittaa että olen ihan kohta ylipainoinen. Tämä on hupaisaa, koska väittäisin että harva minut ilman vaatteita näkevä  arvioisi että olisin lähimainkaan ylipainoinen. Lihasten koko ei ole kasvanut kovin paljon. En näytä mitenkään erityisen treenatulta maallikon silmään, vaan itseasiassa hiukan sellaiselta nörttikuikelolta edelleen. Treenin jälkeisessä pumpissa tilanne on tietysti toinen, kun lihasten ulkonäkö on radikaalisti erilainen. Viime keväänä arvelin että 80 kilon painoisena olisin "sopivan kokoinen", mutta koko ei ole merkittävästi muuttunut lisäkilojen myötä. Lihaskudos on melko tiheää.

Tästä tietysti joku voi olla eri mieltä; näytän toki hyvin erilaiselta kuin vuosi sitten, kun olin yli 10 kiloa kevyempi, puhumattakaan kolme vuotta sitten, kun olin melkein 20 kiloa kevyempi.

EDIT:
 Kaksi päivää ekan treenin jälkeen olen nähtävästi kehittänyt jonkinlaisen tulehduksen ojentajiin. Vaiva varoitteli jo melkein pari viikkoa sitten ekan kerran, mutta helpotti eikä esimerkiksi lauantaina aiheuttanut ongelmia. Eilen meni jääpussia ja ibuprofeenia, mikä tarkoittaa että treenit täytynee jättää kaikkien työntävien liikkeiden osalta väliin ainakin maanantaihin asti.

Painoista

Tommy Kono (1930-2016) oli amerikkalainen painonnostaja, joka kuoli hieman ennen vappua tänä vuonna. Sain eräältä ystävältäni lainaksi hänen kirjoittamansa kirjan "Weightlifting, Olympic style". Omassa treenissäni ns olympiapainonnosto (jatkossa vain "painonnosto") ei ole ollut mitenkään keskiössä, sillä se on hyvin tekninen laji, eikä minulla ole ollut sellaista valmennusta käytettävissäni; olen kyllä harkinnut meneväni painonnostokurssille kun sopiva rako tulee.

Puhtaan mekaanisessa mielessä painonnoston ja voimanoston tärkein ero on siinä että painnonostossa keskiössä on (tekniikan lisäksi) tuotettu teho. Jos nostamme vaikkapa 100kg painoisen esineen maasta melko tasaisesti kuten vaikkapa voimanostoon kuuluvassa maastavedossa, niin nosto onnistuu, jos pystymme tuottamaan noin 1000N voiman. Voiman ei tarvitse olla kuin hivenen suurempi kuin painovoiman (joka siis on noin 9,9m/s^2*massa), jotta paino lähtee nousemaan. Painonnostossa lajeja on kaksi, työntö ja tempaus. Kummassakin nostoon liittyy vaihe jossa painon pitää kulkea ylöspäin melko nopeasti, jotta nostaja pääsee painon alle nostaakseen sen ylös.

Esimerkiksi tempauksessa paino pitää saada riittävän ylös vauhdilla, ei riitä että voimaa saadaan tangon nostamiseen maasta, sen täytyy saada kiihtyvyyttä ylöspäin. Voiman, joka tankoa liikuttaa ylöspäin, tulee siis olla suurempi kuin vain painovoiman kumoaminen. Suoritus on väkisinkin ajallisesti rajallinen; suurempaa painoa ei voi nostaa hitaammin.  Tämä tarkoittaa, että painon lisääntyessä myös noston teho nousee samassa suhteessa. Kontrastina siis vaikkapa maastaveto, jossa teho saattaa toki nousta kun nostettavan painon määrä kasvaa, mutta koska nostolla ei ole varsinaista aikarajaa, nosto voi hidastua merkittävästikin.

Tehty työ, eli liikkeiden vaatima energia, kasvaa molemmissa samassa suhteessa, mutta koska teho on työ / aika, niin vain ajallisesti rajallinen liike vaatii samassa suhteessa isomman tehon. Tästä syystä painonnostoliikkeiden treenaaminen kasvattaa tehoa. Tai no, ainakin niiden suorittaminen vaatii tehoa.

Tempaus on miellyttävä liike tietyssä mielessä, mutta se on kovin tekninen, eli on helppo tehdä pieniä virheitä jotka haittaavat tulosta melko paljon. Lisäksi se vaatii hartiaseudulta, selältä, ja lantiolta liikkuvuutta.  Rinnalleveto, joka siis on työnnön "alkuosa", minulla on jo ohjelmassa, mutta ns raakana. Merkittävin ero ns raa'an rinnallevedon (power clean) ja raakatempauksen (power snatch) ja näiden painonnostoversioiden välillä on se, kuinka syvälle nostossa pudottaudutaan. Raaka-versiot vaativat enemmän tehoa kuin painonnostoversiot, sillä periaatteessa samassa ajassa tangon pitää kulkea pidemmän matkan.

En ole vielä muuttamassa ohjelmaani, vaan ajan 531-harjoitusta vielä toisen 4 viikon syklin. En todennäköisesti vaihda sitä vielä senkään jälkeen, mutta muutan ohjelman muuta sisältöä lisäämällä ohjelmaan ns overhead squat- liikkeen. Jostain syystä tätä nimitetään "valakyykyksi". Vastaava kumppani työnnölle/rinnallevedolle on etukyykky. Jos ja kun kyykkään kolme kertaa viikossa, niin luonnollinen muutos olisi ottaa nämä kyykkyversiot "tasavertaisena" perinteisen kyykyn rinnalle. Ideana olisi rakentaa voimaa näihin liikkeisiin jo nyt, ja sitten kun ehdin mennä painnonnostokurssille, voin opetella hyödyntämään sitä.

Konon kirja on mielenkiintoinen, vaikken ole sitä vielä pitkälle lukenut. Siinä vaikuttaa olevan runsaasti erilaisia liikkuvuutta parantavia ja vammoja ehkäiseviä harjoituksia, joista uskon olevan hyötyä minunkin harjoittelussani.

Lost Tribe

Kävin eilen illalla lenkillä ensi kertaa Suomeen palaamiseni jälkeen. Kävin myös aamupäivällä kuntosalilla tekemässä ns deload-treenin. Suurin osa kirjoittamisestani viime aikoina on ollut melko reflektoimatonta raportointia treenaamisesta. Tämä ei ole ollut tietoinen valinta, vaan olen kirjoittanut aina siitä mikä on ollut mielessäni. Treenaaminen on itselleni nykypäivänä merkittävä elämänsisältö, ja kirjoitan siitä koska se on nykyisin hyvin suuri osa sitä minkä koen elämässäni tärkeäksi, mutta myös siksi että se on riittävän universaalia eikä liian henkilökohtaista. En kirjoita yksityiselämäni niistä puolista paljon, joiden en usko olevan mitenkään hyödyksi muille. Pidättäydyn kirjoittamasta myös asioista jotka koskettavat läheisiäni ja tunteista jotka liittyvät näihin muihin ihmisiin.

Eilisen lenkin vauhti ei ollut suuri, mutta koska Suolijärven maastossa on suuria korkeuseroja, syke nousi hyvin korkeaksi aika-ajoin. Glykolyyttinen treeni saa tutkimusten mukaan merkittävän piikin beta-endorfiinien tuotannossa. Mekanismeja on ilmeisesti useita, mutta olennaista on lähinnä se, että kovan treenin seurauksena saa aikaan ns pörinän. Se ei ole psykedeelinen tila siinä merkityksessä kuin esimerkiksi meskaliinin, LSD:n tai psilosybiinin avulla saadaan aikaan. Se ei ole myöskään turtunut opioidipöhnän kaltainen tila, eikä sekavan euforinen kuten vaikkapa nousuhumala. Ajatukset eivät myöskään tunnu "irrallisilta" kuten kannabinoidien aiheuttamassa muuttuneessa tilassa. Tila on oman rajallisen kokemukseni perusteella, miellyttävämpi kuin käytännössä mikään minkään ulkoisen päihteen aiheuttama päihtymys. Se muistuttaa monelta osin sitä, mitä tavoitellaa ns enteogeeneillä, eli päihteillä joiden tarkoitus on tuottaa uskonnollisia kokemuksia.

Suolijärven maaston metsässä tuntui tyypillinen syyskesän tuoksu. Ilma oli kosteaa ja erilaisten lehtien ja kasvien tuoksut tuntuivat voimakkaina. Alkukesän kukkaistuoksuista ja kuumien keskikesän "pihkaisista" tuoksuista poiketen, tässä aistimaisemassa on jotain haikeaa. Kokemus ei ollut negatiivinen, vaikka se viestiikin tulevasta kuoleman ja nälän vuodenajasta.

Lost Triben "Gamemaster" on julkaistu vuonna 1997. Se on melko tyypillinen trance-musiikin "myöhäisen klassikkokauden" ilmentymä. Rakenne noudattelee aikakaudelle tyypillistä kaavaa; kappale alkaa monotonisella lämmittelyosiolla jossa äänimaiseman elementit esitellään. Bassline on hyvin tyypillinen, pehmeähkö peruslinja jonka päällä on high-pass-filtteröityjä krumeluureja. Harmoniat on valittu siitä melko suppeasta luokasta joka nyt sattuu toimimaan näissä; myöhemmillä kausilla "progressivinen" trance kehittyi tästä eräänlaisten sinfonioiden suuntaan, mutta tässä nyt on vielä melko tavallinen poppi-sointukuvio. Lead-äänen filtteri/resonaattori kiertää melko suppealla skaalalla, kimeät särisevät revitykset tulivat kuvioon oikeastaan vasta hieman myöhemmin.

Aika tyypillinen on myös kappaleen keskiosan suvantovaihe jonka päällä soi jonkinlainen tunteisiin vetoava new-age- tyyppinen, tyypilliseen tapaan naisen esittämä monologi. Myös laulua käytettiin jo tällä aikakaudella, vaikka varsinainen vokaali-trance kehittyikin kunnolla omaksi genrekseen vasta hieman myöhemmin.

Tätäkin kappaletta ovat kymmenet tuhannet minun ikäluokkani ihmiset kuunnelleet ympäri Euroopan klubeja napattuaan "nipsuja" eli "ekstaasia" eli MDMA:ta. Todennäköisesti leikattua sellaista, seassa esimerkiksi amfetamiiniä tai joitain muuta halvempaa fenyylietyyliamiinia. Itse en ole koskaan laittomiin piristeisiin koskenut; tämä on minulla sellainen turvallisuushakuinen homma. Olen ollut tietoinen ADHD:stani jo nuorempana ja päätin jo teini-ikäisenä etten dopaminergisiin tajusteisiin koske.


Kyseinen kappale alkoi soida kuulokkeista eilen kohdassa jossa olin juuri tekemässä loppukiriä, viimeisen nousun kohdalla ennen kuin lenkki laskeutuu Suolijärven rantaan. Tavallaan pidän naurettavina ja noloinakin näitä new age- tyyppisiä monologeja. Mutta otetaan esimerkiksi vaikkapa supersankarielokuvat. Kuka ei pitäisi supersankarielokuvista? Säälin ihmisiä joita ne eivät kiinnosta sillä perusteella että "ne ovat niin epärealistisia". Tällaisille ihmisille minulla ei ole tarjota mitään.

En myöskään ymmärrä argumenttia jonka mukaan tällaiset muuttuneet tajunanntilat olisivat epämielenkiintoisia koska ne eivät ole "aitoja".  Tunnetilahan on "aito" jos sen kokee. Ihmisellä ei ole mitään "todellista" perustilaa josta poikkeaminen olisi "harhaa", kun puhutaan tunteista. Sen muutaman minuutin ajan kun jarruttelin viimeisen nousun jälkeen ja Barbara Marciniakin New Age-höpötys aiheutti kihelmöintiä koko selkäytimessä, koin olevani yhtä luonnon kanssa.

Tietenkin joudumme ongelmiin jos tällaisille muuttuneille tajunnantiloille annetaan jokin merkittävä epistemologinen rooli. Esimerkiksi jos alkaisin vastustaa ydinvoimaa tai lahjoittaa rahaa Greenpeacelle koska olen endorfiinipörinöissä hallusinoinut olevani osa kosmista metaorganismia ja kokenut hengittäväni metsän puiden rakkautta sisääni, olisin vain tyhmä.

Yhtä tyhmää olisi kuvitella, että näiden kokemusten arvo kokemuksina olisi mitätön. Ne voivat olla itseisarvo.

Paluu Suolakaivoksiin

Opetus alkaa kahden viikon kuluttua. Sain lisäksi näemmä jonkinasteisen tendoniitin oikeaan käteeni. Todennäkösesti yhdistelmä Singaporessa kokemiani vetoisaa ilmastointia, tylsyyttä lievittääkseni tekemääni 3x10 pystypunnerrussarjaa, ja parin keppanan jälkeen suoritettua kädenvääntöä.  Ibuprofeeni ja jääpussit käyttöön tälle viikolle ja ensi viikolla pitäisi olla taas kunnossa.

Tälle syksylle tulee massiivinen määrä kaikenlaista uutta. Matriisilaskennan ja differentiaaliyhtälöiden opetus ensimmäistä kertaa, useampi paperi arvioitavana, kaksi käsikirjoitusta pitäisi tehdä  ja kolmannessa olen mukana. Tämän lisäksi on konferenssimatka syyskuun alussa.  Ei sillä mitään. Olen huomannut että toimin paremmin paineen alaisena kuin liian rennossa ympäristössä. Nostelun tosin pelkään kärsivän. Ei sillä, että ajanpuute estäisi harjoittelua -- se on pelkkä tekosyy yleensä -- vaan se, että rentoutumista ja lepoa tulee liian vähän.

Matriisi on wikipedian mukaan

  matematiikassa suorakulmainen riveihin ja sarakkeisiin jaettu taulukko, jonka alkiot ovat lukuja (usein reaali- tai kompleksilukuja) tai lausekkeita. Matriiseja käytetään yleisesti kaksiulotteisen tiedon havainnollistamiseen sekä lineaaristen yhtälöryhmien käsittelyyn ja ratkaisemiseen.

Tämä on toki ihan validi selitys siitä, mitä matriisi on, mutta "kaksiulotteinen tieto" on kyllä aika typerä määre.

Itse määrittelisin matriisin nimenomaan lineaarikuvauksen esityksenä. Jos meillä on kunta F ja vektoriavaruudet  A = Fⁿ ja B = F^m kyseisen kunnan yli, niin F^{n x m} matriisit ja lineaarikuvaukset A:lta  B:lle ovat isomorfiset. Tämä voidaan johtaa melko helposti. Ensiksikin, jos M on matriisi, ja x ja y A:n vektoreita, sekä a,b F:n alkioita niin  M(ax + by) = aMx + bMy, eli M:llä kertominen on lineaarikuvaus. Toisaalta jos L on lineaarikuvaus A:lta B:lle ja e_1, ... e_n ovat A:n luonnolliset kantavektorit, muodostetaan matriisi M siten, että otetaan vektorit x_1 = L(e_1), x_2 = L(e_2), ..., x_n = L(e_n) ja tehdään näistä M:n pystyrivit. Nyt voidaan osoittaa, että Mx = L(x) mielivaltaiselle x:lle. Koska x = x_1 e_1 + x_2 e_2 + ... + x_n e_n, ja L on lineaarikuvaus, niin L(x) = x_1 L(e_1) + ... + x_n L(e_n), mikä on tarkalleen sama kuin tulo Mx.

Tämän jälkeen ei tarvitse miettiä mitään siitä "mitä" matriisit ovat. Ne ovat lineaarikuvauksen esitystapa. Tällöin voidaan nostaa abstraktiotasoa ja puhua lineaarikuvausten ominaisuuksista, ja kaikki se pätee matriiseille.

En kuitenkaan tule opettamaan matriisilaskentaa näin, sillä sain kurssin sen verran kiireellä, että turvaudun olemassa olevaan materiaaliin. Ei se haittaa. Olen joustava.

Jäähyväiset tropiikille.

Palaan ensi yönä Suomeen kahden viikon Singaporekomennuksen jälkeen.

Treenissä otin iisimmin täällä ollessa. Otin pari viikkoa sitten kokeeksi 5/3/1- ohjelman käyttöön, koska se mahdollistaa paremman treenivolyymin hallinnan. 531 on yksinkertainen ohjelma, jossa on neljä perusliikettä, kyykky, mave, penkki, ja pystypunnerrus. Ohjelma kiertää neljä viikkoa (variaatioita on toki), ja jokaisella treenikerralla on yksi perusliike ja sen päälle jotain lisähommaa, sen mukaan mitä tavoitteita muuten on. Jos on kiireitä ja huono tilanne, niin voi pidättäytyä pelkissä perusliikkeissä.

Ohjelman kierto on siis 4 viikkoa. Erotuksena siis Starting Strength tai Stronglifts- tyyliseen aloittelijan ohjelmaan, jossa kierto on puoli viikkoa (kaksi eri treeniä) tai Texas-ohjelmaan jossa kierto on yksi viikko (volyymi/intensiteetti). Viikolla 1 tehdään 3x5 toistoa nousevalla intensiteetillä, toisella 3x3 ja kolmannella 5, 3 ja 1.  Kunkin viikon viimeinen sarja tehdään aina "loppuun", ikään kuin testinä siitä montako toistoa kyseisellä painolla saa tehtyä. Tästä saadaan uusi "ennätys", joskin ennätystä ei käytetä painojen säätämiseen ennen kuin neljän viikon jälkeen. Neljäs viikko on jäähdyttelyviikko, jolloin tehdään vitosia selvästi kevyemmillä painoilla.

Ohjelma on muuten yksinkertainen, mutta käsin sitä ei kannata ylläpitää. Teoriassa vitoset ja kolmoset vastaavat noin 87 ja 93 prosenttia ykkösestä, ja ohjelmassa on laskukaavat myös suuremmille toistomäärille, eli jos sillä painolla jolla pitäisi ohjelmassa tehdä 5 toistoa, saakin 7, niin ykkösmaksimia hilataan samalla sitten muutama prosentti ylöspäin. Tässä menee ilman jotain softaa helposti sekaisin. Tavallaan on ihan kiva, että ohjelma näyttää uuden "ennätyksen", kun toistoja on tahkonnut enemmän. En luottaisi siihen mikä ohjelman antama maksimi on, mutta parin syklin jälkeen, jos ohjelmaa noudattaa, pääsee testaamaan maksimejaan todella.

Hyvänä puolena on, että vaikka menisi rajuksi treeni, niin maksimeja ei tehdä kuin kerran neljässä viikossa. Vanhemmilla treenaajilla ero maksimin ja vaikkapa vitosten välillä on pienempi kuin nuoremmilla, joten odotettavaa on, että jo toisella kierroksella tulee pummeja. Ohjelma on myöhemmän vaiheen "intermediate" ohjelma, ja sellaisena ei ehkä sovi minulle, koska olen vielä sen verran aloittelijavaiheen lähellä. Mutta toisaalta, ohjelma on volyymin suhteen joustava ja siten sopii esimerkiksi juoksuharrastuksen kanssa yhteen.

Tarkoituksena ei ole, että treenissä ei tee mitään muuta kuin neljä yksittäistä nostoa viikossa. Päinvastoin, tarkoituksena on, että perusliikkeen lisäksi tehdään jotain tukiliikkeitä. Kokeilen tällä nyt pari sykliä, koska sekä neljän että kolmen päivän texas tuntui kärventävän palautumiskykyni varsinkin lenkkeilyn kanssa ja kumpikin jumitti.

Kuumuus on ollut aika moinen jarru täällä treenille. Mutta huomenna palaan Suomeen. Aikaerosta toipumiseen menee pari päivää. Sitten taas vauhtiin.

Uudelleenarviointi

Kuten aiemmin kirjoitin, nyt kun matkustin Singaporeen, on aika arvioida harjoitteluni saldoa.

Ensiksi ilmeisimmät havainnot. Kyykky ja juoksu eivät toimi yhdessä kovin hyvin. Sain kuudessa viikossa nostettua maksimikyykkytulosta vain 2.5 kiloa. Lisäsin pitkän lenkin pituuden kuudesta viitentoista kilometriin. Juoksuvauhti jäi hitaanpuoleiseksi, mutta uskoisin pystyväni juoksemaan halutessani nyt puolimaratonin alle kahden tunnin. 1:45 alitus ei onnistu tällä hetkellä. Tampereen puolimaratoniin on vielä kuusi viikkoa, mutta vauhdin lisäys ei ole onnistunut kuuden ensimmäisen viikon aikana merkittävästi, joten se tuskin onnistuu nytkään. En aio uhrata kaikkea kyykkyäni, joten menen sillä vauhdilla millä menee. En sure juoksutulosten perään.

Toinen mitä olen huomannut on, että jänteet polven ympärillä ovat taas alkaneet vaivaamaan. Tämän vuoksi saatan jäättää kokonaan juoksun väliin, ja jos juoksenkin nyt, niin voi olla että tästä tulee viimeinen puolimaratonini. Kymppejä voin vielä vedellä joskus.

Maastaveto on lisääntynyt ihan OK, nyt se on 157.5kg eli 7.5 kiloa tullut lisää tänä aikana. Pystypunnerruksessa viiden toiston maksimi on tullut ylös  ja saan kaksi toistoa 57.5kg:lla siinä missä ennen yhden, mutta kehitys on ollut hidasta. Penkkipunnerruksessa en ole operoinut isoilla painoilla, mutta 70 kilolla pistelin 12 toistoa. Olkapää tuntuu kipeytyvän jos otan isommat painot, niin mennään sitten tällaisella bodaustyyppisellä treenillä.

Treenaamisen mahdollisuudet eivät näytä kaksisilta taaskaan täällä. Aion kuitenkin livahtaa SRC:n salille ja jos sanomista tulee, vetoan tietämättömyyteen.