tiistai 26. tammikuuta 2010
Tytöt tahtoo pitää hauskaa.
Ilmeisesti on niin, että tyttöjen heikompi pärjääminen matematiikassa selittyy suurelta osin opettajien asenteella. Ensimmäisten vuosien opettajat ovat lähes poikkeuksetta naisia ja vielä usein epävarmoja ja vihamielisiä matematiikkaa kohtaan. Opettajan uskomus siitä, että sukupuoli on merkittävä tekijä matemaattisten taitojen selittäjänä, johtaa siihen, että tytöt omaksuvat tämän. Näin ainakin artikkelin mukaan.
En lähde ruotimaan omia kokemuksiani tai muita anekdootteja. Jos tämä on totta, tämä johtaa samankaltaiseen tehottomuuteen kuin se, että yhteiskunta ei piittää poikien terveydestä tai se, että julkinen terveydenhuolto on suunniteltu pääpiirteittäin naisten hoitamiseksi ja miesten terveyden tuhoamiseksi. Tässä, kuten kaikissa muissakin tehottomuutta aiheuttavissa seksismin muodoissa nimenomaan kasvatusrooleissa toimivat naiset toimivat välittäjinä.
Feminismin taustalla on samanlainen sarjakuvamainen ajatus kuin yleensä salaliittoteorioissa. Ihmisen mieli toimii aina jotenkin väärin. Tarkoitan, ihmisen mieli on kehittynyt ympäristössä, jossa selviytymisen kannalta olennaiset ilmiöt liittyvät paitsi ympäröiviin fysikaalisiin olosuhteisiin, myös sosiaalisiin tekijöihin l. toisten ihmisten huijaamiseen ja kiusaamiseen. Ihmismieli on tullut herkäksi havaitsemaan toisten ihmisten toiminnasta piirteitä, joista on vahinkoa itselle ja toisaalta kehittämään keinoja vahvistaa yhteistyötä silloin, kun se on edullista. (Tämä on äärimmäisen karkea ja epätäsmällinen karakterisointi, mutta riittävä argumentin kannalta) Lisäksi ihminen on erityisen virittynyt huomaamaan, kun toisella on enemmän resursseja ja pyrkimään hyötymään tästä. Arkikielessä tätä nimitetään "kateudeksi", mutta kyse on paljon laajemmasta abstraktista ilmiöstä. Kaiken muun lisäksi ihminen pitää selkeistä jakolinjoista sisä- ja ulkoryhmien välillä. Näitä voidaan nimittää ajatusvirheiksi, koska tullessan etusijalle ajattelussa, ne syrjäyttävät usein tosiasiat.
Ajatusvirheiden vuoksi yksilöön, joka havaitsee "epäkohdan", vetoaa selitys, että kyse on salaisesta yhteistyöstä jonkin itsestä selkeästi erottuvan ihmisryhmän sisällä. Esimerkiksi "patriarkaatista". Lisäksi tällaisen teorian päälle on helppo rakentaa ratkaisuksi sisäryhmän solidaarisuuden lisääminen. Toinen esimerkki tällaisesta ajattelusta on syyttää kapitalisteja ja esittää ratkaisuksi työväen solidaarisuutta. Kolmas esimerkki on syyttää anomiasta ja yhteiskunnan atomisoitumisesta liberaaleja ja esittää ratkaisuksi kansallistunteen/yhteisöllisyyden/whatever sopivan ryhmän koheesion lisäämistä. Muitakin esimerkkejä varmasti keksitte, osassa on kyse vain näiden peilikuvista, tietenkin.
Mitään yhtä avainta ei mielestäni tällaisten ajatusvirheiden korjaamiseksi ole esitettävissä. Voi jopa olla, että ihmisaivo on tällä hetkellä yksinkertaisesti kykenemätön hahmottamaan maailmaa mitenkään muuten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
44 kommenttia:
Kun aivojenkin alkuperäinen tehtävä kuitenkin on huolehtia yksilön lisääntymisestä ja säilymisestä, kriittisyys ja älyllinen rehellisyys eivät ihmisaivoilta aina onnistu.
Robert Wrightin Moral Animal kirjan mukaan ihmismieli on "suunniteltu" se perusaksiooma koko ajan mielessä että "muiden ihmisten huijaaminen onnistuu paremmin jos huijaat ensin itseäsi".
En ole tästä eri mieltä so. uskon myös että ihmismieli on kehittynyt huijaamaan itseään kyetäkseen huijaamaan muita.
Se on kuitenkin kehittynyt ympäristössä, joka oli ihmisenyksilön toiminnan kannalta erilainen kuin nyky-yhteiskunta.
Oikeastaan voisin kiteyttää kaiken kritiikkini konservatismia (nyt siis muutenkin kuin anglomielessä ajateltuna) kohtaan tähän: evoluutio ei pääty koskaan, eikä "ihmisluonto" ole valmis.
Erilaisia edistyksellisiä projekteja tosin voidaan vastaavasti kritisoida siitä, että yhteiskunnan ja yleisen ihmisluonnon insinöörisuunnittelun mahdollisuudet ovat parhaimmillaan rajalliset. Modernit projektit, joissa ollaan oltu rakentamassa uutta ihmistä (nationalismi, sosialismi, fascismi, Randilainen "libertarismi" jne.), on joka tapauksessa tuomittu epäonnistumaan.
En pidä itseäni minkäänlaisena transhumanistina, mutta esimerkiksi erilaiset tekniikat, joilla ihmisen ja koneen rajapinta tuodaan suoraan aivojen tasolle, voivat tulevaisuudessa korjata monia tällaisia epärationaalisuuksia.
Esimerkiksi kyky intuitiivisesti ymmärtää tilastollisia riippuvuuksia on ihmisellä normaalisti täysin puutteellinen, mutta tämä on helposti ratkaistavissa laskemalla korrelaatio itse. Jos ihminen "näkisi" korrelaatiot suoraan, ei huonolla intuitiolla olisi niin suurta roolia.
Oikeastaan voisin kiteyttää kaiken kritiikkini konservatismia (nyt siis muutenkin kuin anglomielessä ajateltuna) kohtaan tähän: evoluutio ei pääty koskaan, eikä "ihmisluonto" ole valmis.
En kyllä kommentillani tarkoittanut sanoa että se että ihminen huijaa itseään on jotenkin hyvä asia. Ei tietenkään.
Tottakai on olemassa paljon rakenteita, joita ovat evoluution "luomia", mutta jotka ovat mätiä.
Sellaiset huonoksi koetut järjestelmät kuten "patriarkaatti", "kapitalismi" tai "feminismi" on viimeistään 60-luvulta lähtien ymmärretty abstrakteina ja sisäistettyinä järjestelminä, ei joidenkin pahojen ihmisten kerhoina.
Erilaisia edistyksellisiä projekteja tosin voidaan vastaavasti kritisoida siitä, että yhteiskunnan ja yleisen ihmisluonnon insinöörisuunnittelun mahdollisuudet ovat parhaimmillaan rajalliset. Modernit projektit, joissa ollaan oltu rakentamassa uutta ihmistä (nationalismi, sosialismi, fascismi, Randilainen "libertarismi" jne.), on joka tapauksessa tuomittu epäonnistumaan.
Nationalismi näyttää toimineen - joskus aivan liiankin hyvin - koska sen käyttövoimana on sisäsyntyinen taipumuksemme jakaa ihmiset sisä- ja ulkoryhmiin.
Sen sijaan projekti muukalaispelon tai rasismin täydelliseksi kitkemiseksi ei tule onnistumaan ja se tulee äärimmäisyyksiin vietynä vaatimaan totalitaristisia keinoja. Geeneihimme kovakoodattu taipumus jakaa muut ihmiset sisä- ja ulkoryhmään kuuluvaksi tulee nyt ja aina aivan omalla painollaan toimimaan niin, että ihmiset muodostavat sisäryhmiä kaltaistensa kanssa ja vieroksuvat toisenlaisia. Ulkonäkö on luonnostaan vahva ryhmään kuulumisen tunnusmerkki ja toinen vahva tunnusmerkki on kieli (täysin moitteettomasti suomea puhuva neekerismies tuntuu paljon tutummalta kuin suomea ymmärtämätön tai huonosti puhuva). Analogia utopistististen toiseudenhalaamisaatteiden ja utopistisen kommunismin välillä on jokseenkin täydellinen. Suuret ruumiskasat ovat vielä näkemättä mutta niitäkin voi tulla tarkoituksella monikultturisoiduissa yhteiskunnissa aivan samoin kuin niitä on tullut historian oikusta monikulttuurisissa valtioissa.
En pidä itseäni minkäänlaisena transhumanistina, mutta esimerkiksi erilaiset tekniikat, joilla ihmisen ja koneen rajapinta tuodaan suoraan aivojen tasolle, voivat tulevaisuudessa korjata monia tällaisia epärationaalisuuksia.
Esimerkiksi kyky intuitiivisesti ymmärtää tilastollisia riippuvuuksia on ihmisellä normaalisti täysin puutteellinen, mutta tämä on helposti ratkaistavissa laskemalla korrelaatio itse. Jos ihminen "näkisi" korrelaatiot suoraan, ei huonolla intuitiolla olisi niin suurta roolia.
Itse olen koulinut aivojani ajattelemaan suoraan todennäköisyysjakaumien avulla tavanomaisen yleistys-poikkeus -rakenteen sijaan jo niin kauan kuin muistan. Pyrin visualisoimaan todennäköisyysjakaumat mielessäni kaksiulotteisina käyrinä tai kolmiulotteisina pilvinä. Kyvyttömyys kuvitella useampia kuin kolmea ulottuvuutta on merkittävä puute, johon toivon olevan joskus tulevaisuudessa apua suoraan aivohin liitettävistä synteettisistä osista.
Yleistys-poikkeus - ajattelu ja kaikki taistelu sitä vastaan poliittisine korrektiuksineen tympivät minua aivan suunnattomasti.
Minun näkemykseni mukaan nuo kaikki modernit opit, nationalismista lähtien, perustuvat ideaan, että ulko- ja sisäryhmän eroista.
Nationalismin luomat ryhmäjaot ovat osoittautuneet pysyvämmiksi, tämä on totta. Nationalismi näyttäisi toimivan kuitenkin enemmänkin sattumalta kuin mistään nationalismin "totuudesta".
Tarkoitan tällä sitä, että niiltä osin kuin nationalismi on toiminut (so. osoittanut pysyvyyttä ja toisaalta luonut suhteessa vaurautaa), se on yleensä noudatellut ainakin karkeasti kieleen ja muihin etnisiin piirteisiin perustuvia jakoja. (meta: tämä on jälleen yksi kohta, jossa aikasarjat ja muut historialliset tilastot olisivat tavattoman hyödyllistä ladata suoraan aivoon ja katsoa vain korrelaatioita ja regressiokertoimia; sanomani perustuu intuitioon ja voi siten olla jopa täysin väärässä!)
Minusta ongelmana kaikissa utopismeissa mokutuksesta nationalismiin, liberalismista konservatismiin tms. on se, että yhteiskunta koostuu ihmisistä. Ei ole olemassa mitään yhtä ja oikeaa tarkoituksenmukaista "resoluutiota", jolla yhteiskunnassa ihmisten toiminta organisoituisi. Jokaisen organisaation, parisuhteesta YK:hon, relevanssi perustuu yhtäältä siihen, miten se palvelee osiaan ja toisaalta siihen, miten se vuorovaikuttaa muiden organisaatioiden kanssa.
Ihmisaivo on ymmärtää näistä joitain paremmin kuin toisia, mutta se ei vielä tee huonommin ymmärretyistä turhia tai haitallisia. Riskejä niiden epätarkoituksenmukaiseen toimintaan se kyllä lisää.
Sen sijaan projekti muukalaispelon tai rasismin täydelliseksi kitkemiseksi ei tule onnistumaan ja se tulee äärimmäisyyksiin vietynä vaatimaan totalitaristisia keinoja.
Muukalaispelko on eri asia kuin rasismi. Muukalaispelko kuuluu ihmisluontoon eikä sitä varmasti voida kitkeä, ja tämän ymmärtävät kaikki normaalijärkiset. Sitä vastoin rasismi on maailmankatsomus ja aate, joka on sovittamattomassa ristiriidassa demokratian, individualismin ja noin yleensä sivistyneen länsimaisen maailmanmenon kanssa. Sitäkään ei varmasti voi kitkeä kokonaan sen enempää kuin kommunismia, fasismia ym., mutta sen edustajat kuuluu pamputtaa lyttyyn jos heistä aiheutuu pienintäkään uhkaa lainkuuliaisille kansalaisille.
niiltä osin kuin nationalismi on toiminut (so. osoittanut pysyvyyttä ja toisaalta luonut suhteessa vaurautaa), se on yleensä noudatellut ainakin karkeasti kieleen ja muihin etnisiin piirteisiin perustuvia jakoja.
Tuossakin voi olla kyseenalaistamista. Sveitsissä ei ole tainnut esiintyä minkäänlaisia sisällissotia, vaikka maa on nelikielinen (sikäli kuin retoromanian puoli tusinaa eri paikalliskirjakieltä voidaan laskea yhdeksi kieleksi). Euroopassa on etnisesti yhtenäisempiä maita, joiden poliittinen vakaus on ollut huomattavasti heikommissa kantimissa.
Laajalle levinneen käsityksen mukaan kehitysmaiden epävakaus johtuu niiden etnisestä kirjavuudesta, mutta itse asiassa etninen moninaisuus ja epävakaus eivät siellä korreloi mitenkään yksiselitteisesti.
Somalia on yksi Afrikan etnisesti, uskonnollisesti ja kielellisesti yhtenäisimmistä maista, ja Somalia on tunnetusti romahtanut valtio.
Iranissa virallinen kieli (persia) ei ole enemmistön äidinkieli, vaan siellä on suuria persian sukukieliä puhuvia vähemmistöjä (kurdit ym.) sekä miljoonia azerin ja muiden turkkilaiskielten puhujia (azerin puhujista enemmistö asuu Iranissa). Nykyinen teokratia on tunnetusti mädännäinen ja suurelta osin vailla legitimiteettiä, mutta islamin vetovoiman heiketessä maata on alettu pitää koossa nationalistisella propagandalla, joka perustuu maan historialliseen pysyvyyteen (Iran on ollut samannimisenä ja suunnilleen samassa paikassa olemassa varmaankin vuosituhansia). Nimenomaan maan ja valtion jatkuvuuteen, ei rotuun, etnisyyteen eikä oikein kieleenkään (persiaa puhutaan käytännön syistä, siksi että se on alueellinen lingua franca ja vakiintunut sivistyskieli, jolla on jo valmiiksi olemassa kirjallisuus).
Thaimaassa paikallinen kansallistunne perustuu kuninkaan legitimiteettiin ja kuningassuvun jatkuvuuteen - etnisesti ja kielellisesti maa on jokseenkin yhtä kirjava kuin Iran, ja samalla tavalla (runsaasti thain murteita ja siitä eroavia sukukieliä - Thaimaan pohjoisosien murre on pikemminkin laon kieltä - sitten sellaisia vähemmistöryhmiä, jotka ovat etnisesti täysin eri porukkaa).
Ghana on Afrikassa vakaammasta päästä, ja se on kielellisesti ja etnisesti täysi tilkkutäkki. Toisaalta myös Botswana on afrikkalaisittain vakaa maa, ja se on kielellisesti hyvin yhtenäinen. Seuraavaksi vakain merkittävä Afrikan maa lienee Senegal, joka on monikielinen, muttei ihan niin tilkkutäkki kuin Ghana.
Etnisyys vaikuttaa kyllä maiden vakauteen, mutta siihen vaikuttavat myös monet muut tekijät. Esimerkiksi Afrikassa näyttäisi näppituntumalla siltä, että vilkas kauppavaihto ja kauppareitit vähentävät etnisyyden epävakauttavuutta, koska porukka tottuu käymään kauppaa keskenään. Irania ja Thaimaata taas vakauttaa valtiollinen/dynastinen jatkuvuus, joka synnyttää etnisyydestä piittaamatonta isänmaallisuutta.
Sitä vastoin rasismi on maailmankatsomus ja aate, joka on sovittamattomassa ristiriidassa demokratian, individualismin ja noin yleensä sivistyneen länsimaisen maailmanmenon kanssa. Sitäkään ei varmasti voi kitkeä kokonaan sen enempää kuin kommunismia, fasismia ym., mutta sen edustajat kuuluu pamputtaa lyttyyn jos heistä aiheutuu pienintäkään uhkaa lainkuuliaisille kansalaisille.
Ideologinen rasismi on erotettava spontaanisesta rasismista, joka on lähinnä jonkinlaista tunneperäistä epämukavuutta ja halua sulkea ulos omista piireistä muihin rotuihin kuuluvia. Muukalaiskammon, -inhon tai jopa -vihan ero spontaaniin rasismiin on, että spontaani rasismi perustuu määritelmällisesti rotuun, kun taas muukalainen on yksinkertaisesti vain vieras ja vieraaksi tunnistettavissa minkä tahansa ominaisuuden perusteella.
Sveitsissä ei ole tainnut esiintyä minkäänlaisia sisällissotia, - -
http://en.wikipedia.org/wiki/Sonderbund_war
Afrikan joidenkin osien riitaisuus taitaa olla jäänne siirtomaakaudelta. Ymmärsin, että esimerkiksi ranskalaisten tietoinen strategia oli nostaa yksi vähemmistöryhmä hallitsevaan asemaan, jolloin kansat saatiin riitelemään keskenään. Riiteleviä kansoja oli helpompi hallita.
Nyt konflikteja kai synnyttää puute viljelykelpoisesta elintilasta, joka on osittain seurausta ihmisen tekosista ja osittain muuten vain etenevästä aavikoitumisesta jota ilmastonmuutos kiihdyttää. Seurauksena ympäristöpakolaisuutta.
Nyt konflikteja kai synnyttää puute viljelykelpoisesta elintilasta, joka on osittain seurausta ihmisen tekosista ja osittain muuten vain etenevästä aavikoitumisesta jota ilmastonmuutos kiihdyttää. Seurauksena ympäristöpakolaisuutta.
Ilman mitään ilmastonmuutosiakin joku Ruandan totaalifertiliteetti (> 5) nyt ei vain voi olla ennen pitkää johtamatta ruokapulaan ja/tai ekokatastrofiin.
esimerkiksi ranskalaisten tietoinen strategia oli nostaa yksi vähemmistöryhmä hallitsevaan asemaan, jolloin kansat saatiin riitelemään keskenään. Riiteleviä kansoja oli helpompi hallita.
Näin on, ja sen lisäksi tietysti esimerkiksi etnisen ryhmän ja ammattikunnan tai yhteiskunnallisen säädyn ero ei ole aina selvä.
Ideologinen rasismi on erotettava spontaanisesta rasismista, joka on lähinnä jonkinlaista tunneperäistä epämukavuutta ja halua sulkea ulos omista piireistä muihin rotuihin kuuluvia. Muukalaiskammon, -inhon tai jopa -vihan ero spontaaniin rasismiin on, että spontaani rasismi perustuu määritelmällisesti rotuun, kun taas muukalainen on yksinkertaisesti vain vieras ja vieraaksi tunnistettavissa minkä tahansa ominaisuuden perusteella.
Koska "rotu" on käsitteenä aika epämääräinen, on oikeastaan täysin turha erotella läskintummuuteen perustuvaa vierastamista muusta etniseen vierauteen perustuvasta vierastamisesta.
Joka tapauksessa toimivassa yhteiskunnassa vaaditaan yhteistyökykyä, ja jos joku omien idiosynkraattisten tykkäämistensä vuoksi kieltäytyy yhteistyöstä toisenvärisen kanssa, hänelle kuuluu antaa kenkää duunista tai muuten vain pamppua. Nähdäkseni Tiedemieskin olisi valmis luokittelemaan tällaisen tietentahtoiseksi tehokkuuden sabotoimiseksi, joka hänen kirjoissaan tunnetusti on synneistä suurin.
Ihmisiä on periaatteessa kolmea tyyppiä: lapsia, aikuisia ja epäkypsiä kiukuttelijoita. Epäkypsien kiukuttelijoiden hyysääminen ja ruokkiminen on tehottomuutta.
Ilman mitään ilmastonmuutosiakin joku Ruandan totaalifertiliteetti (> 5) nyt ei vain voi olla ennen pitkää johtamatta ruokapulaan ja/tai ekokatastrofiin.
Olet tietysti päällisin puolin oikeassa.
Korkea totaalifertiliteetti on kuitenkin yhtä vähän sidoksissa tietoisiin päätöksiin Ruandassa kuin matala totaalifertiliteetti on sidoksissa tietoisiin päätöksiin Suomessa.
Suomessa ihmiset eivät enää pariudu, eivätkä pariutuneet hanki lapsia. Kyseessä on enemmän kulttuuri kuin tietoinen päätös. Tietoinen päätös taas heijastelee olosuhteita. Suomessa lapsia tarvitaan ja tehdään vain kun naisen biologisen kellon tikityksestä seuraa ensin identiteetti- ja sen jälkeen eksistentiaalinen kriisi. Ruandassa lapset ovat eläketurvaa.
Afrikan maailman vanhimpia sivilisaatioita ei voi syyttää siitä, että ne eivät ole ratkaisseet yhteismaan ongelmaa joka meiltä "sivistyneiltä" länkkäreiltäkin on yhä ratkaisematta.
Olemme molemmat vain apinoita joilla on äänijänteet.
Keskustelu ohjautui taas vähän eri radoille, kuin tässä oli ideana.
Tuo linkittämäni tyttöjen "huonompi" matematiikan osaaminen inspiroi siis rakentelemaan seuraavanlaista argumentti-konetta:
1. Ihmisen mieli luo systemaattisia virheitä maailman hahmottamiseen tavalla, joka on kytköksissä tietynlaisiin sosiaalisiin tarpeisiin. Argumentin kannalta olennaiset tarpeet ovat toisten ihmisten "haitallisen" toiminnan tunnistaminen (tämä on siis viritetty yliherkäksi ja tunnistamaan nimenomaan suhteellisia etuja) ja keinot vahvistaa hyödyllistä yhteistyötä (naisopettaja kasvattaa tytöistä "kanssasisaria").
2. Näillä mekanismeilla selittyy paljolti se, miksi kaikkien partikularististen poliittisten oppien rakennelmat näyttävät minusta epärehellisiltä.
Muu lienee selitetty edellisessä kommentissani.
2. Näillä mekanismeilla selittyy paljolti se, miksi kaikkien partikularististen poliittisten oppien rakennelmat näyttävät minusta epärehellisiltä.
po. kaikkien oman etusi vastaisten partikularististen ...
Partikulaarisiin poliittisiin oppeihin kuuluu, että niitä ei nähdä partikulaarisina, vaan universaaleina hyveinä. Esimerkiksi sinun osaltasi pareto-tehokkuus, demokratia jne.
Muuten olen täsmälleen samaa mieltä, ja varsinkin edellisen kommenttisi ykkönen on ihan naulan kantaan.
Näillä mekanismeilla selittyy paljolti se, miksi kaikkien partikularististen poliittisten oppien rakennelmat näyttävät minusta epärehellisiltä.
Tarkoitatko siis sitä, että on vaikkapa tietyssä ekologisessa tilanteessa syntynyt joku ihme oppi, joka ratkaisee ehkä tehokkaasti jonkun tietyn vaikkapa vapaamatkustajan ongelman, mutta on älyllisesti aivan susi.
Joskushan tuollainen "oppi" ratkaisee jonkun käsillä olevan ongelman ok, vaikka älyllinen perusta onkin täysin ns. perseestä.
Ongelma on siinä, että oppia aletaan todennäköisesti käyttämään laajemminkin kuin siinä ympäristössä missä se toimii.
Mutta olen kuitenkin eri mieltä siitä, että kyseessä olisi varsinaisesti mikään epärehellisyys tai typeryys.
Koska "rotu" on käsitteenä aika epämääräinen, on oikeastaan täysin turha erotella läskintummuuteen perustuvaa vierastamista muusta etniseen vierauteen perustuvasta vierastamisesta.
On siinä ero, jonka tulee ilmi tapauksessa, jossa vauvana Suomeen Afrikasta adoptoitua ihmistä voidaan syrjiä tai vierastaa pelkästään hänen ulkonäkönsä perusteella.
Joka tapauksessa toimivassa yhteiskunnassa vaaditaan yhteistyökykyä, ja jos joku omien idiosynkraattisten tykkäämistensä vuoksi kieltäytyy yhteistyöstä toisenvärisen kanssa, hänelle kuuluu antaa kenkää duunista tai muuten vain pamppua. Nähdäkseni Tiedemieskin olisi valmis luokittelemaan tällaisen tietentahtoiseksi tehokkuuden sabotoimiseksi, joka hänen kirjoissaan tunnetusti on synneistä suurin.
Kyse ei ole pelkästään minkään epäkypsän vähemmistön omituisista preferensseistä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka on monirotuinen maa, ihmiset segregoituvat aivan itsestään eri rotuisten ihmisten asuttamiin lähiöihin. Myöskin lapset tehdään melkein aina omanrotuisten kanssa. Tämä ilmiö on yleismaailmallinen. Länsimaissa muuten tuollaisella spontaanilla ja hiljaisella erossa pysyttelyllä toisenrotuisista ei ole mitään tekemistä julkilausuttujen rotuasioita koskevien mielipiteiden kanssa. Noin on tapana toimia myös julkisesti suvaitsevaisilla ja vapaamielisillä ihmisillä. Kysymyksessä julkisten resurssien jaosta rotu- tai etniset kysymykset astuvat kuvaan aivan itsestään, vaikkei niitä olisikaan poliittisesti korrektia sanoa julki.
Yllämainittuja taipumuksia on täysin mahdotonta estää toteutumasta siirtymättä totalitarismiin. Kaikenlainen eksplisiittinen rotusyrjintä varsinkin julkisisissa palveluissa tai yksityisessä elinkeinotoiminnassa voidaan kieltää ja tuleekin kieltää, koska sillä tavoin voidaan estää kaikkein räikein syrjintä, kuten ihmisen jättäminen pakkaseen seisomaan, koska linja-autovuoro on rajoitettu vain tietynrotuisille. Silti spontaani rotuerottautuminen, jolle ei siis voida yhtään mitään millään vapaaseen yhteiskuntaan kuuluvilla keinoilla, aiheuttaa suuria tehottomuuksia ja elämänlaadun alenemista. Viittaan tässä Robert Putnamin tutkimuksiin etnisestä diversiteetistä ja sen vaikutuksista luottamukseen ja yhteistyöhön yhteiskunnassa.
Partikulaarisiin poliittisiin oppeihin kuuluu, että niitä ei nähdä partikulaarisina, vaan universaaleina hyveinä. Esimerkiksi sinun osaltasi pareto-tehokkuus, demokratia jne.
Minusta demokratian tai pareto-tehokkuuden selittäminen "partikulaarisiksi poliittisiksi opeiksi" samalla tasolla kuin jokin feminismi tai rasismi on älyllistä epärehellisyyttä. Demokratia ei esimerkiksi ole "poliittinen oppi", vaan tapa järjestää poliittisille opeille areena, jossa ne voivat sitten keskenänsä tapella.
Muuten olen tietysti samaa mieltä siitä, että ainakin nykyoloissa partikulaariset poliittiset opit joutuvat selittämään itsensä kaikkien etuja ajaviksi. Feminismi on tästä paras esimerkki. Oikeastaan viime kädessä ainoa syy siihen, miksi vastustan feminismiä, on juuri tämä. Mutta on selvää, että feministit eivät voi tätä myöntää, koska tuolla valheella he saavat miehiä apupojikseen.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka on monirotuinen maa, ihmiset segregoituvat aivan itsestään eri rotuisten ihmisten asuttamiin lähiöihin. Myöskin lapset tehdään melkein aina omanrotuisten kanssa. Tämä ilmiö on yleismaailmallinen.
Itse asiassa ei ole. Latinalaisessa Amerikassa rotuluokitukset aikoinaan hirttäytyivät siihen, että kaikille mahdollisille mulatin ja neekeri-intiaanisekoituksen jälkeläinen -tyyppisille pienille eroille keksittiin termit, jolloin jengi yksinkertaisesti lakkasi ottamasta niitä vakavasti. Totta kai sielläkin on erilaisia rotutietoisuusliikkeitä, mutta suurimmaksi osaksi jengi on sellaista epämääräisen ruskeaa, että "erirotuisuus" on käsitteenä täysin merkityksetön. Rasismia toki on, vallankin intiaaneihin kohdistuvaa.
Ja tähän voisi lisätä sen, että lattareissa rotusekoitus on alusta saakka ollut arkipäivää - konkistadorit saapuivat Etelä-Amerikkaan naisettomina ja panivat (sananmukaisesti) suunnilleen ensi töikseen elämän risaiseksi paikallisten naisten kanssa. Itse asiassa useammassa kuin yhdessä maassa rotusekoitus on jopa nostettu nationalistiseksi ihanteeksi.
Nyt vasta ymmärsin sanan partikularismi.
Political particularism is the ability of policymakers to further their careers by appealing to narrow interests rather than the wider interests of the country.
Eli siis universaalit uskonnot eivät ole partikularismia.
Evoluutioteoriassa puhutaan partikularistisista ja ultimaattisesti seliyksistä mikä johti minua harhaan.
Meinasin kirjoittaa melkein täsmälleen kuten Panu yllä.
Tarkoitin "partikularismilla" tms. oppeja, jotka on viritetty tiettyjen ryhmien etuja silmälläpitäen. Siis feminismi, rasistiset opit, työväenliike, 'kapitalismi' (sanan 1800-lukulaisessa merkityksessä omistavan luokan etuoikeuksien ajamiseen tähtäävänä oppina) jne. jne.
Demokratia voidaan tietenkin rajata partikularistisella tavalla tai sitten ei, mutta itse demokratian idea ei ole partikularistinen.
En oikein kykene näkemään pareto-tehokkuudenkaan "partikularismia" oikein mistään suunnasta. Mieleeni tulee ainoastaan jonkinlainen marxilais-leninistinem ajatus, että jos joku taho hyötyy jostakin asiantilasta, niin kyseisen asiantilan täytyy on tämän tahon ideologian luomus. Esimerkiksi Feminismin teoria "patriarkaalisesta yhteiskunnasta" perustuu pitkälti tähän argumenttiin. (Tosin feminismissä sitä ei pidetä argumenttina, vaan lähtökohtana)
Lopputuleman arviointi on tietenkin ihan validi näkökulma, mutta mielestäni tällöin pitäisi puhua tarkoituksenmukaisuudesta ja antaa kriteerit sille. Ei ole mielekästä olettaa, että jokainen oppi tai teoria on täysin tarkoituksenmukainen ja oikea, ja että lopputulema on täydellisesti opin tai teorian tuote.
Se haiskahtaa jo radikaalilta antirealismilta ja jonkinlaiselta postmodernismilta epistemologisesti. Minulla ei ole tapana edellyttää johdonmukaisuutta kommentoijilta, mutta herää kysymys, että onkohan tätä ajateltu nyt ihan loppuun?
Sittenhän on sellaisia liikkeitä kuten erilaiset sionistiset liikkeet jotka eivät kannata oikeastaan juutalaisten ylivaltaa vaan eristymistä.
Perustetaan oma valtio, ollaan kiinnostuneita vain omista asioista, eristytään valtaväestöstä.
Ovatko ne partikularismia tässä määritelmässä.
Itse asiassa ei ole. Latinalaisessa Amerikassa rotuluokitukset aikoinaan hirttäytyivät siihen, että kaikille mahdollisille mulatin ja neekeri-intiaanisekoituksen jälkeläinen -tyyppisille pienille eroille keksittiin termit, jolloin jengi yksinkertaisesti lakkasi ottamasta niitä vakavasti. Totta kai sielläkin on erilaisia rotutietoisuusliikkeitä, mutta suurimmaksi osaksi jengi on sellaista epämääräisen ruskeaa, että "erirotuisuus" on käsitteenä täysin merkityksetön. Rasismia toki on, vallankin intiaaneihin kohdistuvaa.
Latinalaisessa Amerikassa ihonväri muodostaa melko tasaisen jatkumon, toisin kuin Pohjois-Amerikassa. Mutta sosiaalinen status silti korreloi positiivisesti syntyperän eurooppalaisasteeseen kaikkialla latinalaisesessa Amerikassa. Osaltaan tuota korrelaatiota ylläpitää se, että latinalaisessa Amerikassa menestyvät tummemmat miehet ottavat mieluiten vaaleita vaimoja. Latinalaisessa Amerikassa sosioekonomisesti pohjalla olevat muodostuvat natiiviamerikkalaisten ja afrikkalaisten jälkeläisistä. Mitä enemmän jollakulla on eurooppalaista syntyperää, sitä ylempänä hän todennäköisesti on sosioekonomisessa hierarkiassa.
Itse asiassa useammassa kuin yhdessä maassa rotusekoitus on jopa nostettu nationalistiseksi ihanteeksi.
Näin kuulemma on ollut Paraguayssa. Siitä huolimatta Paraguaynkin yläluokka on voittopuolisesti eurooppalaista syntyperältään.
Minusta vaikuttaisi siltä, että monet feministit ihan oikeasti uskovat, että maailma olisi parempi paikka jos feminismi löisi kunnolla läpi. Näiden mielestä ihmiset jotka ovat eri mieltä ovat pahoja ja ehkä idiootteja. Lisäksi on olemassa ihmisiä, jotka eivät usko tuohon feminismin kaikkivoipaisuuteen.
Minusta vaikuttaisi myös siltä, että esimerkiksi Tiedemies oikeasti uskoo, että maailma olisi parempi paikka jos pareto-tehokkuus löisi kunnolla läpi, eli ihmiset jotka ovat eri mieltä ovat pahoja ja ehkä idiootteja. Lisäksi on olemassa ihmisiä, jotka eivät usko tuohon pareto-tehokkuuden kaikkivoipaisuuteen.
Voitte tietysti sanoa, että teidän mielestänne näissä ei ole mitään samaa, mutta niinhän minä jo ennustin. Koko homman juju on, että tietyn ajatusrakennelman sisältä sitä ei pysty kyseenalaistamaan.
Eli osoittakaa minulle missä se ero on. Voi olla, että ero on triviaali, mutta ainakaan toistaiseksi selityksenne eivät ole kovin vakuuttavia.
Sekä feminismillä että demokratialla (vaihdan tässä esimerkkiä, koska se on helpompi nähdä, sinänsä se on minusta pareto-tehokkuudessakin nähtävissä) on sellainen piirre, että on olemasa kaksi versiota.
Feminismi pohjautui alun perin ihan järkeville toiveille esimerkiksi naisten äänioikeudesta. Demokratiassa tätä vastaa tapa organisoida päätöksenteko. Näissä ei ole minusta ole mitään vikaa.
Mutta sitten on vielä jonkinlaista maagista uskoa feminismin/demokratian kaikkivoipaisuuteen, jopa silloin kun feminismin/demokratian kaikki peruselementit ovat rapistuneet niin paljon että käytännössä ei enää ajeta tasa-arvoa/eletään jo näennäisdemokratiassa.
Tämän maagisuuden olemassaolon tietenkin kiistätte jyrkästi, mutta harjaantuneelle katsojalle sen tunnistaminen on triviaalia.
Mikko, pelkkä sanatemppu ei ole argumentti. En väittänyt, etteikö tehokkuusperiaatteella tai demokratialla olisi ideologisia piirteitä. Tällaisen väittäminen olisi täysin älytöntä.
Ideologiat voidaan erottaa toisistaan sen perusteella, ovatko ne partikularistisia, tai oikeastaan partikulaarisuuden astetta voidaan analysoida. Feminismi on täysin eksplisiittinen sen suhteen, kenen etuja se ajaa. Tämä ei ole riippuvainen siitä, puhutaanko ns. järkevistä tavoitteista vai radikaalimmista piirteistä. Feminismissä on kyse naisten oikeuksista.
Aivan sama rakenne löytyy nationalismista, sosialismista jne., eli oppirakennelman sisältä löytyy jonkinlaiset kriteerit sille, kenen eduista siinä on kyse. Lisäksi on oppeja, joissa tällaisia kriteerejä ei ole. Yleensä niissä puhutaan tasolla, jossa kriteereitä ei tarvita tai niihin ei oteta kantaa. Useimpiin voidaan tietenkin tehdä rajauksia ulkopuolelta. Demokratia on esimerkki periaatteesta, joka ei ota millään tavalla kantaa asiaan, ja demokratia olikin alunperin varattu vapaille valkoisille miehille. Tällaisiin rakennelmiin partikularismi täytyy tuoda ulkopuolelta.
En oikein ymmärrä, mikä tässä tarkalleenottaen on mielestäsi virheellistä. Yritin yllä analysoida yhtä tulkintaa, mutta ilmeisesti tarkoitit jotain muuta.
Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi nähnyt tuollaisen henkilöpsykologisen panssarin argumentin ympärillä. Joskus 90-luvulla usenetissä jotkut homoseksuaalien oikeuksia puolustavat lähtivät siitä, että kaikki ihmiset ovat homoja, mutta osa vain on julkihomoja, ja tämän kiistäminen oli vain merkki siitä, että he olivat oikeassa. Tässä on jotain samaa.
Näin kuulemma on ollut Paraguayssa. Siitä huolimatta Paraguaynkin yläluokka on voittopuolisesti eurooppalaista syntyperältään.
Tuo nyt on yksinkertaistus. Latinalaisen Amerikan maiden mainstream-yhteiskunnissa valkoisuudella on toki statusta ja vallankin naiset pyrkivät pariutumaan valkoisempiensa kanssa, eli valkoisuus kasautuu yläluokkaan. Jonkinasteinen taloudellinen kolonialisaatio on lisäksi johtanut siihen, että on suhteellisen äskettäin näihin maihan muuttaneita eurooppalais- tai amerikkalaisperäisiä rahasukuja. Toisaalta on myös valkoisia alaluokkaisia ryhmiä - esimerkiksi saksalaiset siirtokunnat Brasiliassa ja Río de la Platan maissa eivät ole mitenkään itsestään selvästi rikkaita. Nähdäkseni tyypillinen etninen enklaavi noissa maissa on lähinnä maanviljelyssiirtokunta (intiaanikylät poislukien), joka voi käytännössä olla viidakossa sijaitseva saksalaisjunttila. Mutta urbaani valtavirta pakkaa olemaan vaaleanruskeaa.
Mutta urbaani valtavirta pakkaa olemaan vaaleanruskeaa.
Ja tähän voisi lisätä sen verran, että "valkoiset" ovat lattareissa yleensä vaaleanruskeita. Mitä Paraguayhin tulee, siellä kuoli väestöstä kolmiliiton sodassa (Brasilian, Argentiinan ja Uruguayn sota Paraguayta vastaan - Paraguayssa oli presidentti, joka uskoi voittavansa kaikki kolme ja joka julisti niille kaikille sodan) niin suuri osa, että sitä oli pakko paikata eurooppalaisella massasiirtolaisuudella (koska kyse oli Río de la Platan alueesta, siirtolaiset tulivat tietysti voittopuolisesti Italiasta).
Latinalaisessa Amerikassa pätee lisäksi merkitsevä positiivinen korrelaatio maan (tai suurissa maissa maakuntien) bruttokansantuotteen ja väestön eurooppalaisuusasteen välillä. Kehittyneimmät ja vauraimmat Etelä-Amerikan maat (tai osat maista) ovat Chile, Argentina, Uruguay ja Lounais-Brasilia. Näiden maiden ja alueiden väestö on selkeästi eurooppalaisperäistä. Argentiinassa lähes kokonaan ja Uruguayssa noin 90%. BKT:t per capita näissä osissa Etelä-Amerikkaa vaihtelevat puolitoistakertaisesta kolminkertaiseen verrattuna pohjoisen Etelä-Amerikan valtioihin, joissa eurooppalaisperäisyysaste vaihtelee välillä noin 20-50%. Yhden Brasiliassa kuukauden matkustelleen tuttavani kertomuksista päätellen ero Curitiban ja Manauksen välillä on kuin ero Lissabonin ja Luandan välillä.
Minä kyllä koen ymmärtäväni Mikon tietyn peruspointin tussa.
Vaikka sinä määrität demokratian universaalina ideana, jokainen partikulaarinen demokratia on silti aina partikulaarinen,ja sulkee joitakin ulkopuolelle (*). Eikä tätä partikulaarisuutta välttämättä nähdä demorkatian ulkoisena elementtinä: tuosta kadulta kysymällä varmaan aika moni kokee demokratian olevan sitä, että suomalaiset päättävät Suomessa, siis että sen partikulaarisuus on elimellistä.
Samaan tapaan feminismiä ei aina määritellä naisten etuja ajavaksi liikkeeksi. Itse asiassa käsittääkseni merkittävä osa viime aikojen feministeistä mieltää sen nimenomaan universaaliksi, yleistä tasa-arvoa ajavaksi liikkeeksi. Nimi on toki silloin harvaanjohtava, ja aika paljon älyllisesti epärehellistä kaksoismerkityksillä pelaamista esiintyy. Mutta kuitenkin feminisminkin voi mieltää universaaliksi, jolloin siihen liittyvät partikularismit ovat sen ulkoisia tekijöitä.
(*) voidaan tietysti ajatella universaali maailmandemorkatia, joka sulkee sisäänsä kaikki vauvasta koiran kautta nintendoon, mutta silloinkin raja vedetään johonkin, kun voikukalta ei kysytä.
Minusta Mikko ei esittänyt asiaa noin, ja vaikka olisi esittänytkin, niin tuo on silti vain sanoilla kikkailua vaihtelemalla niiden merkitystä tilanteesta toiseen.
Partikularismi tarkoittaa sitä, että poliittinen päämäärä on sidottu jonkun ryhmän etuun. Käsite on hyödytön ja merkityksetön, jos se trivialisoidaan niin, että kaikki poliittiset ideologiat ovat partikularistisia. Tällainen trivialisointi ei ole käsitteiden kanssa mikään argumentti, vaan pelkkää sekoittamista ja toisten lelujen rikkomista.
En ymmärrä taaskaan, mitä Mikko ajaa takaa, so. en näe mitään pointtia tässä kikkailussa. Varmaan siinä jokin on, mutta se ei selviä yllä, koska jos se ei ole marxilais-leninistinen "hyötyjä on syyllinen"- analyysi, niin mikä sen tarkoitus on?
Niin, siis sinun palikoissasi demokratia on universaalia ja feminsimi partikularistista, mutta kummankin osalta on myös ihmisiä, jotka leikkivät erilaislla palikoilla.
Ainakin demokratian osalla omasta mielestäni olet yksinkertaisesti oikeassa, ja muuta mieltä olevat ovat väärässä, koska heidän käsitteensä on typerä. Feminismin osalta en ole ihan varma, koska kuvaamasi feminismi on myös ahtaudessaan typerä aate.
Partikularismi on ihan hyvä käsite, mutta se on osittain katsojasta riippuvainen. Aatteilla ei ole mitään oikeaa essenssiä, jonka perusteella ne voisi maailmaan katsomatta tuomita eri luokkiin, vaan niiden sisältö on aina sekava, ristiriitainen ja muuttuva. Ehkä voisi puhua enemmänkin partikulaarisuuden asteesta, kuin selvästä rajasta...
Omien aatteidensa osalta tietysti voi aina tuomita puhtaasti, koska subjektiivinen näkökulma ei siinä tapauksessa ole mikään ongelma.
En yritäkään väittää, että tämä liittyisi välttämättä enää mitenkään mihinkään mitä Mikko sanoi, eksyin jo omille poluilleni.
Niin, siis sinun palikoissasi demokratia on universaalia ja feminsimi partikularistista, mutta kummankin osalta on myös ihmisiä, jotka leikkivät erilaislla palikoilla.
Asioita analysoitaessa on mielekästä kiinnittää huomiota sellaisiin eroihin, joita todella voidaan osoittaa, ei sellaisiin, jotka saadaan aikaan vain sanomalla, että "kaikki virtaa".
Jos tehdään puukäsitöistä, niin veitsi on terävä, kun taas vasara on tylppä. Puusepänverstaalla on täysin vailla mitään tarkoitusta lähteä selittämään, että kyllä vasara on tietyissä tilanteissa terävä ja veitsi tylppä.
Otson pointti on juurikin se, mitä yritin viestiä, tosin ilmeisesti kommunikoin itseäni hyvin huonosti.
Jos lelut voi noin helposti rikkoa, niiden olemassaolo oli unta, ja heräsit.
Asioita analysoitaessa on mielekästä kiinnittää huomiota sellaisiin eroihin, joita todella voidaan osoittaa, ei sellaisiin, jotka saadaan aikaan vain sanomalla, että "kaikki virtaa".
Kukaan ei liene eri mieltä tästä. Kun osoitat ne selvät erot, jotka tekeevät demokratiasta ei-partikularistista ja feminismistä partikularistista, niin päästään keskustelussa eteenpäin.
En muuten väittänyt, että kaikki poliittiset ideologiat ovat partikulaarisia -- en tosin myöskään väitä että näin ei ole.
Sanoin, että sinusta näyttävät epärehellisiltä vain sellaiset partikulaariset oppirakennelmat, jotka ovat sinun etusi tai maailmankuvasi vastaisia.
Sanoin myös, että koet universaaleiksi sellaiset oppirakennelmat, joita muut voivat pitää partikulaarisina yhtä perustellusti kun sinä pidät näitä toisia oppirakennelmia partikulaarisina.
Mikko, tämä on kenties epäreilu sivuhuomautus, mutta tulisieluisesta ristiretkestäsi relativismia vastaan ei ole kauaakaan.
Timo: Olen sanonut tämän aiemmin ja korostan sitä nyt uudelleen: minua kohtaan saa esittää juuri niin epäreiluja sivuhuomautuksia kuin osaa, ja olen niistä aina erittäin kiitollinen.
En tietenkään väitä, että olisin itse mitenkään vapaa tästä ehdottomastani säännöstä. Juuri se on pointtini, ei kannata asettua sen yläpuolelle ja kuvitella olevansa siitä jotenkin vapaa.
Kun osoitat ne selvät erot, jotka tekeevät demokratiasta ei-partikularistista ja feminismistä partikularistista, niin päästään keskustelussa eteenpäin.
Kyllähän minä annoin. Siis jos meillä on oppi, joka on muotoiltu niin, että sen tarkoitus on ajaa jonkin tietyn ryhmän etuja, se on partikularistista. Tämä on partikularismin määritelmä suunnilleen suoraan.
Demokratian idea ilmaistaan niin, että kansalaiset äänestävät. "Kansalaisuus" - joka siis voi olla partikularistinen rakennelma tai sitten ei - jätetään tässä muotoilussa määrittelemättä. Demokratia ei ole partikularistinen, koska se ei ota kantaa tällaiseen asiaan. Se ei tarkoita, ettei demokratia voisi esiintyä yhdessä jonkin partikularistisen rakennelman, vaikkapa nationalismin, kanssa.
Sama pätee kaikkiin sellaisiin oppeihin ja ideoihin, joihin ei sisälly kriteerejä sille, kenen edusta se puhuu. Sosialismi, feminismi, nationalismi jne. ovat partikularistisia, koska ne ottavat siihen kantaa. Pareto-optimaalisuus, demokratia ja eräät muut eivät ole, koska niissä ei ole mitään sellaista kriteeriä. Se ei tarkoita, että sellaista kriteeriä ei voisi esittää ulkopuolelta, se vain ei sisälly näihin oppeihin. Mielestäni tämä oli täysin itsestäänselvästi ilmaistuna yllä. Tähän puuttumisessa ja tämän repimisessä auki ei yksinkertaisesti ole mitään mieltä.
Siinä ei ole mieltä siksi, että se, mitä yllä sanoin, oli että juuri nämä kannanotot - siis se, kenen etua ollaan ajamassa ja kuka on "syyllinen" - tekevät useimmista oppirakennelmista epärehellisen näköisiä.
Ja, kuten yllä sanoin, sen epärehellisyydennäköisyyden taustalla on todennäköisesti se, että ihminen on ikäänkuin tuomittu etsimään kokemilleen haitoille syyllisiä ja toisaalta etsimään yhteistyökumppaneita. Oppirakennelmat on usein rakennettu tällaisten tunnisteiden päälle. Jälleen: feminismi, sosialismi, nationalismi, jne.
Ja jälleen tämä ei päde demokratiaan tai pareto-optimaalisuuteen, koska niihin ei kuulu syyllisten etsimistä ja yhteistyökumppanien hankkimista, toisin kuin sosialismiin jne.
En ymmärrä, miksi et voi vastata tähän ajatuskokeeseen, vaan koet tarpeelliseksi kiistää jaon, joka on ilmiselvä myös itsellesi. Siinä vain ei tunnu olevan mitään tolkkua.
Virallisen selityksen mukaan feminismi edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa eikä aja minkään ryhmän etua.
TM kirjoitti:
niiltä osin kuin nationalismi on toiminut (so. osoittanut pysyvyyttä ja toisaalta luonut suhteessa vaurautaa)
Kiitos hauskasta kirjoitusvirheestä.
Esimerkiksi kyky intuitiivisesti ymmärtää tilastollisia riippuvuuksia on ihmisellä normaalisti täysin puutteellinen, mutta tämä on helposti ratkaistavissa laskemalla korrelaatio itse. Jos ihminen "näkisi" korrelaatiot suoraan, ei huonolla intuitiolla olisi niin suurta roolia.
Tämä onkin varsin kiinnostava tulevaisuuden visio.
Toki nykyinen näppäimistökäyttöliittymäkin on jo parantanut joidenkin "tietokoneellisesti suuntautuneiden" ihmisten kykyä hahmottaa tilastollisia suhteita, ja ehkä heillä on myös huomattavissa arki-intuitiivisen toiminnan heikkenemistä (tai sitten kyseessä on vain huonon intuitioni aiheuttama tilastollinen harha).
Joka tapauksessa selvästi nopeamman käyttöliittymän päässä oleva tilastolaskentayksikkö on oikein kutkuttava ajatus. Vaarana on tietysti kosketuksen heikkeneminen biologiseen intuitioon niinä hetkinä kun sitä tarvitaan, ja ehkä myös intuition vähäisempi arvostus silloin, kun sitä ei osata perustella rationaalisesti. Jälkimmäistähän on ollut nähtävissä pari tuhatta vuotta, etenkin tieteellisen ajattelun alkuaikoina, kun totuuden käsite oli vielä jumalallisella jalustallaan.
Lähetä kommentti