Iain M. Banksin vuonna 1990 julkaistu science fiction- romaani "Use of Weapons" on yksi suosikkejani. Se kertoo -- näennäisesti -- Cheradenine Zakalwe- nimisestä miehestä, joka on sotilaallinen nero. Kirjan tarina on monimutkainen, enkä sitä tässä referoi sen kummemmin; Zakalwen erikoiskyky on se, että hän pystyy aina löytämään tilanteessa kuin tilanteessa jotain, mitä käyttää aseena, joka sitten kääntää sodan tai taistelun voitoksi. Nämä aseet voivat olla konkreettisia esineitä, tai hyvin abstraktejakin asioita. Ja niillä saavutetut voitot usein tuppaavat olemaan "hinnalla millä hyvänsä"- voittoja, eräänlaisia Pyrrhoksen voittoja.
Kyseinen kirja kuuluu ns kulttuuri-sarjaan. Ja siksi se toimii näin aasinsiltamaisena johdantona kulttuurisotaan. Käytän termiä tässä vapaamuotoisesti viittaamaan siihen konfliktinomaiseen erimielisyyksien kokoelmaan, jota käydään muutamallakin eri rintamalla. Hyvin karkea jaottelu näissä erimielisyyksissä on jakaa ihmiset yhtäältä konservatiivisiin tai traditionalisteihin, ja toisaalta liberaaleihin tai edistyksellisiin. Tällä jaottelulla ei ole kovin suurta merkitystä tässä kirjoituksessa.
Kuten niin usein silloin, kun etsitään erilaisiin suhtautumis- ja arvokysymyksiin jonkinlaista neuvotteluratkaisua, tärkeimpiä aseita ovat sanat. Hyvin suuri osa kiistoista onkin taistelua sanojen merkityksestä. Puuduksiin asti joudumme kuuntelemaan kiistaa siitä, kuinka termejä kuten rasisti, homofobi, misogyyni jne, käytetään aseina, ja niiden merkitystä laajennetaan tarkoittamaan jotakin aivan muuta kuin mitä ne aiemmin ovat tarkoittaneet. Käytin tässä nyt kolmea ns. edistyksellisten käyttämää termiä tarkoituksella esimerkkinä, sillä hyvin pitkälle tämäntyyppisten sanojen kohdalla juuri tämä osapuoli on onnistuneemmin merkitysten laajentamisessa. Toiselta puolelta marxilainen ja kulttuurimarxismi ovat esimerkkejä termeistä joita on samaan tapaan alettu käyttää aseiden tapaan.
Niin kauan kun kyse on selkeästi haukkumasanaksi muuttuneesta termistä, niiden teho melko nopeasti vähenee. "sosialisti" ja "kultturimarxisti" ovat varsin läpinäkyvästi lähinnä koprolaliaan verratavia termejä, ja niin alkaa olla myös "rasisti". Kun merkitykset muuttuvat tällä tavoin, alkuperäisen tarkoituksen merkitys hämärtyy; emme enää oikein pysty tunnistamaan sosialismia oppina tai rasismia asenteena tavalla, joka olisi laajasti jaettua.
Esimerkiksi 1980-luvulla "sosialisti" oli joku, joka kannatti sosialisteja, mahdollisesti sosialidemokraattien vasemmistolaisempaa puoliskoa jne. "Rasisti" tarkoitti ihmistä, jolla on toisten ihmisten rotuun kohdistuvia asenteita, ja joka pitää ihmisten rotua tekijänä jonka vuoksi näitä kuuluukin kohdella eri tavoin.
Asiat ovat todennäköisesti olleet osapuilleen tällaisia jo kauan. Tarkoitan, että sanojen merkityksestä on kiistelty ja niitä on käytetty aseina todennäköisesti aina. Nykymaailma ei ole siis poikkeuksellinen tällaisen aseiden käytön suhteen, vaan ainoastaan sen suhteen miten nopeasti informaatio liikkuu. Ja koska informaatio liikkuu nopeasti, myös sanojen rooli elää hyvin nopeassa tahdissa. Enää ei merkityksen muuttumiseen tarvita suuren suosion saavuttavaa kirjallista teosta jossa uusi merkitys perustellusti lyödään läpi, vaan asekäyttö (engl. weaponization) onnistuu esimerkiksi jakamalla sopivan oivaltavaa kolumnia tai jopa yksittäistä twiittiä riittävän hanakasti.
Asekäyttö ei rajoitu myöskään pelkästään "hyökkäysaseiksi" valjastamiseen. Eufemismien käyttö, eufemisointi, on toinen asekäytön muoto. Haitallinen, itsekäs, tai muulla tavalla moraalittomana yleisesti pidetty toiminta voidaan perustella positiivisen kuuloisilla termeillä. Tällaisia termejä on ajanoloon ollut paljon. Isänmaallisuus, lojaalius, suvaitsevaisuus, tehokkuus, jne, ovat toimineet suojakilpinä oman aseman parantamiselle, kaverikapitalistisille vedätyksille, vallanhimolle jne.
Käsitykseni kielen roolista ja erityisesti puhutun kielen suhteesta epistemologiaan on varsin rento. Tarkoitan tällä sitä, että kuten aiemmissa kirjoituksissani olen sanonut, suhtaudun (puhekielen) "totuuteen" varsin skeptisesti. Kielellä voidaan toki ilmaista asioita, kuten malleja, mutta viime kädessä ilmaisu kielellä ilman jotakin formaalia semantiikkaa on aina epätäsmällistä ja ennen kaikkea altista tälle asekäytölle. Koska emme kuitenkaan näe intentioita kielessä tuntematta esimerkiksi puhujaa, joudumme aina joko altistamaan itsemme sille että meidät huijataan tällaiseen vallankäyttöön, tai toisaalta turvautumaan eräänlaiseen hyperskeptisyyteen. Oma suhteeni on enemmän jälkimmäinen, mutten kuitenkaan problematisoi täysin kieltä arjessa.
Sanon tämän myös siksi, että minua on useasti syytetty siitä että pelaan filosofisesti kaksilla korteilla. Kun jokin termi on valjastettu asekäyttöön, sen alkuperäisen merkityksen ja uuden merkityksen välille syntyy jännite. Tämä jännite voidaan purkaa useimmiten vain keksimällä uusi termi alkuperäisen tilalle, mutta pidän tätä hieman huonona yleisenä periaatteena. Sillä on tietenkin aivan hyvät perustelut usein; joskus terminologian uusiminen tai ainakin uusien termien hyväksyminen on aivan paikallaan.
Yhtäältä, asekäyttö ei aina ole ainoa syy sille, että merkitys on laajentunut tai muuttunut. Otetaan nyt karkeana esimerkkinä vaikkapa suomenkielinen termi "neekeri". Amerikkalaisessa kielenkäytössä sana "nigger" juontaa latinan sanasta "niger", joka tarkoittaa yksinkertaisesti mustaa, ja lienee tullut amerikkalaiseen kielenkäyttöön latinalaisperäisten kielten sanasta "negro", joka myös tarkoittaa mustaa. Sanan rinnalle tuli 1800-luvulla muita sanoja, kuten "colored", tai huolellisesti lausuttu "negro"; näiden sanojen käyttö oli alunperin "kohteliaampaa" kuin sanan "nigger" käyttö lähinnä siksi, että käyttämällä näitä sanoja puhuja halusi korostaa omaa oppineisuuttaan ja sivistyneisyyttään, siinä misttä "nigger" oli rahvaan puhekieltä. Tämä kehitys teki lopulta N-sanasta lähes yksinomaan haukkumasanan.
Viimeisten vuosikymmenten aikana sana on saanut kuitenkin identiteettipoliittisen roolin, amerikkalaisten mustien parissa nigger voi olla keskinäisen sanailun tehokeino, jopa toverillinen ja yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä kuvaava puhuttelusana, kun taas valkoihoisten lausumana se on lähes taianomainen tabu. Itse asiassa, jos olisimme USA:ssa ja kirjoittaisin tällaisen tekstin julkisesti englanniksi, olisin varsin konkreettisessa vaarassa joutua keskelle mitä suurinta sontamyrskyä jossa minua syytettäisiin rasismista. Luotan kuitenkin että lukijani ymmärtävät tämän kirjoituksen kokonaisuuden. Toivoisin ettei tämä kirjoitus poikisi tutkintapyyntöjä tai valituksia työnantajalleni "rasistisista asenteista".
Suomessa vastaavanlainen kehitys tapahtui myöhemmin. Sanan "neekeri" katsottiin varsin myöhään vastaavan samanlaista alatyyliä kuin englannin N-sanan. En ole tarkkaan tutkinut kehityksen aikajanaa, eikä se ole tässä olennaista, mutta kehitys on selkeästi tapahtunut omana elinaikanani niin, että lapsuudessani vielä oli aivan tavallista puhua "neekereistä" neutraalisti. Näin ei kuitenkaan enää nykypäivänä ole. Jännitettä on toki edelleen, ja monet vanhemman polven ihmiset edelleen käyttävät termiä "neekeri".
Suurin osa nuoremmista ihmisistä kavahtaa tätä ja ottaa kyseisen sanan käytön merkkinä puhujan rasismista. Tässä on nyt syytä huomata että rasismilla on sekä asekäyttö että aivan kunnollinen käyttötapa. Kummasta on kyse, kun eläkeläinen kertoo jutelleensa kaupassa mukavan kassaneidin kanssa, joka oli neekeri? Onko eläkeläinen rasisti vai "rasisti"? Entä jos kiistanalainen, kansallismielisenä tunnettu esseisti kännipäissään kirjoittaa Facebook-seinälleen sata kertaa "neekerineekerineekeri"? En tarjoa näihin mitään vastausta; jokainen voi oman vastauksensa perusteella arvioida yhtäältä sitä missä määrin pitää näitä sanoja asevarastonsa osana, toisaalta sitä, missä määrin kokee varsinaiset sanojen merkitykset itselleen tärkeiksi ja sitä mitä nämä merkitykset omassa mielessä todella ovat.
Toisaalta akateemisessa käytössä varsin järkevän ja ennen kaikkea täsmällisen operationaalisen merkityksen omaavat sanat jotka on valjastettu asekäyttöön, on mielekästä yrittää vallata "takaisin". Tällöinkään tietenkään ei ole syytä lähteä vain takki auki käyttämään sanaa ikään kuin mitään riskiä väärinymmärryksestä ei olisi. On syytä muistuttaa merkityksestä ja formalisoida tai vähintään luonnostella merkitystä huolellisesti ennen käyttöä. Eufemismin tai uuden termin keksiminen luovuttaa pelin välittömästi niille, jotka pyrkivät käyttämään kieltä yksinomaan vallankäytön välineinä rehellisen ilmaisun sijaan.
On varsin raskasta problematisoida kielenkäyttö aina ennen kuin voi alkaa edes yrittää ilmaista jotakin ideaa. Moni lähteekin sitten mieluummin määrittelemään kokonaan uudet käsitteet "väärinkäsitysten välttämiseksi". Tämä on mielestäni hieman ihmisten aliarviointia, ja ennen kaikkea se on ns weasel way out, jos tällainen englanninkielinen ilmaisu tähän sallitaan.
Nousen tässä vielä yhden kerran yhtä pykälää korkeammalle metatasolle ja abstrahoin; Se, mitä yllä sanon kielestä ja asekäytöstä, on minulle perustavanlaatuinen perustelu siitä, miksi puhun (tuolla tasolla operoidessani) esimerkiksi siitä että "totuutta ei ole olemassa". Jos formalisoimme ja huolellisesti operationalisoimme esittämämme mallin siitä, miten asiat toimivat, niin tietenkin tämä malli voi olla väärä, eli se luo oletuksia jotka eivät toteudu kun toimimme malliin luottaen. Arkikielessä tätä nimitetään "epätodeksi". Malli voi olla myös tarkoituksenmukainen, eli luoda oletuksia jotka todella osoittautuvat oikeaksi; arkikielessä siis "totta". Mutta vaikka (ja tämäkin on hutera oletus) olettaisimme että jokin malli voisi tyhjentävästi kuvata tosiasiat jossakin tietyssä kontekstissa, joudumme aina hieman huteralle pohjalle jos jätämme vähänkin siitä formalisoimatta ja vaille täysin mekaanista operationalisointia.
12 kommenttia:
Varsin selvää. Sä vaan yliarvioit ihmisten kyvyn ymmärtää sanojen merkitysten nyansseja sellaisissa sanoissa jotka ovat kuumia perunoita.
Nyt meni seitsemän erää tuota palapeliä. Ei helvetti!
Onko esimerkkejä sanoista, jotka akateemisessa käytössä on määritelty täsmällisen operationaalisesti mutta sitten kaapattu asekäyttöön? Mielenterveysdiagnoosit?
On paljonkin. "Tehokkuus" on eufemismikäytössä. "Narsisti" on yleinen hakkumasana jne.
Tuli tämä keskustelu mieleen kun katsoin noita Sacha Baron Cohenin videoita.
Siinä oli proffa joka halusi reclaimata sanan "pedophile" tarkoittamaan henkilöä joka rakastaa lapsia.
En nyt näe kauheasti syytä lähteä uudelleenmäärittelemään *kaikkia* negatiivisia sanoja. Kukaan ei käytä sanaa "pedofiili" tarkoittamaan oikeastaan mitään muuta kuin aikuista joka on seksuaalisesti kiinnostunut lapsista. Voi olla järkevää tehdä erottelu pedofiilisten taipumusten ja pedofiilisten tekojen välillä, mutta sana itsessään ei ole kovin moniselitteinen.
En tiedä yritätkö kiistää kokonaan sen, että sanojen merkityksistä käydään eräänlaista sotaa tai kilpailua, ja että tämä kilpailu on merkittävä tekijä siihen että jotkin argumentit ymmärretään väärin. Tunnut toistuvasti olettavan että juuri sinun omaksumasi merkitys on "oikea" ja että kaikki muut tavat käyttää sanoja ovat (vähintään tiedostamattomia) yrityksiä viedä keskustelua sivuraiteelle tai synnyttää valheellisia mielikuvia.
Itse uskon pikemminkin aitoon kommunikaatio-ongelmaan, eli siihen että ihmisten ajattelu ikään kuin "saastuu" näistä merkitysten moninaisuuksista, ja että huomion vieminen siihen että tämä ilmiö on todellinen, on ainoa keino jolla ongelmaa voidaan edes teoriassa hieman helpottaa. Sanoilla ei ole mitään "todellista" merkitystä; on abstrakteja mielensisältöjä joita niillä voidaan ilmaista, ja on olemassa mekaanisia operationalisointeja joita voidaan verrata faktoihin, mutta "merkitys" on aina suhde joka on sanan ja mielensisällön välillä, emmekä me voi oikein koskaan tuntea tätä mielensisältöä. Voimme vain seurata erilaisia operationalisointiohjeita ja katsoa pääsisimmekö yksimielisyyteen edes jostakin. Usein emme pääse.
En tietenkään kiistä että sanojen merkityksistä käydään sotaa ja kilpailua. Olen myös samaa mieltä, että se kilpailu on merkittävä tekijä siihen että argumentit ymmärretään väärin. Voin myös allekirjoittaa viimeisen kappaleen sellaisenaan, eli en myöskään usko että sanoilla olisi mitään *todellista* merkitystä sellaisessa mielessä kuin *universaali oikea merkitys*.
Mutta kaikki yllä oleva on kovin abstraktisti ilmaistu, ja ongelmat tulevat esiin vasta kun asiaa tarkastellaan konkreettisemmin, eli miten ihmisten psykologia toimii. Ja miten yksilöpsykologia vaikuttaa siihen mitä seurauksia pragmaattisesti valitulla keskustelutavalla on tuossa merkitysten kilpailussa.
Minusta ihmisten psykologia toimii siten, että kun etsin vastausta johonkin kysymykseen, analyyttinen mieleni etsii vastausta kunnes se kokee olevansa varma että vastaus löytyi. Kontroversiaaleissa aiheissa yhden leirin tiukalla kannattajalla hyvin pieni määrä informaatiota saa aikaan sen, että vastaus löytyi. Eli esimerkiksi kun joku "maahanmuuttoa vastustava" lukee uutisesta, että mies teki tietyntyyppisen rikoksen, hän etsii todisteita siitä että mies oli mustaihoinen. Jos siitä löytyy joku viite, vahvistuu miehen uskomus siitä että kyseisen kulttuurin edustajilla on suurempi taipumus tehdä sentyyppisiä rikoksia. Jos maininta ihonväristä puuttuu, tämä sama henkilö tulkitsee että kyse on siitä että HS pimittää tahallaan rotutietoja. Samalla hänen maailmankuvansa vahvistuu yhä entisestään, kun yksi tai useampi stereotypia pitivät hänen mielestään jälleen kerran paikkaansa. (Ja ihan vastaavasti toisin päin, kun Stop deportations -henkilö lukee valkoihoisen miehen kirjoittavan jotain jonka hän tulkitsee rasistiseksi.)
Tässä on kyse siis valenssista (emotionaalisesta latauksesta), joka liittyy kyseiseen sanaan tai käsitteeseen. Jos asiaa viedään vielä pidemmälle, pelkkä yksi sana voi laukaista tunteen että tietää mistä asiassa on kyse. (Varmasti tässä kohti sinulle tulee mieleen sellaisia sanoja, jotka ovat minulla laukaisseet sen tunteen joskus aikoinaan.) Ja kun se tunne on saavutettu, varsinainen ajattelu loppuu, ja aivokapasiteettia siirrytään käyttämään vain siihen, että etsitään perusteluja sen tunteen todistamiseksi oikeaksi. Sen sijaan, että pidettäisiin mieli avoimena.
Nyt kun tätä kaikkea katsoo kokonaisuutena, on mietittävä, mitä pragmaattisesti on tehtävä jos haluaa että ihmisten ymmärrys lisääntyy. Jos haluaa lisätä ihmisten keskinäistä ymmärrystä, tulisi toimia tavalla jossa sanoihin liittyvä valenssi pienenee. Yksi asia on ainakin ilmiselvä: sellaisten sanojen kanssa on oltava tarkkana, jotka ovat kontroversiaaleja eli jotka triggeröivät ihmisissä sen että ajattelu loppuu siihen. Niiden sanojen uudelleenmäärittely ei pragmaattisesti vähennä vaan syventää valenssia, koska pelkkä sanan käyttö sellaisenaan (vaikkakin muualla eri tavalla määriteltynä) lopettaa ajattelun siihen paikkaan. Eli kyseinen henkilö alkaa etsimään argumentteja jolla voi todistaa kyseisen tekstin oikeaksi tai vääräksi, sen sijaan että pitäisi avoimen mielen ja lisäisi ymmärrystään, ja problematisoisi käsitettä. Kuitenkin, jos sanaan liittää AINA kyseisen henkilön mielessä olevan merkityksen kanssa ristiriidassa olevan etuliitteen, psykologinen vaikutus on erilainen. En lähde sitä psykologista prosessia tässä avaamaan tarkemmin, mutta minusta vaikuttaa siltä että lopputulemana siihen alkuperäiseen sanaan liittyvä valenssi vähenee.
Tajusin että et varmaan tiennyt kuka on Sacha Baron Cohen etkä siten kontekstista ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Cohen on Borat, ja kyseinen proffa oli äärimmilleen viety parodia vihervasemmistolaisesta proffasta hänen uudessa sarjassaan This Is America, jossa hän jekuttaa erilaisia poliitikkoja ja muita julkkiksia. Kyseisessä klipissä (valitettavasti en löydä enää linkkiä) tuo professori haastattelee (muistaakseni jotain pedofiliasta kiinni jäänyttä) republikaanipoliitikkoa, yrittäen saada hänet kirjoittajaksi mukaan kirjaan jossa opetetaan noin nelivuotiaille lapsille eläinhahmojen avulla että pornon katselu on hyvä juttu ja että kannattaa runkkailla. Hän sanoo haluavansa uudelleenmääritellä sanan pedofilia tarkoittamaan rakkautta lapsiin, ja sanoo itse olevansa pedofiili tällä määritelmällä koska rakastaa lapsia.
Eli ei kukaan tokikaan oikeasti halua sanaa määritellä uudelleen, koko klipin tarkoitus on triggeröidä kyseinen poliitikko sanomaan sellaista jota hän tulisi katumaan. Ja toki videosta tulee vaikutelma että kyseinen proffa on siinä alkuperäisessäkin mielessä pedofiili vaikka toimiikin luultavasti juuri ja juuri lain puitteissa.
Tästä huumoripläjäyksestä tuli mieleen oma halusi määritellä sana "tehokkuus" uudelleen, koska se muistuttaa minusta hyvin paljon sitä mitä videolla tapahtuu. Minusta kukaan ei käytä sanaa "tehokkuus" talouden kontekstissa tarkoittamaan oikeastaan mitään muuta kuin sitä että yksityistetään voitot ja kansallistetaan tappiot. Siksi sinun uudelleenmäärittely-yrityksestäsi tulee tuon klipin kanssa analogisesti mieleen että olet oikeasti kovan linjan oikeistolainen vaikka tekstisi tarkkaan lukemalla oletkin vain teknokraatti.
Minusta sinun kannattaisi lukea vähemmän Kansan Uutisia. Minusta argumenttisi kuulostavat suunnilleen siltä, että haluat spray-maalata taloja, rikkoa McDonaldsin ikkunoita ja polttaa autoja.
Aha.
Sulla on kiinnostava keskustelutapa. Välillä esität henkilöä jota kiinnostaa muiden mielipitwwr ja tmmärryksen lisääminen. Ja sitten heität tuollaista henkilöön menevää läppää. Se on toistunut niin monta kertaa että se on joku patterni jota toistat.
Pahoittelen tätä typerää kommenttia. Olin juuri nähnyt Kansan Uutisten kuvituskuvan jossa lietsottiin luokkasotaa, ja se tuntui aivan järjettömän typerältä. Sinun argumenteissasi tässä, ja toisessa kirjoituksessa, oli jotain mikä laukaisi tämän reaktion.
Ei tarvitse pahoitella. Toivoisin vaan että ymmärtäisit että hyvä keskustelu on harvinaista ja se edellyttää asiallista suhtautumista keskustelukumppaneihin. Ei meidän tarvitse olla mistään samaa mieltä, mutta en aio käyttää aikaani kertoakseni näkökulmiani jos keskustelukumppani ei loppujen lopuksi olekaan kiinnostunut niistä tai oman ymmärryksensä lisäämisestä avoimen keskustelun kautta. Mulla meni aika paljon aikaa miettiä ja kirjoittaa vastaukseni, ja mulla on paljon parempaakin tekemistä jos tämä ajatustenvaihto on samantekevää. Tunteet voi ja saa räiskyä, mutta täytyy olla myös sen verran integriteettiä että myöhemmin huomaa sen tapahtuneen ja reflektoi että miksi helvetissä ärsyynnyin noin paljon. Koska olen tosi eri linjoilla kuin KU, ja on ala-arvoista argumentaatiota heittää noin täysin ilman mitään perusteluja. En ole kannattamassa mitään kilpailua siitä kuka saa uhriutua enemmän. Mutta olen sitä mieltä että jos osaisit ajatella asiaa muussa kuin tehokkuuden kontekstissa, olisit taatusti eri mieltä siitä, onko kesätyöntekijöiden tarkoituksenmukaista ja reilua kantaa jäätelöyrittäjän sääriski. Koska et osaa ajatella sitä irti kontekstista vain asettumalla kesätyöntekijöiden asemaan, ajaudut ottamaan position jonka esittämällä sinut leimattaisiin kovan linjan oikeistolaiseksi suurin piirtein missä tahansa kuvioissa, ei vain vasemmistolaisissa piireissä. Joka oli juurikin pointtini: ajattelu loppuu kun tietty sana saa aikaan sen että ”vastaus” on löytynyt.
Kirjoitan tästä kokonaan uuden kirjoituksen, sillä luulen että pystyn muotoilemaan argumenttisi.
Lähetä kommentti