tiistai 19. heinäkuuta 2016

Viikon saldo

Viime viikon treenit menivät hieman sekavasti. Volyymitreeni alkuviikosta oli rikkonaista, mutta sain toistoja alle parissa treenissä. Perjantaina otin intensiteetin ykkösillä, kyykyssä 140 ja mavessa 155 (uusi ennätys) ja pystypunnerruksessa 57.5kg. Juoksin lisäksi lauantaina 15km lenkin. Muutoin juoksu jäi kokonaan. Tällä viikolla myös aion juosta viikonloppulenkkinä pitkän lenkin, ehkä jopa 17km tällä kertaa. Vettä täytynee varata mukaan, koska kun lenkin pituus ylittää puolitoista tuntia, siinä tuppaa hikoilemaan rajusti. Punnitsin itseni (epätarkalla) vaa'alla ennen ja jälkeen lenkin lauantaina ja olin menettänyt massaa puolitoista kiloa vaa'an mukaan juostessani. Askel alkoikin painaa lopussa erikoisella tavalla, joskin se saattoi johtua siitä että juoksin jälleen paastotilassa.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Positio kesäpäiväksi.

Eräässä pöytäkirjassa luki taannoin
Ryhdytään toimenpiteisiin TkT N.N nimittämiseksi dosentiksi opetus- ja
tutkimusalana  XXX.
En tiedä onko asiakirja julkinen, joten mainitsen että tämä on perussapluuna jolla asia laitetaan eteenpäin. Vihjaanpa vain epämääräisesti että on todennäköisesti olemassa virallinen dokumentti jossa N.N:n paikalla on minu nimeni ja XXX:n paikalla tutkimusalani. Asia on ollut roikkumassa jo yli viisi vuotta, enkä ole tehnyt sille mitään. Vuoden vaihteessa keskustelin erään dosentin kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä että asia kannattaisi laittaa eteenpäin. Vitkuttelin silti vielä hakemuksen tekemistä aina vapun tienoille asti.

Järjestelmä jolla akateemisessa maailmassa tällaisia epämääräisiä nimikkeitä käytetään, on sekava. "Dosentti" on ehkä epämääräisin titteli tai nimike mitä on. Kukaan ei oikein tiedä mitä se tarkoittaa, vaikka kaikki esittävät tietävänsä. Kukaan ei oikein tiedä miten sitä tulisi käyttää ja mihin tarkoitukseen. Asia ei tietenkään aina ole ollut näin, vaan joskus dosentuuri on ollut aivan mielekäs ja tarkoituksenmukainen konstruktio. Nykyisin se on välitilassa eikä ole usein lainkaan selkeää miksi ja miten sitä pitäisi edes hakea.  Operatiivisesti sillä on merkitystä lähinnä siten että jotkin paperit voi allekirjoittaa dosentti tai professori, mutta henkilö joka ei ole kumpaakaan näistä, ei voi. Esimerkiksi akatemian tutkimushankkeissa vastaavan tutkijan tulee olla dosentti tai professori. Tämä on myös  pääasiallinen syy sille, miksi minä ko. nimitystä hain, ja samalla se on syy siihen miksi olen asiaa viivytellyt. Tutkimushankehakemusten kirjoittaminen on nöyryyttävää ja turhauttavaa. Erityisesti silloin kun hakemus on lähetetty ja silloin kun hylkäävä päätös tulee. (Koska hankerahoitusta saa vain reilu 10% hakemuksista ja merkittävin perustelu rahoituksen myöntämiselle on se että rahoitusta on myönnetty jo aiemmin, on turvallista olettaa että päätös on käytännöllisesti katsoen aina hylkäävä) Tosin, se on kirjoitusvaiheessa samalla erittäin mielenkiintoista työtä.

Ihminen joka menestyy jossakin, alkaa uskoa jossakin kohtaa että menestys on omaa ansiota. Tämä on melko yleinen psykologinen ilmiö, joka on tutkimuksissa vahvistettu; esimerkiksi jos lautapelin sääntöjä muutetaan niin että joku pelaajista saa ylimääräistä etua, tämä alkaa uskoa olevansa hyvä pelaaja vaikka tietäisi että muutos on auttanut häntä. Kääntäen, heikosti pärjäävä alkaa herkästi uskoa olevansa huono, ja toisaalta alkaa myös uskoa ettei voi omalla toiminnallaan vaikuttaa menestymiseensä, so. alkaa uskoa että hänellä on pysyviä, ehkä jopa synnynnäisiä ominaisuuksia, joiden vuoksi hän menestyy huonosti.

Ihmettelen suuresti sitä, miten vähän tutkimusryhmissä yleensä tehdään niin, että systemaattisesti louhitaan oman tutkimuksen lähialueilta, siis ei kilpailijoiden, vaan omaa työtä täydentävien, tutkimustulosten seasta ideoita joita voitaisiin käyttää omassa työssä. Tätä kyllä tehdään jonkin verran, ja erityisesti kaukoidässä olen huomannut sen olevan paljon yleisempää kuin Suomessa. Tästä ihmetyksestä tangenttina sain idean, joka tuntuu vaikealta hyväksyä.

Olisi nimittäin mielenkiintoista jos tutkimussuunnitelmat vertaisarvioitaisiin ja julkaistaisiin erikseen, ei niinkään rahoituksen hakuvaiheessa, vaan ihan omana prosessinaan ennen rahoitushakua. Jokainen suunnitelma olisi siis julkinen ja aivan kaikkien luettavissa ennen kuin joku rahoittava taho päättäisi haluaako se rahoittaa sitä. Tämä tuntuu ensi alkuun varmasti hätkähdyttävältä ja moni ajattelee että tämä johtaisi tutkimusideoiden varastamiseen, mutta juuri tämä takaisi että alkuperäisideoiden kehittäjillä olisi mahdollisuus saada kunnia työstään, kun olisi paper trail osoittamassa mistä idea on peräisin.

Muiden ideoiden hyödyntäminenhän ei ole mitenkään häpeällistä tai huono asia, vaan päinvastoin, hyödyllistä. Olemme kuitenkin niin kaupallistamisideologian sokaisemia, ettemme edes pysähdy miettimään hyötyjä jakamisesta. Markkinasta jolla raha vaihtaa omistajaa on tullut meille ainoa "hyödyn" legitiimi esiintymismuoto ja omistajaa vaihtavan rahan määrästä ainoa hyvinvoinnin mittari. Tässä kohtaa siteeraan Iain M. Banksiä:
Money is a sign of poverty
Raha on niukkuuden maailmassa välttämätöntä. Elämme monin tavoin niukkuuden maailmassa edelleen. Jotkin asiat ovat ja tulevat olemaan jatkossakin niukkoja. Maata ei ole määräänsä enempää. Keskiaikaisia linnoja ei riitä kaikille. Eiffelin torneja on vain yksi. Jne. Kaiken tekemiseen menee toistaiseksi vielä resursseja, mutta melko suuri osa rahasta pyörii jo nyt maailmassa jossa niukkuus on kokonaan tai lähes kokonaan keinotekoisesti luotua. Me hyväksymme tämän, koska olemme tottuneet siihen, mutta mikään luonnonlaki se ei ole.

Tämän tekstin lukija ajattelee helposti että kirjoittaja kehystää nyt jotain sosialismia tms, ja vastustaa "vapaita markkinoita". Pitkäaikaisempi lukija toki ymmärtää että tästä ei ole kyse, vaan päinvastaisesta asiasta. Kannatan vapautta ja ihmisten oikeutta omistaa fyysisiä esineitä ja määrätä (lähes*) suvereenisti maaomaisuudestaan tms. En vain katso että ihminen voi "omistaa" ideoita tai ajatuksia tai bittejä. Tämä on yksi harvoja poliittisia näkemyksiäni joista olen niin varma että en oikeastaan siedä erimielisyyttä asiasta. En siedä sitä, koska erimielisyydelle ei ole mitään sellaista perustelua joka ei palautuisi viimekädessä haluun yksinomaan vahingoittaa kanssaihmisiä, so. sadismiin. Olen luonteeltani myötätuntoinen ihminen, ja aivan kuten en hyväksy eläinrääkkäystä tai pahoinpitelyjä, en myöskään suhtaudu suopeasti ihmisiin jotka kannattavat "tekijänoikeuksia" tai patentteja. 

Haluan toki rahaa ideoistani, ihan niinkuin muutkin. En vain koe että minulla on oikeutta pakottaa muita maksamaan. Jos en keksi keinoa jolla saan muut maksamaan vapaaehtoisesti, se on minun ongelmani.

(*) "Lähes" siksi, etten esimerkiksi katso että maanomistajalla on oikeus ampua mailleen tulleita ihmisiä jotka eivät muodosta hengenvaaraa tai toistuvista varoituksista huolimatta tee merkittävää vahinkoa omaisuudelle.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Run Forrest, Run!

Kilometri viikossa- projektini sunnuntain juoksun osalta on siinä vaiheessa että tänä aamuna juoksin 13km. Mahdollisuuksien mukaan taidan jatkossakin juosta pitkän juoksun tyhjällä vatsalla (p.l. aamukahvi), kuten tein tänään.  Evidenssi on ristiriitaista sen suhteen kuinka hyödyllistä tämä on, mutta itse koen sen miellyttävänä, vaikkakin paastonneena juoksuvauhti on hitaampaa.

Hyötynäkökohta tulee siitä, että paastonneena elimistö käyttää energiantuotantoon enemmän rasvaa kuin hiilihydraattia. Tämä kuulostaa fiksulta, mutta tarkalleenottaen tämä ei vielä kerro mitään siitä onko paastonneena juokseminen hyödyllistä esimerkiksi rasvaprosentin pudottamiseen; todennäköisesti se nimittäin ei ole. Rasvaa kyllä poltetaan enemmän, mutta melko varmasti myös aminohappoja -- siis proteiinia -- myös. Siinä missä rasvavarasto on ihmisellä paljolti inerttiä rasvakudosta, aminohappoja on varastossa ainoastaan lihaksissa. Jos treeni polttaakin enemmän rasvaa, se voi polttaa vielä enemmän lihasta.

Oma perusteluni paastonneena juoksemiseen on, että saan nopeammin runners high:n, mikä taas takaa että juokseminen on hauskempaa. Jälkikäteen tankkaan melko hiilari- ja proteiinipitoisella (Plus-kaakao ja heraproteiini + rahka)  ravinnolla, jotta kompensoin aminohappojen menetystä. Suosittelen kokeilemaan paastojuoksua joskus, kun siihen on tottunut, niin se on äärimmäisen miellyttävää. Tänään erityisesti oli vieläpä sopivan lämmin niin, että pieni kuumotus tuli juostessa päälle.  Pidemmillä matkoilla voi näillä lämmöillä joutua ottamaan nestettä mukaan. Esimerkiksi Singaporessa juoksen todennäköisesti radalla niin että voin pitää puolentoista litran vesipulloa radan varressa ja juoda säännöllisesti. 

Tämän aamun matka taittui leppoisasti, kilometrivauhti oli 6:10, eli hyvin leppoisaa hölköttelyä. Lyhennän edelleen keskiviikon matkaa. Tällä viikolla juoksin vain neljä kierrosta radalla, lepotaukojen kera. Ensi viikolla teen ehkä samoin. 4x400 vetoja lähes täydellä vauhdilla, so. niin että loppua kohden jo vähän hyytyy.  Tällä toivon voivani rakentaa vauhtia, mutta pitää juoksuvolyymin sen verran pienenä ettei ylikunto uhkaa.

Volyymikyykyt kärsivät, ja toistomäärät putoavat näilläkin vähäisillä juoksuilla, mutta se ei haittaa. Perjantaina sain kuitenkin kyykättyä 137.5kg, joskin vain kerran.  Maastavetokin meni kivasti, vetelin tiistaina kaseja 130kg:lla ja perjantaina ykkösen 152.5kg:llla, eli uusi ennätys paukahti taasen. Nitkuttelen noita maksimeita pikku hiljaa ylöspäin, en murehdi toistomääristä toistaiseksi.

Massaa on tullut taas lisää. Vaaka näytti jo 83, missä lienee noin 2kg ylimääräistä (vaakani on vähän epätarkka), mutta selvää on että yli 80kg:n ollaan menty. Tällä menolla olen ylipainoinen muutamassa kuukaudessa, mikä on vähän hupaisaa.

Kaveri tuli reissusta eilen ja heeboilimme ja saunoimme kämpilläni eilen ja tietenkin pakko oli tehdä pienet penkkitreenit. Olen rajoittanut penkissä painot alle 70 kiloon olkapääni takia joten jonkinlaisen harjoitusvasteen saamiseksi teimme vajaa 60 kilolla 4x15 sarjoja. Saipahan kunnon pumpin päälle.

Kolme viikkoa enää Singaporen reissuun.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Texas Rangers

Viime viikon treenisaldo oli ihan hyvä, ja tänä aamuna sama vire jatkui. Viikko sitten sunnuntaina juoksin 10km pitkästä aikaa.

Viime maanantain yläkropan volyymipäivässä:
  • Pystypunnerrus 5x5  47.5kg 
  • Penkki 3x10 60kg. Olkapää ei vihoitellut
  • "power shrug" oli uuusi liike. Kasvatin painoa kunnes tuntui raskaalta ja tein 3x5 170kg:lla. 
Tiistain alakropan volyymipäivä:
  • Kyykky 5x5 115kg. Otan konservatiivisesti nyt, ennen taukoa tein 125kglla volyymit mutten halua "polttaa loppuun" progressiota kovin nopeasti. 
  • HDL eli "halting deadlift". Tässä tehdään maastaveto polven yläpuolelle, selkää ei nosteta pystyyn. Ideana on treenata liikkeen alaosaa, jolloin liike on vähän vähemmän raskas. Tein 8 toistoa 120kg:lla. 
  • Raakatempaus (power snatch) 2x2 45kg:lla. Yritin 50kg:ta, mutta tässä ei vielä tekniikka toimi. Taidan vaihtaa tämän liikkeen johonkin toiseen huomenna, koska jotenkin ei sovi yhteen volyymin kanssa. Räjähtävyys katoaa kun on tehnyt kyykyt ja HDL:t. Vaihtoehtona toki olisi tehdä räjähtävät liikkeet ensin.
Keskiiviikon nopeaksi juoksuksi riitti 1.4km noin 4:45 tahdilla. Pohdittuani tätä, päätin tehdä jatkossa niin että juoksen 2x1.5km lenkit keskiviikkoisin kisavauhtia nopeammalla tahdilla.

Torstain yläkropan intensiteetti:
  • Pystypunnerrus 1x4 52.5kg. Tässä jostain syystä ei mennyt viittä toistoa. Tällä viikolla ehkä kolmosia? Tai sitten siirryn kierrättämään jotain muuta liikettä joka toinen viikko. 
  • Penkkipunnerrus 3x10 65kg. Tämä tuntui taas kerran olkapäässä. 
  • Soutu 3x8 75kg. Melko kevyt, mutta jälkiviisaana mietin että tämä sopisi paremmin perjantaihin.
Perjantain alakropan intensiteetti
  • Kyykky 1x135kg, 2x1 130kg, 3x120kg. Päätin etten yritä turhaan enempää toistoja, oli jonkin verran veto pois kyykystä. Juoksu haittaa sitä kyllä hieman. 
  • Maastaveto 1x2 150kg. Tämä tuntui yllättävän kevyeltä. En kuitenkaan nosta tästä heti, vaan teen todennäköisesti tällä viikolla kolmosen tai vitosen 150kg:lla ennen kuin siirryn isomaan.
  • Hauiskääntö 3x8 30kg:lla. Tämä pitäisi siirtää torstain yläkroppapäivään.
  • Lisäksi pari tempausta, jotta pysyy "kuvioissa". 
Lauantaina oli lepopäivä, kävin Mäntässä Göstä Serlachiuksen museossa (ja myös Gustav-museossa). Söin maltillisemmin kuin muina päivinä. Sunnuntaina juoksin 12km hiukan alle 6min/km tahtiin. Tuntuu vaikealta uskoa että pystyisin puolimaratonia vetämään tasaiseen 5min/km tahtiin nykyisellään. Mutta aikaa on vielä.

Tänään oli yläkropan volyymipäivä:
  • Prässi 1x5 50kg  ja 4x5 47.5kg. Eka setti oli sen verran raskas että päätin tehdä loput viime viikon painolla. Kuten sanottua, en halua polttaa progressiota loppuun.
  • Penkki 1x12 60kg, 12+11 62.5kg. Pidennän sarjaa jotta en tarvitsisi lisää painoa. Tämä on jo bodaritreenin tasoa ja kolmannen sarjan 11. toisto meni jo tunnottomilla käsivarsilla. 
  • Shrugsit 5x5 172.5kg. Lisäsin volyymiä tähän. 

Kokemuksia: Ensinnäkin, shrugsit ovat mahtava liike. Periaatteessa ne pitäisi aloittaa reiden puolivälin tienoilta, mutta itse otan ne hieman alempaa, juuri polven yläpuolelta. Tämä treenaa jonkin verran maven viimeistä vaihetta siinä missä HDL treenaa alkuvaihetta, jolloin saa maastavetoon efektiivistä volyymiä vaikka tekee sitä vain kerran viikossa. Näin intensiteettipäivän mavessa voi vedellä kolmosia ja silti saa viikon osalta hyvän treenin.  Toiseksi, soutu kuuluu ehdottomasti perjantaihin ja torstaihin pitäisi ottaa leuanveto. Molemmat ovat kuitenkin latissimukselle raskaita, joten palapeli on vaikea, jos ne meinaa tehdä perättäisinä päivinä. Treenissä ei ole vieläkään oikein mitään hauis- ja ojentajaspesifistä liikettä. Tämä on tarkoituksellista, mutta mietin silti josko niitä lisäisi tähän.  Kolmanneksi, raakatempaus täytyy tehdä treenin aluksi jos sitä tekee ollenkaan.

Ruokaa olen nyt ahtanut vähintään 3000kcal päivässä, joinain päivinä jopa 4000kcal. Paino on taas lähtenyt nousuun, 80kg meni rikki, tahti näyttäisi olevan noin 500g viikossa. Tällä menolla olen vuodenvaihteessa 90kg:n tuntumassa. Rasvaprosentti kyllä nousee, mutta rasvojen pitäisi lähteä melkein itsestään kun lopetan bulkkauksen. Paidat ovat alkaneet jo kiristää harteista ja kyllä mahaakin on vähän tullut, koska painonnostovyössä täytyy ottaa yhtä reikää löysemmälle kuin ennen.

Ostin viime torstaina painonnostokengät. Päädyin Niken Romaleos 2.0:iin. Täytyy todeta että teki mieli potkia itseäni kun olin ensi kerran kyykännyt näillä kengillä. Jaa miksi? No siksi etten ostanut näitä kenkiä puolitoista vuotta sitten. Varovaisesti arvioiden väittäisin että kyykkäisin 10% enemmän tänä päivänä jos olisin päässyt alusta asti siihen stabiiliuteen jonka nämä kengät antavat.  Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. Sovitin liikkeessä kahta muuta kenkää, mutta stabiiliudessa nämä ovat selvästi aivan kurkot. Suosittelen ainakin kokeilemaan.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Texas Revisited.

Kirjoitin kommentin erääseen kirjoitukseen Rippetoen keskustelupalstalla, puhe oli treenaamisesta ja ideaaleista. Starting Strength-yhteisön  groupthink menee niin, että minun mittaiseni aikuisen miehen tulisi painaa noin 100 kiloa, vetää maasta 225kg, kyykätä 180, nostaa penkistä 137.5, ja prässätä oma paino. Totesin kommentissani että mallin toteuttaminen tekee ihmisestä hitaan ja että minä tuskin kykenen tuohon vaikka pyrkisinkin, olkapäävammani takia. Rippetoen kommentti oli kullanarvoinen:
You are about 50 pounds (22.5kg) underweight. Of course your joints hurt.
Painoni on tällä hetkellä noin 79kg, ja tämä oli siis se paino josta kommentissani kirjoitin.

En aio kyllä bulkata aivan sillä tahdilla kuin nyt keväällä, mutta päätin kuitenkin koettaa syödä vähän enemmän. Juoksua en jätä nyt ainakaan vielä pois enkä edes vähennä, vaan pidän kaksi lenkkiä viikossa. Nostelun kanssa viime viikko meni taas hieman pilalle, mutta sunnuntaina juoksin 10km leppoisalla tahdilla aikaan 58 minuuttia.  Ensi viikolla sitten taas kilometrin pidemmälle.

Siirryn tällä viikolla neljän päivän Texas ohjelmaan. Kolmepäiväinen on, ehkä hieman paradoksaalisesti, liian raskas. Tämä johtuu siitä että kolmen päivän ohjelmassa treenataan koko vartalo kolmeeen kertaan ja vaikka yksi päivistä on kevyt, tämä on aika raskasta silti. Nelipäiväisessä splitti on sellainen että ylä- ja alakropalle on erikseen volyymi ja intensiteetti, mikä tarkoittaa hiukan pienempää määrää kyykkäämistä.

  • Ma: Volyymi prässi, hypertrofiaa penkissä/vinopenkissä, "shrugsit"
  • Ti: Volyymi kyykky, olympianosto (tod.näk. tempaus), Rack-pull
  • Ke: Nopea juoksu (4km)
  • To: Intensiteetti prässi, ojentajapunnerrus, leuanveto
  • Pe: Intensiteetti kyykky (1/3/5), maastaveto, kulmasoutu.  
  • La: Lepo
  • Su: Pitkä ja hidas juoksu (11km ensi viikolla, joka kerta pidempi) 
 Kalorimäärä pitää saada varmaan 4000 paikkeille. Targettina olisi noin kilo kuussa lisää painoa. Jos läskistyn liikaa, niin vähennän. Eilinen kymppi tuntui sen verran jouhevalta, että juoksun ei tarvitse paljoa kehittyä, niin pääsen alle 1:50 puolimaratoniin. 1:45 olisi hyvä tavoiteaika, mutten tiedä onko se realistista. Ylikuntoa pitää tarkkailla kyllä tarkkaan, ja sitä vastaan taistelemisessa riittävä syöminen on tärkeää.

Intensiteetin kohdalla otan käyttöön jo hyväksi havaitsemani periaatteen että uudella painolla riittää ykkönen, mutta vitosta tavoitellaan ja jos menee kolmonen niin seuraavalle kerralle lisätään 2.5kg. Maastavedossa siirryn jossain kohtaa, jos ylikunto tms uhkaa, sellaiseen jakoon että teen vain joka toinen perjantai itse maastavedon ja joka toinen perjantai ns. halting deadliftin.

Olen nyt hankkinut tämän vuoden aikana noin 6 kiloa (riippuen punnistuspäivästä) massaa ja toiset 6 kg voisi vielä tulla.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Tampere Four-O

Sain laitoksen johtajalta viime viikolla viestin, että minut oli nimitetty Matematiikan laitoksen yhdyshenkilöksi hallinnon lanseeraamaan projetiin jossa on tarkoitus tuoda marsuja, kaneja tms laitokselle maskoteiksi tms. Pidin ajatusta naurettavana, mutta koska olen tottunut siihen että hallinto yllättää uskomattomilla höpöhöpö-tempauksillaan aina, otin tämän nimityksen sellaisenaan. Minun piti siis mennä perjantaina kello 11:30 tiedekunnan toimistoon keskustelutilaisuuteen.

Saavuin paikalle epäileväisenä, mutta yllätyin silti, kun kävi ilmi että muutama ystäväni oli suunnitellut päivälle ohjelmaa ja he "kaappasivat" minut mukaansa. Iltapäivän ja illan ohjelmaan kuului Room Escape (selvisimme nippa nappa ulos ajoissa),  keilailua, saunomista Rajaportilla ja illallinen Pispalan Pulterissa. Näin siellä vieläpä Mikko Alatalon. Koska olin muutaman oluen ottanut pohjalle, morjestin miestä ja tämä tervehti takaisin ikäänkuin olisi vanha tuttu. Poliittisten mielipiteiden osalta en arvosta miestä juuri lainkaan, mutta toisaalta hänessä on jotain sympaattista, onhan hän saanut huumausainerikoksesta tuomionkin.

Illan päätteeksi pelasimme vielä lautapeliä minun luonani mutta menin nukkumaan melko aikaisin. Kaiken tämän riekkumisen motiivina oli syntymäpäiväni joka oli tiistaina, kun täytin 40 vuotta. En osaa tarkkaan sanoa mikä tässä nyt mättää, mutta jotenkin koin itseni masentuneeksi. Ikä jonkinlaisena numerona on lopulta aika vähämerkityksellinen asia tässä vaiheessa elämää. Geenien, elämäntapojen ja erilaisten sattumien yhteisvaikutus määrää lopulta ikääntymisen tahdin, eikä muutama päivä tässä tietyn vuosiluvun ympäristössä mitenkään edes teoriassa voi olla objektiivisesti ajatellen merkittävä.

Ja kuitenkin tänään esimerkiksi salilla tuntui että voimat olivat täysin menneet. Niveliä särki ja vanhuus tuntui saapuneen. Muutoinkin koin kipua ja tuskaa myös henkisesti. Motivaatio oli kadoksissa ja ylipäätään tunsin itseni täysin turhaksi.

En tietenkään aio tähän olotilaan jäädä. Tällaiset mielialan heilahtelut kuuluvat toisinaan asiaan. Ihminen vanhenee ja siihen liittyy luopumista ja joskus se on raskasta. Joskus rationaalisinkin ihminen joutuu taipumaan sen edessä että inhimillisten tunteiden ja elämän kolhujen jättämät jäljet tekevät kipeää. Stoalaisuuden idea ei minulle ole se, että tunteet voidaan vaan kontrolloida ja poistaa, vaikka se usein niin ymmärretään. Pikemminkin idea on siinä että näiden olemassaolo tunnustetaan tosiasioina; ne eivät ole sellaisenaan oman valinnan piirissä. Oman valinnan piirissä on se miten toimimme. Ihminen ei kykene tutkitusti tekemään minkäänlaisia päätöksiä tai motivoitumaan juuri minkäänlaiseen toimintaan ilman joitain tunteita. Se että ihmiseen sattuu, on terve merkki siitä, että ihminen on elossa. Täytyy vain seurata niitä motivaatioita jotka johtavat tasaisempaan hyvinvointiin pitkällä aikavälillä.

Rippetoe ilmaisi jossain podcastissa urheiluvammasta syvän totuuden.
You don't let it heal.
You make it heal.
Uskon että tämä pätee myös elämässä koettuihin menetyksiin ja niiden tuottamiin henkisiin vammoihin ja kipuun. Joskus toipumisen kannalta on välttämätöntä kokea kipua. Sen kivun voi sitten ottaa vastaan stoalaisittain.  

torstai 16. kesäkuuta 2016

Body Bild III

Ohjelmani alkaa nyt muotoutua. Perjantaina näen tarkemmin, mutta "sykli" on kaksi viikkoa, joista viikko jakautuu kolmeen treeniin ja kahteen juoksuun. Juoksuohjelma on:
  1. Tiistaina vk suolijärvi, 4.7km. Nyt tiistain vauhtina oli 5:30/min. Tätä aion tuoda alas hissuksiin. Joka toinen on time-trial- tyyppinen veto ja joka toinen on tasavauhtinen hiljaisempi jossa loppuun louppukiri. Tuo vauhti on hieman hitaampi kuin se olisi tasaisella, sillä Suolijärven lenkillä on valtavat korkeuserot. Siitä tulee joka tapauksessa variaatiota intensiteettiin, mitä pidän hyvänä asiana.
  2. Lauantaina pitkä hidas. Aloitan viikonloppuna 8 km:stä, ja lisään noin 1km per viikko. Sopivana tahtina tasaisella sellainen 6min/km, välillä voi juosta hiukan kovempaa. Tämän juoksen tasaisella. 
Nostelussa on seuraava.
  1. Maanantaina volyymi: Kyykyssä 3x5, penkki/prässi 3x8, clean 5x3, soutu 3x8
  2. Keskiviikkona kevyt: Etukyykyssä 2x5, tempaus 8x2, leuat 3 settiä, prässi/penkki 1x8
  3. Perjantaina intensiteetti: Kyykyssä 1x5, penkki/prässi 1x5, mave 1x5, leuka painoilla 3x5. Jos ja kun mavettelu joka viikko alkaa syömään energiaa, niin voisin tehdä maven vain joka toinen viikko ja joka toisena tehdä rack pulleja ja halting deadliftejä. 
Torstai ja sunnuntai lepopäivinä.  Progressiosuunnitelmana on jatkaa Texasia, mutta aloitan hiukan alempaa kuin mihin lopetin. Esimerkiksi nyt perjantaina kyykkyyn tulee 135. Penkkiin teoriassa pitäisi tulla 77.5kg. Heti kun siinä tulee ongelmia, niin vaihdan penkin splitin niin, että pudotan reilusti painoa ja vaihdan maanantain kasin 12 toistoon ja perjantain 1x5:n 2x8:aan. Prässissä pidän tätä splittiä 8/5 nyt toistaiseksi. Ohjelma on hiukan hypertrofisempi kuin aiempi.

Kun treenasin 2013, niin juoksin 3-4 kertaa viikossa niin, että minulla oli 3.8km, 6km ja pitkä lenkki, joista lyhyt vedettiin täysillä, 6km vauhtikestävyystasolla ja pitkä miten sattuu. Katselin vanhoja numeroita, ja progressio oli epätasaista, ja välillä äärimmäisen nopeaa. Eli, suorituskyvyssä tapahtui pitkähkön heilahtelun jälkeen nopea ja radikaali lisäys suunnilleen heinä-elokuun puolivälissä ja kuntohuippu ajoittui syyskuun alkuun. Silloin käytin myös sykemittaria, mitä minulla ei nyt ole. Harkitsen kyllä sellaisen hankkimista taas, koska se voisi paljastaa kunnon kehittymisestä jotain mitä pelkkä suorite ei näytä. Esimerkiksi, jos vauhti pysyy samana mutta syke laskee, tämä kertonee juoksun muuttumisesta taloudellisemmaksi. Olisi myös mielenkiintoista tietää, miten syke käyttäytyy kuntosalilla, koska en ole nostellessa koskaan mitannut sykkeitä.

Tällä hetkellä painoni on noin 79kg. En ole mitannut rasvaprosenttiani, mutta "kuvasta arvioiden" se on noin 15. En ota tähän mitään targettia. En pyri painonnousuun  tai -pudotukseen, enkä oikeastaan edes rasvaprosentin muuttamiseen. Mutta koska en nyt aio bulkata, niin olisin hämmentynyt jos rasvaprosentti nousisi. Ja jos voimaa tulee vielä lisää, niin pakkohan niin on käydä ellei paino nouse.

Juoksuajan tavoitetta en vielä ole asettanut, mutta jos saan treenien ajat jossain määrin laskevalle trajektorialle, eli sanotaan nyt vaikka Suolijärven keskitahdiksi selvästi alle 5min/km, niin 5min/km on realistinen tavoite puolimaratonillekin. Voimatavoite on yksinkertaisesti "lisää", mikä tässä tarkoittaisi viikko-pohjaisella progressiolla 5x140 parin viikon päästä, ja 170 syksyllä. Sanon nyt suoraan ettei tule tapahtumaan juoksun kanssa, eikä onnistuisi ilman juoksuakaan. Realistisempaa on ylläpitää 140 kyykky, mutta jos progressiota tapahtuu niin ns pie in the sky- tavoite olisi 160. Maven pitäisi pysyä about 10% kyykyn yläpuolella. Vedin kokeeksi eilen taas 150, joten tämä ei pitäisi olla ongelma. Pientä lisää, esimerkiksi 160, voisi olla hyvä, etenkin jos kyykky pysyttelee ylläpitopainossa. 2.5kg per viikko- progressio veisi 180 kiloon 12 viikossa, mutta jos aloitan 145kg:sta, niin se tekisi 175. Ja jos joudun siitymään joka toisen viikon splittiin niin 160 on se mitä tapahtuu.

Varasin nyt lentoliput Singaporeen 29.7, eli  kuuden viikon päähän. Tarkoituksenani on silloin arvioida tavoitteiden realistisuus uudelleen. Siihen kohtaan tulee kahden viikon reissu jonka aikana syöminen ja treenaaminen väkisinkin kärsivät, mutta sain tietää että on pieni toivo että pääsisin kunnolliselle kuntosalille tällä kertaa.