tiistai 8. joulukuuta 2009

Moralistinen enemmistö.

Viikonloppuna joukko lähinnä vaimon tuttavia (ja joitain yhteisiä tuttuja) oli meillä kylässä, keitimme riisipuuroa, söimme torttuja ja pipareita, ja joimme glögiä. Kyseessä olivat siis eräänlaiset pikkujoulut. Ihmiset keskustelivat mm. terveydenhuollon tilasta, asia, josta itsekin olen hieman, sanoisinko avautunut. En kuitenkaan puhu nyt siitä.

Esitin nimittäin ihmisille saman kysymyksen, johon aiemmin viittasin mielenkiintoisena esimerkkinä jostain argumenttien ja logiikan sokeasta pisteestä, joka suurimmalla osalla ihmisiä on. Kuulin myös vastakysymyksen: Tehtävänä on tutkia erään säännön pätevyyttä. Sääntö kuuluu "Jos kortin selkämys on punainen, se on kuvakortti". Pöydällä on neljä korttia: Kuningas, ysi, vihreäselkäinen kortti ja punaselkäinen kortti. Mitkä kortit voivat kertoa jotain tämän säännön pätevyydestä? Huomasin itse ajattelevani tätä kysymystä ensin väärin, ennen kuin formalisoin sen mielessäni kokonaan.

Formaali ajattelu on ongelma siinä mielessä, että se on puutteellinen keino useimpien asioiden hahmottamisessa. Ei periaatetasolla, tietenkään, mutta käytännössä, sillä formalisoiminen on liian vaivalloista. Silloin kun se kuitenkin voidaan tehdä, se on "oikeaa", so. kaikki mitä voidaan päätellä, on totta sanan siinä merkityksessä kuin se arkikielessä ymmärretään.

Niin sanottu maalaisjärki esitetään usein erityisesti formaalin tai yleisemmin kaikenlaisen systemaattisen analyysin vastakohtana tai "viimeisenä puolustuslinjana" analyyttisten munapäiden hölmöilyjä vastaan. Syynä on usein se, että formaali logiikka nähdään tarpeettoman vaivalloisena, salattuna tietona, tai jossain määrin epäilyttävänä eli intuitionvastaisena.

Systemaattisen analyyttisen lähestymistavan omaavia ihmisiä pidetään usein pöyhkeinä ja ylimielisinä. Krugman kiinnitti huomiota tähän asiaan ilmastonmuutoskeskustelun amerikkalaisessa kontekstissa. Kyseinen debatti toimii tässä vain esimerkkinä tilanteesta, jossa ns. maalaisjärki ja erityisesti siihen luottavat ja sitä propagandistisesti käyttävät tahot esiintyvät demokratian voimina ns. munapäiden ylimielistä ja alistavaa holhoamista vastaan. Moderni amerikkalaistyyppinen konservatismi on ehkä näkyvin tästä lähestymistavasta ammentava ajattelumalli, ja Krugman ja hänen kommentaattorinsa analysoivatkin ansiokkaasti tätä ilmiötä. Eikä vasemmistolaisempi puolikaan jää vaille kritiikkiä.

Ilmiö on heikompana olemassa myös suomalaisessa keskustelussa. Vaikka valtamedia - jotain MOT:n kaltaista likasankojournalismia lukuunottamatta - vaikenee kaiken ilmastonmuutoshypen kritiikin kuoliaaksi, internetin eri foorumit kuhisevat jos jonkinlaista asiasta innostunutta keskustelijaa, kriitikkoa, fanaatikkoa jne. Vaikka jako on tässäkin vinoutunut, käytän silti "oikean" ja "vasemman" käsitteitä. Siinä, missä oikeistolainen retorikka keskittyy "holhouksen" ja "huijauksen" kritisoimiseen, vasemmistolainen paremmintietäminen ja suoranainen hekuma sen edessä, että pääsee kontrolloimaan, sosialisoimaan ja kyykyttämään, on myös ilmeinen. Esimerkiksi mahdollisten ratkaisujen taloustieteellinen tarkastelu ja vertailu herättää epäluuloa ja jopa vihaa, samoin esimerkiksi kaikki sellaiset ratkaisuehdotukset, joissa pyritään optimoimaan aiheutetun vaivan ja haitan ja sillä saadun hyödyn vaihtosuhdetta.

Suhde arkijärkeen on vaikea myös itselleni. Yhteiskunta koostuu yhtäältä ihmisistä, joten jokainen yhteiskunnallisesti relevantti analyysi tulisi tehdä ihmisille ja ihmisistä lähtien. Koska ihmiset suurimmaksi osaksi operoivat "arkijärjellä", sitä ei voi, kaikista puutteistaan huolimatta, sivuuttaa. Toisaalta olemme vastuussa korkeammille päämäärille ja jaloille arvoille, erityisesti tehokkuudelle, ja meidän on käytettävä parhaita käytettävissämme olevia menetelmiä näiden jalojen päämäärien toteuttamiseksi.

15 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Tuon säännön pätevyys tutkitaan tietysti niin, että käännetään kaikki kortit :)

IDA kirjoitti...

Tosin tuossahan ei sanota vihreäselkäisistä mitään, joten käännetään vain ysi ja punaselkäinen kortti. Mikäli ysi on punaselkäinen tai punaselkäinen ei ole kuva toista ei tarvitse kääntää. Sama kuitenkin kummasta aloittaa.

Jussi kirjoitti...

Tuo testi tunnetaan Wasonin korttitehtävänä.

Ihmiset suoriutuvat siitä tosiaan keskimäärin varsin kehnosti. Mutta, kiinnostavaa kyllä, kun formaalilta kannalta täysin sama testi muotoillaan sosiaalisia normeja koskevana, ihmiset eivät tee juuri ollenkaan virheitä ("Jos henkilö juo alkoholia, hänen pitää olla vähintään 18-vuotias"; tarkastettavina asioina 17- ja 18 vuotiaan juomat sekä limsaa ja kaljaa juovien iät).

kattoratsastaja kirjoitti...

Yritetään sillä maalaisjärjellä. Säännön mukaan kaikki punaiset kortit ovat kuvakortteja.

-> kaikki kuvakortit eivät välttämättä ole punaisia
-> numerokortit eivät voi olla punaisia

Eli tarkistettava on ysi ja punainen kortti. Jos ysi on punainen tai tai punainen kortti numerokortti, sääntö on epätosi.

Mikä on oikea vastaus?

Tiedemies kirjoitti...

KR: Ei tuo ole maalaisjärkeä, vaan munapäiden järkeilyä l. logiikkaa.

"Maalaisjärki" laittaa todella monet ihmiset ajattelemaan, että koska se puhuu punaisista korteista ja kuvakorteista, niin punainen kortti ja kuvakortti pitää katsoa. Osa haluaa katsoa myös sen toisenvärisen kortin, ettei siellä vaan ole kuvaa. Ysi jää usein huomaamatta.

Narpac kirjoitti...

"vasemmistolainen paremmintietäminen ja suoranainen hekuma sen edessä, että pääsee kontrolloimaan, sosialisoimaan ja kyykyttämään, on myös ilmeinen."

Tottakai he ottavat ilon irti tilanteesta. Kukapa ei ottaisi? Vasemmistolaiset ovat aina halunneet kontrolloida, sosialisoida ja kyykyttää. Nyt heillä on siihen objektiivinen ja tieteellinen oikeutus, ei enää vain ideologinen.

Markku kirjoitti...

Sääntö kuuluu "Jos kortin selkämys on punainen, se on kuvakortti". Pöydällä on neljä korttia: Kuningas, ysi, vihreäselkäinen kortti ja punaselkäinen kortti. Mitkä kortit voivat kertoa jotain tämän säännön pätevyydestä?

Äkkiä ajatellen: ysi ja punaselkäinen kortti. Sääntö on implikaatio eli "yksisuuntainen pakotus". Jos ysillä on punainen selkä, se on ristiriidassa säännön kanssa. Jos Punaselkäinen kortti on ei-kuvakortti, niin sekin rikkoo sääntöä. Kuninkaalla voi olla minkä värinen selkä vain ilman, että kortti on ristiriidassa implikaatiosäännön kanssa. Vihreäselkäinen kortti voi olla kuvakortti tai olla olematta ilman, että implikaatiota rikotaan.

Mikään äärellinen määrä säännön mukaisia kortteja ei riitä todistamaan sääntöä yleispäteväksi (mikäli ei rajoituta yhteen pakkaan).

Tiedemies kirjoitti...

Olennaista tässä kysymyksessä on siis se, miten sääntö voidaan osoittaa vääräksi. Mitään tämänkaltaista sääntöä, joka on muotoa implikaatio, ei tietenkään voi mitenkään osoittaa "yleispäteväksi", vaan sille voidaan vain etsiä vastaesimerkkejä.

kattoratsastaja kirjoitti...

Olen ymmärtänyt termin 'maalaisjärki' tarkoittavan logiikkaa, joka on sinänsä oikeaa mutta jota ei ole tyylipuhtaasti formalisoitu. Siis jonkinlaista intuitiivista päättelyä. Ilmeisesti tarkoitat sillä jotakin muuta?

Tiedemies kirjoitti...

Maalaisjärjellä tarkoitetaan yleensä sitä, mikä on ilmeistä ja selkeää ilman, että asiaa täytyy mietti mitenkään kiertotietä. Maalaisjärjesllä ajateltuna esimerkkimme "A katsoo B:tä joka katsoo C:tä" jne, jossa B:n naimisissaolosta ei tiedetty, oikea vastaus on että ei voi tietää.

Maalaisjärjellä ajateltuna on esimerkiksi itsestäänselvää, että painavampi esine putoaa nopeammin ja että aurinko kiertää maata.

Anonyymi kirjoitti...

Maalaisjärkeä tarvitaan siksi, että normaali arkinen viestittely on epämääräistä ja kontekstisidonnaista.

Viestit sinänsä ovat yksinkertaisia ja yksiselitteisiä, mutta ihmisen kommunikaatiotapa on vain sellainen, ettei niitä kannata muotoilla kirjaimellisiksi.

Usein konkreettisen viestin takana on laajempi abstrakti tarkoitus. Esimerkiksi käsken jotakuta tiskaamaan kattilan, mutta hän sattuu tietämään, että myös tiskikone on käytössä. On selvää, että halusin kattilan puhdistuvan enkä sitä, että hän hinkkaisi kattilaa tiskiharjalla. Vähän kömpelö esimerkki mutta ajanee asiansa.

Nettikeskustelujen argumentaatio on pääasiassa tahallista väärinymmärrystä. Sitä on kahta sorttia. Autismia eli tahallista kirjaimellisesti tajuamista ja siitä saivartelua ja toisaalta keskustelun katkaisevaa hysteriaa ja uhkailua. Edellistä harrastavat älyköt ja jälkimmäistä poliitikot.

Tiedemies kirjoitti...

tommi on tietysti oikeassa. Itse rajasin "arkijärjen" tässä tamäntyyppisten ongelmien ratkaisemiseen. Mutta voimme ottaa tommin arkijärjen funktion tässä annettuna.

Ihmisen arkijärki toimii, tulkitessaan mitä oikein kysytään, eri tavalla erilaisissa "loogisesti yhtäpitävissä" ongelmissa, riippuen siitä, mitä tavanomaisesti tarkoitetaan sanoilla siinä yhteydessä.

Teemu kirjoitti...

Suosikkinsa kullakin. Kaveri oli sitä mieltä että maailma olisi paljon parempi paikka jos ihmiset ymmärtäisivät välttämättömän ja riittävän ehdon eron. Jos minulla taas olisi aivopyssy jolla voisin työntää yhden ajatuksen jokaisen maailman nettiurpon kalloon, niin se olisi jotain niinkin vaatimatonta kuin että siitä että ihmisellä on oikeus mielipiteeseen ei seuraa että kaikkien mielipiteet on jotenkin oikeita, vakavasti otettavia, tms.

Krugman on minusta muuten vaihteeksi väärässä, päästökaupan kritiikki ei ole vähäjärkisttä tai jotenkin erityisen vasemmistolaista. Millä en siis tarkoita sitä etteikö päästökaupan kriitikistä suuri osa olisi vähäjärkistä tai vasemmistolaista.

Esimerkiki Martin Wolf pitää hiiliveroa parempana nimenomaan siksi että hinta tiedetään, päästökaupassa muodostuva hinta on liian volatiili jotta sen perusteella voisi tehdä investointeja http://www.ft.com/cms/s/0/1f6c42fc-dead-11de-adff-00144feab49a.html?nclick_check=1

DeLongin blogin kommenteissa oli myös mielenkiintoinen kertomus Uusi-Seelannista, siellä paikalliset vihreät vaativat päästökauppaan pohjahintaa ilmeisesti samoista syistä kuin Wolf. Se mikä Krugmanilta ja muilta päästökaupan puolustajilta tuppaa minusta myös unohtumaan on että käytännössä päästöjen hinta ei voi olla ihan mitä tahansa jo poliittisista syistä.

Tämä ei tietenkään pelasta sitä Hansenin kirjoitusta jota Krugman kritisoi, mutta kuitenkin.

Tiedemies kirjoitti...

Jotta ei jäisi epäselväksi, niin itse kyllä kannatan hiiliveroa mieluummin kuin päästökauppaa, koska päästökauppa on alttiimpi muuttumaan vain yhdeksi tavaksi jakaa tukiaisia teollisuudelle.

Krugmanin kanssa en ole siis samaa mieltä niinkään siitä, mitkä argumentit ovat päteviä, vaan siitä, miten oikeiston ja vasemmiston tapa argumentoida noin yleensä tuntuu jakautuvan.

IDA kirjoitti...

Mietin tätä intensiivisesti päivän ja yön ;)

Onhan sillä sittenkin väliä kummasta kortista aloittaa, koska toisella on suuremmat mahdollisuudet osoittaa väite epätodeksi ja siten toista ei tarvitsisi kääntää.