Demonit keskellämme, Osa III.

Jostain syystä drumcode levymerkki tuli mieleeni taannoin. Minulla on näitä vinyylejä vieläkin varastossa muutama, mutten ole vuosiin omistanut vinyylisoitinta. Yleisradion - ja samalla Halla-ahon itsensä - pohjanoteeraus herättää minussa puistatuksia. Tavallaan ymmärrän Halla-ahon reaktion. Toistuva ryöpytys, asiattomuudet, uhkailut, poliisitutkinnat ja muu, ensin roskalehdistön ja nyt Yleisradion suunnalta varmasti niin sanotusti käyvät kypärään.

Ihmettelen median toimintaa tässä asiassa. Halla-ahon oma perustelu tutkintapyynnölle on minusta hyvä. On jotenkin ihmeellistä, että meidän maahamme on uinut tällainen käytäntö ja kaksinaamaisuus ja että oikeuslaitos ja media juhlivat sillä.

Tämä on sanoinkuvaamattoman typerä tilanne jo siksi, että se palstatila ja lähetysaika, joka on käytetty metakeskusteluun ja Halla-ahon mustamaalaamiseen kaikki hyvän journalismin standardit alittavalla tavalla, olisi voitu käyttää substanssiasioiden käsittelyyn. Tai jos ei haluta puhua substanssista, olisi puhuttu edes esitystavasta, siis käytetyistä tehokeinoista, retoriikasta ja negatiivisten merkitysten käytöstä. Sensijaan on käyty suoraan henkilöön ilman mitään välivaiheita tai tekosyitä, kuten vaikkapa kontekstista irrotettuja lainauksia.

Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että tohtori Halla-ahohan on toki (kontekstista irrotettuna; ymmärtäkää se nyt tässä) sanonut, että "Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". Koska tämä jälkimmäinen lause (edelleen, huomatkaa, että se on kontekstista irrotettu) on jonkinlainen rodullisten piirteiden varaan rakennettu, ja koska Halla-aho on tohtori, häntä voitaisiin tituleerata "rotutohtoriksi" jossakin sellaisessa yhteydessä, jossa tästä puhutaan. Mutta että pääuutislähetyksessä, tämä on jo aika paksua.

Halla-ahon esittämät poliittiset toimenpiteet substanssipuolella ovat vielä kovin ohuet. Tätä en pidä sinänsä hänen omana vikanaan. Kommentoisin mielelläni niitä, jos jotain sellaista kommentoitavaa olisi, johon voisi tarttua. Tilannehan elää koko ajan ja turvapaikanhakijoiden määrä on lisääntynyt viime aikoina aika tavalla. Tämä tekee substanssikysymyksistä koko ajan relevantimpia.

Epäilen, että tässä median strategian takana on viivyttää ja sitoa Halla-ahon voimavarat mediasotaan siksi aikaa että valtaapitävät ehtivät jollakin taikatempulla muokata politiikkaa ja keksiä jonkinlaisen salonkikelpoisen ja kasvotsäilyttävän tavan kiristää maahanmuuttopolitiikkaa (tai siis olla löysentämättä) ilman, että se näyttää liian selvästi paniikkireaktiolta Halla-ahon tai laajemmin Perussuomalaisten kannatuksen nousuun. Näin substanssiasioihin ei tarvitse koskea mediassa, eikä rasisteille perustella mitään.

Lopputulema voi olla positiivinen politiikan sisällön kannalta tai olla olematta. Itse en oikein osaa ottaa kantaa substanssiin tämän sumutuksen läpi. Varmaa on kuitenkin se, että vaikka olisin eri mieltä Halla-ahon kanssa - mitä pidän monen substanssikysymyksen, tai ainakin argumentin kohdalla todennäköisenä - en saa sitä ehkä koskaan tietää. Totuus on aina sodan ensimmäinen uhri.

Eikä tämä lupaa hyvää noin yleensäkään politiikan substanssikysymysten käsittelylle mediassa. Nyt vuorossa oli maahanmuutto. Sama tapahtuisi jonkun muun ns. kipeän kysymyksen kanssa. Prostituution ja huumeiden kohdalla on vallalla samanlainen virallinen totuus. Virallinen totuus voi olla ihan tervekin, mutta sen ongelma on siinä, ettei sitä saa kyseenalaistaa. Oikeat totuudet kestävät kyllä kyseenalaistuksen.

Tästä ei nyt pidä vetää mitään sellaista johtopäätöstä, että mielestäni Halla-aho tai halla-aholaiset olisivat oikeassa. Heidän huolensa on osin aiheellista, mutta luonteeltaan ja esitystavaltaan alarmistista ja paikoin koettelee (ja monin paikoin ylittää) hyvän maun rajoja, etenkin poliittisia vastakkainasetteluja rakennettaessa. Maahanmuuttoon liittyy vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole mitään yksinkertaisia ja helppoja vastauksia, kuten "rajat kiinni" tai "rajat auki". Näitä vastauksia ei kukaan ole esittänytkään, vaikka vastapuolet tuntuvat tällaista toistensa suuhun laittavan.

Esitänkin toiveen Jussi Halla-aholle, että tämä jatkaisi kirjoitussarjaansa "Maahanmuuttopolitiikan hahmottelua", koska tällöin substanssista kiinnostuneet voisivat itse päättää, ovatko he tosiasiassa eri mieltä ja jos ovat, niin mistä. Suurin osa muista varsinaisista kirjoituksista nimittäin joko liikkuu metatasolla viimeaikaisen mediasodan vuoksi tai sitten on lähinnä kritiikkiä kielenkäytöstä. Näihin minulla ei ole oikein mitään sanottavaa, eivätkä ne tarjoa kaltaiselleni konkretiaa (tai oikeastaan operationaalisesti relevantteja abstraktioita) kaipaavalle lukijalle juurikaan tartuntapintaa.