Kun
elämässä ei tässä iässä ole enää paljoa tavoiteltavaa ja voin vain odottaa suloisen
kuoleman syleilyä, niin odotteluaikana voin täyttää sisälläni ammottavaa tyhjyyttä esimerkiksi tavoittelemalla parempia penkkituloksia.
Raudan kanssa saa hetkeksi unohtaa elämän täydellisen merkityksettömyyden ja
sisällöttömyyden ja tuntea jotain mikä muistuttaa aitoa iloa ja
onnistumisen kokemusta, kunnes tyhjyys taas lopulta nielee.
Rauta
on ankara mutta reilu rakastaja. Se ei lupaa tyhjiä eikä se koskaan siksi
petä. Siltä voi saada lohdun ja merkityksen jos sille antautuu. Toki,
kuten kaikissa maallisissa asioissa, sekin lohtu on vain ohimenevä ja
haihtuu ilmaan nopeasti. Mutta sen hetken kun raudan kylmä totuus puree
lihasta, sen hetken olen todella elossa. Sen pienen hetken sisälläni
loistavat koko Linnunradan ja miljardien galaksien tähtien valot.
Tänään nostin penkistä 117.5kg. Se ei ole paljon, mutta se oli oma ennätykseni, ensimmäinen minkäänlainen ennätys puoleen vuoteen.
1 kommentti:
Tm: "Raudan kanssa saa hetkeksi unohtaa elämän täydellisen merkityksettömyyden ja sisällöttömyyden ja tuntea jotain mikä muistuttaa aitoa iloa ja onnistumisen kokemusta, kunnes tyhjyys taas lopulta nielee."
Käsittääkseni lähes kaikista mahdollisista (ja myös mahdottomista!) aiheista on tehty tieteellisiä tutkimuksia ?
Olisi äärimmäisen kiinnostavaa lukea jostain tieteellisestä tutkimuksesta, jossa on analysoitu erilaisten elämän tarkoitusten korreloimista koettuun henkiseen hyvinvointiin.
Epäilen, että em. tieteellinen tutkimus löytäisi korrelaation "elämä on vailla tarkoitusta" -elämän tarkoituksen, ja henkisen huonovointisuuden (tai vähintäänkin koetun henkisen hyvinvoinnin puuttumisen) välillä ?
Luultavasti "elämän tarkoituksen löytäminen" ja "ikigain löytäminen" ovat kaksi eri asiaa, koska ainakin Tm:n tapauksessa ikigai = "rautasaaga", mutta elämän tarkoitus = tyhjyys. Mutta luultavasti löytyy myös sellaisia esimerkkejä, joissa ikigai = elämän tarkoitus.
Itse olen erittäin tyytyväinen Aristoteleen keksimään elämän tarkoitukseen:
"Elämän tarkoitus on lajityypillinen käyttäytyminen"
Ihmislajin olessa kyseessä lajityypillinen käyttäytyminen on tietenkin ongelmien ratkaisu, sillä ihmisten kyky ratkaista ongelmia on kai useita dekadeja suurempi, kuin seuraavaksi nokkelimman eläinlajin kyky ratkoa ongelmia (Helena Telkänranta on tutkinut aihetta).
Ihmisen lajityypillinen käyttäytyminen kuitenkin estyy mantelitumakkeen aktivoituessa (jolloin ongelmien ratkaisemiseen käytettävä Kahnemanin järjestelmä kaksi kytkeytyy pois päältä), jolloin ihmiset alkavat ajatella eläinten käyttäytymistä jäljitteleviä ja mallintavia ajatuksia, ja sen seurauksena myös käyttäytyä eläinten tavoin.
Senpä vuoksi ihmisen lajityypillisen käyttäytymisen edellytyksenä on ihmismielen toimintalogiikan ymmärtäminen, tai vähintäänkin sellaiset ulkoiset olosuhteet, jotka mahdollistavat Kahnemanin järjestelmä kakkosen käytön.
Lähetä kommentti