Kiire

Puolen tunnin päästä alkaa opetus. Tarkoitus on myös jatkaa treeniohjelmaani. Jouduin perustamaan ylimääräisen laskuharjoitusryhmän, eikä sekään mahdollisesti riitä, sillä kurssille oli ilmoittautunut 157 opiskelijaa; viime viikolla ilmoittautuneita oli vielä 80, mutta viimeisenä päivänä ennen ilmoittautumisen sulkeutumista, määrä näemmä kaksinkertaistui. Tämän lisäksi tuli roppakaupalla viestejä joissa pyydettiin minua lisäämään jälki-ilmoittautuneita kurssille.

Kontaktiopetuksessa menee siten 12 tuntia viikossa. Tämä ei kuulosta ehkä paljolta, mutta tyypillinen kerroin kontaktiopetuksen ja työmäärän välillä on noin 2.5, mikä tarkoittaa 30 tuntia viikossa opetukseen ja sen järjestelyihin. Tämä olettaen että olen hyvin tehokas.Tämä tarkoittaa myös, että päivän aikana ei ole löysiä siten että voisin mennä käymään salilla kesken päivän ja jatkaa iltasella, vaan salilla käynti pitää sitten siirtää iltapäivään tai aikaiseen aamuun. Kumpikin vaihtoehto on hieman hankala syömisen kannalta.

Tein päätöksen jättää puolimaraton-kisan väliin tänä vuonna. Juoksin 11km lenkin sunnuntaina ja pohkeet tuntuivat kipeiltä, akillesjänteitä vihloi hieman. Pohkeiden kireys ei ole suurensuuri ongelma, mutta vaikka saisin vaivan helpottamaan kahdessa viikossa, niin todennäköisesti aikani jäisi jonnekin kahden tunnin tietämille, enkä näe pahemmin pointtia lähteä sellaiseen kisaan. Aion vähentää juoksemista nyt hieman, eli juosta vain yhden kerran viikossa enää. Pohdin tätä jonkin verran, ja todennäköisesti tulen pitämään Suolijärven eli erittäin mäkisen 4.5km juoksun ohjelmassani ainoana viikottaisena juoksuna. Tarkoitus on vain pitää edes jonkinlainen tuntuma juoksuun ja mahdollisesti ensi keväänä sitten petrata.

Jos painoni nousee samaa tahtia kuin tähän mennessä, niin saatan painaa ensi keväänä jo 90 kiloa. Olen miettinyt jonkin aikaa, että mihin vedän rajan. Rasvaprosentti ei ole kauheasti kivunnut, jännittäessä vatsan lihakset erottuvat aika hyvin, poskissa ei ole löysää, jne. 90-kiloisena juokseminen olisi jo nivelille ja jänteille rajusti kovempi rasitus kuin se oli 65-kiloisena kun juoksin ennätykseni puolimaratonilla.

Tavallaan ymmärrän ja jotenkin allekirjoitankin esimerkiksi CrossFit:in perusfilosofian. Ihminen ei ole hyönteinen, joten erikoistuminen ei ole ihmiselle. Ihmisen tulisi treenata laajakirjoisesti ja yleishyödyllisesti. Vaikka pidän CrossFit:iä vähän äärimmäisenä, jopa jossain määrin kultinomaisena liikkeenä, sillä on ollut joitain positiivisia vaikutuksia eri tyyppisten harjoittelutapojen mm voimaharjoittelun suosioon.

Itse näkisin silti mieluummin asian niin, että harjoittelun olisi hyvä treenata eri fyysisen suorituskyvyn komponentteja tavoilla jotka treenaavat juuri kyseisiä komponentteja, ja sitten soveltaa näin hankittuja ominaisuuksia johonkin oikeasti hyödylliseen. Siis jotenkin niin, että treenataan voimaa, kestävyyttä, tehoa ja nopeutta harjoitteilla jotka treenaavat näistä kutakin erikseen. Erilaiset hybriditreenit ja "funktionaaliset" harjoitukset eivät mitenkään itsestäänselvästi ole parhaita keinoja. Mutta mitäpä minä tietäisin.