En ota sinänsä kantaa, mutta tässä on mielenkiintoinen tutkimuskysymys. On helppo uskoa, että tällaiset tutkimustulokset herättävät kaunaa. On myös kiusallisen helppoa vetää tietynlaisia johtopäätöksiä asiasta. En tee kuitenkaan mitään johtopäätöstä siitä, miten eri asiantilat pitäisi saattaa voimaan, tai voidaanko niin edes poliittisella päätöksellä tehdä. Totean vain tämän: On helppo uskoa, että tulojakauman tasaisuus ennustaa erilaisia positiivisia piirteitä yhteiskunnassa juuri niistä syistä jotka tutkimuksessa tulevat esiin.

On jokseenkin valitettavaa, että moni tekee tästä ne tavanomaiset suoraviivaiset johtopäätökset, eli lisää veroja ja sääntelyä. Itse en usko sellaisiin ratkaisuihin. Ne eivät ole toimineet; tulojakauma ei esimerkiksi ole tasaisempi kuin 1980-luvulla, vaikka veroasteet ovat korkeammat.

Duha...

Kärsin kesäisin heinäallergiasta. Joko allergia on tällä viikolla pahentunut tai sitten minulla on jokin infektio, sillä nuha ei enää pysy kurissa peruslääkityksellä. Infektion puolesta puhuu se, että esimerkiksi silmien kutinaa ei ole juuri esiintynyt, sensijaan yskää ja hienoista kurkkukipua kylläkin. Vaihdoin lääkettä varmuuden vuoksi, mutta pidättäydyn pari päivää myös juoksemasta. Olo on epämiellyttävä, koska toisaalta jalat vetävät lenkille.

Tällä viikolla minulla pitäisi olla pari tapaamista urakoitsijoiden kanssa. Talon katto alkaa olla teknisen käyttöikänsä päässä ja sille pitäisi tehdä jotain. Pyydän tarjouksia katon korotuksesta. Hinta on kova, mutta toisaalta vaikutus jälleenmyyntihintaan lienee parempi kuin 1:1. Lisäksi pelkkä huovan uusiminen maksaa kuitenkin jonkin verran, joten marginaalikustannus verrattuna vaihtoehtoon lienee kohtuullisen hyvä sijoitus. Pelkkä huovan uusiminen maksaisi luokkaa puolet korotuksen hinnasta. Ottaen huomioon, että kallimman vaihtoehdon käyttöikä on vähintään kaksinkertainen, ja sen että korkotaso on alhainen, niin on hyvin todennäköistä että kalliimpi investointi on nykyarvoltaan suurempi.  (Käytin laskennassa korkoa, jonka joudun maksamaan remonttilainasta, tietoisena että se on alhaisempi kuin "pitäisi", koska siinä ei ole henkilökohtaista riskipreemiota mukana; sivuutan tämän nyt)

Pystytimme poikien kanssa teltan takapihalle. Pojat halusivat yöpyä teltassa, mutta keskellä yötä he kömpivät sisälle, koska teltassa oli tullut liian kylmä. Nuoremman pojan makuupussi oli liian ohut, ja vanhempi ei halunnut jäädä yksin ulos nukkumaan. Tämä testi osoitti, että jos haluamme telttaretkelle poikien kanssa, täytyy hommata ainakin nuoremmalle pojalle paksumpi makuupussi. Tämä olikin tarkoitettu lähinnä sisätiloissa yöpymistä varten ja hankittu kun poika oli pienempi. Teltta on joka tapauksissa pojille hauska vaihtoehto majan rakentamiselle, ja pojat keksivät kaikenlaisia hauskoja leikkejä teltan ympäristössä.

Lastimme Singaporesta saapui muutama viikko sitten. Mukana oli National Geographic:in liikkeestä Singaporesta hankittu tapettikartta (vai karttatapetti?), seinän kokoinen maapallon kartta. Liimasin sen vasta viikonlopuuna seinään. Ensin työ tuntui menneen hieman pieleen - tapetin alla oli ilmakuplia ja pintaan jäi pari ikävää ryppyä. Liiman kuivuessa paperi kuitenkin hieman kutistui ja rypyt oikenivat ja ilmakuplat painuivat kasaan. Nyt se on lähes täydellinen. Kolmen osan kohdistaminenkin onnistui kohtuullisesti, tekstit ovat kaikkialla luettavissa ja saumaa joutuu etsimällä etsimään. Esimerkiksi teksti "Boston" kulkee sauman yli, ja yksi kirjaimista on vain hieman ohuempi toiselta laidaltaan. 

Tabut.

Viimeisimmässä Talouselämän numerossa oli juttu taloustutkimuksen kyselystä, jossa oli skannattu sitä, mitkä poliittiset kysymykset saavat kansalaiset "raivostumaan". Kysymyksenasettelu oli: Jos poliitikko ehdottaisi asiaa X, niin mitä siitä seuraisi: 1) Poliitikon pitäisi erota, 2) En äänestäisi tätä enää seuraavissa vaaleissa, 3) En osaa sanoa, 4) Luottamukseni ei muuttuisi, 5) Luottamukseni lisääntyisi.

Kysymyksistä osa oli typeriä, koska ne eivät ole sinällään nykyjärjestelmän puitteissa poliitikkojen päätettävissä. Esimerkiksi ehdotus "yritysjohtajien palkkioita pitää nostaa", on minustakin sellainen, että poliitikon pitäisi tutkituttaa päänsä, mutta vain siityä syystä, että en oikein ymmärrä miksi poliitikon pitäisi ottaa tällaiseen asiaan kantaa. (Sivumennen sanoen: Palkkamaltin peräänkuuluttaminen on sikäli hieman toisenlainen juttu, että sillä on nykyjärjestelmän puitteissa rooli työehtosopimusten aikaansaamisessa, en kuitenkaan puutu tähän näkökohtaan lainkaan).

40% Keskustalaisista oli sitä mieltä, että jos poliitikko ehdottaisi kannabiksen laillistamista, tämän tulisi erota tehtävistään heti. Kaikista vastaajista osuus oli 29%. Suhteellisuudentajua voi hakea siitä, että homoliittojen kannattajille eroa vaatisi 11% vastanneista, ja ahvenanmaan itsenäisyyden kannattajille eroa vaatisi 10, samoin niille jotka ehdottaisivat eläkeiän nostoa 65 vuoteen.

Kuvaavaa on jutussa toimittajien asenne. Tekstistä löytyy kohta: Huolestuttavaa - ellei suorastaan pelottavaa - on nuorten aikuisten tulos. 18-24- vuotiaista peräti 37 prosenttia ei osaa sanoa miten suhtautuisi poliitikkoon, joka ehdottaisi, että pankit on otettava yhteiskunnan haltuun. En nyt oikein ymmärrä mikä tässä on huolestuttavampaa kuin siinä, että 27 prosenttia oli sitä mieltä että ehdotus on neutraali ja vielä 9 prosenttia sitä mieltä että se on positiivinen. Vaikka kysymys näyttää helpolta, niin mielestäni se ei sitä ole mitenkään yksikäsitteisesti. Pankit ovat jo nyt valtiosta ja keskuspankista riippuvaisia, ja viimeisten vuosikymmenten tapahtumat ovat osoittaneet että niiden toimintaan liittyviä riskejä ei kuitenkaan sälytetä niiden omistajille ja sijoittajille, joten de facto pankit ovat jo nyt yhteiskunnan hallussa ainoalla tavalla, jolla on merkitystä: Tappiot on jo nyt sosialisoitu. Siksi edes minä en osaisi sanoa miten suhtautuisin poliitikkoon joka tällaista ehdottaisi; suhtautumiseni riippuisi siitä, millaisen pankkijärjestelmän tämä ehdottaisi tilalle.

Oatmeal käsitteli muuten juoksemista hiljattain. (via)

Pitkässä juoksussa...

Singaporessa ollessani aktivoiduin pitkästä aikaa hölkkä/juoksuharrastuksessani. Olin jättänyt säännöllisen juoksemisen jo vuosia sitten, vaikka aika-ajoin lenkkeilinkin. Singaporessa aloitin hetkeksi mutta Suomeen muuttaessa jotenkin homma uhkasi taas jäädä, kunnes sitten toukokuussa hankin kengät. Motivaatiotani lisäsi myös android-sovellus runkeeper, joka tallentaa reitin, nopeuden, nousut jne, ja pitää mukavasti automaattista harjoituspäiväkirjaa. Se ruokkii addiktiota sopivasti.

Oudokseltaan juoksin alkuun vain noin parin kolmen kilometrin lenkkejä pari kolme kertaa, siis alle 10 kilometriä viikossa. Määrä on noussut kuitenkin tasaisesti, ja lomalle jäätyäni olen juossut joka viikko hieman enemmän, viime viikolla reilu 30 kilometriä. Tämä taso lienee kohtuullinen minulle. Suurin ongelmani on ollut, että pitkän matkan juokseminen yksin on kovin pitkästyttävää, joten kun lähden lenkille yksin, juoksen liian kovaa. Olen yksinjuoksujeni matkaa nostanut hitaasti parista kilometristä nyt reilu kuuteen, ja tahtikin on hieman kiristynyt. Aloitin noin viiden minuutin kilometreillä, nyt hieman yli 6 kilometrin lenkissä vauhti on alle 4:40 per kilometri. Mistään kovin hyvästä kunnosta ei siis ole vielä kyse, mutta olen tyytyväinen alle viiden minuutin kilometreihin näillä matkoilla. Tulosten absoluuttinen hyvyys ei oikeastaan kiinnosta, vaan se, että vauhti on vielä näin vanhalla iälllä lisääntynyt.

Huomaan että nopeampien noin 6 kilometrin lenkkien tekeminen tekee pidemmistä ja hitaammista lenkeistä selkeästi keveämpiä. Lauantaina juoksimme vaimon kanssa verkkaisen vajaa 13 kilometrä, ja askel oli koko matkan hyvin kevyt.

En ole aiemmista harrasteluistani poiketen mittaillut tällä kertaa pulssiani, osin siksi että se oli jotenkin masentava ja rajoittava tapa tarkastella harjoittelua. Ohjeelliset "80% laskennallisesta maksimisyykkeestä" jne harjoitukset johtivat vain pitkästymiseen ja siihen että juoksin aivan liian hitaasti. Työsykkeeni ovat melko korkeita, koska esimerkiksi kykenin helposti juoksemaan yli 160 sykkeellä puoli tuntia pahemmin hengästymättä, ja kellotin Suolijärven lenkkipolun ylämäessä sykkeeksi 225. Informaatio näissä oli vähäinen, koska joillain nyt vaan syke on korkea. Niin, ja sitten tietysti sykemittaristani on patteri loppu, enkä ole viitsinyt vaihtaa sitä (mikä on se todellinen syy).

Noin kuukauden vähän intensiivinen harjoittelu on tuonut jo jonkinasteisen addiktion. Lepopäivien pitäminen ei tunnu enää miellyttävältä, vaan välipäivän iltana jo viimeistään on levoton olo, ja tekisi mieli lähteä juoksemaan. Varasimme vaimon kanssa jo matkan  Lanzarotelle. En todennäköisesti aio osallistua maratonille, vaan puolimaratonille. En aio ottaa mitään varsinaista tavoiteaikaa, kunhan juoksen rauhallisesti ja toivon pääseväni maaliin.
 

Lyhyt kommentti

Ottaen huomioon, että tuulivoiman tuki oli "jopa" kuusi miljoonaa viime vuonna, on jokseenkin irvokasta, miten paljon palstatilaa tuulivoiman tukemisen paheksuminen saa. Itselläni ei ole sen kummempaa kantaa tuulivoimaan, mutta vimma jolla "massiivista tukea" paheksutaan, on ehkä typerin energiapoliittinen argumentti, ja siis tämä on paljon sanottu, koska lasken nyt mukaan myös ydinvoiman vastustajat.

Lähitulevaisuus

Olen kirjoittanut aiemmin pitkästä tulevaisuudesta ja lukuisista tekniikoista jne, spekulatiiviseen tyyliin tunnisteen tulevaisuus alla.

Kirjoitan asiasta myöhemmin lisää - jos ehdin, sillä aivan lähitulevaisuudessa olen menossa taas kesämökille - mutta ajattelin kesäaamun ratoksi hieman pohtia trendiä joka todennäköisesti tulee olemaan merkittävä. Ennen kuin teen sen, huomautan että lähes jokainen teknologinen muutos yliarvioidaan lyhyellä aikavälillä ja aliarvioidaan pitkällä. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa internetin merkitystä liike-elämässä yliarvioitiin, mutta nykypäivänä se täyttää todella suuren osan ihmisten arkea.

Eräs hieman internethypen jälkeen esiintynyt toinen "kupla", joka jäi Suomessa lyhytaikaiseksi, oli ns. biotekniikkakupla. Se ei varsinaiseksi pörssikuplaksi koskaan päätynyt, mutta Suomessa esimerkiksi Sitra Esko Ahon johdolla kylvi miljoonia (ei sentään miljardeja!) bioalan startupeihin 00-luvun puolivälin paikkeilla. Koska mitään sen suurempaa menestystarinaa - "uutta Nokiaa", kuten silloin toivottiin - ei syntynyt, moni veti johtopäätöksen että bioalasta ei todennäköisesti koskaan tule mitään.

Tämä johtopäätös on tietenkin väärä, aivan samaan tapaan kuin että "internet katoaa elämästämme" olisi ollut typerä johtopäätös dotcom-kuplan puhjetessa. Esimerkiksi ihmisen koko genomin sekvenssointi maksoi alunperin miljardeja, nyt hinta on painunut muutamaan tuhanteen dollariin, ja putoaa edelleen hurjaa vauhtia, eikä mitään varsinaisia esteitä ole sille, että muutamassa vuodessa yksilö voi selvittää koko DNA:nsa muutamalla eurolla, laitteella, jonka voi ostaa verkkokaupasta ja joka mahtuu taskuun. Tällainen teknologia on potentiaalisesti disruptiivista monella tapaa. Jo aivan banaaleimmasta päästä: Lasten isyyden selvittäminen esimerkiksi tulee olemaan täysin triviaalia kotikonstein. Riskit erilaisiin perinnöllisiin sairauksiin tulevat ilmi välittömästi, ja niitä ei yksinkertaisesti voi mitenkään salata. Lainsäädäntö tulee toki todennäköisesti väliin, mutta niin kauan kun tällaiset laitteet ovat jossain päin maailmaa laillisia, niitä päätyy kaikkialle missä tällaisiin kysymyksiin halutaan vastauksia.

Yhtenä dystopisena riskinä on että IPR-järjestelmän kannattajat pysyvät nykyiseen tapaan niskan päällä. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tekijänoikeuksiin ja patentteihin vedoten kaupalliset toimijat voivat vaatia yksinoikeuksia geeneihin myös sen jälkeen kun kyseinen informaatio on käytännössä ilmaista. Olemme jo nähneet miten olemassaoleva informaatio julistetaan jonkun "omaisuudeksi". Esimerkiksi kun joku tunnistaa genomista jonkin piirteen joka paljastaa sairausriskin, niin tämä voidaan jo nyt patentoida, ja käytännössä estää riippumaton lääkekehitys ja jopa diagnostiikka. Kun teknologia tällaisen informaation selvittämiseen kehittyy, argumentit tietenkin heikkenevät, mutta otteet valitettavasti kovenevat. Tämä voidaan nähdä jo nyt esimerkiksi siinä miten "piratismiin" suhtaudutaan.

Lomalla, tällä kertaa oikeasti.

Kävimme maanantaina Otamuksessa. Kyseessä on Sastamalassa sijaitseva alue, jossa on kahvila, muutama ulkoilureitti, vene- ja uimapaikka ja ympäristössä maalaismaisemaa.  Juoksimme vaimon kanssa "Tilankierros"- lenkin, jonka piti olla 6 kilometriä, mutta GPS antoi matkaksi alle viisi.

Vanhempi poika kävi kokeilemassa kallion kupeeseen kiinnitettyä köyttä, jonka kanssa pystyi hyppäämään veteen. Hyppiminen näytti niin hauskalta, että ensi kerralla otan omat uimavarusteet mukaan.

Huomenna aion todennäköisesti lähteä kesämökille päiväksi poikien kanssa.

"Lomalla"

Jäin pois töistä juhannuksena. Tämä ei tarkoittanut varsinaisesti lomaa, sillä opintomateriaalit eivät ole vielä valmiita, ja toisaalta täytyy jossakin vaiheessa työstää papereita. "Lomaillessani" olen esimerkiksi uimarannalla istuessani lukenut solubiologian oppikirjaa ja joitakin julkaisuja, kuten tämä. Kokonaistyöaika on siitä viheliäinen järjestely, että sen puitteissa ei tavallaan koskaan ole oikeasti lomalla. Aion kuitenkin jättää kaikki työasiat mielestäni tällä viikolla, ja viettää enemmän aikaa lasten kanssa. 

Aktivoiduin juoksuharrastuksen suhteen hieman enemmän. Vauhtia ei juurikaan ole, mutta en ole kokenut tästä paineita. Olen pidentänyt matkoja hyvin maltillisesti, juosten noin viiden minuutin kilometrejä. Ne tuntuvat kyllä riittävän nopeilta tällä iällä, itseasiassa alkuun tuntui että vauhti oli jopa liian kova, enkä jaksanut sillä tahdilla kuin vähän reilu kolme kilometriä. Hitaasti kunto on noussut, ja nyt viiden minuutin kilometrejä menee jo hieman alle seitsemän.  Tästä on vielä matkaa siihen, että niitä menisi kaksikymmentä, saati sitten 42.195. Ei sillä, että aikoisin maratonille koskaan osallistua. Siitä, etten aio, voi syyttää laiskuuttani, mukavuudenhaluani, ja sitä että pidän sitä tarpeettomana signalointina. Ja vaikka pidän lenkkeilystä, en viitsi harjoitella ihan niin paljon.

Sen verran juoksu on vaikuttanut, että useamman välipäivän pitäminen tuntuu jo kropassa "väärältä", ja eilisen hitaan lenkin jäljiltä jäi sellainen tunne, että kilometrejä olisi pitänyt saada lisää. Tänä aamuna oli aamukahvin jälkeen tunne että pitäisi lähteä liikkeelle,