maanantai 13. lokakuuta 2008

Tuli tuli.

Työmiehet puhkaisivat katon viikonloppuna. Onneksi reikä tukittiin pian, poislukien savupiippu, joka nyt sojottaa taivaalle. Varaava takka nököttää komean näköisenä keskellä olohuonetta. Peltiseppää tarvitaan vielä, koska piippu pitää pellittää. Muuten on kaikki valmista. Nyt täytyy odottaa enää laastin kuivumista. Puutakin on tullut haalittua talveksi ihan kohtuullisesti, joten öljyä pitäisi palaa jonkin verran vähemmän kuin viime talvena. Tämä riippuu tietenkin kovastikin siitä, kuinka kylmä talvi on.

Lisäksi se riippuu siitä, missä määrin konvektio kuljettaa lämmön ympäri asuntoa. Lämmön lähde on keskeisellä paikalla ja poistoilmaventtiilit toisella puolella taloa; tämän pitäisi ainakin jossain määrin auttaa, mutta lämmin ilma saattaa kerrostua katonrajaan.

Puun polttaminen ei ole mitenkään kovin ekologista, jos vaihtoehtona on, että puusta tehdään vaikka huonekaluja, jotka eivät maadu. Mutta jos polttamisen vaihtoehtona on se, että puu maatuu tai mätänee, niin tase on plus miinus nolla. Miinus ne pienhiukkaset, jotka päätyvät omiin ja aapurin keuhkoihin.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Juudaksen Suudelma.

IMF povaa taantumaa, vaan ei lamaa. Tämä ei nosta minun luottamustani. Sama IMF povasi neljä vuotta sitten, että seuraavan 20 vuoden "trenditaso" öljyn hinnalle on noin $30 tynnyri, vuoden 2003 dollareissa. Joko inflaatio on laukannut kauheasti tai äijät olivat pihalla kuin lumiukot.

Peace, man.

Suomalainen "sosialisti" sai rauhanpalkinnon. Odotan ensimmäisiä nazzikirjoituksia, joissa kerrotaan, kuinka tämä on jälleen esimerkki rauhanpalkinnon huonoudesta. Tietenkään niitä ei tule, koska tämä on glooriaa kotimaalle ja näpäytys Venäjälle.

Kognitiivinen dissonanssi kunniaan.

tiistai 7. lokakuuta 2008

The Interesting Times Gang.

On olemassa memeettinen kokoelma, jonka varaan kaikki se, mitä pidämme "edistyksenä", on rakennettu. Se pitää sisällään ns. klassista sivistystä, filosofiaa jne. Sillä on juuret kristillisessä maailmassa siinä mielessä, että kirkolla oli pitkään monopoli kaikkeen oppimateriaaliin. Sen spinoffeina syntyneet luonnontieteet, matematiikka jne, ovat mahdollistaneet käsittämättömän vaurauden kasvun.

Se, että näin on käynyt, on ollut mahdollista, koska on hyväksytty se, että kritiikki on hyvä asia ja että jos joku tekee tai sanoo jotakin tyhmää, muut osoittavat tämän erilaisin argumentein ym. evidenssin avulla. Järjestelmä korjaa itseään.

Itseän korjaavien järjestelmien ongelmana on se, että korjausmekanismi voi mennä rikki.

Postmodernismi, feminismi ym. puppugeneraattorointi tuottaa nykyään "kritiikkiä" lähes yksinomaan järjestelmän ytimessä olevia arvoja ja komponentteja kohtaan. Tämä ei sinänsä ole huono asia, mutta mennessään liian pitkälle, se hävittää sen, mitä väittää suojelevansa. Jo nyt on arkipäivää ympäri maailman, että tiettyjä empiirisiä tuloksia ei saisi julkaista, eikä niistä varsinkaan saisi julkisesti puhua. Konservatiivisuuden ja uskonnollisen herätyksen nousu on yhtä huolestuttava ilmiö. Se pelaa sellaisilla korteilla, jotka intellektuelleilta on viety ennen pelin alkua pois pakasta, mutta jotka purevat kadunmieheen.

Me elämme 2000-luvulla, aikana, jonka pitäisi olla ihmiskunnan kulta-aikaa: luonnovaroja on vielä jäljellä, olemme ennennäkemättömän rikkaita, me tiedämme maailmankaikkeuden toiminnasta erittäin paljon, meillä on laskentatehoa yhden ihmisen taskussa enemmän kuin koko maailmassa oli 50 vuotta sitten. Tässä maailmassa maailman ehkä tärkeimmän poliittisen päättäjän valinnasta kampanjoitaessa argumentit pyörivät sen ympärillä, että onko sopivaa, että todennäköinen tuleva päättäjä tietää mitä rucola maksaa?

Ihmiskunnan pitäisi olla rakentamassa robotteja, avaruusraketteja, (fuusio- ja hyötö-)ydinvoimaloita tai parantamassa syöpää, HIV:ta, malariaa, ylikansoitusta jne. Ei tässä maailmassa pitäisi olla mitään pankkikriisejä tai taantumia, ei köyhyyttä, eikä kovin paljoa sairauttakaan.

Picardin sanoin: The line must be drawn here, no further!

perjantai 3. lokakuuta 2008

Reunahuomio.

Case Korhonen.
Syrjintä on tietenkin väärin. Ja yhden kuvan perusteella on vaikeaa sanoa mitään. Ja Iltalehti on Alman lehti. Joku narraa.
Näyttääkö tässä jutussa olevassa kuvassa Korhonen henkilö nöyryytetyltä ja häväistyltä? Minusta pikemminkin itsetyytyväiseltä hyvin onnistuneen julkisuuskampanjan johdosta.

Tässä jutussa kuvassa on jo vähän vakavuutta, vähemmän ylimielisyyttä.

Ketä kiinnostaa?

Hyviä Ihmisiä.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, todennäköisimmin tulen äänestämään
Sami Kalliota kunnallisvaaleissa. Toivon, että mahdollisimman moni tamperelainen lukijani tekee myös niin.

Ymmärrän, että monilla lukijoillani on antipatioita vihreitä kohtaan. Jaan varmasti osan niistä. Yksi näistä on suhde ydinvoimaan, toinen on suhde homeopatiaan ja muuhun hömppään. Koska pidän sukupuoliseen suuntautumiseen, ihonväriin, sukupuoleen jne jne. liittyvää meuhkaamista - siis kaikenlaisia tempauksia (tiedätte kyllä mitä) ja alleviivauksia - mauttomina ja aidon yhdenvertaisuusperiaatteen irvikuvina, mielestäni osalla vihreistä asenne näissä asioissa on "too much of a good thing".

Kyseinen ehdokas on sitoutumaton ja vaalikoneen vastausten perusteella edustaa suhteellisen järkeviä positioita. Tarkkailen asiaa, mutta toistaiseksi tämä on siis minun valintani ja suositukseni.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Potentiaalinen ehdokas.

Vaalikoneiden mukaan paras ehdokas Tampereella näyttäisi olevan Sami Kallio. Miehen näkemykset ohjelmistoista ja jalkakäytävien reunakivistä ovat erityisen valistuneita. Aseiden kohdalla en ehkä ole täysin samaa mieltä. Periaatetasolla lähtökohta, että myös joukkoliikenteessä siirryttäisiin marginaalihinnoitteluun, on hyvä, mutta praxis ei ole ehkä täysin kohdallaan.

Vaalikoneen substanssiasioissa linjaus oli erittäin lähellä omaani.