maanantai 10. marraskuuta 2008

Metamalleista.

Crooked Timber-artikkelissa selitetään huonojen mallinnoksen ja huonojen mallintajien problematiikkaa.
What is really silly, on a par with saying “evolution is just a theory” is the currently popular talking point “this shows you shouldn’t trust models, so I can consult my own prejudices on topic X (most commonly, climate change)“. Any attempt to predict the future behavior of a system requires a model of that system, whether it’s explicit or implicit, complex or simple, solved with a computer or by assertion.
Tämä on se merkittävin syy, miksi pidän ns. ilmastomuutoskeptikoita foliohattuina. Ongelma ei ole siinä, etteivätkö meteorologien ja ilmastotutkijoiden mallit voisi olla puutteellisia ja siten antaa vääriä ennusteita; melkein varmasti ennusteet ovat ainakin kovin epätarkkoja. Ongelma on siinä, että toisin kuin kreikkalaiset filosofit kuvittelivat ennakkoluulo ei sittenkään ole luotettava tiedonlähde.

lauantai 8. marraskuuta 2008



Vieläkö nämä esiintyvät, en olisi uskonut.

I'll remain unperturbed by the joy and the madness
That I encounter everywhere I turn

Uudempiakin esiintymisiä näköjään löytyi. En jaksa linkittää...

torstai 6. marraskuuta 2008

Vaalikommentaari.



Vanha, mutta klassikko. Tämän voi tulkita monella tavalla. Itse näen sen niin, että demokratia on, vaikkei täydellinen, niin paras vaihtoehto kuitenkin. Joku ottaa herneen nenään, tiedän.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Ne ei tahdo mua, ne tahtoo...

Eikös Ingallsin Lauran pitänyt olla kiltti tyttö? Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, ja koska TV-sarjojen tarkastaminen maksaa paljon, Pieni Talo Preerialla on nyt K-18.

Samaan aikaan toissaalla... USA:ssa mietitään, saako TV:ssä kiroilla. Mietin vain tuota suoraa lähetystä, miten TV-yhtiö ehtii estämään rumien sanojen pääsyn lähetykseen, jos jossain palkintogaalassa kirjoillaan?

Verkostoituminen.

Muutama vinkki verkostoitujille. "Coolien" ihmisten statuksessa voi olla kuplaa. Olen koettanut opettaa pojilleni, että sellaiset kaverit, joiden suosiosta joutuu kilpailemaan, ovat yleensä huonoja kavereita. Kirjoittaja on mitä ilmeisimmin samaa mieltä. Via Marginal Revolution

tiistai 4. marraskuuta 2008

Do no evil?

Google väittää, ettei se ole paha. Empiria puhuu muuta. Missasin viime viikolla uutisen, että Google oli maksanut kirjojen skannaamisesta.

Pahuutta puhtaimmillaan.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Asiantuntijat ja oikeassaolijat.

Olen ollut yllättävän vähän kiinnostunut sähköisen äänestämisen ongelmista. Mikko kirjoitti asiasta artikkelin, jonka perusteella minun pitäisi olla asiasta erittäinkin kiinnostunut, kaikesta päätellen ongelmat ovat juuri niitä, joiden ratkaisemista olen palkkatyössäni tutkinut.

Tarkalleenottaen se ei ole totta. Suurin osa tällaisista ongelmista on luonteeltaan sosiaalisia, pääosin sellaista muotoa, että oma "auktoriteetti" on ymmärretty väärin. Teknisestä järjestelmästä ei tule oikein toimivaa kiukuttelemalla. Ihmiset kuitenkin usein uskovat näin - eivät eksplisiittisesti tietenkään, vaan käyttäytymisestä päätellen. Olen törmännyt tähän tosielämässä usein. Tilaaja tilaa järjestelmän, toimittaja toimittaa sen. Tämän mustan laatikon sisään kätkeytyy usein prosessi, jossa on uskomaton määrä kiukuttelua ja uhkailua. Näiden taustalla on usein se, että asiantuntijaa ei kuunnella, koska tätä pidetään pahanilmanlintuna.

Luulen tunnistaneeni kulttuuristamme sen piirteen joka tämän mahdollistaa. Jos henkilö myöntää olleensa väärässä, tai edes tämän mahdollisuuden, tämä nähdään selkärangattomuutena ja kykenemättömyytenä. Silloinkin kun tosiasiat kirkkaasti osoittavat henkilön olleen väärässä, tämän on kasvonsa säilyttääkseen jatkettava inttämistä. Usein peli onnistuu ja asia menee pois, unohtuu tai siirtyy jonkun muun ongelmaksi. Meillä myös toisten väärässäolemisen osoittelua pidetään huonona tapana. Ja jos jonkun todetaan olleen väärässä ja tästä halutaan tehdä eksplisiittinen asia, niin usein vaaditaan "päitä vadille".

Väärässäoleminen on inhimillistä ja me kaikki teemme sitä. Ihminen, joka väittää, ettei ole koskaan ollut väärässä, on yksinkertaisesti valehtelija. Ihminen, joka myöntää olleensa väärässä, kun todistusaineisto esitetään, on sankari, ei roisto. Jos suhtaudumme sellaiseen ihmiseen roistona ja jatkamme pään vaatimista vadille, luomme pelin, jossa totuus ja hyvinvointi häviävät.