Lyhyesti "nichts neues"

Marginal Revolutionin Cowen ottaa kantaa kapealla taloustieteen alalla superstarojen vähyyteen. Lainaus.

I find the diminution of superstars in particular areas not very surprising. As early as the 18th century, David Hume (1742, 135-137) and other writers in the Scottish tradition suggested that, in a given field, the presence of superstars eventually would diminish (Cowen 1998, 75-76). New creators would do tweaks at the margin, but once the fundamental contributions have been made superstars decline in their relative luster.

Taustalla on samantapainen näköharha kuin parissa muussa ilmiössä, eli esimerkiksi evoluution kohdalla on esitetty kysymys, miksi uusia pääjaksoja ei ole kehittynyt enää kambrikauden jälkeen, tai miksi "kaikki suuret keksinnöt" tehtiin jo 1800-luvulla tai varhain 1900-luvulla. En viitsi kommentoida asiaa sen kummemmin, koska luotan lukijoiden kykyyn ekstrapoloida ja olla turvautumatta taikauskoisuuteen.

Olen liian kiireinen kirjoittamaan kovin paljoa, koska syksyn logiikan kurssia varten joudun laatimaan luentomateriaalia mm. tableaux- menetelmistä. Tämän lisäksi olen paininut hieman DFA:n minimoinnin ja mallipohjaisen testauksen kanssa, ja sain vielä aamulla pöydälleni 62 korjattavaa tenttiä.

Logiikka ja tiede

Tilasin Ben-Arin Mathematical Logic for Computer Science oppikirjaksi syksyn matemaattisen logiikan kurssille. Kyseisen kirjan sisältö on melko tarkalleen sama kuin mikä oman tutkimusalani perusta. Ainoa puuttuva palanen, jonka olisin oppikirjalta halunnut, olisi ollut SMT, jota kirjassa ei ilmeisesti käsitellä.

Logiikalla viitataan arkikielessä usein kaikenlaiseen systemaattisen oloiseen päättelyyn, eli prosessiin, jolla tietyistä lähtökohdista tai oletuksista lähtien perustellaan jotakin muuta. Antiikin aikaan logiikalla tarkoitettiinkin lähinnä laadukasta argumentaatiota. Matemaattinen logiikka on periaatteessa joukko abstraktioita, joiden avulla tutkitaan matemaattisen tarkasti, mitä voidaan päätellä ylipäätään. Laskettavuuden teoria nivoutuu yhteen tähän kysymykseen, koska laskettavuus tarkoittaa kysymyksiä siitä miten voidaan päätellä, ja kuinka paljon resursseja (aikaa, muistia, jne) täytyy käyttää jotta päättely voidaan suorittaa loppuun.

Tietojenkäsittelyn ja laskettavuuden teoriaa on joskus vähättelevästi nimitetty "tietokoneohjelmien tutkimiseksi". Tämä on kuitenkin pitkälti virheellinen käsitys asiasta. Pikemminkin kyse on totuuden säilyttävistä siirtymistä erilaisten struktuurien välillä, ja siitä, missä määrin nämä siirtymät on mahdollista toteuttaa ns. normaaleja luonnolakeja noudattavien mekanismien avulla. On esitetty, että ko. ala ei ole "tiedettä", koska siinä ei tutkita mitään tosiasioita, vaan ainoastaan keksitään tai konstruoidaan sellaisia ja sitten tutkitaan näin konstruktioita.

Church-Turingin teesi on eräänlainen paradigmaattinen väittämä, jota pidetään alan jonkinlaisena teoreettisena pohjaoletuksena. Väittämä menee jotakuinkin niin, että jokainen mielekäs laskentaa tai päättelyä tekevä järjestelmä joka on ilmaisu- ja ratkaisuvoimaltaan Turing-vahva, on ekvivalentti Turingin koneen (ja melko suuren joukon muita laskennan malleja) kanssa. Teesi saa jonkin verran vahvistusta siitä, että Chomskyn hierarkia päättyy tyypin nolla kielioppeihin, ja nämä ovat ilmaisuvoimaltaan ekvivalentteja Turingin koneen kanssa.

Päättelyn automatisointi on eräs tärkeä matemaattisen logiikan ja laskettavuuden risteyskohdassa olevaa tutkimusaihetta. Oma tutkimukseni on ollut tällaisen automaattisen päättelyn soveltamista, ja teoreettinen kytkös on melko heikko. Suurimmaksi osaksi työni on keskittynyt tiettyjen modaalilogiikoiden mallintarkastukseen. Mallintarkastus ei viittaa tässä siihen, että rakennetaan malli ja tarkastetaan se (vaikka tällainen tulkinta onkin helppo tehdä, eikä olekaan täysin väärä!), vaan siihen, että tarkastetaan että annettu järjestelmän kuvaus on malli jollekin modaalilogiikan teorialle.  Selitän tarkemmin.

Malliteoria toimii logiikassa osapuilleen näin: Meillä on jokin (formaali) logiikan ilmaisutapa. Esimerkiksi ensimmäisen kertaluvun predikaattilogiikka, tai sitten jokin modaalilogiikka tms. Tällä logiikalla ilmaistaan jokin väittämä, eli käytännössä, kirjoitetaan jokin kaava. Olkoon se "p tai q". Kun meillä on tällainen kaava, kaavassa esiintyville symboleille voidaan antaa tulkinta, esimerkiksi "p" tarkoittaa "ulkona sataa" ja q tarkoittaa "ulkona tuulee". Tulkinta on logiikassa se, mitä olen tieteenfilosofiassa nimittänyt operationalisoinniksi. Tulkinta tehdään jonkin struktuurin suhteen; käytännössä tulkinta on kuvaus, joka antaa symboleille merkityksen struktuurissa. Struktuurimme tässä voisi olla esimerkiksi kaksi mittasuuretta: Ensimmäinen on anturi joka rekisteröi sen päälle putoavia sadepisaroita ja toinen mittari, joka mittaa tuulen voimakkuutta. "Sataa" esimerkiksi operationalisoituu niin, että pisaroita tulee 5 sekunnin sisällä vähintään kolme, ja "tuulee" niin, että tuulen nopeus on vähintään 4 metriä sekunnissa. Ulkona vallitseva säätila on jollakin ajanhetkellä malli tälle kaavalle.

Aikalogiikassa on yksinkertaisten propositiosymbolien lisäksi modaalioperaattoreita. Yksi tällainen (jonka avulla voidaan jo ilmaista paljon) voisi olla binäärinen modaalioperaattori "kunnes". "p kunnes q" tulkittaisiin niin, että "tuulee kunnes sataa". Ulkona vallitseva säätila olisi tämän kaavan malli, jos tuuli ei tyynny ennen sadetta. Tätä voidaan soveltaa moneen asiaan, mutta sitä on perinteisesti sovellettu rinnakkaisten ja reaktiivisten järjestelmien spesifioimiseen. Esimerkkispesifikaatioita voisi olla vaikkapa "asiakas odottaa kunnes asiakasta palvellaan" ´ja "asiakasta palvellaan lopulta, jos asiakas odottaa".  Mallintarkastuksessa siis selvitetään, päteekö annetun systeemin sisällä annettu kaava.

Mitään periaatteellista syytää rajoittua "konstruktioihin" aikalogiikan ja sitä sivuavien menetelmien kanssa ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi probabilistista versiota mallintarkastuksesta on sovellettu systeemibiologiaan. Probabilistisessa versiossa aikalogiikasta on modaalioperaattoreita jotka antavat jonkin väittämän paikkansapitävyydelle todennäköisyyden. Esimerkiksi kaava voi olla muotoa "proteiinin X pitoisuus ylittää kynnysarvon Y todennäköisyydellä p, ennenkuin proteiinin Z pitoisuus laskee alle arvon A". Mallintarkastuksessa rakennetaan tällöin jonkinlainen matemaattinen struktuuri, joka itsessään on operationaalisessa suhteessa tutkittavaan kohteeseen - vaikkapa soluun - ja tämän struktuurin vastaavuutta voidaan empiirisesti arvioida. Konstruktio voidaan tehdä käsin teorian pohjalta tai mallinnos voi olla täysin automaattinen mittaustulosten perusteella. Mallintarkastus antaa joukon hypoteeseja, jotka voidaan myöhemmin falsifikoida empiirisesti itse kohteesta.  Takaisinkytkentä malliin voi olla myös täysin automatisoitu.


Opetus jatkuu keväällä tietojenkäsittelyn teorian kurssilla, joka paneutuu logiikan sijaan kompleksisuusteoriaan. Siitä kirjoitan toisella kertaa.

Sekalaista taas

Vapun jälkeen olen keskittynyt - vaihtelevalla menestyksellä - taas työntekoon ja harrastuksiin. Työni osalta on nyt hiljaisempi vaihe, koska lähetin kolme käsikirjoitusta huhtikuussa ja opetuskausi lähestyy loppuaan.

Kuten olen maininnut, Suomeen paluun jälkeen pojat jatkoivat Taekwondoa paikallisessa seurassa. Seura osoittautui perheystävälliseksi, joten liityimme vaimoni kanssa myös. Vaimoni on harrastanut kyseistä lajia nuorempana SM-tasolla, ja paluu liki kahdenkymmenen vuoden jälkeen osoittautui innostavaksi. Itse olen joitain lajeja kokeillut ja hieman harrastanut myös liki 20 vuotta sitten kun ne olivat muodissa, joten aloittaminen ei tuntunut erityisen hankalalta. Eräs tuttavani varoitti minua että nivelet joutuvat lajissa koville. En ole tätä vielä kokenut; sain kyllä napakan potkun kylkeeni ja loukkasin itseni muutamia viikkoja sitten, mutta toistaiseksi muita loukkaantumisia ei ole ollut.

Ennen eilistä siis, kun harjoittelimme hyppypotkua. Kuten totesin, harjoittelin joskus nuorempana erästä toista lajia. Vaikka perustekniikat ovat erilaisia, niissä on jotain samaa, ja "lihasmuisti" (joka sijaitsee itseasiassa käsittääkseni pikkuaivoissa) ei juuri happane, tietyt liikeradat ikäänkuin ovat automatisoituneet. Valitettavasti lihasten jäntevyys ja venyvyys esimerkiksi eivät ole enää samanlaisia kuin ne olivat 20 vuotta sitten. Treenasimme muutaman suunnilleen itseni ikäisen miehen kanssa potkuja, ja tilanteen "henki" johti siihen että piti yrittää aina potkaista hieman korkeammalla olevaan kohteeseen. Kun lätkä oli hieman oman pääni yläpuolella, siihen osui kyllä "helposti", mutta tunsin repivän kivun takareidessäni. Nyt jalka on melko jäykkä; revähdys ei ollut paha eikä esimerkiksi juurikaan haittaa kävelyä, mutta tietynlainen tuntemus siinä kuitenkin on.

Kirjallisuuden puolella olen ollut hieman jumissa. Otin luettavakseni Kvanttivarkaan, ja vaikka pidän kirjasta, etenemiseni on ollut hidasta. Rajaniemi kirjoittaa preesensissä pitkälti kuvailevaa tekstiä. Scifille tyypillisiä julistuksia ja selityksiä ei juuri ole, vaan miljöö, historia jne, ilmenevät pikku hiljaa pienistä palasista. Tämä pitää mielen virkeänä. Minulla on lainassa myös kirjan jatko-osa, enkä näe syytä ettenkö siirtyisi heti sen kimppuun tämän lopetettuani.

Tutkimusrintamalla on, kuten totesin, kovin hiljaista. Kaksi paperin aihetta minulla on kesällä tai syksyllä kirjoitettavaksi, ja lisäksi olen (heikonlaisesti) ryhtynyt toimeen myös kirjan kirjoittamisen kanssa. Ideana on siis kirjoittaa erään yhteistyökumppanin kanssa kirja yhdestä keskeisestä tutkimusteemasta joka minulla on viimeiset neljä tai viisi vuotta ollut. Ehkä sitten pääsen siitä jo eroon.

Ajattelin kirjoittaa jotain Soininvaaran blogissa velloneesta keskustelusta, eli siitä mitä Euroopan kriisille pitäisi tehdä. Oma näkemykseni on, että Euroopan tilanne muistuttaa kovasti Mundell-Fleming- mallia tilanteessa, jossa pääoman liikkeet ovat (lähes) vapaita. Ideana on siis, että jokaisen yksittäisen maan julkisen sektorin investoinnit ja kulutus valuvat pitkälti rajan yli eivätkä pahemmin nosta työllisyyttä ja paranna taloutta. Krugman oli itseasiassa samaa mieltä mitä tulee yksittäisiin maihin, ja siksi pitäisi koordinoida; velkaelvytystä vaan ei voi, eikä mielestäni ole edes syytä koordinoida, koska se on epäreilua. Likviditeettiansa - jos siinä ollaan - voidaan murtaa rahapolitiikalla, ja se pitäisi tehdä kompensoimalla säästäminen ja korkeat verot pohjoiselle ja löysäämällä etelän "deflaatio"kierrettä. Minua viisaammat talousasiantuntijat varmasti osaisivat kehitellä tähän keinot. En kuitenkaan kannata tätä ennen kuin Etelä saa julkisen taloutensa sellaiselle uralle, josta se ei välittömästi pomppaa entiseen tuhlauslinjaan.

EDIT: Huomasin äskettäin, että Orson Scott Cardin scifiklassikko Ender's Game on filmatisoitu ja saapunee elokuviin kohdakkoin. Jostain syystä tämä kyseinen klassikko on jäänyt lukematta; jos joku lukijoistani pitää sitä hyllyssään, olisin kiinnostunut lainaamaan. Pahoittelen vapaamatkustamista, mutta minulla on jo nyt liikaa kirjoja, joten en haluaisi ostaa sitä. Kirjastossa siihen näyttäisi olevan useita varauksia.

Ruotsinkielestä ja sen pakollisuudesta

Harva aihe on niin paljon - ja niin tarpeettomasti - kärjistynyt ja altis erilaisille väärinkäsityksille ja mielensäpahoittamisille kuin on kysymys ruotsinopetuksen pakollisuudesta Suomen koulujärjestelmän eri tasoilla.

En käy tässä nyt erittelemään niitä lukuisia kiistan kohtia, eli sitä, puhummeko pakollisuudesta korkeakouluissa, toisen asteen opinnoissa vaiko peruskoulussa. Jokaiseen liittyy omat ongelmansa ja omat kiistakysymyksensä. Niiden yksityiskohtainen erittely vaatisi jokaisessa tilanteessa erillisen kirjoituksensa. Tarkoituksenani on tässä tarkastella asiaa tehokkuuden kannalta yleisellä tasolla ja melko karkeasti. Jokaisessa yksittäisessä kysymyksessä analyysi olisi yksityiskohdiltaan toki omanlaisensa, mutta uskon pääpiirteittäin mekanismien olevan samoja.

Tehokkuus viittaa tässä melko yksinkertaisesti siihen, että kun valtio tai kunta tekee jonkin päätöksen, toimenpiteen, jne, niin ovatko tämän päätöksen seurauksena saatavat hyödyt suuremmat kuin siitä koituvat kustannukset. Tämä on vain hyvin karkealla tasolla se, mitä tehokkuudella tarkoitetaan. Olennainen kysymys kuitenkin on: hyötyvätkö hyötyjät enemmän kuin maksajat joutuvat maksamaan.

Kuka hyötyy pakollisesta ruotsinopetuksesta? Jotta en joutuisi tekemään liian yksityiskohtaisia tarkasteluja, niin oletan esimerkiksi julkisen sektorin ruotsinopettajien työstään saaman hyödyn nollasummaiseksi siten, että näiden palkkarahat ovat tarkalleen samassa suhteessa pois veronmaksajilta yleisesti. Tämän vuoksi hyötypuolella jäljelle jäävät ruotsia opiskelevien kokema yksityinen hyöty ja näiden kielitaidosta syntyvä ulkoishyöty, eli hyöty joka koituu muille siitä että joku osaa ruotsia. Haittapuolelle taas on laskettava vaihtoehtoiskustannus, eli se hyöty, joka jää saamatta, koska on vietetty aikaa ruotsia opiskellen sensijaan että olisi tehty jotakin muuta.

Suomessa on äidinkielenään ruotsia puhuvia suomalaisia noin 300 000.  Eräs kielikiistoissa toistuvasti esiin nouseva teema on tämän väestönosan selkeästi suomenkielistä väestöä parempi sosioekonominen asema. Tätä kysymystä esille nostettaessa sen suhdetta ruotsinopetuksen pakollisuuteen ei kuitenkaan usein mitenkään problematisoida. On vaikea nähdä mitään kovin suoraviivaista mekanismia, jolla kouluruotsi nostaisi suomenruotsalaisen väestön tuloja. Tämä osa asiasta tulisi ehdottomasti selvittää ja tutkia. Toisin kuin päällepäin saattaisi näyttää, jos tällaisen selvityksen tulos olisi, että ruotsinopetus todella parantaa suomenruotsalaisten sosioekonomista asemaa, toimisi se tehokkuustarkastelussa määrällisenä argumenttina niinsanotun pakkoruotsin puolesta.  Suomenruotsalaisten korkeampi tulo-, varallisuus- ja koulutustaso on yleisesti tiedossa, ja yksinkertaisesti oletan, että tällainen mekanismi todella on olemassa. Siis, että ruotsinopetus toimii jonkinlaisena välillisenä tulojen ja varallisuuden siirtona.

Yksi mahdollinen mekanismi on väestönosan uusintaminen. Ruotsinopiskelun pakollisuus tarkoittaa, että suomenkielisen väestön joukossa käytännössä kaikki istuvat koulunpenkillä ruotsia opiskellen. Erityisesti lahjakkaimmat suomenkieliset väkisinkin siksi oppivat ruotsia ainakin auttavasti. Koska ruotsinkielinen väestö on melko pieni ja huolimatta keskittyneisyydestään tiettyihin kuntiin, melko hajallaan ympäri Suomea, moni suomenruotsalainen perustaa perheen suomenkielisen kanssa. Lapsista kuitenkin merkittävä osa näissä perheissä kasvatetaan kaksikielisiksi ja nämä omaksuvat suomenruotsalaisen identiteetin. Tämän kaksikielisyyden omaksumista suuresti helpottaa se, jos suomenkielinen puolisoista osaa ruotsia riittävän hyvin. Ja koska tällaisessa tilanteessa suomenkielinen puoliso hyvin suurella todennäköisyydellä on myös keskimääräistä paremmin koulutettu, väestö uudistuu korkeammin koulutettujen perheiden jälkeläisillä.

Entä niin sanottu palveluiden turvaaminen? Tätä asiaa on julkisuudessa puitu jonkin verran. Ruotsinkielisten etuja ajavat tahot ovat julkisuudessa todenneet, esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan kuntaliitosten yhteydessä, että suomekielisenemmistöisessä kunnassa ruotsinkielisten palveluiden laatu vaarantuu ja kuntaliitoksia on tämän perusteella vastustettu. Oletetaan, että palvelun laatu on sitä parempi, mitä paremmin palveltava ja palvelun tarjoaja puhuvat yhteistä kieltä. Suurimmassa osassa suomalaisia kuntia tämä yhteinen kieli on lähes väistämättä suomi, koska näillä paikkakunnilla asuvat ruotsinkielisetkin voittopuolisesti puhuvat suomea paljon paremmin kuin suomenkieliset ruotsia. Tämä ei kuitenkaan ole merkittävä perustelu, jos otetaan annettuna se, että virallisesti kaksikielisessä maassa jokaisella on oikeus saada palvelua omalla äidinkielellään.  Ja tässä kohtaa joudumme puhumaan tarkoituksenmukaisuudesta. Kun panostamme ruotsinopetukseen, saammeko oikeasti parempaa ruotsinkielistä palvelua?

Kaikki yllä mainitut argumentit voivat teoriassa toimia kumpaan suuntaan tahansa. Voi olla, että pakollinen ruotsinopetus lisää suomenruotsalaisten hyvinvointia jollakin tarkemmin määrittelemättömällä mekanismilla ikäänkuin suoraan. Tätä määrää voimme vain arvioida tilastollisesti; en nyt tässä lähde spekuloimaan miten se saataisiin esiin, mutta epäilemättä jokin residuaali voidaan leipoa esiin tilastoista. Voi olla, että  pakollisesta ruotsikielen opetuksesta seuraa, että seka-avioliittojen onnistuminen on jonkin verran todennäköisempää ja kaksikielisyys sen vuoksi lisääntyy. On mahdollista, että ruotsinkielisten palveluiden laatu paranee pakollisen ruotsinkielen opetuksen myötä. Nämä ovat siis hyötyjä. Niille voidaan antaa jokin hinta, siis rahallinen, viimekädessä, joka ollaan näiden hyötyjen eteen valmiita maksamaan.

Tämän jälkeen tulee katsoa kustannuksia. Ruotsinopetus alkaa tyypillisimmin peruskoulun seitsemännellä luokalla. Koska opetusohjelma on rajallinen ja vapaa-ajallakin on arvonsa, täytyy kustannuspuolelle laskea se hyöty, joka olisi vaihtoehtoisella opetuksella kaikille suomenkielisille oppilaille yhteensä. Yhdessä ikäluokassa näitä nuoria on yli 50 000. Vuonna 2000 syntyneitä esimerkiksi oli 56 000.  Suomenruotsalaisia on alle 300 000; tälle ihmisjoukolle koituvan hyödyn soisi olevan verraten suuren, jotta se oikeuttaisi tällaisen vaihtoehtoiskustannuksen sälyttämisen huomattavasti isommalle populaatiolle. Suomessa on työikäisiä, ns. pakkoruotsia vähintään kolme vuotta opiskelleita ihmisiä pari miljoonaa. Tämä kustannus tulisi selvittää puolueettomasti ja esittää  kiihkottomasti.

Vasta kun näihin kysymyksiin on vastattu, voin ottaa voimakkaan kannan aiheeseen. Mutta pelkästään näiden numeroiden ja mekanismien perusteella väittäisin, että tarkoituksenmukaisuus ja tehokkuus eivät toteudu. Pakollinen ruotsinopetus tuskin tuottaa suomenruotsalaisille hyötyjä, jotka ovat edes likipitäen verrannollisia pakollisen ruotsinopetuksen haittoihin.

Vielä sananen: Miksi en laske pakollisen ruotsinopetuksen hyötyjä niille suomenkielisille, jotka ruotsia opiskelevat? Eikö ole epärehellistä jättää tämä pois laskuista? Vastaus on, että ei tietenkään: jos ruotsinopetus on hyödyksi yksilölle joka ruotsia opiskelee, hyödyn tästä valinnasta saa tämä yksilö. Tämä yksilön hyöty on mukana jo siinä vaihtoehtoiskustannuksen arviossa jota peräänkuulutin yllä. Jos ruotsinopetus on yksilöille hyödyllistä, he valitsevat sen itse, eikä pakollisuutta tarvita.

Verkot vesillä.

Tämän vuoden alusta laskien tuloksellinen tutkimus ei ole ollenkaan huonoissa kantimissa. Jo vuoden alusta laskien ns. varmoja kaloja on tullut kaksi, molemmat vielä kohtuullisen arvokkaita journal- artikkeleita. Tämän lisäksi minulla on kolme käsikirjoitusta arvioitavana, mutta näiden kohtalosta en sen enempää spekuloi. Viimeinen eli kolmas näistä on vielä lähettämättä kokonaisuudessaan, abstraktin lähetin perjantaina.

Joitain rahoitushakemuksia aion myös lähettää tämän vuoden aikana. Niiden mahdollisuudet tulla hyväksytyksi ovat melko kehnot. Koska en ole laajamittaisemmin onnistunut rahoitusta hankkimaan (ainoastaan Oxfordin matkaani varten sain apurahan), olen yliopistolle pelkkä rasite tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa, että vuoden 2014 lopulla tuskin on paljon toivoa paremmasta asemasta ja edes nykyisenkaltaisen mutta opetuspainotteisemman työsopimuksen saaminen saattaa olla epätodennäköistä. Tästä syystä olen asettanut itselleni takarajan noin vuoden päähän. Silloin minun on etsittävä itselleni uusi työpaikka. Olen jopa harkinnut täydellistä alan vaihtoa siten, että voisin esimerkiksi kouluttautua johonkin ammatilliseen hommaan. Esimerkiksi koneistajaksi tai levyseppähitsaajaksi.

Kävimme viime viikonloppuna vaimon kanssa kävelyllä lähimaastossa. Pyhäjärven rannalla näimme telkkäpariskunnan, ilmeisesti isokoskelon, joutsenia, lokkeja, sorsia ja jonkin haukkaa muistuttavan linnun. Koska se lensi auringon editse, en pystynyt arvioimaan sen kokoa luotettavasti. Se saattoi olla tuulihaukka, sillä saimme myöhemmin luotettavan havainnon tuulihaukasta (valokuvan kera) Mustavuoren laelta.  

Resurssit, osa II.

Sain vihdoin alkuviikosta käyttööni tietokoneen työpaikalla. Eihän siihen mennytkään kuin noin kuusi viikkoa töiden aloittamisesta. Tutkimustyöni rungon on tarkoitus jatkua yhteistyössä Singaporen kanssa, ja tähän liittyen tärkeitä tutkimusdokumentteja ja tarpeellista ohjelmakoodia on tallennettuna sikäläiselle palvelimelle. Jotta pääsen tähän tarpeelliseen dataan käsiksi, tarvitsen virtuaaliverkkoyhteyden. En ole tällaisiin liittyvien asioiden asiantuntija, joten en osaa sanoa tarkalleen mikä ongelma tähän liittyy, mutta ongelma on kuitenkin olemassa.

SOC:llä on ohje virtuaaliverkon käyttämiseen, mutta ohjeessa erikseen mainitaan, että kyseinen toiminto vaatii ohjelman suorittamista admin-oikeuksin. Tämä ei kuitenkaan kuulemani mukaan ole riittävä syy, jotta täkäläinen tietohallinto voisi minulle sellaisia oikeuksia myöntää. Koska näin on, ja koska toisaalta yhteistyötahon päästä ainoa ohje on "Homma toimii jos on admin-oikeudet", ja täällä vastaus on, että "admin-oikeuksia ei anneta", niin projektin jatkaminen on tällä hetkellä hankalaa.

EDIT1: Asiaan saatiin tänään pieni parannus, kun saimme virtuaaliverkkoyhteyden toimimaan.

En syytä tästä tilanteesta yksittäisiä tietohallinon työntekijöitä, jotka noudattavat sääntöjä. Päinvastoin, työntekijäpuoli on ollut hyvin avulias ja juuri tänään sain hyvin asiantuntevaa apua.  Tilanne on kuitenkin äärimmäisen turhauttava. Minulla on yksi paperi, joka pitäisi lähettää tällä viikolla, kukaan Singaporen päässä ei tunne prototyypin koodia riittävästi tehdäkseen tarvittavia muutoksia koejärjestelyjä varten, ja homma seisoo hallinnollisen jäykkyyden vuoksi niin, etten pysty tekemään asialle mitään.

Tämä ei olisi itsessään kovin turhauttavaa, mutta kun ongelmana on se, että yliopiston julkilausuttu tehtävä on opetuksen lisäksi tehdä tutkimusta ja erityisesti kansainvälinen yhteistyö erittäin arvostetun toisen yliopiston kanssa periaatteessa pitäisi olla melko korkealla siellä prioriteeteissa. Tästä huolimatta hallinnollinen jäykkyys aiheuttaa tuntuvaa haittaa työlleni.

Asiaa voi myös miettiä siltä kannalta, että minun työstäni noin puolet on opetusta ja puolet tutkimusta. Kuuden viikon viivästys tutkimuksessa on kaikkine sivukuluineen ja yleiskustannuslisineen reilusti yli viiden tuhannen euron tappio yliopistolle. En ymmärrä miten yliopistolla on varaa toimia näin. Tai siis ymmärrän. Hallinto on nimittäin sitä "tehokkaampaa", mitä vähemmän siellä tehdään työtä, ja mitä enemmän se onnistuu puristamaan resursseja varsinaisen suorittavan työn tekeviltä yksiköiltä.

Singaporessa sain asiat hoidetuksi aina yleensä saman päivän aikana. Laitoin pyynnön asian korjaamisesta eteenpäin täällä päässä eilen. Deadline tulee paukkumaan ja viuhumaan ohi, ja tämä on äärimmäisen turhauttavaa. Singaporen pään yhteistyökumppanitkin ovat jo hieman kyllästyneet vitkutteluun ja epäilen että siellä päässä on into jo hieman laantunut sen suhteen kuinka voimme yhteistyötä pitää yllä ja jatkaa. Jos ja kun viivyttely johtaa yhteistyön hiipumiseen, katson että vika on kyllä jossakin muussa kuin omassa suoriutumisessani. Siitäkin huolimatta, että siihenhän se heijastuu tulevissa arvioissa.

EDIT2: Muutin tekstiä hieman. Tilanne on välttävällä tavalla "korjattu", mutta edelleen on tiettyjä vaikeuksia, koska korjaus on luonteeltaan epästabiili ja vaatii ylläpidon interventiota aina jos esimerkiksi koneeni joudutaan käynnistämään uudelleen.

Satunnaisia merkintöjä

Kuten lukijani lienevät viime aikoina havainneet, olen taasen hieman aktivoitunut scifin lukemisessani. Eräs ammottava aukko sivistyksessäni on Hannu Rajaniemen kohdalla, ja tämä aukko on tarkoitus paikata seuraavaksi. Olen pidättäytynyt spoilaamasta itseäni, ja tarkoituksena on siis lukea kaksi kirjaa lähipäivinä. Toivon mukaan scifidiilerini tulee käymään portinpielessä tänään iltapäivällä... Wink wink.

Sain eilen vihdoin ja viimein työtietokoneen. Tosin se ei vielä toimi; verkkoyhteyttä ei ole pystytetty, ja koneelle ei voi ilman sitä lainkaan kirjautua. En siis ehdi tämän hetkistä paperia viimeistelemään sillä, mikä harmittaa minua hieman. Olen ottanut pari ylimääräistä projektia, joiden hoitaminen lähiaikoina vaatinee suurehkon osan aikaani.

Ensiksikin, olemme kirjoittamassa kirjaa erään yhteistyötahon kanssa. Kirjan on tarkoitus olla (itselleni) eräänlainen tilinpäätös postdoc-vaiheen keskeisestä  tutkimusteemastani. Toiseksi, olen hieman laajentanut omaa repertuaariani Mallipohjaiseen testaukseen. Kontribuutioni on toistaiseksi mitätön, mutta jo vuosia hiomani epistemologia on tässä hyvin mielenkiintoisesti läsnä. Kolmanneksi, tarkoituksena on laajentaa seuraavaksi reduktioita symmetriareduktion suuntaan. Tähän tarkoitukseen minulla on eräs melko yksinkertainen idea, joka kuitenkin näyttää siltä, ettei sitä ole vielä kukaan koetellut; se liittyy hajautusfunktioihin, jotka tuottavat symmetriaryhmän alkioille saman hajautusarvon. Neljänneksi tietenkin on työhöni liittyvät pakolliset projektit, lähinnä opetukseen liittyen. Kaikeksi onneksi kaikki kuitenkin tukevat toisiaan.

Palaan asiaan tuonnempana.