Perjantaina tein penkkipunnerruksessa ennätyksen. Koin olevani hieman "ylikierroksilla" treenin jälkeen ja energiaa tuntui olevan vähän liikaa, joten lähdin iltapäivällä vielä juoksemaan suolijärven ympäri.
Lauantaina heräsin aamuyöstä vatsan poltteeseen. Vatsanväänteet -- "stressivatsa" -- jatkuivat koko viikonlopun ja heräsin useamman kerran yössä tähän tunteeseen. Pitkin päivää sain jonkinlaisia ahdistuskohtauksia. Ruokahaluni oli kadonnut lähes täysin. Maanantaina oloni oli hieman parempi ja kävin aamulla treenaamassa. Treeni ihme kyllä kulki melko normaalisti, joskin tietoisesti vähensin sarjojen määrää. Treenin jälkeen ahdistus oli lähes ylitsepääsemätöntä ja käytännössä makasin koko maanantain sohvalla tai sängyssä.
Tiistaina olo oli jo hieman parempi, mutta totesin että nyt on hyvä painaa jarruja. Kävin varmuuden vuoksi lekurilla joka otatti verikokeet ja tutki vatsaa. En epäile elimellisiä syitä, uskon tunnistavani sympaattisen ylikunnon oireet. Lääkäri totesikin, että taisit tietää mistä on kyse mutta tarvitset jonkun sanomaan ettet saa treenata.
Minulle oli kumuloitunut melko mittavat määrät stressiä viimeisen puolen vuoden aikana. Parisuhteen kriisi, ero, paluu yhteen, muutokset työympäristössä, pitkittynyt ylähengitystien sairaus, kiireet ja ajoittaiset paineet sivutoimessani, normaalit elämän haasteet päälle. Harkitsimme asunnonostoa keväällä ja veimme tämän projektin niin pitkälle että asunnon osto muuttoineen ja remontteineen oli nimien alle laittamista vaille valmis -- vetäydyimme tästä viime metreillä. Vaikka tämä vetäytyminen oli stressin kannalta hyvä vaihtoehto, oli jo tuohon ruljanssiin valmistautuminen melkoinen kuorma. Riskianalyysejä tehdessäni ja niitä päässäni pyöritellessäni menetin monia tunteja yöunta päätöstä edeltäneinä viikkoina.
Yritin kompensoida tätä painetta melko suurilla määrillä treeniä. Lisäsin ohjelmaani juoksua nostelun lisäksi päästäkseni "kesäkuntoon". Liikunta on hyvä stressinhallintakeino kun stressikuorma ei vaaranna fyysistä palautumista eikä liikunnan määrä ylitä palautumiskapasiteettia. Ajoin todennäköisesti systeemin ns punaiselle.
En usko että ylikunto on päässyt vielä pahaksi. En koe masennuksen oireita eikä oloni ole toivoton. Nukuin viime yön jo varsin hyvin ja uskoisin että ruokakin maistuu tänään jo kohtuudella. En koe kipuja. Lisäksi voin pitää juhannuksesta alkaen tänä vuonna viiden viikon loman. Syksyn suunnitelma on jo valmis eikä minun tarvitse sitä miettiä heinäkuussa.
Läheltä liippasi. Ensi vuonna täytyy ottaa rauhallisemmin.
5 kommenttia:
En tiedä muista, mutta meikällä on nyt treenitauko. On liian kesä. Syksyllä sitten taas pinnistellään.
Huomaa videon krapulainen kesämies. Tuohon pyritään, tosin ilman päihteitä. No kahvia ehkä.
https://www.youtube.com/watch?v=9n5G0qFBsHM
Tm: "Minulle oli kumuloitunut melko mittavat määrät stressiä viimeisen puolen vuoden aikana ... , normaalit elämän haasteet päälle."
Stressinaiheuttajien luettelosta puuttui auton hajoamisen/vikojen aiheuttama stressi. Muistaakseni perustelit uuden auton hankintaa jotenkin "En voi puolustella uuden auton hankintaa järkisyillä" -tyyliin.
HS kirjoittaa "TILAAJILLE" -artikkelissaan stressistä:
"Kiire, melu, rahahuolet, ristiriidat kotona, yksinäisyys, epätyydyttävä työ tai työttömyys jäytävät monen hermoja – aivan kirjaimellisesti. Pitkittyessään stressi tunkeutuu aivojen hermosoluverkostoon ja tekee siellä hävitystä."(https://www.hs.fi/tiede/art-2000006101188.html)
Edellisen perusteella on ilmeistä, että jos tärkeimpänä työvälineenä on aivot, niin tällöin kannattaa jopa maksaa siitä, että aivot pysyvät maksimaalisen hyvässä kunnossa, ts. stressittömänä.
Uuden auton hankinta poistaa kyllä auton (korjaamattomien) vikojen tuottamat stressiä aiheuttavat huolet, tai ainakin siirtää stressinaiheita auton vioista rahahuolien suuntaan, jos/kun uusi auto tuottaa keskimäärin suuremmat vuotuiset kokonaiskustannukset (auton arvon aleneminen huomioon otettuna), kuin vanha auto (uuteen autoon verrattuna) korkeine korjauskustannuksineen.
Jos uuden auton hankinnan vuoksi heikentää omaa asunnonostokykyään, niin silloin stressiä aiheuttavien huolten lähde voi siirtyä autoasioista asumisasioiden suuntaan.
Kyseessä on ilmeisesti optimointitehtävä, jossa tietty keskimääräinen vuotuinen panostus sekä autoiluun, että asumiseen tuottaa minimaalisen määrän autoon ja asuntoon liittyvien huolten yhteenlaskettuna aiheuttamaa yhteistressiä (koettu kokonaisstressin tunne on osastressitunteiden summa).
Ja vastaavasti liian suuri panostus jompaankumpaan em. rahanreikään voi siirtää auto+asumisasioiden aiheuttaman yhteenlasketun "stressipistemäärän" suuremmaksi, kuin mitä se olisi optimipanostuksella ollut.
Em. HS:n lainauksessa stressin lähteeksi mainitaan myös työttömyys, ja em. lainauksen perusteella pitkäaikaistyöttömyyden syyksi voi selittää sen, että työttömyyden aiheuttama stressi tuhoaa työttömien aivoja, jolloin he menettävät kyvyn keksiä itse erilaisia polkuja, reittejä ja mahdollisuuksia takaisin työelämään.
Koska ammateista kaikkein nopeiten katoavat ne, joissa tarvitaan kaikkein vähiten aivoja, seuraa työttömyyden aiheuttamasta stressistä kyvyttömyyttä sopeutua niihin ammatteihin, joissa aivoja käytetään merkittävässä määrin työvälineenä (ts. aivojen tuhoutuminen vaikeuttaa työllistymistä entisestään, vrt. "poor economics" -kirjasta löytyvät ajatukset).
Em. ongelmista huolimatta ns. "työttömyysdevalvaation" (ts. sisäisen devalvaation) kannatus on suomessa huikean korkealla. Muistaakseni jotain 70-80% suomalaisista kannattaa suomen €urojäsenyyttä, joka tarkoittaa alijäämää tekevissä €uromaissa käytännössä työttömyysdevalvaatiota, koska €urojäsenyys pakottaa alijäämää tekevät maat harjoittamaan anti-keynesiläistä (myötäsyklistä) talouspolitiikkaa.
Myötäsyklisessä talouspolitiikassa työttömien määrää pyritään lisäämään erilaisten säästöjen, leikkausten, supistusten ja kutistusten avulla (joita myös rakennemuutoksiksi nimitetään).
Myötäsyklisen talouspolitiikan kannattajat ajattelevat, että talouskasvu saapuu sitten, kun valtion budjettialijäämän tekeminen loppuu. Mikä tietysti on totta, talous lähtee jossain vaiheessa 100% varmasti nousuun. Viimeistään sitten, kun korkeaa työttömyyttä on kestänyt mahdollisesti jopa useiden vuosikymmenien (mahdollisesti jopa useiden sukupolvien) ajan. Tätä kannattaa verrata tilanteeseen, jossa ulkoisen devalvaation avulla ja ansiosta työllisyys lähtee (parhaimmillaan jopa) räjähdysmäiseen nousuun noin puoli vuotta ulkoisen devalvaation (valuuttadevalvaation) jälkeen.
MK: "En tiedä muista, mutta meikällä on nyt treenitauko. On liian kesä."
Minulla blogiharrastuksen kesätauko alkaa periaatteessa silloin, kun routa sulaa maasta (ts. kun lapio uppoaa maahan). Periaatteessa olisi mahdollista peittää maa routamatolla, ja jatkaa pihatöitä läpi vuoden. Mutta pimeän vuodenajan vuoksi vireystasoni laskee liikaa, "virta ei yksinkertaisesti riitä". Ja olisihan se ylimääräinen työvaihe kolata lumet pois routamaton päältä, ja virittää valot ennen kaivuutyön aloittamista, ja peitellä kesken jäänyt kaivanto routamatolla töyn lopettamisen jälkeen.
Pikkuhiljaa (kesäkuukausien aikana) hiekka-kivi-moreenimaata oleva tontti muuttuu puutarhaksi, jossa kukoistavat monenlaiset puuvartiset hedelmäpuut ja marjapensaat.
Eilen hankin "Anja" -uutuuslajiketta edustavan marjasinikuusaman taimen, jolle pitäisi ehtiä kaivamaan (mahdollisesti jopa louhimaan) jossain välissä istutuskuoppa, ja täyttää se sopivalla "hikevällä hiekkamullalla" kuten taimen mukana tulleessa ohjeessa neuvotaan.
Uutuuslajike myytiin keväällä häkellyttävän nopeasti loppuun Hankkijalla, ja kun varasin seuraavasta erästä taimen, tuli pian tekstiviesti kännykkääni:
"... valitettavasti makeasinikuusamaa eli hunajamarjaa ei saada myymälään ennen syksyä. Pahoittelemme!"
Tällä viikolla saapui kuitenkin pieni uusia taimia erä. Kaksi taimea jäi vielä eilen hyllyyn. Kuitenkin toisen lajikkeen marjasinikuusamia oli hyllyssä paljon enemmän.
Ilmeisesti on niin, että uutuuslajikkeen saapuminen markkinoille saa aikaan ostoryntäyksen, koska puutarhaharrastajat ovat jo ehtineen aikaisempina vuosina istuttaa puutarhaansa aikaisemmin saatavilla olevia lajikkeita.
Niin kävi myös minulle, olin jo aikaisemmin istuttanut toisen (matalakasvuisen) lajikkeen, ja halusin sille pölyttäjäpensaaksi toisen eri lajikkeen (myös matalakasvuisen) pensaan. Kahden lähekkäin istutetun eri lajikkeen tuottamien marjojen määrä on suurempi, kuin 2 x yhden yksinäisen pensaan tuottamien marjojen määrä. Tehokkuusajattelun nimissä marjasinikuusamoita kannattaa siis istuttaa vähintään kaksi.
Auton hankin jo reilusti yli vuosi sitten, se tuskin enää on ollut merkittävä kuormittava tekijä. Auton hankinta ei ollut mikään merkittävä taloudellinen rasite, toki jonkin verran se "kirpaisi".
Mitä tulee myötäsyklisyyteen, on valitettavasti totta että vasta kriisin tunne tekee poliittisesti mahdolliseksi leikata kuluja. Ottamatta kantaa siihen olivatko edellisen hallituksen leikkaukset edes todellisia (osa oli kosmeettisia kirjanpitotemppuja) niin päähallituspuolue Keskusta maksoi niistä lisäksi kovan hinnan vaaleissa.
Itse olen sitä mieltä että investointeja tulisi rahastoida ja päätöksiä tehdä nousukaudella ja sitten toteuttaa matalasuhdanteessa. Nyt esimerkiksi ollaan suhdannehuipun tuntumassa, ja demarien uskomus että työllisyyttä voidaan lisätä julkisella kulutuksella on minusta aivan virheellinen käsitys. Nyt julkisen kulutuksen lisääminen vain nostaa työvoiman hintaa mutta paradoksaalisesti todennäköisesti vain lisää työttömyyttä koska yleissitovuus takaa että heikosti tuottavat eivät pääse töihin.
Lähetä kommentti