maanantai 19. tammikuuta 2015

Keynes, deflaatio ja tulevaisuuden infra.

Euroalue on ajautunut deflaatioon. Deflaatio on sinänsä merkityksetön tai jopa positiivinen asiantila, mutta oirelistassa se on vakava, kun talous on sairas. Deflaatio tarkoittaa tarkalleenottaen sitä, että hinnat noin yleisestiottaen putoavat, ja sellaisena se on inflaation vastakohta. Kuten todettua, deflaatio voi olla positiivinen asiantila, koska se saattaa olla seurausta esimerkiksi tuottavuuden kasvusta kilpailluilla markkinoilla. Jos yritys tuottaa tuotteitaan samoin resurssein 10% enemmän kuin viime vuonna, sen omistajat haluavat kasvattaa menekkiä vastaavasti. Menekin kasvattamiseksi yritys laskee hintaa hieman.  Se voi laskea hintaa noin 9% ja vielä tehdä saman verran voittoa kuin aiemmin.

Yritys voi myös joutua laskemaan hintojaan siksi, että tuotteen menekki on heikko. Tällöin sen täytyy kuitenkin myös pystyä pudottamaan kustannuksia. Jos se ei siihen pysty, tuotantoa pitää leikata. Tämäkin on normaalia markkinatalouden toimintaa, kilpailijan tuote on ehkä parempi tai halvempi. Toisaalta, jos kaikki tai suurin osa joutuu tästä syystä laskemaan hintoja ja tuotantoa, koko ala on vaikeuksissa. Kun koko talousjärjestelmä on vaikeuksissa ja hinnat lähtevät laskemaan, voidaan joutua kierteeseen. Rahan hallussapidolla on normaalioloissa kustannus; tämä kustannus on, mikäli ei ole inflaatiota tai deflaatiota, muodoltaan vaihtoehtoiskustannus, eli se, että rahaa ei käytä nyt, vaan käyttää sen myöhemmin. Koska rahasta usein on kysyntää, ja joillakin taas ei ole rahaa, tälle rahalle on syntynyt markkina. Se, että rahan saa käyttöön tänään eikä vasta huomenna, on arvokas asia, ja siksi siitä maksetaan; tämä on korko.

Korko on siis korvaus, jonka lainan ottaja maksaa lainan antajalle siitä, että saa käyttää tämän rahoja tänään ja palauttaa ne huomenna. Korkomarkkinat tasapainottuvat sellaisella korolla, jossa rahan kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Lainaa halutaan antaa enemmän kun korko on korkea ja ottaa enemmän kun se on matala. Inflaatio ja deflaatio ovat eräänlaisia "veroja" näillä markkinoilla. Inflaation vuoksi huomenna raha on vähemmän arvokasta kuin tänään. Siksi korko on reaalisesti pienempi silloin, kun on inflaatiota. Jos lainan anto- ja ottohalut ovat yhtä suuret, niin korko nousee jos inflaatio uhkaa. Deflaatiossa käy toisin päin. Lainan ottaja kokee koron suurempana. Tämän lisäksi lainan antajalla on vähän heikot kannustimet lainata; jos hinnat joka tapauksessa putoavat, niin rahan hallussapitäminen tulevaisuuteen ei ole ollenkaan niin huono diili; inflaation oloissa taas vaihtoehtoiskustannus on suuri.

Keskuspankki säätelee korkotasoa periaatteessa lainaamalla rahaa haluamallaan korolla; käytännössä se tekee niin että se ostelee velkakirjoja kunnes korko on halutulla tasolla. Korko on tässä se muuttuja josta puhutaan siksi, että sitä on helpompi suoraan ohjata; EKP pyrkii esimerkiksi pitämään inflaation noin 2% tuntumassa, joten korot elävät sen mukaan. Ongelmana on nyt, että korko Euroalueella on siis käytännössä nollassa ja inflaatiota ei näy eikä kuulu.

Keynesiläinen -- ja tässä en mene teoriaan sen enempää -- ajatus on, että valtio voi estää tai ainakin hillitä lamaa kahdella keinolla: lisäämällä rahavarantoa, mikä taas rikkoo deflaatiokierteen ja painaa korkoja alas, tai sitten rikkomalla kulutuskysynnän putoamisen aiheuttaman deflaatiokierteen lisäämällä julkisia menoja, eli elvyttämällä. Julkisten menojen lisäyksen pitäisi (teoriassa) maksaa itsensä takaisin jos kyse oikeasti olisi kysyntälamasta ja deflaatiokierteestä. Tämä siksi, että kansalaiset kuluttavat rahat joita valtiovalta maksaa palkkoina ja muina kustannuksina, ja tämä puolestaan ruokkii kysyntää tuomalla tuloja muille jne. Koska valtio ottaa veroja välistä, niin tämä teoriassa maksaa itsensä takaisin.

Käytännössä tämä ei toimi jos markkinat eivät usko sen toimivuuteen. Tämä uskon puute voi johtua monestakin seikasta. Yksi on se, että valtion "automaattinen stabilaattori", kuten vaikkapa työttömyyskorvaukset ja sensellaiset, jotka lisäävät menoja lamassa, eivät tuo lisää tuloja kenellekään. Työntekijä joka menettää työpaikkansa, saa työkkäristä vähemmän kuin ennen, eikä tuotakaan mitään työttömyytensä aikana. Teoriassa tämä voisi lisätä inflaatiota, mutta käytännössä vaikutus on mitätön.

1900-luvun puolivälin tienoilla, aina jonnekin 80-luvulle saakka valtion ja kuntien isot infrahankkeet toimivat jonkinasteisina elvytyskeinoina. Tämä siksi, että paremmat tiet, viemärit, puhelinverkot jne, kannatti rakentaa, ja vaikka niihin veromarkkoja upposikin, ne stimuloivat -- tai eivät ainakaan samassa määrin haitanneet -- kasvavaa taloutta. Tuolloinkin oli omat ongelmansa, ja inflaatio oli suurta, eivätkä rahamarkkinat olleet vapaat. Massatyöttömyyttä ei kuitenkaan tullut ennen 1990-luvun lamaa; sen syyt olivat huonossa valuuttapolitiikassa (ns vahvan markan politiikka) ja sen yhteensopimattomuudessa rahamarkkinoiden vapautumisen kanssa, ja suomalaisen PK-teollisuuden ja pankkien kaikenkaikkinen kokemattomuus ja suoranainen juopumus tällaisen rahoituksen kanssa.

Nyt olemme olleet rahamarkkinakriisissä vuoden 2008 jälkeen. Seitsemän vuotta. BKT:n kasvusta on jäänyt toteutumatta pari prosenttia per vuosi. Varovaisestikin arvioiden kansantuotetta on menetetty viimeisten seitsemän vuoden aikana satoja miljardeja. Siis, kymmeniä tuhansia per suomalainen. Suomessa. Euroalueella puhutaan kymmenistä biljoonista. Kymmenen biljoonaa on luku jossa ykköstä seuraa kolmetoista nollaa.

Tämä kustannus on käsittämätön. Esimerkiksi Apollo-ohjelma maksoi aikanaan NASA:lle vuoden 2005 dollareissa mitattuna noin 170 miljardia. Jos tämän suhteuttaa Euroalueen toteutumatta jääneeseen talouskasvuun, se on suuruusluokaltaan yksi sadasosa tästä.

Koska Keynesiläinen infran rakentaminen maan pinnalle ja sen alle on Euroopassa turhaa, sellaista voisi tehdä kehitysapuna Afrikkaan. Tämä on kuitenkin huono idea siksi, että paikoissa joissa on huono infra, se on yleensä huono siksi että maat ovat epästabiileja. Lisäksi näiden maiden omat infraprojektit tulevat crowded out, mikä tuhoaa paikallista taloutta. Yksi asia jota olen ehdottanut on, että EKP jakaisi rahaa suoraan EU-kansalaisille kunnes riittävä määrä inflaatiota on saatu aikaan. Tämä on poliittisesti vaikeaa, ja kohtaa suurta vastustusta monestakin syystä.

Minulla on vielä yksi ehdotus. Rakennetaan tulevaisuuden infraa.
  • Avarushissi pudottaisi valtavasti kiertoradalle nostamisen ja sieltä pudottamisen kustannuksia tulevaisuudessa. Arviot sellaisen rakentamisen kustannuksista vaihtelevat, ja vaikka puhutaan usein vain kymmenistä miljardeista, pari sataa miljardia on pieni raha. EKP aikoo yksin tänä keväänä käyttää 500 miljardia velkakirjojen ostamiseen markkinoilta. Tähän voisi laittaa helpostikin 150 miljardia.
  • Kun hissi on valmis, voidaan rakentaa infra jolla asteroidien louhiminen tulee mahdolliseksi. Lukuisat arvokkaat metallit joita maankuoressa on, ovat itseasiassa peräisin asteroideista. Tämä siksi, että kun maapallo oli vielä täysin sula, sulaan rautaan helposti liukenevat metallit  painuivat maapallon ytimeen. Vasta kun kuori ja vaippa jähmettyivät riittävästi, asteroidien mukana tulleet metallit ovat voineet jäädä pintakerroksiin. Asteroidien mineraalipitoisuus on huomattavan suuri verrattuna maankuoreen. Tähän 100 miljardin panos ei olisi paljon.
  • Rakennetaan fuusioreaktoreita. En ehdota tässä torium-pohjaisia hyötöreaktoreita, koska uskon että ne ovat kaupallisesti kannattavia muutenkin, mutta toki niiden rakentamista voidaan myös tukea. Aivan erityisesti, paremman neutronitalouden He3-reaktoreita voisi alkaa kehittää jo nyt. ITER maksaa 13 miljardia, ja 100 miljardia toisi jo paljon.
  • Kuussa ja muuallakin on mitä ilmeisimmin suuret määrät Heliumin isotooppia 3, jos ja kun He3-reaktoreita osataan rakentaa, niiden polttoaine voidaan louhia kuusta. 50 miljardin panostuksella (olettaen että edelliset projektit ovat käynnissä) koko infra saataisiin todennäköisesti alkuun.
  • Tämänlisäksi voidaan rakentaa ns Stanford Torus- tyyppinen avaruusasema, ja tähän voisi pistää vielä yhden 100 miljardia.
 Kaikki yllämainitut tekevät yhteensä sen 500 miljardia. Tämän verran siis EKP aikoo joka tapauksessa antaa rahaa pankkiireille, koska nämä kyynel silmässä itkevät kun kreikka ei maksakaan lainojaan ja kun kauppa ei käy. Koska rahan painaminen ei ole suosittua, ehdotan että Euroopan avaruusjärjestö laskee liikkeelle 500 miljardin "maksan kun jaksan"- velkakirjan, jonka EKP ostaa. ESA voi sitten maksaa rahat takaisin EKP:lle esimerkiksi avaruushissilippujen ja asteroidelta louhittujen raaka-aineiden tuotoilla. Win-Win.
 


perjantai 2. tammikuuta 2015

2015

Joulun pyhinä onnistuin loukkaamaan selkäni. En ole pitkiin aikoihin kärsinyt isommin selkävaivoista. Syksyllä oli yksi päivä jolloin selkäni kipeytyi, mutta se meni nopeasti ohi. Tälläkin kertaa tuntemus oli samanlainen, jätin treenit väliin koska alaselkä tuntui väsyneeltä. Autosta oli kuitenkin rengas tyhjentynyt, joten vaihdoin sen. Toisin kuin kyykätessä, rengasta vaihtaessa ei tule ajatelleeksi hyvää tekniikkaa, ja kun mutterit oli kiristetty, en saanut kunnolla selkääni enää suoraksi. Tämä tapahtui jo reilu viikko sitten, ja viime yö oli ensimmäinen kun pystyin nukkumaan ilman sanottavia ongelmia. Ensimmäisenä uudenvuoden lupauksenani päätinkin pitää parempaa huolta selästäni.

Katsotaan hieman kristallipalloon, miltä vuosi tulee näyttämään.

Tulevan vuoden näkymät eivät ole mitenkään erityisen ruusuiset noin yleisestiottaen. Talouden vaikeudet Euroopassa ovat pahentuneet, tosin öljyn hinnan lasku tuonee edes hieman helpotusta asiaan. Kevään vaaleissa näyttäisi että Suomen Venäjä-mieliset puolueet tulevat nousemaan valtaan. Suomi tulee todennäköisesti tekemään entistä selkeämmän pesäeron läntisiin demokratioihin ja suuntautumaan Venäjän lakeijaksi. Kepun, Demarien ja Persujen muodostaman hallituksen hallitusohjelmaan kirjataan Suomen liittäminen Venäjän alaisuuteen. Presidentti Niinistö siunaa politiikan ja toivottaa sille Jumalan siunausta.

Teknologian osalta tilanne on vähän valoisampi. On viitteitä siitä (ja minulla on hieman sisäpiiritietoakin) että mahdollisesti jo tämän vuoden aikana tuodaan markkinoille seuraavan sukupolven terveysrannekkeita. Nykyiset aktiivisuusrannekkeet mittaavat melko alkeellisia biosignaaleja, tulevat kykenevät jo huomattavan paljon monipuolisempaan analyysiin. En tunne yksityiskohtia, mutta tiedän lähiaikoina markkinoille tulevien laitteiden käyttämistä algoritmeista jotakin, enkä yllättyisi, jos monipuolisempaa verianalyysiäkin (sokeri, hemoglobiini jne) tekeviä laitteita tulisi jo kuluttajille tänä vuonna.  Teknologia on jo olemassa ja käytössäkin, joskaan ei vielä kulutuselektroniikassa.


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Väliaika.

Palasin sunnuntaina Afrikasta. Kirja etenee, ja tiedämme osapuilleen mitä se tulee pitämään sisällään, joten nyt on edessä "enää" kirjan kirjoittaminen. Kylkiäisenä on syntynyt jo nyt kohtuullinen määrä softaa ja ideoita julkaisuihin, ja niitä tulee ensi vuoden aikana niin paljon, että se pitää minut kiireisenä koko vuoden. Tämä on hyvä asia muutoin, mutta uuden asemani vuoksi minun on osallistuttava myös yliopistopedagogiseen koulutukseen.

Lähden lisäksi huomenna Barcelonaan. Kävin siellä viimeksi hieman yli 10 vuotta sitten. Joulukuussa Barcelonassa keskimääräinen päivän maksimilämpötila on hieman yli 13 astetta. Tällä viikolla lämpötila on ollut hieman korkeampi, noin 16 astetta paikoitellen. Vuorokauden alin lämpötila on noin viiden asteen paikkeilla, joten toivoa sopii että hotellissa on lämmitys. Barcelonan ilmasto on itseasiassa jossain määrin samankaltainen kuin Kapkaupungin vastaava, tosin Kapkaupunki on hieman lämpimämpi ja kuivempi. Katalonia on itseasiassa yksi Euroopan rikkaimmista alueista; muuhun Espanjaan verrattuna se on selkeästi vauraampaa, hieman samaan tapaan kuin Pohjois-Italia on muuhun Italiaan verrattuna varsin vaurasta. Jalkapallon ystäville FC Barcelona lienee hyvinkin tuttu, ja sen riveissä pelaa eräitä maailman suurimmista jalkapallotähdistä.

Nähtävyyksistä Barcelonassa tunnetuimpia ovat lukuisat Gaudin suunnittelemat rakennukset, kuten kuuluisa kirkko Sagrada Familia, sekä Güellin puisto. Jälkimmäisestä sen verran, että Singaporessa Sentosalla on Merlion-patsaalta rantaan päin pieni puiston pätkä, jossa on selkeästi pyritty tuomaan Güellin puiston tuntumaa, onnistuneestikin. Nuorempi poika on äärimmäisen kiinnostunut biologiasta ja kumpikin lapsista pitää erityisesti kaloista, joten todennäköinen must-nähtävyys on myös Akvaario.

Kahden viikon treenitauko Afrikan reissussa ei ensialkuun tuntunut juurikaan vaikuttaneen. Pudotin noin 10% 5x5-ohjelman painoista pois kyykyssä, muut pidin ennallaan ja vedin treenin läpi. Pystypunnerruksessa yhden setin kohdalla voimat pettivät, mutta painoa oli "pyöristysvirheen" vuoksi ehkä pari-kolme kiloa enemmän kuin piti. Treenin lopuksi huomasin että DOMS on tulossa, sen jotenkin tuntee. En tarkkaan tiedä, kuinka pitkän treenitauon jälkeen DOMS tulee uudelleen; selvästikin kaksi viikkoa riittää, mutta yleensä yksi viikko ei. Minulla on onneksi vielä runsaasti 5x5-ohjelmassa varaa painojen kasvatukselle, en ole vielä lähelläkään omia maksimejani. Esimerkiksi kyykyssä aloitin ihan pohjalta, nyt ollaan vasta 70 kilossa. Maastaveto kasvaa ohjelman mukaan 5kg joka toisella treenikerralla, ja siinä ollaan siksi jo 85 kilossa, mutta ainakaan vielä sekään ei tunnu kovin suurelta.  Testaan kevään aikana hypoteesia, jonka mukaan voima kasvaa "huomaamatta", kun sitä lisää, eikä aloita painoista jotka tuottavat jo heti kättelyssä vaikeuksia. Ainakin applikaation tekijä mainosti että sillä pääsee ikäänkuin huomaamatta jonnekin 150 kilon paikkeille. En aseta tavoitettani ihan niin korkealle, kyykyn maksimini on muistaakseni 125 kiloa, enkä ajatellut mennä sen yli. Ei räkkikään välttämättä sitä kestä, eikä välttämättä tankokaan, joten täytyy hankkia kunnollinen tanko jos haluaa mennä reilusti satasen yli. Jo nyt tanko hieman taipuu 85 kilossa ja näyttää naurettavalta kun päät on ladottu täyteen jos jonkinlaisia erilaisia kiekkoja.

TKD jäi tauolle nyt vuodenvaihteeseen. Itse missasin vyökokeen, mutta sekä vaimo että molemmat pojat saivat uudet vyöarvot. Itse suorittanen kokeen joskus keväällä. Systeemissä on siirrytty sittemmin omintakeiseen järjestelyyn, jossa jokaisessa värivyössä tulee suorittaa kaksi välivaihetta ennen seuraavaa "oikeaa" vyöarvoa. Tällä ei sinänsä ole suurta merkitystä, mutta vyökokeita on vain pari kertaa vuodessa ja se hidastaa etenemistä. Itselleni tällä ei ole merkitystä koska en tavoittele mitään mustaa vyötä, mutta lapsille uudet vyöarvot ovat tärkeitä "merkkipaaluja".

Hyvää joulua lukijoilleni jos en päivitä ennen joulua.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Työ ja Afrikka.

Vuoden 2011 jälkeen olen julkaissut 6 artikkelia eräästä tietystä aiheesta, ja kaksi on julkaisuputkessa odottamassa. Olin kirjoittanut ennen vuotta 2011 aiheesta yhden paperin. Kolleegani teki kirjallisuuselvityksen aihepiiristä, jaoimme paperit viisivuotiskausiin joista viimeinen alkaa vuodesta 2011, ja vuoden 2011 jälkeen papereita on julkaistu 61. Jos tekniset raportit ja väitöskirjat lasketaan, mainittu luku nousee 72:een, mutta noista teknisistä raporteista on minun käsialaani ainakin kaksi. Olen siis kirjoittanut noin 10% kaikista maailmalla aiheesta kirjoitetuista artikkeleista viimeisen neljän vuoden aikana.
Esimieheni oli aiheen pioneeri jo yli 25 vuotta sitten, ja ala on kokenut jonkinasteisen "renessanssin"  viimevuosina. Eräiden muiden seikkojen innoittamana, päätimme kirjoittaa aihepiiristä kirjan, ja koska eräs kolleegamme (afrikkalainen) oli tehnyt mittavan kirjallisuuselvityksen aiheesta jo etukäteen, kirjaa tulee tekemään me kolme. Saimme projektia varten täkäläisen yliopiston kautta rahoitusta, jotta voimme täällä ollessamme valmistella asiaa. 

Kuten nokkelimmat teistä jo tietävätkin, olen siis vielä noin viikon verran työmatkalla Etelä-Afrikassa. Viikon aikana työ on näennäisesti edennyt hitaan puoleisesti, mutta tämä on näennäistä. Olen jo oppinut työtavoistani ja kollegoideni toiminnasta sen, että tutkimustyössä on tyypillisesti eräänlainen "kriittinen massa"- vaihe, jossa ideat näyttävät pyörivän tyhjää kunnes niitä on tarpeeksi ja ne kiteytyvät ja niitä aletaan karsimaan. Olemme siirtyneet nyt siihen vaiheeseen jossa karsinta on alkanut, ja pian varsinainen kirjoittaminen alkaa.

Mikä tekee tästä haastavan on, että kun olemme tämän projektin "pakottamana" käyneet läpi aihetta ja laatineet kirjaa varten esimerkkejä ja tehneet muuta valmistelevaa työtä, olemme törmänneet tämän viikon aikana jo neljään sellaiseen ilmiöön, joita ei ole riittävästi tutkittu. Tämä on ongelma, ei niinkään siksi että meidän olisi mikään pakko niistä kirjoittaa kirjaa varten -- päinvastoin -- vaan siksi että ilmiöt ovat jo itsessään niin kiinnostavia, että niistä saisi aikaan julkaisukelpoista tutkimusta.

Kirjan kirjoittamisella uumoilinkin olevan tällainen "kerrannaisvaikutus", mutta sen intensiteetti on yllättänyt. Jos ideoiden pulpahtelu jatkuu samanlaisena, niin kirjan valmistuessa meillä on käsillämme liki tusinan verran uusia julkaisukelpoisia tuloksia. "Ongelman" tästä tekee lähinnä ajankäyttö, sillä ajatus- ja kirjoitustyö vaatii aikaa. Edes rahalla tätä ongelmaa ei saisi korjattua siksi, etten voi yksinkertaisesti palkata ketään tekemään tätä työtä, sillä maailmassa on minun lisäkseni vain kourallinen ihmisiä jotka edes kykenisivät ymmärtämään asian riittävän hyvin suoralta kädeltä.  Ja epäilen, että tunnen heistä henkilökohtaisesti suurimman osan.  Ja juuri tähän tarpeeseen kirja on tärkeä: Menetelmät eivät ole vaikeita, mutta niitä pidetään sellaisina, ja teoriaa pidetään epäkäytännöllisen hankalana saada toimimaan oikein. Sen maine on -- ja tämä on toki vain vertauskuva -- ikäänkuin se olisi dieselmoottoriin liitettävä turboahdin, joka vaatii toimiakseen ydinvoimalan auton kyytiin. Tämä maine on toki väärä, mutta sen korjaamiseksi tarvittaisiin perinpohjainen lähdeteos, joka olisi helppolukuinen, ja joka poistaisi ne sekaannukset joita aiheen ympärillä on.

Joudun suunnittelemaan käytännössä koko ensi vuoden melko tarkkaan sen mukaan, että kirjoitan tämän kirjan. Tavoitteena on, että se on valmis ennen syksyä; "valmis" siis tarkoittaa tässä että ensimmäinen jokseenkin täysi vedos menee kustantajalle. En usko että kirja tulee myymään kuin ehkä tusinan pari, joten henkilökohtaista rahallista hyötyä siitä ei tule koskaan olemaan. Lisäksi aion, jos vain kanssakirjoittajani ja kustantaja siihen suostuvat, julkaista kirjan verkossa vapaasti ladattavaksi.

Olen hieman muuttanut mielipidettäni Stellenboschista ja Western Capen alueesta. Stellenbosch on vähemmän idyllinen kuin miltä se alunperin vaikutti, sillä alueelle tulee nähtävästi aika-ajoin kerjäläisiä ja sensellaisia lähialueiden "epävirallisilta asutuksilta" eli hökkelikylistä. Näitä ei ole paljon, eivätkä he vaikuta vaarallisilta, mutta riittävän paljon silti että viihtyisyys kärsii. Nyt, tiedostan täysin että tässä on kyse liberaalin valkoisen epämukavuudesta, joka johtuu siitä, ettei köyhyyttä -- joka inherentisti yhteiskuntaan kuuluu -- olekaan siivottu pois silmistä. Etelä-Afrikka on enemmän rodullisesti jakautunut kuin päältäpäin näyttää. Tasapuolisuuden nimissä todettakoon, että tien varsilla näkyy siellä täällä myös valkoihoisia kerjäläisiä. Vaikka ilmiö selvästi noudattelee keskimäärin etnisiä rajoja, sosiaaliturvajärjestelmä, niiltä osin kuin sitä on, mitä ilmeisimmin on "tasapuolinen" tässä suhteessa.

Toisaalta, kävimme eilen Kleinmondissa ja Hermanuksessa, sekä ajoimme Franschhoek:in kautta takaisin Stellenboschiin. Luonto on sanoinkuvaamattoman kaunista, ja pikkukaupungit ovat hyvin siistejä ja rauhallisia. Franschhoek on hauska paikka sikäli, että siellä kaikki kyltit, kadunnimet, jne, joita näin, näyttivät ranskalaisilta. Maisema on vuoristoinen ja paikkakunnalla on kalliita trendikkäitä ravintoloita viinitarhojen ympäröimänä.

Joku voisi pitää tätä maata irvokkaana. Minäkin tavallaan pidän. Kävimme esimerkiksi eilen grillaamassa (arfikaansiksi "braai") erään paikallisen (tosin saksalaissyntyisen) professorin kotona. Talon kuistilta oli uskomaton vuoristomaisema, talossa oli uima-allas, kolmen auton autotalli, viisi makuuhuonetta ja valtava olohuone/ruokailuhuone/keittiö, melko suuri piha -- jos kohta ei ehkä suomalaisittain suuri. Talo oli maksanut suunnilleen saman verran kuin oma taloni Suomessa, ja asukkaat pitivät sitä poikkeuksellisen kalliina.  Olen täysin tietoinen siitä, että tällainen elintaso ei olisi mahdollinen kaikille maan 50 miljoonalle ihmiselle, enkä toisaalta pidä toivottavana tämäntasoisia tuloeroja, mitä Etelä-Afrikassa on. Toisaalta, ei ole ollenkaan kaukaa haettua, että itse voisin saada täältä vastaavanlaisen työn ja sen tuoman elintason. Se pistää miettimään. Puolensa ja puolensa.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Stellenbosch

Tulin hetkeksi aikaa tekemään töitä Stellenboschiin Western Capessa. Kaupunki on pienehkö, siirtomaa-ajan tyyliin rakennettu rauhallinen paikkakunta Kapkaupungin kupeessa. Tämä on ns viinialuetta, ja viiniviljelmiä onkin runsain mitoin kaupungin laitamilla. Ajomatkalla tänne näin varmaan tusinan verran viinitilojen mainoksia "Wine tasting"-tilaisuuksineen.

Pidän Etelä-Afrikan ilmastosta ja kulttuuri ainakin Western Capen alueella on myös varsin miellyttävä. Sosiaaliset ongelmat nousevat helposti esiin, koska tulo- ja varallisuuserot ovat suuret, mutta paikallinen musta väestö esimerkiksi on selkeästi vauraampaa kuin käytännössä missään naapurimaissa. Stellenboschin yliopisto on erittän "valkoinen", sen opiskelijoista ja henkilökunnasta suurin osa on valkoihoisia. Ylemmäksi uraportailla siirryttäessä osuus vain kasvaa. Tätä toki tasoitellaan poliittisin päätöksin, mutta mitä ilmeisimmin ei niin rajusti ja jyrkästi kuin monen suomalaisen -- ja käytän tätä sanaa nyt tarkoituksella, loukkaantukaa jos haluatte -- rasistin tarinoissa. Anekdootteja ja jopa tilastoja esimerkiksi rikollisuudesta toki voidaan käyttää erilaisten ennakkoluuloisten käsitysten perusteluun, mutta maa on ollut tällä kehityskululla jo 20 vuotta, eikä mitään romahdusta ole ainakaan vielä tullut.

Itse suosin sellaista sosiaali- ja kulttuuripolitiikkaa -- tai sen puutetta ehkä, jos pohjoismaisittain ajatellaan -- jossa ihmisten etnisyyttä, sukupuolta tms, käytetään "operoimaan" mahdollisimman vähän. Tämän sanottuani totean, että Etelä-Afrikan hallinnolla on ollut käsissään hyvin vaikea ongelma 90-luvulta. Apartheidin päättymisen jälkeen on täytynyt tasapainoilla vaikeiden vaatimusten ja yhteiskunnallisen tehokkuuden kanssa, ja ainakin pinnallisesti tarkasteltuna tässä ei ole epäonnistutttu niin pahoin kuin rasistinen diskurssi on alunperin ennakoinut ja osin nykyisin väittää. Valkoihoisten työttömyysprosentti on Western Capen alueella noin kaksi prosenttia, osuus populaatiosta vajaa viidennes. Valkoisten muuttoaalto maasta on käytännössä tyrehtynyt, ja maassa asuu vakituisesti kymmeniä tuhansia valkoihoisia eurooppalaisia maahanmuuttajia. Valkoihoinen populaatio kasvaa -- hitaammin toki kuin muut -- ja talous on afrikkalaisen mittapuun mukaan erittäinkin hyvällä tolalla. Yksi huomionarvoinen seikka on, että etnisten ryhmien välisten tuloerojen kaventuminen on käytännössä pysähtynyt keskimäärin, mutta "rikkaiden" -- raja täällä on suunnilleen se, mikä Suomessa on "rikkain 40%" -- joukossa mustaihoisten osuus on kasvanut, ja on nykyisin noin puolet. En ota kantaa siihen, miten tämä muodostuu.

Teollisuustyöntekijän palkka on Etelä-Afrikassa ns. BRICS-maita korkeampi, työvoimakustannukset ovat Etelä-Korean luokkaa; tämä on yllättävää jos katsoo sitä, kuinka paljon ihmisiä elää hökkelikylissä, mutta ei, jos katsoo infrastruktuuria, autokantaa, jne.

En ole vielä hylännyt ajatusta, että viettäisin eläkepäiviäni täällä. Ilmasto on niin paljon parempi kuin Suomessa.

maanantai 24. marraskuuta 2014

5x5@home

Mainitsin edellisessä kirjoituksessani 5x5- ohjelman jota aloin noudattaa.  Yksinkertaisuus on useissa ohjelmissa suuri valtti, samoin se, että niitä todella tulee noudatettua. Olen havainnut, että ihan kaikessa sellaisessa harjoittelussa, jossa on jokin tavoite, yksi tärkeimmistä näkökohdista on riittävä motivaatio  säännöllisyyteen ja keino mitata edistymistä. Juoksun kohdalla käytin Sports Trackeriä, ja sain kuin sainkin vauhdit nousemaan. Raudan nostelussa on toki helpompi mitata edistymistä, mutta systemaattinen ja säännöllinen harjoittelu hyvällä tekniikalla ei ole triviaali asia jos keskittyminen on esimerkiksi kiireisyyden vuoksi heikkoa.

Rakensin autotalliin kuntosalin (ks. kuva), johon kuuluu kyykkyteline, penkki, ja nyrkkeilysäkki lämmittelyä varten. Auto mahtuu vielä juuri ja juuri talliin näiden lisäksi. Painoina käytän vanhalta opiskelukaverilta hankittua 30mm tankoa ja muutamaa limppua, ja erinäisinä lahjoituksina saatuja hieman epästandardin painoisia rautakiekkoja (16, 8 ja 9 kiloa). Kiekot olivat alkujaan erittäin ruosteisia, mutta harjasin kiekot teräsharjalla, minkä jälkeen liotin niitä sitruunahappoliuoksessa 48 tuntia. Tämän jälkeen pesin karhealla sienellä ja kädenlämpöisellä vedellä, ja pinnassa ei ole käytännössä lainkaan ruostetta. Maalaan kiekot lähiaikoina mustalla ruosteenestomaalilla ja merkitsen painot valkealla maalilla.   Kaikkinensa saan tankoon ladottua tarvittaessa noin 120 kiloa, tosin en ole kokeillut kestääkö tanko tätä määrää. Ensimmäisenä tuohon lukemaan tulen joka tapauksessa pääsemään maastavedossa nykyohjelmalla, jossa tangon vääntyminen on kuitenkin ehkä vähiten vaarallista.

Penkin ostin samalla kun tangon, mutta kyykkytelineen (kuvassa vasemmalla) rakensin puusta itse. Rakenne on melko yksinkertainen, alla on "kiskoina" 120x60 lankut. Näiden päällä seisuu samasta lankusta tehty "kolmio", ja sisäpuolella on lattian varaan toinen kolmio 100x50 lankusta. Kolmion kärjet on pultattu 120 millin pultilla ja reikälevyllä, lisäksi ruuvasin kiskot kulmaraudoilla vaneeriin jotta se ei heilu. Kolmion takaosa on kahdella sivuttaisella ja yhdellä ristiin menevällä laudalla jäykistetty. (Laudat muodostavat Z-kirjaimen); laudat ovat vinossa, tanko itsessään on ns vaaterissa. Toistaiseksi heikko kohta on kohta johon tanko ripustetaan; hankkimani pultit olivat itsessään liian lyhyitä, joten tein puusta palikan, vahvistin sen kulmaraudalla ja pistin poraruuvipultilla isoon lankkuun kiinni. En luota kiinnitykseen; se kestää kyllä varmasti noin 100 kiloa, mutta kun mennään isompiin painoihin, niin tarvitaan vahvempi kiinnitys. Löysin autotallin perältä muutaman metrin lattarautaa, joista teen pannan lankun ympärille ja pulttaan sen pidemmällä pultilla puuhun.

Kotisalin vahvuutena on se, ettei tarvitse lähteä mihinkään treenaamaan. Sunnuntaiaamuna voi aamukahvin jälkeen vain kävellä alakertaan ja tehdä treenin. Tämä on yksi aspekti jossa yksinkertainen ohjelma on hyödyksi. Jos ohjelmaan kuuluisi taljoja tai vastaavia, ei sitä olisi mahdollista kotona tehdä. Nytkin toki on yksi heikkous, ja se on autotallin katto, joka on vain 220 senttiä korkealla. Pystypunnerrus on tehtävä istuen, sillä seisten tehdessä en voi ojentaa käsiä.  Kesällä toki voi siirtyä takapihalle nostelemaan (ovi on kuvassa oikealla), mutta talvella tmä tuskin on kovin realistista. Aion vielä asentaa kattoon leuanvetoa varten kahvat. Minulla on kyllä tanko kotona, mutta se on yläkerrassa, lisäksi on siirrettävä leuanvetoteline, mutta kumpaakaan ei voi käyttää autotallissa. Muutoinkin 220 korkeassa tilassa tosin leuanveto on haasteellista, sillä tanko tulee väistämättä joko hyvin lähelle kattoa, tai liian alas. Leuanvetoa varten aion hankkia vielä vyön, johon voi lisätä painoja.

Suosittelen 5x5-applikaatiota aloittelevalle treenaajalle. Se piirtää esimerkiksi käyrää omasta edistymisestä ja muistaa ehdottaa painojen lisäämistä. Määrän voi kuitenkin halutessaan syöttää. Harjoitusohjelmaa ei voi kustomoida, mitä pidän isona miinuksena, ilmeisesti tämä on maksullisessa versiossa mahdollista.


torstai 20. marraskuuta 2014

Treeniohjelmasta ja muusta.

Sain nimen työsopimukseen. Vuoden vaihteessa voimaan astuvan sopimuksen nojalla olen toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa Yliopistonlehtorina. Tämä on siis urani päätepiste tietyssä mielessä. Lähden työmatkalle Stellenboschiin joulukuussa, sillä olen kirjoittamassa kolleegani kanssa kirjaa. Matka tulee katkaisemaan arjen ja sen myös myös liikuntaharrastusta; todennäköisesti ainoa liikunta jota harrastan matkan aikana tulee olemaan lenkkeily.

Muutin treeniohjelmaani painoharjoittelun osalta selvästi. Tein parin kuukauden ajan selkeästi hypertrofista harjoittelua (toistomäärä noin kymmenen kohdalla), ja siirryin nyt enemmän voimapainotteiseen. Päätin kokeilla puhelimessa pyörivää applikaatiota 5x5-ohjelman tukena. Harjoitusohjelma on tavattoman yksinkertainen: Viisi sarjaa ja viisi toistoa per sarja, joka toinen päivä. Jokaisessa harjoituksessa on 5x5 kyykyt, ja joka toisessa on 5x5 penkki + 5x5 soutu, joka toisesssa 5x5 pystypunnerrus tangolla ja 1x5 maastavedot. Kun saa 5x5 settiä täyteen annetulla painolla, niin seuraavalla kerralla lisätään painoa. Progressio tulee verraten nopeasti, vaikka aloittaisikin varovasti. Aloitin itse konservatiivisesti kyykyn 55 kilosta, vaikka tein hst-ohjelmassa jo 85 kilolla. Tämä siksi, että 5 toistoa pidemmillä levoilla on petollinen tukilihaksille, tekniikka on hyvä olla kondiksessa. Hst:ssä kyykkyjä tuli yhdellä treenikerralla 8-10, tässä niitä tulee 25, ja viimeisissä voi olla tukiranka jo väsynyt. Ei ole intressiä vahingoittaa itseä. Maven aloitin niinikään konservatiivisesti, mutta penkissä olin ahne ja aloitin kuudesta kympistä. Hst-ohjelmassa olin tosin jo 72.5:ssä. Nuorempana kyykkäsin 125 kiloa ja vedin 140, mutta en aio edes yrittää yhden toiston maksimeja enää tällä iällä. Välilevyjen kun pitäisi kestää vielä se 45 vuotta, ja tekninen virhe väsyneellä tukilihaksistolla tarvitsee tehdä vain kerran.

Intermittend fasting- tyyppinen ruokavalio on tavallaan toiminut hyvin. Nälkä ei tule ennenkuin iltapäivällä, mutta erilaiset psyykkiset oireet ovat selkeästi haitaksi; paastoaminen tekee ärtyisämmäksi ja kärsimättömäksi. Päivinä jolloin jätän aamiaisen väliin ja nautin lounaan vasta kello 13 jälkeen, olen ruoka-aikaan mennessä paastonnut yleensä noin 16 tuntia -- nautin viimeisen aterian illalla kello yhdeksän aikaan. Olen tullut siihen tulokseen, että joka päivä ei kannata jättää aamiaista pois. Harkitsen, että voimaharjoittelupäivänä jättäisin jatkossa aamiaisen väliin ja seuraavana päivänä söisin aamiaisen. Teoriana siis, että harjoituksesta toipuminen tapahtuu tehokkaammin jos ei paastoa. Treeni lisää lihasten proteiinisynteesiä, ja proteiinisynteesi pysyy koholla 24-48 tuntia harjoittelusta. Jos harjoitus on esimerkiksi kello 18 illalla, niin pitkää paastoa ei kannataisi (näin siis olettaen että hypoteesi on järjellinen) aloittaa ennen kuin 24-48 tuntia harjoittelun jälkeen. Jos aloitan paaston seuraavana päivänä kello 21,  olen ollut "ravitussa tilassa" tuon 27 tuntia, ja ateriasta saatavan proteiinin imeytymiseen voi kestää jopa 8 tuntia, joten todellinen aika jonka lihakset ovat ravittuina, olisi noin 35 tuntia, sopivasti melko keskellä tuota 24-48 tunnin ikkunaa.

En tavoittele harjoittelulla merkittävää hypertofiaa sinänsä, vaan toiminta- ja suoristuskykyä lisäävää vaikutusta. Jos ja kun saan polveni vielä kuntoon, niin vahvemmilla jalkalihaksilla pystyy myös juoksemaan kovempaa. Toinen on, että taekwondossa potkujen teho kasvaa.

Jätin ruokavaliostani jokin aika sitten kaikki lisäravinteet pois, lukuunottamatta heraproteiinivalmistetta. Menen ensi viikolla uudestaan mittauttamaan keskeisimmät metaboliset tunnusluvut, eli hormonit, rasvahapot, kalsiumin ja d-vitamiinin. Aiemmassa mittauksessa kalsium oli matala ja d-vitamiini kohtuullisen korkea. Lääkäri halusi kontrolloida varmuuden vuoksi myös vapaan testosteronin. On mielenkiintoista nähdä, mitä näille luvuille on tapahtunut IF-ruokavalion myötä. Tuskin mitään.