Loma.

Pakon edessä kokemani nettivaje oli kokemuksena niin positiivinen, että päätin rajoittaa internetin käyttöni aamuihin. Päiväsaikaan on mukava lukea ja tehdä kaikenlaista muuta. Nyt kun jalkapallokisatkin päättyvät, ei sekään enää niele aikaa niinkuin ennen. Saksan eilinen tappio kirveli, nyt on jäljellä enää Hollanti. En vain jotenkin siedä sitä, miten Iniestan kalpea iho loistaa kentällä. Tai Villan naurettavaa "soul patch"-partaa. Tai niitä kaikkia ruuhkatukkia.

Luin itseäni sivistääkseni E.R.Burroughsin klassikon "Apinoiden Tarzan". Kirja on loistava, tosin ihmettelen ettei sitä ole jo kielletty rasistisena. Siinähän esitetään ihmissyönti afrikkalaisten villi-ihmisten - ehkä jopa geneettisenä - erityispiirteenä, jota Tarzan itse, ja jopa apinat kavahtavat. En muista itseasiassa lukeneeni kirjaa koskaan ennen loppuun. Lapsena luin paljon Tarzan-sarjakuvia, mutta niitä oli siloiteltu tavattomasti. Niissä Tarzan oli jonkinlainen keski-ikäinen hippi, joka eli vaimonsa ja aikamiespoikansa kanssa viidakossa, vaikka kävikin aika-ajoin Lontoossa ja Pariisissa pistäytymässä seurapiirijuhlissa. Kirjan innoittamana päätin lukea sarjaa eteenpäin. Prioriteetti on matala, koska lisäksi minulla on lukupinossa kolme muuta kirjaa. Päällimmäisenä Gouldin esseekokoelma Hirmulisko heinäsuovassa, jonka aloitin tänä aamuna.

Hommia riittää muutenkin. Autotallin oven moottorimekanismi pitäisi asentaa, kiipeilypuu pystyttää ja parkkipaikan reuna raivata ja laajentaa.