keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Sillisalaatti

Joudun harvoin aikatauluttamaan viikkoni kovin tarkasti, mutta nyt tilanne on sellainen että joudun miettimään ajan riittävyyttä.  Lyhensin treeniohjelmani kolmeen kertaan viikossa, ja sen on tarkoitus ensi viikosta alkaen näyttää suunnilleen tältä:
  • Maanantai: Kyykky, kevyt (70%) 3x5, vinopenkki 3x10,  Maastaveto 531, talja 3x10
  • Keskiviiko: Kyykky, kevyt (80%) 3x3, penkki 531, leuanveto 3x8 kehonpainolla, maastaveto FatGripzeillä
  • Perjantai: Kyykky 531, pystypunnerrus 531, leuanveto 3x5 lisäpainolla, vinopenkki käsipainoilla. 
Teen torstaisin töitä  yksityisellä puolella, ja menen mielelläni töihin varhain aamusta ja työskentelen iltapäivällä pidempään. Tästä syystä vaihdoin kolmen päivän treeniohjelmaan. Perjantai on nyt omistettu tutkimukselle ja maanantaista keskiviikkoon opetukselle. Käytännössä teen tutkimusta vapaa-ajallani, kuten aina ennenkin.

Lisätyö toki vaikuttaa esimerkiksi ansiotasooni. Bruttoansiot nousivat 20%, mutta nettoansiot vain noin 15%, johtuen iki-ihanasta progresssivisesta verotuksestamme. En kuitenkaan valita, lisäansiot ovat tervetulleita, vaikka menoni ovatkin pienet. Säästämisasteestani johtuen omaisuuteni karttuu kohtuullista tahtia huolimatta, mikä puolestaan on tarpeen sillä avioeroni pari vuotta sitten iski aikamoisen loven säästöihini.  Tämä taas johtui siitä, että olin investoinut taloon, joka jouduttiin myymään hieman huonoon aikaan. "Velkavipu" ei ollut hyvä sikäli, että remontti-investoinnit eivät nostaneet hintaa edes sen vertaa mitä niiden teettäminen maksoi. Ne oli tarkoitettu pidempiaikaisiksi investoinneiksi, joten talon myyminen siinä kohtaa oli huono veto rahallisesti.

En kuitenkaan valita tässä kohtaa mitenkään kohtaloani. Elämä on lopultakin hyvällä mallilla kaikenkaikkiaan.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Treeniviikko

Tällä viikolla alkoi 531:en syksyn kolmas sykli. Loukkasin selkäni reilu viikko sitten rinnallevedossa; Vika oli typeryydessä, sillä tein liian monta toistoa. Selän asento meni huonoksi sarjan loppupäässä ja satutin selkäni. Huomaan että räjähtävissä liikkeissä voin tehdä 1-2 toistoa turvallisesti, mutta isompi määrä on ongelma.

Tällä viikolla tein vain kolme treeniä; työkiireiden vuoksi en ehdi salille neljänä päivänä viikossa ja viikonloppuna pitää levätä. Liikunta on hyvä tasapainottava tekijä työstressille, mutta siihen tarvitaan myös kaveriksi riittävästi unta. Vielä toistaiseksi unirytmi ei ole pahasti häriintynyt, mutta heräämiseni on aikaistunut niin, että herään aamulla ilman herätystä kello 6:00.

  • Maanantai: Kevyt kyykky lämmittelyksi, Penkkipunnerruksen vitosviikolla 8x90kg, leuanvetoa kehonpainolla 3x8, vinopenkki käsipainoilla 3x8x27.5kg per käsi.
  • Keskiviikko: Kevyt kyykky lämmittelyksi, maastaveto vitosviikolla 5x145kg, hauiskääntö käsipainoilla n. 10 toistoa laskeva sarja 20kg:sta alaspäin. 
  • Perjantai: Kyykky vitosviikolle 6x107.5kg, pystypunnerrus vitosviikolle 5x55kg, leuanveto lisäpainoilla 5x15kg, 5x12kg, 5x12kg. Vinopenkki käsipainolla 3x12x22.5kg (tässä viimeinen jäi kahdeksaan toistoon) 
Paino ei juuri ole enää noussut, vaan tuntuu tasaantuneen 87kg tuntumaan. Ruokahalu on hieman kärsinyt, mikä on myös merkki stressistä. Tämän syklin kevennysviikolla täytynee koettaa pitää todella kevyt viikko, muuten menee ylikunnon puolelle.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Työsopimus

Sain tänään työsopimuksen. Allekirjoitin sen, ja toimitan sen uudelle työnantajalleni perjantaina. Olen tästä eteenpäin 8 tuntia viikossa yksityisellä sektorilla töissä. Nimike ei ole "konsultti" tai "asiantuntija", mutta se voisi aivan hyvin olla.

Sopimus on puolen vuoden mittainen. Tuona aikana selvitän työnantajan erään tuotteen teoreettisia ominaisuuksia ja kehitysmahdollisuuksia, rakennan prototyypin ja testaan sen toimintaa. Jatkosta päätetään sen jälkeen.

Olen viimeksi ollut töissä yksityisellä sektorilla vuonna 1997.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Treeni-, ruoka- ja unikello.

En ole hetkeen raportoinut treenistäni. Eipä siitä pahemmin ole kerrottavaa. Nyt on syyskaudella mennyt kaksi sykliä 5/3/1:stä, ja vielä ollaan kaukana mistään ennätyspainoista. Viimeisen reilun viikon ohjelma:
  • Lauantaina: Kyykky, kolmosviikon AMRAP 5x110kg, rinnalleveto 5x3 65kg, "Sikaniska" 2x5x180kg. Kyykky raahaa perässä selkävaivojen vuoksi todella pahasti.
  • Maanantaina: penkkipunnerrus 531: ykkösviikon AMRAP 4x98kg, leuanveto kehonpainolla 3x8, vinopenkki käsipainolla 3x10x20kg
  • Keskiviikkona: Mave, ykkösviikon AMRAP 2x155kg, kyykky 5x5x85kg, sekalaiset vatsalihakset
  • Torstaina: Pystypunnerrus ykkösviikon AMRAP 5x58kg, penkki 4x4x87.5kg, leuanveto +15kg  x5, 2x5x11.25kg. 
  • Lauantaina: Kyykky, ykkösviikon AMRAP 2x115kg (Selkä kipuili hieman lauantaina, joten kyykky jäi vaatimattomaksi), sekalaisia keskivartaloharjoitteita kahvakuulalla ja pallolla. 
Nyt olen jättänyt käytännössä kokonaan aerobisen liikunnan. Työmatkat kävelen (n. 4km per päivä). Jossakin kohtaan täytyy ottaa hiukan "conditioning"-harjoitteluja kuten HIIT:iä tms. Paino on noussut maltillisemmin kuin kuvittelin aluksi. Aamupainot ovat huidelleet jossain 86-88 kilon paikkeilla, nousua on ollut noin kilo kolmessa viikossa, mutta heilahtelut ovat melko suuria. Rasvaprosentti ei ole silmämääräisesti arvioiden pahemmin noussut, vaikka syöminen on ollut luvattoman "törkyistä".

 Tyypillinen bulkkiateriani on nykyisellään Taco Housen buffet-lounas tai McDonaldsin Double Quarter Pounder- hampurilainen (jos otan aterian, otan aina salaatin, ranskalaisia en juurikaan syö) tai sushi-buffet. Kotona tankkaan paahtoleipää maapähkinävoilla, Valion Plus Maitokaakoata ja raejuustoa. Myös lätyt ovat varsin hyvää bulkkausruokaa. Lätyt itseasiassa eivät ole mitenkään huono vaihtoehto jos makroja ajattelee.
  • Neljä kananmunaa
  • Litra (kevyt) maitoa
  • neljä desiä vehnäjauhoja
  • 2 ruokalusikallista sokeria (mukana hieman vaniljasokeria)
  • vajaa teelusikallinen leivinjauhetta
Makroina tässä annoksessa on noin 135g proteiinia, 65g rasvaa, ja 330g hiilihydraattia. Kilokaloreina yhdestä taikinasta saa 540+585+1320, eli 3225kcal. Rasvaa tulee jonkin verran enemmän, jos käyttää paistamiseen voita, siitä voi lisätä ehkä 10g rasvaa ja 90kcal, ja jos laittaa hilloa, niin vähän hiilihydraattia myös päälle.  Tuosta litran taikinasta saatuja lättyjä voi syödä sitten yhtenä "ateriana" kolmena perättäisenä päivänä, ne säilyvät sen verran juuri jääkaapissa paistamisen jälkeen, eli sillä saa sellaisen 1000kcal per päivä lisää helpolla.

Nyt alkaa ns deload-viikkoa, jonka aikana treenaan noin 60-75% painoilla lyhyehköjä sarjoja. Tämä antaa keholle aikaa palautua ja ehkäisee ylikuntoa. Tähän on hyvä yhdistää kävelyjä ja kevyttä "hikiliikuntaa". Talviaikaan esimerkiksi hiihto on hyvää palauttavaa liikuntaa jos sitä ei tee liian kovaa tai liian pitkälti. Näiden perusteella näyttää siltä että joulunajan "kuntohuippu" tarkoittaa osapuilleen lukemia 130/110/175/65 kyykky/penkki/mave/pystypunnerrus, eli ennätyksiä ei vielä rikota muussa kuin penkissä. Toisaalta, massan kerääminen tuo hieman potentiaalia vielä kevätpuolelle, niin että sinne helmi-maaliskuun taitteeseen voi vielä ehkä saada ajoitettua 140/112.5/180/67.5, joka jo menisi myös maven ja yhteistuloksen osalta yli vanhojen lukemien. Selkä on rajoittava tekijä lähinnä kyykyssä, muissa se ei pahemmin haittaa ellei aivan akuutisti pahaksi mene.


tiistai 24. lokakuuta 2017

Karhukainen osa IV.

Kun olin nyt onnistunut tuottamaan kryptobioosin, se täytyi enää kääntää takaisin. Dekaani oli ollut laboratorion pakastimessa jo useamman päivän. En halunnut hänelle pahaa, tietenkään, vaan ainoastaan demonstroida metaproteiinikaskadin toimivuutta.  En ole varma kuinka monta päivää tarkalleen oli kulunut, mutta useiden simulaatioiden, in vitro kokeiden ja synteesien jälkeen olin onnistunut mielestäni laatimaan oikeanlaisen yhdistekokoelman.

Laboratorion kamerat olivat olleet käytössä koko ajan. Tutkimusapulaiseni oli saanut idean tähän heti alussa. Olisi mielekästä tallentaa kaikki toiminta laboratoriossa siltä varalta, että jokin koejärjestely tuottaisi odottamattomia tuloksia ja haluaisimme analysoida kaikki asiaan vaikuttaneet muuttujat. Vedin dekaanin kuivuneen ja jäätyneen ruumiin ulos pakkasesta, mittasin kosteuden ja lämpötilan, ja asetin hänet pöydälle infrapunalamppujen alle lämpenemään."

Varadekaani saapui sovittuna aikana.
-"Hyvänen aika, mitä oikein olette tehnyt"
-"Onnistuneen kokeen ensimmäisen osan. Tänään te voitte todistaa toista osaa."
-"Olette järjiltänne. Kutsun poliisit."
-"Malttakaa nyt hetki, olkaa hyvä. Dekaani on täysin vahingoittumaton, vakuutan teille."
-"Mutta hän on kuollut, silminnähden."
-"Ei kuollut, vain kryptobioosissa. Metaproteiinikaskadi on täysin reversiibeli. Sopivat olosuhteet palauttavat hänet entiselleen. Katsokaahan."

Olin siirtänyt dekaanin ruumiin astiaan jossa oli reunat. Kaadoin astiaan suolaliuosta kun dekaanin ruumiin lämpötila oli yli 5 astetta. Kun lämpötila ylitti 10 astetta, annostelin hänen laskimoonsa yhdistekokoelman.  Olin joutunut ensin rauhoittamaan varadekaanin barbituraateilla ja kahlitsemaan hänet käsiraudoilla patteriin. Olin aina pitänyt häntä jokseenkin hysteerisenä, mutten silti ollut osannut ennakoida moista hermoheikkoutta. Nämä miehet eivät tuntuneet lainkaan ymmärtävän tiedettä.

Kun dekaanin ruumiinlämpö nousi 32 asteeseen, kytkin elektrodit hänen kylkiinsä ja annoin shokin. Sydän käynnistyi välittömästi ja pulssi oli hyvä. Puolen tunnin kuluttua lämpötila oli jo 36 astetta, ja dekaani alkoi selvästikin virkoamaan. Noin tunnin sisällä hän alkoi räpytellä silmiään, ja hyvin pian hän alkoi liikkua.
-"Tervetuloa takaisin. Kuten huomaatte, olette täysin vahingoittumaton."
-"Te olette päästänne vialla. Olisin voinut kuolla!"
-"Teknisestiottaen olittekin kuolleena viisi vuorokautta. Mutta nyt olette taas hereillä. Käytin vaatteenne pesulassa poissaollessanne. Ne ovat tässä naulakossa, kas tässä on on pyyhe."

Avasin varadekaanin käsiraudat.
-"Pahoittelen tätä, mutta olitte kertakaikkisen mahdoton."

Puolen tunnin sisällä dekaani oli pukeutunut, ja he poistuivat varadekaanin kanssa keskenään hiljaa puhellen. Epäilemättä he keskustelivat siitä, kuinka palkita minut näin onnistuneesta metaproteiinikaskadin toimivuuden demonstraatiosta. Dataa oli nyt riittävästi, jotta voisin kirjoittaa artikkelin Natureen. Ehkä voittaisin Nobel-palkinnon.

***

Sain puhelinsoiton, että minua tullaan noutamaan. Minua jännittää suuresti. Teen usein mielelläni hengitysharjoituksia jotta jännitys ei kävisi liian suureksi. En ryhtynyt tutkijaksi saadakseni kunniaa ja mainetta, mutta tietenkin nyt, kun niitä tulen saamaan, pidän tunteesta. Ovikello soi, menen avaamaan. Rappukäytävässä on kaksi virkapukuista poliisia. Kunniasaattue, tämäpä odottamatonta.

Mutta miksi heillä on käsiraudat esillä?

perjantai 13. lokakuuta 2017

Karhukainen, Osa 3.

Luku 3. Läpimurto

Menestys tulee usein niille, jotka ovat liian kiireisiä etsimään sitä
     - Henry David Threau
Aamuinen ajomatkani sujui läpimurron aaamuna kuten ennenkin. Radion tyhjänpäiväinen sisältö puudutti aivan kuten aiemminkin. Olin tavoistani poiketen poiminut mukaani lehden. Tein tämän turhamaisuuttani, sillä tiesin että toimittajan kirjoittama artikkeli haastattelustamme olisi tuossa lehdessä. Kuten niin monilla muillakin ihmisillä, minulle oli hyvin tärkeää tietää mitä muut minusta sanoivat.

Varsin usein ihmiset luulevat välittävänsä siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Ehkä näin on, mutta edes tuolloin en nähnyt asiaa näin. Yhtä lailla muut ihmiset olisivat voineet olla ajattelematta laisinkaan. Sensijaan he puhuivat ja kirjoittivat asioita, asioita joita minä saatoin kuunnella tai lukea. Nämä sanat kiinnostivat minua, ja ne myös usein aiheuttivat kipua. Tämä kipu ei eronnut suuresti kivusta jota lapsi tuntee kolhiessaan polvensa tai kyynärpäänsä.

Tiesimme tuolloin, että karhukaisen hermosto mahdollistaa korkeintaan hyvin alkeellisen kyvyn tuntea kipua, kylmää tai kuumaa. Koska näiden tuntemusten evolutiivinen tarkoitus on suojella eliötä vahingoittumiselta, niiden tarkoituksenmukaisuus riippuu siitä, kuinka herkästi eliö vahingoittuu. Näin siis selitimme asian itsellemme ja toisille, ja tällä myös oikeutimme sen, että surutta leikkelimme, syövytimme, pakastimme ja keitimme näitä otuksia elävältä.

Olin eristänyt yhdisteen jota nimitimme metaproteiiniksi. Sen rakenteesta puuttui kuitenkin jotain, minkä vuoksi se ei saanut aikaan kryptobioosia juuri muilla eliöillä. Uskoimme tämän johtuvan hermoston rakenteesta ja biologisista seikoista. Metaproteiini toimi eliöillä, joiden hermosto oli erikoistunut kivun ja kylmän karttamiseen, joten se ei toiminut myöskään esimerkiksi hyönteisillä. Tämä tarkoitti että tutkimuksemme ei etenisi ellemme löytäisi keinoa ohittaa hermostovaikutusta.

Dekaani tuli tapaamaan minua tuon päivän aamuna. Esittelin hänelle artikkelia lehdessä, ja hän oli hyvin vaikuttunut. En usko että dekaani ymmärsi lukemaansa, aivan kuten toimittaja tuskin ymmärsi kirjoittamaansa. Mutta heidän kaltaisilleen ihmisille oli tärkeämpää se, että asioista kirjoitettiin ja puhuttiin, eikä se mitä sanotaan. Se, oliko sanottu mielekästä ja informatiivista, oli eräänlainen sivuseikka, ja ihmiset jotka kiinnittivät tällaisiin asioihin huomiota olivat hankalia ja yhteistyökyvyttömiä heidän mielestään. Artikkelissa oli kuitenkin jotain hyvin tärkeää.

Karhukaiset eivät piittaa kylmästä, kuumasta tai säteilystä. Näin toimittaja oli kirjoittanut. Kun dekaani maiskutteli suutaan ja kyseli josko tämä artikkeli auttaisi hankkimaan lisää rahaa, totesin etten piittaa rahasta. Dekaani katsoi minua hieman kieroon ja hymyili. Hän ei tietenkään uskonut minua, sillä sellainen ihminen hän oli. Hänen ajatusmaailmassaan raha oli kaikkein tärkein asia, eikä siihen mahtunut sellaista ajatusta että joku muu ajattelisi toisin. Niinpä hän hymyili ikään kuin kyseessä olisi vitsi. Silmien karsastus taas johtui synnynnäisestä poikkeamasta silmän lihasten pituudessa. Karsastus oli toki korjautunut vuosien harjoittelulla, mutta hämmennys sai aikaan sen hetkellisen palautumisen.

- Kuinka työnne on edennyt?
- Meillä on useampia nanogrammoja metaproteiinia eristettynä. Voimme aloittaa testit kun saamme eettisen lautakunnan hyväksynnän.
- Millä aiotte testata yhdistettä?
- Rotilla, mutta tarvitsemme vielä lisää tietoa. En usko sen toimivan sellaisenaan. Jotakin muuta tarvitaan kryptobioosin laukaisemiseksi.
- Hyvä, mielestäni teidän tulisi kokeilla yhdistettä rottaan ensi tilassa. 
- Odottakaa hetki, olkaa hyvä.

Kävelin kemikaalikaapille ja otin laatikosta ampullin. Avasin tarvikelaatikon ja otin paineilmainjektorin, latasin ampullin injektoriin ja käännyin Dekaanin puoleen.

- Olette aivan oikeassa. Tiedän juuri sopivan rotan.

Tartuin  dekaania käsivarresta, asetin injektorin hänen kaulaansa vasten ja painoin liipasimesta.

- Oletteko päästänne vialla? Soitan poliisin! Tämähän voi olla vaikka hengenvaarallista.
- Koska metaproteiinikaskadin ensimmäinen vaihe sulkee asetyylikoliinireseptorit, menetätte liikuntakykynne muutamissa sekunneissa.
- Mutt..mmh phmmsm mmm...

Dekaani ei kyennyt enää liikuttamaan huuliaan, ja vajosi lattialle velttona.

- Seuraava vaihe kaskadista on elektronisiirtoketjun merkittävä hidastuminen.

Polvistuin dekaanin viereen ja katselin kuinka hänen katseensa lasittui.

- Nestettä poistuu merkittäviä määriä solujen sisältä, joten hikoilette samalla. Ette tosin todennäköisesti enää tunne tätä vaihetta.

Katselin kuinka hänen vaattensa alkoivat muuttua kosteiksi. Oli kiehtovaa miten suusta valuva kuola oli täysin kirkasta. Myöskään minkäänlaista merkittävää hajua en havainnut.

-Katsokaas, ymmärsin juuri, että kaikki kolleegamme täällä kutsuvat teitä "rotaksi", joten olette mitä oivallisin koehenkilö metaproteiinikaskadille.

Dekaanin ruumis oli lakannut nytkähtelemästä, ja hän näytti hyvin rauhalliselta, joskin hikiseltä. Tunnustelin pulssia, joka tuntui enää heikkona. Sydän löi ehkä 20 kertaa minuutissa. Pian se pysähtyisi kokonaan. Nostin Dekaanin nyt käytännössä elottoman ruumiin pöydälle ja hain kylmätiloista siirrettävän pöydän. Asettelin Dekaanin pöydälle ja riisuin hänen vaatteensa. Vaattet olivat varsin nihkeät, mutta ripustin ne siististi henkariin ja laboratorion vaatekaappiin. Mittasin jälleen pulssin ja otin verinäytteen  Kirjasin huolellisesti kaikki mittaustulokset, ja työnsin Dekaanin pakastimeen.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Karhukainen, Osa II

(Jatkoa tarinalle, lue ensin osa 1)

Luku 2. Naamiot

Jokainen jatkuva hymy kätkee taakseen pelottavan kovuuden
   - Greta Garbo
Palasin eräänä iltana töistä kotiin. En muista oliko kyseessä erityinen ilta, eikä tällä ole edes merkitystä. Se tapahtui kuitenkin haastattelun jälkeen. Kotini seiniä koristi tuolloin erilaisia muistoesineitä matkoiltani. Tutkijana olen käynyt erilaisissa symposiumeissa ja konferensseissa ympäri maailmaa. 

Nuo vieraiden kulttuurien esineet kiehtoivat minua suuresti. Moni minua valveutuneempi kolleega oli torunut minua siitä, etten osannut arvostaa näitä vieraita kulttuureja, sillä esineet olivat pääosin halpoja, massatuotettuja ja yleisestiottaen mauttomia. Tutkijan työssä olen oppinut että oikeanlaisten viittausten esittäminen on usein tärkeämpää kuin todellinen ymmärrys, joten olin opetellut vastaamaan torujille kertomalla näille vaikuttavia anekdootteja näiden esineiden historiasta. Tietenkin tämä ei tarkoita näiden nimenomaisten esineiden, vaan saman tyyppisten esineiden historiaa. Tämä tyydytti kolleegoitani siinä määrin, että he usein anekdootin kuultuaan alkoivat nyökytellen osoittaa arvostusta. 

Esineiden kiehtovuus ei kuitenkaan minulle perustunut niiden historiaan tai kulttuurilliseen merkitykseen, vaan valitsin esineet aina siksi että ne muistuttivat minua kaksikylkisten eliöiden muodoista. En koskaan oikein ymmärtänyt säteittäissymmetrisiä eliöitä, esimerkiksi meritähdet tuntuivat minusta aina kovin epäilyttäviltä. Kiistatta niiden aineenvaihdunta on mielenkiintoinen, mutta mielenkiintoni on tällöin puhtaasti akateemista. 

Aivan erityisesti pidin naamioista, sillä ne ehkä voimakkaimmin muistuttivat minua kaksikylkisten morfologiasta. Naamioilla oli myös syvällisempi merkitys, jonka olin oppinut eräältä kolleegaltani. 

Minulla oli ollut nuorempana aina tapana ruokailla yksin, Kerran kuitenkin tutustuin aivan sattumalta semiotiikan professoriin, jolla oli erikoinen mieltymys papuruokiin. Vaikka kulinaariset makumme olivatkin erilaiset, huomasimme usein syövämme yhdessä, lähes vahingossa. Noiden ruokailutapahtumien aikana vaihdoimme lukuisia mielenkiintoisia ajatuksia. Ajan oloon hän alkoi myös omaksua omaa viehtymystäni karhukaisiin, mutta hänen mielenkiintonsa oli luonteeltaan toisenlaista. 

Semiootikko on ammattina varsin erikoinen, ja itselleni tyystin vieras. Siinä missä minun tehtäväni on aina ollut luokitella tieto tarkkaan, analysoida ja redusoida kaikki mahdollinen kemiaksi ja fysiikaksi, semiootikko etsii yhteyksiä ja samankaltaisuuksia sieltä, missä niitä ei ole. Merkillepantavinta tässä sangen oudolta kuulostavassa ammatissa on, että vaikka merkityksiä ei ole siellä, missä semiootikko niitä etsii, hyvä semiootikko löytää niitä silti. 

Ystäväni -- sillä sellaiseksi hän oli muodostunut vuosien saatossa -- selitti minulle että naamion merkitys on siinä, miltä se näyttää sisältäpäin. Tätä oli vaikea ymmärtää, sillä olin aina ymmärtänyt naamion kuten se biologiassa ymmärretään. Saaliseläin naamioituu jotta saalistaja ei huomaisi tätä, ja toisinpäin. Jotkut eläimet naamioituvat myös oman lajinsa edustajilta. Koska ihmisellä ei ole juuri luontaisia vihollisia, muiden ihmisten lisäksi, ja koska ihmistä moinen naamio ei petkuta, olin aina kuvitellut naamion vain koristeeksi. Kuten riikinkukon pyrstö. 

Tarkastelin naamioita seinällä, muiden koriste-esineiden rinnalla. Tämä rauhoitti mieltäni. Ei sillä, että mieleni olisi ollut jotenkin erityisen rauhaton, mutta ajatus naamioiden muodosta ja merkityksestä tuntui tyynnyttävän jotain sisälläni. 

Jatkoin usean samanlaisen illan tapaan artikkelien lukemista. Olin keittänyt itselleni yrttiteetä jossakin vaiheessa iltaa, mutta vielä myöhään yöllä siitä suurin osa oli mukissa nyt jo jäähtyneenä. Nojatuolissa istuessani sain äkkiä ajatuksen, jonka uskoin tuottavan läpimurron. Tämä ei ollut poikkeuksellista, sillä sain tällaisia ajatuksia usein. Kirjoitin osan ajatuksestani ylös paperille, lukemani artikkelin marginaaliin ja menin nukkumaan. 

Seuraavana päivänä palasin töihin. Tämä on varmaa, mutta se, tapahtuiko kaikki sen jälkeinen juuri seuraavana päivänä, vai oliko välissä mahdollisesti useampiakin muita päiviä, ei ole varmaa. Se voisi olla merkityksellistä, mutta tapahtumat jotka seurasivat, ovat ymmärrettävissä ilman tarkkaa tietoa tarkoista päivistä. Tämä on usein ajan luonne ihmisille, jotka eivät ole käyneet läpi merkittävää muutosta. 

Laboratoriossa olimme onnistuneet eristämään Karhukaisilta useita proteiineja ja entsyymejä, joiden rooli kryptobioosin aikaansaamisessa oli ratkaiseva. Tutkimusprojektimme rahoitus oli varmistunut aiempien löydösten ansiosta ainakin pariksi vuodeksi eteenpäin, mutta Dekaani oli esittänyt ensin toiveen, sitten vaatimuksen, että rahoitusta pitäisi hankkia vielä lisää. Vaikka jo nyt saamillamme varoilla voitiin maksaa palkat ja tarvikkeet, tarvittiin rahaa myös muuhun. Mihin muuhun, siitä en ollut koskaan viitsinyt ottaa selvää, mutta oletettavasti asiat olivat tärkeitä. 

Ideani oli melko yksinkertainen. Tietyt proteiinit laskostuivat sopivalla tavalla ja saivat aikaan ketjureaktion, joka yksi askel kerrallaan pysäytti lähes kaiken aineenvaihdunnan. Tämä prosessi oli kuitenkin täysin käännettävissä, sopivilla ympäristön muutoksilla tarkalleen sama reaktio tapahtui takaperin ja aineenvaihdunta palasi normaaliksi. Olimme saaneet muutoksen aikaan karhukaisten lisäksi jo sukkulamadoilla, ja seuraavaksi olimme tutkimassa miten muutos saadaan aikaan niveljalkaisilla, ja, ehkä lopulta myös selkärankaisilla. 

Lounastauolla menin semiootikkoystäväni kanssa syömään. Lounaalla ei tarjottu papuja, mikä oli ystävälleni suuri pettymys. Linssejä toki oli, ja koetin selittää että linssit ovat yhtä läheistä sukua hänen niin halajamilleen härkäpavuille kuin soijapavutkin, mutta tämä ei tyydyttänyt häntä.  Myöskään ravintosisällöllinen tarkastelu ei häntä tyydyttänyt. 

- Papujen merkitys on muussa kuin biologiassa tai ravitsemuksessa. 
- Hiukan niin kuin naamioiden?
- Juuri niin. Kyse on siitä, mitä härkäpapu merkitsee minulle. Sen olemuksessa
- Tämä aihe kiehtoo minua suuresti, mutten voi sanoa ymmärtäväni. 

Aihe toden totta kiehtoi minua, sillä olin alkanut huomata merkitysten voiman. Jos papu voisi olla niin väkevä symboli, ja naamion merkitys voisi olla siinä miltä se näyttää sisältäpäin, ehkä karhukaisten arvoitus voisi avautua minulle. Uskoin päässeeni jonkin todella merkittävän jäljille.