maanantai 25. syyskuuta 2017

Keveyden sietämätön olemus, vol MMXVII

Massakausi lähti liikkeelle pari viikkoa sitten, ja ensimmäiset pari viikkoa kulkivat varsin hyvin, joskaan paino ei lähtenyt nousemaan juurikaan. Perjantaina aamulla punnitessani itseni olin noin 700 grammaa painavampi kuin kaksi viikkoa aiemmin, mikä menee vielä nesteen ja vatsassa olevan ruoan piikkiin.

Viikonlopun aikana iski vanha tuttavani, gastropareesi. Vatsalaukun tyhjeneminen on hidastunut siinä määrin, että en mitenkään saanut sunnuntain aikana edes 2000kcal per päivä syötyä. En tiedä mistä moinen voi johtua, edellisen kerran tuli sama vaiva noin puoli vuotta sitten, joskin paljon tämänkertaista vakavampana. Mutta huomasin lauantaina aivan selvästi; en kyennyt syömään paljoakaan kun kävimme ravintolassa syömässä. Katselimme televisiota ja söin hieman karkkia jälkiruoaksi, tunsin oloni nopeasti huonovointiseksi. Illalla join kaakaota, mutta vielä sunnuntaina aamulla vatsa tuntui täydeltä. Sain lounaalla syötyä muutaman falafel- pyörykän, ja illalla pari siivua paahtoleipää, tänä aamuna jaksoin hädin tuskin syödä yhden croissantin.  Vatsalaukku kyllä siis tyhjenee, mutta tavattoman hitaasti normaaliin verrattuna.

Laskeskelin ensimmäisen kahden viikon perusteella, että jos treenaan ns normaalisti, niin tarvitsen reippaasti yli 3000kcal päivässä edes painon ylläpitoon, ja jopa 4000kcal päivässä jos haluaisin saada painon nousemaan siihen tahtiin jonka olin alunperin suunnitellut. Mikäli tämä vatsalaukun tyhjenemisen vaiva kroonistuu, tästä tulee hankalaa, sillä nykyisellään saan sisään normaalia ravintoa ehkä 2000kcal. Jonkinlaisia nestemäisiä ravinteita voisi mennä enemmän, mutta helppoa se ei ole.

Jos tähtäisin vähän alle 4000kcal:iin, niin pitäisi päivässä saada sisään noin 500g hiilihydraattia, 250g proteiinia ja 110g rasvaa, käytännössä siis 100g hiilihydraattia, 50g proteiinia ja 20+grammaa rasvaa per ateria, viisi ateriaa päivässä. Itselleni tämä olisi ollut aamiainen (kello 8), lounas (kello 11), välipala (kello 15), illallinen (kello 18)  ja iltapala (kello 21). 

Viime viikon treeni meni kuitenkin aika lailla nappiin:
  1. Maanantaina penkin kolmospäivässä 8x85kg, avustavat harjoitukset (pystysoutu, vipunosto, leuanveto 3x8) 
  2. Tiistaina maven kolmospäivässä 3x145kg. Tämä oli vielä kevyttä, mutta huomasin jo edelliseen viikkoon verrattuna että lihakset alkavat "heräillä". Avustavina liikkeinä etukyykky 5x3x70kg ja  vatsalihakset lisäpainoilla 3x20,  sekä "hermoston herättelynä" 5x2x45kg tempaukset
  3. Torstaina pystypunnerrus 5x55kg, vinopenkki käsipainoilla 3x10; aloitin 22.5kg per käsi, mutta jouduin pudottamaan 17.5kg:een kahdella jälkimmäisellä sarjalla. Leuanveto 10kg lisäpainoilla 15 toistoa erilaisin yhdistelmin; en ihan jaksanut 3x5 tehdä, koska olkapäät olivat liian väsyneet. 
  4. Perjantain kyykky 3x122.5kg, tein konservatiivisesti, polvet eivät ehkä aivan ole tottuneet tähän "meininkiin". Avustavina rinnallevetoa piti tehdä 5x3x70kg, mutta ensimmäisen kolmosen jälkeen pudotin 60kg:een, koska tekniikka oli aivan hakusessa. Tässä ei ole kiirettä, rakentelen kaikessa rauhassa. Loppuun "sikaniska" eli power shrug, 3x5x180kg. 
 Harkitsen että vaihtaisin hieman palettia seuraavaan sykliin siten, että ottaisin ns olympianostot yläkroppapäivään, eli rinnalleveto maanatain, tempaus torstain treeniin (Tai toisin päin) ja vaihtaisin vaikkapa vipunoston tiistain päivään. Räjähtävistä liikkeistä toipuu nopeammin ja tekniikka hajoaa herkästi jos alla on kyykkyä tai maastavetoa.

Kaikki tietenkin menee vielä kerran uusiksi jos ruoka ei ala lähipäivinä sulamaan kunnolla... 

4 kommenttia:

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Muistaakseni joku suomalainen (pohjois)naparetkeilijä valitteli vastaavaa ongelmaa. Ääriolot, kylmyys yhdistettynä valveillaolon jatkuvaan rehkimiseen, olisivat vaatineet massiivista kalorimäärää päivittäin, mutta sen nauttiminen normaalimurkinalla oli vastenmielistä. Piti kiertää syömällä mahdollisimman paljon eläinrasvaa, kuten voita.

Jopa ihan plkkä talviretkeily Lapissa on aika kuluttavaa, etenkin jos nukkuu teltassa. Valveillaolon aikana ei voi olla aloillaan taukojen aikana juuri lainkaan. Ainoa todellinen lepo hakintaan makuupussissa nukkuessa. Tämä johta siihen, että vaikka syö reippaasti, viikossa ehtii jo laihtua silminnähden. Toisaalta sitä nälkää ei varsinaisesti tunne, vaikka kulutus on selvästi suurempi kuin mitä tukevasta syömisestä saa paukkuja. Jotenkin keho ei viestitä että syö nyt lisää, mieshyvä. Kylläisyden tunne toisin sanoen tulee paljona iemmin kuin mitä olisi tavallaan hyväksi.

Salilla käymisen syömispuolen ja bulkkaamisen analogiaksi tästä ei nyt suoraan ole, mutta tuli heti mieleen syömisvaikeuksista ylipäätään puhuttaessa.

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

... vaelluksella ei ole koskaan itsellä ilmennyt, mutta ylikunnossa ei tyypillisesti tee mieli syödä juuri yhtään. Silloin yleensä pakotan itseni syömään tahallaan paljon raskasta ruokaa ja se toimii (ainakin lepoon yhdistettynä) yllättävän hyvin. Jos siis saa syötyä ylipäätään.

Varsinaisia ruoansulatusvaivoja ei tosin ole, mutta tunnistan sen syömiseen liittyvän tökkimisen tunteen ylirasittuneena hyvin.

Tiedemies kirjoitti...

Ehkä siellä pitäisi syödä pemmikaania tms?

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Kai se voi ja rasva on se mitä ne nykyään ahtavat naparetkillä. Pakastinhan kulkee mukana, ei tarvitse pilaantumisen estämiseksi kuivata. Ja ahkiossa grammanviilaus ei ole loputtoman oleellista.

Eivät nämä pohdinnat omaan setämiestason talvivaelteluun liity, ei sillä. Talvivaellus Suomen Lapissa on loppujen lopuksi aika helppoa, jo sää suosii. Ahkioon mahtuu likööripulloa, lättyaineet, hilloa, juustoja, keksejä, miksei tuoretta lihaakin. Kyllä niitä aika helpolla keväthangilla vetelee. Keskemmällä talvea on eri.