Tommy Kono (1930-2016) oli amerikkalainen painonnostaja, joka kuoli hieman ennen vappua tänä vuonna. Sain eräältä ystävältäni lainaksi hänen kirjoittamansa kirjan "Weightlifting, Olympic style". Omassa treenissäni ns olympiapainonnosto (jatkossa vain "painonnosto") ei ole ollut mitenkään keskiössä, sillä se on hyvin tekninen laji, eikä minulla ole ollut sellaista valmennusta käytettävissäni; olen kyllä harkinnut meneväni painonnostokurssille kun sopiva rako tulee.
Puhtaan mekaanisessa mielessä painonnoston ja voimanoston tärkein ero on siinä että painnonostossa keskiössä on (tekniikan lisäksi) tuotettu teho. Jos nostamme vaikkapa 100kg painoisen esineen maasta melko tasaisesti kuten vaikkapa voimanostoon kuuluvassa maastavedossa, niin nosto onnistuu, jos pystymme tuottamaan noin 1000N voiman. Voiman ei tarvitse olla kuin hivenen suurempi kuin painovoiman (joka siis on noin 9,9m/s^2*massa), jotta paino lähtee nousemaan. Painonnostossa lajeja on kaksi, työntö ja tempaus. Kummassakin nostoon liittyy vaihe jossa painon pitää kulkea ylöspäin melko nopeasti, jotta nostaja pääsee painon alle nostaakseen sen ylös.
Esimerkiksi tempauksessa paino pitää saada riittävän ylös vauhdilla, ei riitä että voimaa saadaan tangon nostamiseen maasta, sen täytyy saada kiihtyvyyttä ylöspäin. Voiman, joka tankoa liikuttaa ylöspäin, tulee siis olla suurempi kuin vain painovoiman kumoaminen. Suoritus on väkisinkin ajallisesti rajallinen; suurempaa painoa ei voi nostaa hitaammin. Tämä tarkoittaa, että painon lisääntyessä myös noston teho nousee samassa suhteessa. Kontrastina siis vaikkapa maastaveto, jossa teho saattaa toki nousta kun nostettavan painon määrä kasvaa, mutta koska nostolla ei ole varsinaista aikarajaa, nosto voi hidastua merkittävästikin.
Tehty työ, eli liikkeiden vaatima energia, kasvaa molemmissa samassa suhteessa, mutta koska teho on työ / aika, niin vain ajallisesti rajallinen liike vaatii samassa suhteessa isomman tehon. Tästä syystä painonnostoliikkeiden treenaaminen kasvattaa tehoa. Tai no, ainakin niiden suorittaminen vaatii tehoa.
Tempaus on miellyttävä liike tietyssä mielessä, mutta se on kovin tekninen, eli on helppo tehdä pieniä virheitä jotka haittaavat tulosta melko paljon. Lisäksi se vaatii hartiaseudulta, selältä, ja lantiolta liikkuvuutta. Rinnalleveto, joka siis on työnnön "alkuosa", minulla on jo ohjelmassa, mutta ns raakana. Merkittävin ero ns raa'an rinnallevedon (power clean) ja raakatempauksen (power snatch) ja näiden painonnostoversioiden välillä on se, kuinka syvälle nostossa pudottaudutaan. Raaka-versiot vaativat enemmän tehoa kuin painonnostoversiot, sillä periaatteessa samassa ajassa tangon pitää kulkea pidemmän matkan.
En ole vielä muuttamassa ohjelmaani, vaan ajan 531-harjoitusta vielä toisen 4 viikon syklin. En todennäköisesti vaihda sitä vielä senkään jälkeen, mutta muutan ohjelman muuta sisältöä lisäämällä ohjelmaan ns overhead squat- liikkeen. Jostain syystä tätä nimitetään "valakyykyksi". Vastaava kumppani työnnölle/rinnallevedolle on etukyykky. Jos ja kun kyykkään kolme kertaa viikossa, niin luonnollinen muutos olisi ottaa nämä kyykkyversiot "tasavertaisena" perinteisen kyykyn rinnalle. Ideana olisi rakentaa voimaa näihin liikkeisiin jo nyt, ja sitten kun ehdin mennä painnonnostokurssille, voin opetella hyödyntämään sitä.
Konon kirja on mielenkiintoinen, vaikken ole sitä vielä pitkälle lukenut. Siinä vaikuttaa olevan runsaasti erilaisia liikkuvuutta parantavia ja vammoja ehkäiseviä harjoituksia, joista uskon olevan hyötyä minunkin harjoittelussani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti