maanantai 18. heinäkuuta 2011

Lukuhetket.

Sain Enqvistit luettua, tai siis, en kaikkia, mutta ne, jotka kirjaston hyllyssä olivat käden ulottuvilla, eli ostamani "Olemisen porteilla" lisäksi kirjat "Kosmoksen hahmo", "Monimutkaisuus", "Valo ja Varjo", sekä "Vien Rucolan takaisin".

Kaksi viimeistä olivat esseekokoelmia, joista sanon ensin vähän. Olen nyt vähän ilkeä, vaikka jo heti kiisteenäni totean, että Enqvist on hyvä kirjoittaja: Hän ei kovasta yrittämisestään huolimatta ole mikään Stephen J. Gould. Vertaan Gouldiin, koska minusta näyttää, että Enqvist tavoittelee tämän tyyliä. Myönnän, että essee on lajina ehkä jo sinänsä vähän narsistinen. Ainakin Gould oli sitä kirjoituksissaan (henkilönä en tiedä). Englannin kielessä on ilmaisu "pulling off", ja Enqvist ei täysin tee sitä esseissään. Ja kun nyt pääsin vauhtiin, niin huomautettakoon, että relatiivipronominien oikea käyttö ei ole taito, jonka Enqvist täysin hallitsee. Tästä voinee syyttää kustantajaakin. Tai ehkä kyse on vain paperikirjan kuolemasta.

Kun sain negatiiviset asiat näin sanottua ensin (täysin vastoin ns. hampurilaismallia), todettakoon, että suosittelen lämpimästi kirjoituksia. Osa asioista, joita Enqvist sanoo, on sellaisia, jotka olisin itse halunnut sanoa. En voi rehellisesti sanoa olevani oikein mistään pahemmin eri mieltä. Siksi kirjat oli helppo, mutta toisaalta vähän haikea lukea. Lukukokemus ei synnyttänyt mitään jännitettä, enkä kokenut "keskustelevani" kirjoittajan kanssa.

Vaihdoin nyt kaunokirjallisuuteen. Noin neljänneksen Greg Bearin "Darwinin radiosta" luettuani totean vain, että suomentajalla lienee ollut kiire, sen verran tönkköä ja itseääntoistavaa kieli on. Scifille käy valitettavan usein näin. Suomennos on Matti Rosvallin, nimen olen kuullut, mutta mieleeni ei heti tule yhtään toista kirjaa, jonka hänen suomentamanaan olisin lukenut. (Google paljasti, että joitain Philip K. Dickejä, mikä ei yllätä). Korostan, ettei se ole huono, mutta pari kertaa olen oikein töksähtäynyt kappaleeseen, jossa sama verbi tai adjektiivi toistuu ehkä kolmesti eri yhteydessä. Siis niin, että joku "tekee" sitä mikä "tekee" tätä, tai jokin on "suuri" ja jokin toinenkin on "suuri" ja kolmaskin on "suuri". Muilta osin en osaa arvioida, mutta helppolukuiseksi tämä on tehty, ja siitä kyllä isot plussat. Scifissä en yleensä ole kaivannut sanataidetta, vaan ideoita. Niitä Bearilla on, ja ne pystyy suomennoksesta lukemaan. Muu on koristetta.

Ostin myös vihdoin uuden Banksin, "Surface Detail", jonka aion lukea tämän jälkeen. Olen jotenkin kasvanut jo Banksin yli, mutta toisaalta näitä kirjoja tulee sen verran harvakseltaan, että tahdissa pysyminen ei ole mitenkään suuri ponnistus. Tämänkin kanssa maltoin odotella liki vuoden: näin sen myynnissä jo Oxfordissa oleillessani, mutta silloin olin tahkomassa Reynoldseja läpi, enkä halunnut katkaista hyvää suoraa.

Lomaa on jäljellä enää kaksi ja puoli viikkoa, joten en aio lisätä lomapinoon enää enempää kirjoja.

4 kommenttia:

Evojeesus kirjoitti...

Onko "vapaata" tahtoa olemassa, please discuss. Mikään tarjollla oleva selitys ei ole filosofiselta tai evoluutiopohjalta tyydyttävä.

Tiedemies kirjoitti...

Vapaa tahto missä merkityksessä? Kysymyshän on määrittelyn ongelmasta.

Evojeesus kirjoitti...

Siinä merityksessä kuin mitä sillä arkipuheessa tarkoitetaan, ts. valitsin näin mutta olisin voinut valita toisinkin.

Tiedemies kirjoitti...

Arkipuheessa "vapaa tahto" merkitsee vain sitä, että valintatilanteessa X:n ja Y:n välillä valinta määräytyy vain siitä, mitä yksilö "päättää" tehdä. Siis tyyliin, valitsenko mansikka- vai suklaajäätelön?

Vapaa tahto on sosiaalisen elämän kannalta siis olemassa, so. se, syökö yksilö suklaa- vai mansikkajäätelöä, riippuu yksilöstä.

Millään syvemmällä tasollahan "vapaata tahtoa" ei tietenkään ole olemassa, so. aivot toimivat niinkuin ne toimivat, ne eivät riko mitään fysiikan lakeja, joten mitään fysiikan laeista vapaata tahtoa ei ole.

Vapaa tahto on olennaisesti vain sosiaalinen konstruktio, mutta tietenkin se pitää ymmärtää laajasti, eli sen luonne tulee siitä, että esimerkiksi laumassa on ollut mielekästä, että yksilöillä on autonomiaa ja että näiden toiminta ei ole täysin ennakoitavissa. Eli toiminta ei saa olla myöskään täysin satunnaista, koska mitään ryhmiä tai yhteistyötä ei silloin voisi muodostua.

Eli minusta ongelma katoaa täysin. Se, että meistä "tuntuu" että meillä on vapaa tahto, on epärelevanttia. Meistä myös "tuntuu", että maapallo on litteä ja että aurinko kiertää maata, tämä tunne johtuu vain siitä, että ei ole mitään mielekästä syytä tuntua miltään muultakaan.