Tähdet ja minä.

Otan varmaan jo kolmannen kerran tämän kappaleen taustamusiikiksi, mutta se johtuu vain siitä, että se on yksi parhaista kappaleista musiikin historiassa.

Aloitin koulun vuonna 1983. Vanhempani hankkivat minulle joskus samana vuonna "TOP"-tietosanakirjasarjan, painoksen numeroa tai vuosilukua en muista, mutta se oli kunnianhimoinen hanke. Olin myyty heti, kun avasin ensimmäisen kirjan paketista. Muistan vielä, miltä paperi ja painomuste tuoksuivat. Aloinkin lukea sitä heti kannesta kanteen; ensimmäiset osat, ns. teemaosat, käsittelivät eri teemoja. En enää muista tarkemmin, mutta ensimmäisen kirjan ensimmäinen osio käsitteli aurinkokuntaa ja tähtitiedettä.

Neljän kirjan teemojen joukossa oli biologiaa ja luonnonhistoriaa, kulttuuria, teknologiaa jne käsittelevät osiot. Lisäksi oli neljä varsinaista tietosanakirjaa, sanakirja, jossa oli ruotsin, englannin ja saksan sanakirjojen lisäksi sivistyssanakirja. Viimeisenä oli tietotekniikalle omistettu itsenäinen osio "TOP mikro" tms.

Ensimmäisen vuoden ajan luin kuitenkin lähes yksinomaan tähtitiedettä käsittelevää osaa. Opettelin luonnollisesti planeettojen nimet, symbolit, keskimääräiset kiertoajat, massat, etäisyydet auringosta, suurimpien kuiden määrät, etäisyydet jne. Ja osiossa käsiteltiin erilaisia hypoteeseja aurinkokunnan synnystä; mieleeni ei edes tullut pohtia mahdollisuutta, että joku olisi tarkoituksella luonut aurinkokunnan, oli aivan selvää, että selitys, jos sellainen on mahdollista konstruoida, löytyy luonnonilmiöistä. Evoluutio oli vaikeampi ymmärtää, koska luonnonvalinnan peruslähtökohtien yksinkertaisuuden hahmottaminen vaatii abstraktimpaa ajattelua kuin mihin pystyin sen ikäisenä.

En tarkalleenottaen muista, miksi intoni tähtitieteeseen hiipui; ehkä siihen ei edes ollut mitään erityisempää syytä, vaan se vain kävi niin. Silti se kipinä, jonka sain, ei koskaan oikeastaan sammunut täysin. Ehkä siksi innostun lapsenomaisesti nähdessäni uutisen, jonka mukaan jokin on häirinnyt sekä Jupiterin että Saturnuksen renkaita. Toki, kuten kaikki muutkin vähänkään asiasta kiinnostuneet, innostuin vielä enemmän kiviplaneetan löytymisestä, semminkin kun se saattaa olla elinkelpoinen lähes samassa merkityksessä kuin maapallokin. Mutta jokainen nörtti innostuu jälkimmäisestä. Tai siitä, että Asteroidista on otettu lähikuvia.

Joskus kirjoituksistani saa ehkä vääränlaisen kuvan siitä, millaiset asiat ovat tärkeitä. Nämä ovat oikeasti tärkeitä asioita. Kaikki muut älylliset puheenaiheet ovat lopulta epäolennaisia. On toki vielä tärkeämpiäkin asioita, kuten perhe, mutta ne ovat yksityisasioita. Näistä voisi tehdä jonkinlaisen hierarkian. Poliittiset kysymykset veroasteista, maahanmuutosta jne. jäisivät sinne pohjalle. Ihmisinä tehtävämme on tavoitella jotain suurempaa ja korkeampaa, tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä maailmankaikkeudesta. Viimekädessä se koituu myös koko yhteiskunnan parhaaksi.