Kapkaupungissa on helle, näyttäisi olevan noin 35 astetta tänään. Kävin Western Capessa neljä vuotta sitten, ja aion todennäköisesti vielä palata sinne joskus. Neljä vuotta on noin viisi prosenttia länsimaisen ihmisen koko eliniästä.
Vuosien kulumisen subjektiivinen tahti on vaihdellut elämäni aikana suuresti. Joskus alle parikymppisenä vuosi oli ikäänkuin mittaamattoman pitkä aika, liki ihmisikä. Tein suunnitelmia korkeintaan kuukaudeksi kerrallaan, usein en sitäkään. Opiskeluaikana tahti kuitenkin kiihtyi voimakkaasti, mutta toisaalta noin kolmenkympin kohdalla tahti tuntui taas hidastuneen tai ainakaan samanlaista alati kiihtyvää ajankulkua ei ole enää havaittavissa. Subjektiivinen vuosi 2009 oli minulle itseasiassa huomattavasti pidempi kuin vaikkapa vuosi 2003.
Valmisteluni mahdollista huippuyliopiston tutkijavierailua varten ovat saaneet minut itseasiassa kauhun valtaan. Vaikka reissu on lyhyen puoleinen - alle puoli vuotta - ja vaikka lentomatkat Suomeen ovat halpoja, jo kahden viikon matka Macaolle oli henkisesti hyvin raskas. Tämä reissu tarkoittaisi noin kymmenkertaista ajanjaksoa. Riippumatta siitä, miten asian järjestää, emotionaalinen rasitus olisi mittava. Nyt on alkanut lisäksi näyttää vaarallisen paljon siltä, että rahoitus todella tulee järjestymään. Subjektiivinen ajan kokemus tuollaisella reissulla olisi todennäköisesti hyvin erilainen kuin se on normaalissa rutiinien täyttämässä arjessa.
2 kommenttia:
Tottakai maasta toiseen muuttaminen on rankkaa mutta puolen vuoden vierailu tuleekin ottaa ihan toisella tavalla kuin parin viikon matka. Mikä siitä Macaon matkasta niin rankan teki (en muista)?
Keuhkoputkentulehdus ja se, että lapset olivat hoidossa.
Lähetä kommentti