Itsepetoksesta ja konsistenssista.

Maailma on väärällään erilaisia "ristiriitaisia" tai "epäkonsistentteja" mielipiteitä. Näistä tietenkin vain osa on oikeasti sisäisesti ristiriitaisia, mutta se ei estä ihmisiä syyttämästä muita ristiriitaisuuksista silloinkin, kun mitään todellista ristiriitaa ei ole.

Itselläni pisti silmään kuitenkin viime viikkoina yksi esimerkki, joka kuvastaa tavallaan koko kirjoa tässä konsistenssi-asiassa, ja joka tuntui herättävän intohimoja ihmisissä. Nimittäin kesäaika, ja yleisemmin aikavyöhyke ja yhteiskunnan aikakäsitys.

Ensimmäinen mielipide, jonka tässä käsittelen, on karkeastiottaen muotoiltavissa siten, että yhteiskunta on edelleen agraarisen mallin mukainen, ja edellyttää tarpeettomasti että ihmiset heräävät aikaisin.  Tämä positio on suosittu sellaisten ihmisten joukossa, jotka eivät mielellään herää aamulla aikaisin, ja joiden on vaikea sopeutua ympäröivän yhteiskunnan standardoimiin aikatauluihin. Tässä mielipiteessä ei ole mitään ongelmaa itsessään, sillä on olemassa lukuisia selvityksiä joissa on havaittu että joidenkin ihmisten todella on vaikea herätä aikaisin aamulla. Tällaisten ihmisten on vaikea sovittaa vuorokausirytmiään siten, että he heräisivät merkittävästi ennen auringonnousua.

Toinen mielipide taas on se, että Suomessa pitäisi siirtyä pysyvästi kesäaikaan, jotta iltapäivästä olisi enemmän valoa. Tämäkin mielipide on täysin ongelmaton yksinään, sillä koska yhteiskuntamme on järjestetty tietyllä tavalla, ihmisten vapaa-aika sijoittuu pääsääntöisesti iltaan, ja esimerkiksi erilaisten ulkoilmaharrastusten kannalta valoisaa aikaa olisi hyvä olla tällöin.

Ongelma tulee vasta siitä, että sama ihminen omaa molemmat yllämainitut mielipiteet yhtä aikaa.

Huomautin tästä useammalle tällaiselle ihmiselle, löytääkseni argumentteja joissa olisi jotakin järkeä. Ymmärtäisin, jos esimerkiksi käsitys olisi sellainen että myöhemmin herääminen olisi mukavaa, mutta siitä voi luopua jos vastineeksi saa mahdollisuuden harrastaa valoisaan aikaan. Mutta tämä ei tuntunut olevan kovin yleinen mielipide; Yleinen mielipide tuntui olevan että yhtä aikaa pitäisi yhteiskunnassa siirtyä myöhäisempään aikatauluun, esimerkiksi koulujen ja useimpien töiden pitäisi alkaa vasta kello 10, ja samanaikaisesti tulisi siirtyä kesäaikaan pysyvästi, jotta illalla olisi sitten enemmän aurinkoa. Mahdollisesti kelloja tulisi siirtää vielä vähän enemmän eteeenpäin.

Kello on kuitenkin vain suhteellinen mittari; On puhtaasti sosiaalinen sopimus, mitä "kello 8 aamulla" tarkoittaa. Auringonnousu ja -lasku ovat taas täysin objektiivisia asioita; emme voi sopimalla vaikuttaa siihen aikaan joka näiden välissä on, ainoastaan siihen, mitä kello näyttää silloin, kun toinen näistä tapahtuu. Jos me sopisimme että koulut alkavat vasta kello 10 ja töihin ei tarvitse tulla ennen kymmentä, ja samaan aikaan siirtäisimme kelloja kaksi tuntia eteenpäin, me emme itseasissa muuttaisi yhtään mitään muuta kuin sitä numeroa joka kellossa lukee.

Miksi tämä "ristiriitainen" käsitys sitten elää? Yksi syy on ehkä siinä, että ihmiset jotka kokevat aamuheräämisen vastenmieliseksi, valvovat öisin lähinnä sosiaalisista syistä. Esimerkiksi hyvin introvertit ihmiset saattavat nauttia siitä, että muut ihmiset ovat nukkumassa ja he voivat olla rauhassa yksin yöllä. Öisin on usein hiljaisempaa koska muut nukkuvat, ja moni saattaa esimerkiksi kokea kykenevänsä keskittymään paremmin. Tällöin ongelma ei liity auringonvaloon eikä yhteiskunnan aikatauluun sinänsä, vaan siihen että tällaisen yksilön on ylipäätään vaikeaa sopeutua samaan aikatauluun muiden kanssa.

Bodi bild

Pidin taannoisen penkkiohjelman jälkeen 10 päivän tauon. Kun palasin salille toissa perjantaina, tuntui että olin entistä vahvempi. Aloitussarjoina tein tarkoituksella kevyet treenit:

• Kyykky 2x5@120kg
• Vinopenkki 4x5@70kg
• Maastaveto 1x5@140kg

Plus päälle jotain heilutteluja käsipainoilla. Yleensä en "ohjelmoi" ohjelmaani käsipainoliikkeitä, tai muutenkaan eristäviä liikkeitä. Teen niitä kyllä joskus treenin lopuksi, jos energiaa on, mutta ne eivät ole ohjelman keskiössä, enkä tee niitä aluksi, jotta useamman nivelen liikkeet (compound movement) saavat päähuomion.

Vaikka treeni oli kevyt, oli reilu viikon tauko tehnyt tehtävänsä, ja sain armottoman DOMSin. Kun maanantaina menin uudelleen treenaamaan, en pystynyt tekemään koko treeniä. Keskiviikkona ongelma oli jo kadonnut, ja perjantaina pystyin tekemään raskaamman treenin kuin yllä mainittu. Perusohjelmani on tällä hetkellä:

1. Maanantai
   
   • Kyykky 3x8 @ 70-80% max
   • Pystypunnerrus 3x8 @ 70-80% max
   • Soutu 3x8 (en tässä edes tiedä maksimia)
2. Keskiviikko
   
   • Etukyykky 5x3 ~ 80% maanantain kyykystä 
   • Penkkipunnerrus 3x8 @ 70-80% max
   • Leuanveto 6x6 (+ lisäsarjoja jos jaksaa) 
3. Torstai
   
   • Kyykky 1-2x5 @ 85-90% max
   • Vinopennkki 4-5x5@80-90% keskiviikon penkistä
   • Maastaveto 1x5 80-90% max

Tällä kuviolla jatkan nyt jonkin aikaa. Noin joka  neljäs viikko pidän kevennysviikon, jossa toistomääriä pienennetään 8--> 3, 5 --> 2, ja 3-->1, mutta intensiteettiä ei, jotta "paineet" pysyy kropassa. Ruokaa koitan saada syötyä "enemmän", jotta paino nousisi taas maltillisesti. Varsinaiseen hirviömäiseen bulkkaukseen en ole ryhtymässä, mutta sellainen 3500-4000kcal per päivä on varmaan ihan hyvä tavoite. Joskus olen syönyt jopa 5000kcal per päivä.

Jätin tavoitteellisen juoksemisen taas toistaiseksi pois. Nuorempi poikani, joka on nyt 11-vuotias, on innostunut juoksemisesta, ja käyn hänen kanssaan (ja hänen tahdillaan) lenkillä neljäkin kertaa viikossa. Tämä riittäköön aerobiseksi liikunnaksi. Toki kävelyä tulee se reilu kolme kilometriä päivässä työmatkoihin.

En ole nyt hetkeen punninnut itseäni. Veikkaan että paino on jotain vähän 90 kilon päälle. Massan kertyessä ja erityisesti kun tekee treeniä joka aiheuttaa pumppia, tulee mieleen aina välillä erilaisia kieroutuneita ajatuksia siitä, miten siistiä olisi poseerata speedoissa ja keho öljyttynä. En tarkoita tietenkään sitä, että olisin missään oikeissa kehonrakentajan mitoissa -- kaukana siitä -- vaan lähinnä tunne siitä, että lihakset ovat kasvaneet ja niitä on kiva pullistella.

Tämä aspekti treenaamisesta on ehkä kaikkei noloin. Useat voimatreenaajat häpeävät näitä ajatuksia, ja kieltämättä siinä on jotain hyvin naurettavaa. Toisaalta...