maanantai 11. huhtikuuta 2016

Tutkimussuunnitelma

En ole alan asiantuntija, mutta luonnostelen tässä tutkimuksen, jonka haluaisin nähdä tehtävän.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia harjoitusvasteen konveksisuutta voima- ja kestävyysharjoittelussa. Koehenkilöt (n = 200, ikä 18--42) jaettiin viiteen ryhmään (kussakin 40) kahdeksaksi viikoksi.  Kontrolliryhmä vältti hikoilua ja hengästymistä aiheuttavaa suunnitelmallista liikuntaa. Voimaharjoitteluryhmä harjoitteli kolme kertaa viikossa lineaarisella progressiolla. Kestävyysryhmä noudatti maratonkoulun kahdeksan viikon ohjelmaa, johon kuuluu 3-4 juoksuharjoitusta viikossa. Hybridiryhmä 1 voimaharjoitteli kerran viikossa ja juoksi 3, ja hybridiryhmä 2 juoksi kerran viikossa ja voimaharjoitteli 3 kertaa.  Osallistujat pitivät ruokapäiväkirjaa, josta arvioitiin päivittäinen energiansaanti ja makroravinneprofiili.
Tutkimuksen aluksi mitattiin kaikilta osallistujilta VO2-max, 12 minuutin etenemistesti (ns Cooper-testi) ja alaraajojen voimantuotto jalkaprässillä.  Kyykkyä ei testattu, sillä se ei ole luotettava ilman harjoittelua. Yläraajojen voimassa käytettiin proxynä leuanvetotulosta. Mitattiin kehon rasvaprosentti ja BMI, sekä reiden, hauiksen, rinnan ja vyötärön ympärys, veren hemoglobiini, kreatiniini ja testosteroni. Vastaavat mittaukset tehtiin 8 viikon harjoittelujakson päätteeksi. 
Haluaisin nähdä tämän, tai jonkinlaisen variaation siitä, sillä minua on pitkään vaivannut eräs argumentti jota Rippetoe esittää. Se menee pääpiirteittäin niin, että maksimivoiman lisäämisestä on hyötyä kestävyysuhreilijalle, mutta kestävyyden lisäämisestä ei ole hyötyä, vaan haitaa voiman lisäämiselle. Argumentin keihäänkärkenä  on, että kestävyys lisääntyy siksi, että lisääntynyt voima tulee ainakin osittain lihaksen parantuneesta hyötysuhteesta ja motoristen yksiköiden tehokkaammasta hyödyntämisestä, jolloin vastaava suoritus tehdään pienemmällä osuudella maksimitehosta, ja siten rasittaa vähemmän. Kestävyysharjoittelun tuoma kestävyyden lisäys sensijaan usein tulee paremmasta mekaanisesta hyötysuhteesta ja sellaisista biokemiallisista adaptaatioista jotka ovat katabolisia, so. kestävyysharjoittelu pienentää lihasta jolloin sen maksimivoiman tuotanto voi jopa vähentyä.

Itse en usko tällaiseen yksinkertaiseen malliin, koska kokemus on osoittanut että useimmat ongelmat ovat konvekseja. Konveksi tarkoittaa siis tässä sitä, että jos meillä on ääriarvot a ja b, ja etsimme funktion f(x) minimiä näiden arvoa tällä välillä, se usein on jossain näiden ääriarvojen välissä. Rippetoen argumentti on tavallaan oikea, ja uskon että se pätee jos tarkastellaan "pelkkää voimaa" tai "pelkkää kestävyyttä", mutta oma kokemukseni on ollut, että noin yksi tai kaksi lenkkiä viikossa ei haittaa, vaan joskus jopa hyödyttää, voimatreeniä.

Esimerkiksi pidemmälle menevissä voimaharjoitteluohjelmissa tehdään kausiluontoisia harjoituksia. Aloittelijalle ne ovat turhia, koska adaptaatio lihaksessa tapahtuu nopeasti kun on heikko. Mutta pidemmälle edennyt, lähempänä potentiaaliaan oleva voimaharjoittelija tekee usein erikseen "massakauden", "perusvoimakauden" ja "huippukauden", joiden kierto voi olla parista viikosta useampaan kuukauteen. Massakauden treeni tuottaa pidempien sarjojen avulla enemmän hypertrofiaa, perusvoimakausi kasvattaa painoja lisäämällä ja sarjoja lyhentämällä lihassyiden koko ja voimaa,  huippukaudella keskitytään hermostolliseen tehokkuuteen ja räjähtävyyteen ja maksimaaliseen voimantuottoon. Näin karkeasti. Hieman aloittelijaa pidemmälle -- ei kuitenkaan vielä kilpatasolle -- edennyt harjoittelija tekee periaatteessa samoin, mutta sykli voi olla kahden viikon tai jopa yhden mittainen kokonaisuudessaan, eli viikossa tehdään yksi treeni joka laatua.

Tämä on paraatiesimerkki konveksisuudesta ja synergiasta, jos tätä halutaan nyt käyttää. Massa, voima ja teho tukevat toisiaan. Hypoteesini on siis, että kestävyyden osuus ja hyöty tässä yhteydessä voi olla vähäinen, mutta nolla se tuskin on. Hypoteesini voi olla väärä, mutta juuri siksi haluaisin nähdä ylläolevan tutkimuksen tehtynä. Se olisi kallis -- maksaisi todennäköisesti satoja tuhansia -- mutta ainakin siitä saisi jotain hyödyllistä osviittaa.

Jos tätä joku lukee joka on alalla, niin idean saa varastaa. Minuun voi myös ottaa yhteyttä jos haluaa ideoida ja tehdä yhteistyötä, vaikkei tämä omaa alaani olekaan.

EDIT: Korjattu; konveksin funktion minimi löytyy välistä. 

6 kommenttia:

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Jos haet joukkorahoitusta saatan tukea :)

JA kirjoitti...

Konveksin funktion maksimi löytyy aina vain suljetun välin päätepisteistä, ellei kyseessä ole vakiofunktio.

JA kirjoitti...

Tarkoitat kai konkaavia funktiota.

Tiedemies kirjoitti...

Itseasiassa tarkoitin minimiä ja konveksia. Kiitos huomautuksesta.

Tommi kirjoitti...

Jyväskylässä on tutkittu yhdistetty voima- ja kestävyysharjoittelua: https://www.jyu.fi/sport/laitokset/liikuntabiologia/en/research/main_areas#section-2

Sieltä voisi löytyä kiinnostusta ja osaamista, jos mistään.

Tiedemies kirjoitti...

Aina vaan parempi jos joku on tehnyt jonkun tällaisen. Tulos kiinnostaa.