Jäin pois töistä juhannuksena. Tämä ei tarkoittanut varsinaisesti lomaa, sillä opintomateriaalit eivät ole vielä valmiita, ja toisaalta täytyy jossakin vaiheessa työstää papereita. "Lomaillessani" olen esimerkiksi uimarannalla istuessani lukenut solubiologian oppikirjaa ja joitakin julkaisuja, kuten tämä. Kokonaistyöaika on siitä viheliäinen järjestely, että sen puitteissa ei tavallaan koskaan ole oikeasti lomalla. Aion kuitenkin jättää kaikki työasiat mielestäni tällä viikolla, ja viettää enemmän aikaa lasten kanssa.
Aktivoiduin juoksuharrastuksen suhteen hieman enemmän. Vauhtia ei juurikaan ole, mutta en ole kokenut tästä paineita. Olen pidentänyt matkoja hyvin maltillisesti, juosten noin viiden minuutin kilometrejä. Ne tuntuvat kyllä riittävän nopeilta tällä iällä, itseasiassa alkuun tuntui että vauhti oli jopa liian kova, enkä jaksanut sillä tahdilla kuin vähän reilu kolme kilometriä. Hitaasti kunto on noussut, ja nyt viiden minuutin kilometrejä menee jo hieman alle seitsemän. Tästä on vielä matkaa siihen, että niitä menisi kaksikymmentä, saati sitten 42.195. Ei sillä, että aikoisin maratonille koskaan osallistua. Siitä, etten aio, voi syyttää laiskuuttani, mukavuudenhaluani, ja sitä että pidän sitä tarpeettomana signalointina. Ja vaikka pidän lenkkeilystä, en viitsi harjoitella ihan niin paljon.
Sen verran juoksu on vaikuttanut, että useamman välipäivän pitäminen tuntuu jo kropassa "väärältä", ja eilisen hitaan lenkin jäljiltä jäi sellainen tunne, että kilometrejä olisi pitänyt saada lisää. Tänä aamuna oli aamukahvin jälkeen tunne että pitäisi lähteä liikkeelle,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti