Totuus loistaa kirkkaana.

Viime viikolla New Scientist luotasi änkyröiden sielunmaisemaa. Mielestäni teksti oli ihan hyvä, mutta sanamuodot ovat ehkä hieman jyrkkiä. Kirjoitus on kuitenkin hyvä hahmotelma hörhöilyn luonteesta. Kirjoitus on osa laajemaa Erityisraporttia, jossa on mukana myös oikeaan kritiikkiin kehottava kirjoitus.

Kysymys on vaikea, koska kukaan ihminen ei voi toimia ilman uskomuksia. Ihmisillä on yleisestiottaen kummallinen käsitys siitä, mitä uskomukset ovat. Uskomus on vain käsitys siitä, onko jokin väittämä paikkansapitävä vai ei. Kysymys paikkaansapitävyydestä voidaan palauttaa kahteen asiaan: havaintoon (tai mittaukseen) ja sopimuskysymykseen. Kaikissa väittämissä on tällainen jaottelu. On esimerkiksi sopimuskysymys, pitääkö väittämä "jääkaapissani on hauki" paikkansa, ainakin siihen asti kunne pääsemme yhteisymmärrykseen siitä, mikä on minun jääkaappini ja mitä "hauki" tarkoittaa. Sensijaan mittauksen - jääkaapin avaaminen ja haukien laskeminen - tulos ei ole tästä riippumaton sopimuskysymys, so. kun ensimmäisestä kysymyksestä päästään yksimielisyyteen, jääkaapin avaamisen jälkeen on yksimielisyys (yleensä) myös siitä, onko siellä hauki vai ei.

Uskomuksessa - joka koskee väittämää - on siis aina tällainen samanlainen jaottelu.

Tämä ymmärretään kuitenkin väärin niin, että uskomus on jotain johon "täytyy vain uskoa". On totta, että sopimuskysymyksissä näin tietyssä mielessä on, mutta voimme sopia mittareita, ja jos sellaisen sovimme, niin asia on empiirisesti selvitettävissä, mikäli operationalisointi on kohdallaan.

Esimerkkinä voimme ottaa vaikkapa ns. tieteellisen metodin. Se on viimekädessä vain keino muodostaa uskomuksia, jotka osoittautuvat kilpailijoitaan useammin paikkansapitäviksi. Huomatkaa, en väitä, että sillä edes pyrittäisiin objektiiviseen totuuteen, koska tällä tavalla ymmärrettynä sellaisen käsitekin on mieletön. On kuitenkin puhtaasti tautologinen väittämä sanoa, että tieteelliset tulokset ovat "uskon asia". Ne ovat uskomuksia, tietysti, ja jokainen voi niihin luottaa tai olla luottamatta, mutta pointtina on, että kukaan ei ole postuloinut eikä demonstroinut mitään metodia, jolla voidaan tuottaa parempia, so. useammin paikkansapitäviä väittämiä.

Lääketieteen tms. isoja epävarmuustekijöitä sisältävän tieteen esittämät väittämät ovat lisäksi tyypillisesti luonteeltaan tilastollisia, mikä tarkoittaa että esimerkiksi jotkut ihmiset saattavat hyvin olla täysin immuuneja joillekin taudinaiheuttajille tai joidenkin kohdalla jotkut lääkkeet eivät toimi. Toisin kuin joidenkin hörhöjen "kansanviisaus" sanoo, ei tilastollinen paikkansapitävyys tarkoita lainkaan sitä, että kyseessä olisi jotenkin enemmän sopimuskysymys tai tulkinnanvaraisuus, ainoastaan, että väittämä ei itseasiassa puhu mitään partikulaarisista yksilöistä vaan ainoastaan joukoista yksilöitä, tietyin oletuksin.

Kun sanon "tietyin oletuksin", tämän voi edelleen problematisoida vetoamalla siihen, että oletukset ovat perusteettomia. Esimerkiksi jos lääkkeen teho on osoitettu tilastollisesti placeboa merkittävästi paremmaksi, mutta kontrolloimatta esimerkiksi lääkittävien vasenkätisyyttä, voi vasenkätinen todeta, ettei lääke varmaan häneen tehoa; oikeakätisiä on niin paljon enemmän, että vaikka lääke heihin tehoaisikin, ei ole kerrassaan mitään todisteita sen tehosta vasenkätisillä.

Tällaisen "kritiikin" virhe on tietysti helppo havaita, koska vasen- ja oikeakätisten metabolioiden eroja olisi melko varmasti löydetty aikojen saatossa, jos merkittäviä eroja olisi. Varmaa tämä ei tietenkään ole, mutta riippumattomuus kätisyydestä on silti melko turvallisella pohjalla. Erityisesti, riippuvuuden postuloiminen vaatii merkittävästi vahvempia väitteitä kuin riippumattomuus. Olen aiemmin selittänyt, miksi vahvat oletukset ovat myrkkyä paikkansapitävyydelle.