Tutkimussuunnitelma

En ole alan asiantuntija, mutta luonnostelen tässä tutkimuksen, jonka haluaisin nähdä tehtävän.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia harjoitusvasteen konveksisuutta voima- ja kestävyysharjoittelussa. Koehenkilöt (n = 200, ikä 18--42) jaettiin viiteen ryhmään (kussakin 40) kahdeksaksi viikoksi.  Kontrolliryhmä vältti hikoilua ja hengästymistä aiheuttavaa suunnitelmallista liikuntaa. Voimaharjoitteluryhmä harjoitteli kolme kertaa viikossa lineaarisella progressiolla. Kestävyysryhmä noudatti maratonkoulun kahdeksan viikon ohjelmaa, johon kuuluu 3-4 juoksuharjoitusta viikossa. Hybridiryhmä 1 voimaharjoitteli kerran viikossa ja juoksi 3, ja hybridiryhmä 2 juoksi kerran viikossa ja voimaharjoitteli 3 kertaa.  Osallistujat pitivät ruokapäiväkirjaa, josta arvioitiin päivittäinen energiansaanti ja makroravinneprofiili.

Tutkimuksen aluksi mitattiin kaikilta osallistujilta VO2-max, 12 minuutin etenemistesti (ns Cooper-testi) ja alaraajojen voimantuotto jalkaprässillä.  Kyykkyä ei testattu, sillä se ei ole luotettava ilman harjoittelua. Yläraajojen voimassa käytettiin proxynä leuanvetotulosta. Mitattiin kehon rasvaprosentti ja BMI, sekä reiden, hauiksen, rinnan ja vyötärön ympärys, veren hemoglobiini, kreatiniini ja testosteroni. Vastaavat mittaukset tehtiin 8 viikon harjoittelujakson päätteeksi. 

Haluaisin nähdä tämän, tai jonkinlaisen variaation siitä, sillä minua on pitkään vaivannut eräs argumentti jota Rippetoe esittää. Se menee pääpiirteittäin niin, että maksimivoiman lisäämisestä on hyötyä kestävyysuhreilijalle, mutta kestävyyden lisäämisestä ei ole hyötyä, vaan haitaa voiman lisäämiselle. Argumentin keihäänkärkenä  on, että kestävyys lisääntyy siksi, että lisääntynyt voima tulee ainakin osittain lihaksen parantuneesta hyötysuhteesta ja motoristen yksiköiden tehokkaammasta hyödyntämisestä, jolloin vastaava suoritus tehdään pienemmällä osuudella maksimitehosta, ja siten rasittaa vähemmän. Kestävyysharjoittelun tuoma kestävyyden lisäys sensijaan usein tulee paremmasta mekaanisesta hyötysuhteesta ja sellaisista biokemiallisista adaptaatioista jotka ovat katabolisia, so. kestävyysharjoittelu pienentää lihasta jolloin sen maksimivoiman tuotanto voi jopa vähentyä.

Itse en usko tällaiseen yksinkertaiseen malliin, koska kokemus on osoittanut että useimmat ongelmat ovat konvekseja. Konveksi tarkoittaa siis tässä sitä, että jos meillä on ääriarvot a ja b, ja etsimme funktion f(x) minimiä näiden arvoa tällä välillä, se usein on jossain näiden ääriarvojen välissä. Rippetoen argumentti on tavallaan oikea, ja uskon että se pätee jos tarkastellaan "pelkkää voimaa" tai "pelkkää kestävyyttä", mutta oma kokemukseni on ollut, että noin yksi tai kaksi lenkkiä viikossa ei haittaa, vaan joskus jopa hyödyttää, voimatreeniä.

Esimerkiksi pidemmälle menevissä voimaharjoitteluohjelmissa tehdään kausiluontoisia harjoituksia. Aloittelijalle ne ovat turhia, koska adaptaatio lihaksessa tapahtuu nopeasti kun on heikko. Mutta pidemmälle edennyt, lähempänä potentiaaliaan oleva voimaharjoittelija tekee usein erikseen "massakauden", "perusvoimakauden" ja "huippukauden", joiden kierto voi olla parista viikosta useampaan kuukauteen. Massakauden treeni tuottaa pidempien sarjojen avulla enemmän hypertrofiaa, perusvoimakausi kasvattaa painoja lisäämällä ja sarjoja lyhentämällä lihassyiden koko ja voimaa,  huippukaudella keskitytään hermostolliseen tehokkuuteen ja räjähtävyyteen ja maksimaaliseen voimantuottoon. Näin karkeasti. Hieman aloittelijaa pidemmälle -- ei kuitenkaan vielä kilpatasolle -- edennyt harjoittelija tekee periaatteessa samoin, mutta sykli voi olla kahden viikon tai jopa yhden mittainen kokonaisuudessaan, eli viikossa tehdään yksi treeni joka laatua.

Tämä on paraatiesimerkki konveksisuudesta ja synergiasta, jos tätä halutaan nyt käyttää. Massa, voima ja teho tukevat toisiaan. Hypoteesini on siis, että kestävyyden osuus ja hyöty tässä yhteydessä voi olla vähäinen, mutta nolla se tuskin on. Hypoteesini voi olla väärä, mutta juuri siksi haluaisin nähdä ylläolevan tutkimuksen tehtynä. Se olisi kallis -- maksaisi todennäköisesti satoja tuhansia -- mutta ainakin siitä saisi jotain hyödyllistä osviittaa.

Jos tätä joku lukee joka on alalla, niin idean saa varastaa. Minuun voi myös ottaa yhteyttä jos haluaa ideoida ja tehdä yhteistyötä, vaikkei tämä omaa alaani olekaan.

EDIT: Korjattu; konveksin funktion minimi löytyy välistä. 

Trendit

Olimme vaimoni kanssa pitkästä aikaa ns ulkona viikonloppuna. Päädyimme yökerhoon jossa illan teema oli pitkälti sellainen kuin aikanaan niissä ympyröissä joissa tutustuimme. Ilta oli mielenkiintoinen ja tapasimme muutaman vanhan tutunkin ohimennen. Kaiken hupaisan lisäksi vaimolleni tultiin kaupittelemaan "nipsuja" jossain vaiheessa.  Epäilemättä humoristista, ottaen huomioon että olimme mitä ilmeisimmin ikähaarukan yläpäästä ko. paikassa.

Aloitin tuttavan kehoituksesta lukemaan kirjaa "Ready Player One". Aihe on mielenkiintoinen, kyseessä on noin 30 vuotta tulevaisuuteen sijoittuva dystooppinen romaani. Kontrastina voisi ehkä ottaa Vingen Rainbows End:in, jonka yhteiskuntakuvaus on huomattavasti optimistisempi, vaikkei sekään täysin positiivisessa valossa tulevaisuutta esitäkään. Muutamia "tulevaisuushistoriikkejä" vuosien saatossa lueskelleena voisin todeta että ne ovat kovin viihdyttäviä, mutta jokaisessa on painotuksia joihin suhtaudun jossain määrin huvittuneena. Esimerksi RPO:ssa yhteiskunta on huonossa jamassa energiapulan ja ilmastonmuutoksen vuoksi, kun taas RE:ssä nämä aspektit eivät näy millään tavalla. Pointti ei ole se, tuleeko energiapulaa tai aiheuttaako ilmastonmuutos ongelmia, vaan pikemminkin se että trajektoria jolla päädytään tiettyyn tilanteeseen tulevaisuudessa on molemmissa jossain määrin epämääräinen. Se ei toki haittaa kirjoissa, mutta mielelläni pohdin asioita näistä näkökulmista.

Jos palaamme vuoteen 1998 -- yksi illan teeman iskulauseista oli "Party like it's 1998" -- niin olisin monia asioita ennakoinut toisin tuolloin kuin ne toteutuivat. Ensiksikin, polttoaineiden hintojen olisin uskonut olevan toisaalta alhaisemmat (nimellisesti) toistaalta korkeammat (reaalisesti). Olisin kuvitellut että jos kerran öljy maksaa 100 dollaria tynnyriltä, sitä varmaan käytettäisiin paljon vähemmän. Muistan joskus noihin aikoihin selailleeni jonkun vihreän eskatologin kirjaa jonka jätin lukematta johdannossa (tai esipuheessa) esitetyn skenaarion luettuani: Siinä nimittäin pidettiin mahdollisena että öljyn hinta putoaisi silloisesta (olisiko ollut 20 dollaria tynnyriltä) mutta kysyntä putoaisi myös kun erilaisia vaihtoehtoja olisi käytettävissä ja ne olisivat niin halpoja. Pidin ajatusta absurdina, mutta yliarvioin öljyn hintajouston. (en edelleen usko yhdistelmän "halpa öljy -- alhainen kulutus" koskaan toteutuvan).

Toiseksi, internet ja erityisesti mobiili internet. En olisi osannut arvella että mobiililaitteiden netti yleistyisi. Kämppäkaverini oli Nokialla töissä ja testikäytti 7110:aa vuonna 1999 työnsä puolesta; epäilin tuolloin että kännyköiden näytöt ovat liian pieniä, ja että tuskin tulee laitetta jota on mielekästä pitää taskussa ja käyttää selailuun. Aliarvioin resoluution kehittymisen, en osannut ennakoida kosketusnäyttöjen tuloa, ja kuten aina, eksponentiaalinen laskentatehon lisääntyminen jäi huomiotta: oletin että "tietokone" tarkoittaisi pöytäkonetta tai korkeintaan läppäriä. Tämä olikin toinen mitä aliarvioin: Nykyisin kotitietokoneiksi ei taideta juuri hankkia muita kuin läppäreitä. Meillä ei ainakaan ole ollut (muutamaa harrastuskäyttöön tarkoitettua romua lukuunottamatta) enää normaalia desktop-konetta kohta seitsemään vuoteen.

Kolmanneksi, vähittäiskaupan keskittyminen (ja yleensä talouden liberalisoitumisen pysähtyminen). EU:n mallioppilaina suomalaiset ovat suunnilleen jokaista direktiiviä olleet pistämässä mallikelpoisesti pystyyn. Mutta se, mihin EU oikeasti alunperin pyrki, eli kilpailun vapauttaminen, on jäänyt pelin jalkoihin. Vuonna 1998 olisin kuvitellut että ne hyödyt joita EU:sta oli jo sen kolmen ensimmäisen jäsenyysvuoden aikana ollut suomalaisille, tulisivat lisääntymään. Aliarvioin vallanhimoisen suomalaisvirkamiehen kyvyn oppia pelaamaan direktiivipeliä yhdessä korporaatioiden kanssa. Suomalaiset onnistuivat kääntämään pelin niin että ne ovat onnistuneet keskittämään ja lisäämään korporativismia entisestään ja ehkä suomalaisen fascismin kruununjalokivi on S- ja K-ryhmien duopoli. Erityisesti S-ryhmän melko avoin korruptio kaavoituksessa ja poliittikojen istuminen osuuskaupan päättävissä elimissä olisivat olleet vuonna 1998 odottamattomia. Jos olisin pakotettu arvaamaan tuolloin, olisin luullut että vuoden 2014 Suomessa olisi useamman eurooppalaisen kauppaketjun liikkeitä, eikä pelkästään Lidlejä hieman ärsyttämässä S- ja K-ryhmän lihavia kissoja.

Ajattelin ensin että laittaisin tähän muutaman tällä hetkellä arviomani "trendin" seuraavalle 15 vuodelle. Pidättäydyn kuitenkin tästä koska kuten totean yllä, todenäköisesti arvioini menisi täysin pieleen.