Vaikka erilaisten vammojen yhteydessä on jonkinlainen klisee todeta, että se asettaa asioita tärkeysjärjestykseen, kyynärpäävammani on tehnyt juuri näin. Syy on niinkin yksinkertainen kuin se, että jotkin tavalliset arkirutiinit, kuten kuntosaliharjoittelu ja muu liikunta ovat jääneet väliin. Huomasin myös, että blogit ja niiden kommentointi on ajan oloon ottanut ison siivun siitä funktiosta, joka ns. normaalilla sosiaalisella elämällä on perinteisemmin ollut. Kun liikuntaharrastuksen, ja nyttemmin muista syistä myös lautapeliharrastuksen myötä saamani tietty merkityksellisyys perhe-elämän vastapainona on kadonnut, olen joutunut pohtimaan näitä asioita.
Näinollen olen tehnyt päätöksen, että rajoitan tietoisesti kirjoitteluani ja kommentointiani. Olen jo esimerkiksi Soininvaaran blogin kommentoinnista käytännössä kokonaan irrottautunut, ja vaikken tätä blogia täysin kuivatelakalle nostakaan, niin päivitystahti nyt tuskin ainakaan nousee. Lopettaminen on käynyt sekin mielessä, mutta kirjoittaminen on lopultakin sen verran hauskaa, että jatkan sitä varmasti.
3 kommenttia:
Älä nyt ainakaan lopeta blogia. Kirjoitat monipuolisesti ja varsin mielenkiintoisella tavalla.
Kuten sanoin, tarkoituksenanikaan ei ole lopettaminen, vaan ajankäytön rajaaminen. Tämä tarkoittaa harvempaa kommentointi- ja kirjoitustahtia.
Olen itsekin huomannut, että blogikommentointi on varsin koukuttavaa eikä aina niin hyvää mielenterveydelle.
Luulen, että blogaus on vielä koukuttavampaa.
Lähetä kommentti