Vaikka suhtaudun kaikenlaisiin voimautumisiin ja muihin syvällisyyksiin äärimmäisen lakonisesti ja vaikka paatos on mielestäni yliarvostettua, sille on sijansa yhteiskunnassa. Ihmisen sisäeritysjärjestelmä on rakennettu niin, että toiminnan motiivina erilaiset ylevät, sosiaalisesti konstruoidut, mutta "alhaisiin" vietteihin vetoavat mekanismit toimivat usein hyvin.
Terveiden aikuisten suhtautuminen paatokseen on jotakuinkin samanlainen kuin lasten luontaiseen koprolaliaan; se naurattaa, mutta täytyy jotenkin yrittää pitää vakavaa naamaa. Ja toisinaan tulee vastustamaton tarve leikkiä mukana. Tätä tapahtuu vaikkapa urheilukilpailuiden tms aikana.
2 kommenttia:
Onko ajattelu johdonmukaista?
Ei ole ei. Vaikka tiedostaa monien asioiden järjettömyyden, niin jotenkin ne lopulta inhimillisyydessään kääntyvät hyväksyttäviksi, vaikkei niille itsessään sijaa antaisikaan.
Syvällisyys kalskahtaa omaan korvaan aina hivenen itsetarkoitukselliselta.
Koen ajattelun kokolailla siten kuin linkissä esitetään: ketjuna assosiaatioita.
Loogisuus ei ole minusta kuitenkaan niinkään ajattelun etenemisen ominaisuus, vaan ennemminkin jonkinlainen mittari ilmaistujen ajatusten välisille suhteille. Sellaisena se on enemmänkin laadunvarmistuksen kriteeri kuin mikään varsinainen päämäärä.
Loogisesti ristiriitaisissa ajatuksissa on nimittäin ongelmana se, että niitä voidaan tulkita melkein miten tahansa. Tällöin niiden kyky ilmaista jokin mielekäs operationalisoituva teoria, on puutteellinen.
Kun olen käsitellyt "argumenttikoneita", niin tämä pohdinta vertatutuu niin, että loogisesti ristiriitainen argumenttikone tekee mitä sattuu tai se on rikki tavalla, joka tekee siitä käyttökelvottoman ja "vaarallisen". Vastaavasti epälooginen - siis non sequituria käyttävä kone - on rikkinäinen tavalla, jota voi verrata puuttuvaan rattaaseen tms.
Korostan, että argumenttikone on vain ajattelun ilmentymä, se ei ole siis ajattelun pääasiallinen sisältö tai kuvasta ajattelun etenemistä kokemuksen tasolla. Kun nyt vertauksin puhutaan, niin argumenttikonetta voi ajatella jonkilaiseksi rannikon kalliomuodostumaksi ja ajattelu on kuin meren aallokko, joka hioo sitä, vailla tarkoitusta.
Lähetä kommentti