Koska minulla on huomenna opetusnäyte ja paperi kirjoitettavana perjantaiksi, täytyy minun viivytellä vähän, ja mikä sen parempi keino kuin pitkästä aikaa kirjoittaa taloudesta.
Otan tässä kantaa Heikki Pursiaisen kritiikkiin sekä Alf Rehnin alkuperäiseen puheenvuoroon opintotuesta. Ennen kuin sanon oman kantani, koetan tiivistää mitä nämä herrat sanoivat asiasta.
Rehnin argumentti on hieman epäselvä siksi, etät kirjoitus on lyhyt. Kirjoitus ei erittele tarkkaan käytettyä argumenttia, joten täydennän sen parhaan arvausteni mukaan järkeväksi. Voi olla että Rehn tarkoitti jotain muuta.
Rehnin mukaan opiskelijoiden tukeminen on mielekästä, koska opiskelijoista tulee valmistuttuaan hyviä veronmaksajia. Valtion näkökulmasta opintotuki on siis investointi joka maksaa itsensä verotuloina takaisin. Tämän argumentin pois jätetty osa on, että ilman opintotukea jokin merkittävä osa opiskelijoista jättäisi opiskelematta ja ansaitsisi vähemmän tulevaisuudessa.
Pursiaisen mukaan argumentti on väärä, koska jos opintotuki tekee opiskelusta kannattavan niin, että opiskelija voi maksaa myöhemmin enemmän veroja, poistamalla opintotuki (ja laskemalla veroja) saadaan vähintään yhtä hyvä lopputulos. Investointi on kannattava nimenomaan opiskelijalle.
En ota tässä kantaa normatiivisesti verotusta vastaan. Tällainen kanta voitaisiin ottaa ja yleensä sellaisen otankin, mutta en analysoi tässä nyt sitä. Pursiainen nimittäin eksplisiittisesti ottaa käyttöön tehokkuusargumentin, ja tältä osin argumentti on rikki, tai ainakin puutteellinen.
Ensiksikin, yksittäinen opiskelija ei käytä päätöksenteossaan ollenkaan samaa diskonttausta kuin esimerkiksi yritykset, valtiosta puhumattakaan. Valtion aikajänne on pitkä -- ja tämä on oikeastaan ainoa mielekäs argumentti sille että valtiota tarvitaan. Se mikä opiskelijalle samalla korolla on valtavan huono sijoitus, voi valtiolle olla erittäin hyvä sijoitus. Tämän lisäksi opiskelija ottaa lainansa markkinoilta joka arvioi opiskelijan riskiä yksilönä, minkä vuoksi lainan korko on opiskelijalle huomattavan korkea verrattuna esimerkiksi valtion lainan korkoon. Pursiaisen argumentti on siis aivan perustavanlaatuisella tavalla vajavainen. Huomatkaa, etten tässä nyt ota lainkaan kantaa siihen, onko esimerkiksi oikein että valtio verottaa ja investoi verorahoja kerätäkseen myöhemmin lisää veroja.
Näinollen opiskelija opiskelee marginaalilla vähemmän lainavetoisessa järjestelmässä. Jos nyt oletamme -- kuten sekä Rehn että Pursiainen tekevät ainakin implisiittisesti -- että juuri opiskelu on se, joka nostaa opiskelijan tuloja tulevaisuudessa, niin löytyy ajan yli arbitraasi. Taho X maksaa opiskelijan opinnot vastineeksi siitä, että X saa opiskelijan kasvaneista tuloista jonkin osuuden. Jos me tietäisimme minkä verran tulot kasvaisivat, niin ongelmaa ei olisi: Joku yksityinen taho tekisi opiskelijan kanssa tällaisen diilin. Periaatteessa jokin yksityinen vakuutusyhtiö voisi sijoittaa tällä tavalla opiskelijoiden opintoihin.
Mitä suurempi epävarmuus kasvaneista tuloista vallitsee, sitä suuremman preemion molemmat osapuolet diilissä haluavat. Tämän "vakuuttajan" näkökulmasta riskiä voi pienentää keskiarvoistamalla, eli hankkimalla hyvin paljon asiakkaita jotka tekevät tämän kaltaisen diilin, hyvin monilta eri aloilta. Nyt kuitenkin syntyy vakuutusteoriasta tuttu ongelma: Vakuuttajan kannattaa maksaa vain sellaisten ihmisten opinnot, jotka todella valmistuvat. Ja opiskelija jolla on tiedossaan että tämä tulee saamaan paljon rahaa, ei lähde vakuuttamaan opintojaan vaan ottaa lainan, koska se kannattaa hänelle. Syntyy samanlainen adverse selection- ilmiö, jonka Akerlöf tunnisti.
Tämäkin on ratkaistavissa esimerkiksi siten, että vakuutusyhtiö omistaa yliopiston ja kampukset jne. En väitä ettei tätä ongelmaa siis voida ratkaista yksityistämällä; Väitän, että niin kauan kun meillä ylipäätään on tulonsiirtoja ja julkisrahoitteisia yliopistoja, eikä ole sellaista opintolainamarkkinaa joka ratkaisee em. ongelman, opintotukea ei ole mielekästä muuttaa lainapohjaiseksi.
Tämä debatti siis menee minusta pisten 5-1 Rehnille. Pursiaiselle piste siitä, että ideaalimaailmassa hänen argumenttinsa olisi oikea. Tässä maailmassa kuitenkin tosiasiat ovat toisenlaiset, ja siksi Rehn voittaa.
22 kommenttia:
Suosittelen tutustumaan signalling-human-capital modeliin. Tässä on loistava talk, jonka ehdottomasti suosittelen kuuntelemaan. Hauskoja esimerkkejä. Bryan Caplan kirjoittaakin kirjaa "Case Against Education", jonka melko varmasti tulen ostamaan.
http://www.econtalk.org/archives/2014/04/bryan_caplan_on.html
Evoluutio on rakentanut meihin halun hankkia ns. impressive-taitoja, ja tämä johtaa helposti tasapainotilaan että hankimme liikaa näitä taitoja. Muistan myös lukeneeni tehokkuusanalyysin että henkilön kannattaisi tehdä vähemmän vaativaa työtä jossa henkilö on *hyvä* ennemmin kuin vaativampaa työtä kuin jossa henkilö on vain keskiverto. Koska haluamme tehdä vaikutuksen muihin, valitsemme epätehokkaasti jälkimmäisen.
En ota kantaa muuten kuin, että kaipaisin enemmän empiiristä dataa ja analyysia. Itse oli tarkoitus kirjoittaa aiheesta pitempikin kirjoitus mutta menee jo tarpeeksi energia oikeisiinkin velvollisuuksiin.
En ole noista oikein eri mieltä muuten -- kun en paljon ole mitään vahvaa mieltä -- mutta signalointiaspekti on eri asia kuin se, että kenen kannattaa maksaa koulutuksesta ja millä ehdoilla.
Vaikka noin olisikin, niin itse maksettu koulutus voi olla *vielä huonompi* tuon asian suhteen. Plus että noiden "impressive" taitojen arvo ei välttämättä näy marginaalituottavuutena yksilön kohdalla, vaan niiden kohdalla voi olla ihan muita yhteiskunnallisia vaikutuksia.
En väitä kausaatiosta mitään, koska koulutus voi olla pelkkä signaali, mutta enemmän koulutetut ihmiset sikailevat vähemmän myös tulotasoon nähden. Ja tämä sikailun vähäisyys näkyy yhteiskuntien välillä; rikkaampi yhteiskunta jossa koulutetaan vähemmän, on väkivaltaisempi kuin köyhempi jossa koulutetaan paljon. Eli se ei ole pelkästään niin että genetiikka tai sos.ek.tekijät ajavat kouluttautumaan ja se proxyää noita näyttäessään että ihmiset ovat vähemmän antisosiaalisia.
Koulutuksella on ihan ilmiselvästi ulkoishyötyjä, olisi mielenkiintoista nähdä näistä tehty analyysi joka on rehellinen.
Taisit jättää huomiotta sen että valtio takaa opintolainat, ja opintolainaa saa samoilla (hyvillä) ehdoilla jokainen joka opiskelemaan pääsee.
En unohtanut. Vaikka valtio takaakin opintolainan, niin se ei silti tarkoita että riskiprofiili on likipitäenkään sama, eikä ole korkokaan. Ihan tässä lähiaikoinahan valtio on saanut rahaa negatiivisella korolla, kun taas opintolainoissa marginaali on kuitenkin positiivinen, ja pankit ottavat nykyisin aina vähintään 0% viitekorosta jolloin esim euriborin painuessa pakkaselle marginaali ei sula.
Toki näissä korko on aika pieni, mutta ihmiset eivät ole pääsääntöisesti kovin rationaalisia.
Minusta argumentin "kumoajana" se, että opintoraha on tulonsiirto rikkaille (siis niille jotka ovat tulevaisuudessa rikkaita), on typerä ja väitän että tahallinen väärinymmärrys. Ei kukaan oikeasti ole niin tyhmä että kuvittelee näin.
Entä jos lainapainotteisuuden lisäämisen seurauksena opiskelijat siirtyvät enemmän aloille, joilla tuotto investoinnille on suurempi kuin nykyisin, perustelisiko tämä lainapainotteisuuden lisäämistä tehokkuuden kannalta?
"Minusta argumentin "kumoajana" se, että opintoraha on tulonsiirto rikkaille (siis niille jotka ovat tulevaisuudessa rikkaita), on typerä ja väitän että tahallinen väärinymmärrys. Ei kukaan oikeasti ole niin tyhmä että kuvittelee näin."
Ottamatta kantaa siihen, onko tämä argumentti mistään näkökulmasta pätevä vai ei, tätä argumenttia näkee keskustelussa nykyään melko säännöllisesti. Sen levinneisyydestä päätellen en oikein usko, että kyse on enää tarkoituksellisesta väärinymmärtämisestä.
Se, miten argumenttia käytetään, kertoo kaiken olennaisen.
Täytyy nyt huomata, että itse en itseasiassa vastusta siirtymistä lainapainotteiseen opiskeluun ja -opintorahaan. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että opiskelun tulisi olla investointi. Olen siis sen argumentin kanssa samaa mieltä että lainapainotteisuus saisi opiskelijat suuntautumaan paremmin.
Tämä on kuitenkin eri argumentti kuin se, mitä yllä kommentoin.
Minä näen opintorahan poistossa sellaisen perustavanlaatuisen ongelman, että opintoraha olisi tulonsiirtona käyttäytymisen osalta todella neutraali, jos sen saisi yhdistää rajatta työntekoon ja ainoana ehtona olisi opintojen eteneminen. Tämä argumentti opintorahan puolesta olisi heikko ellei meillä olisi merkittävästi korkeampia sosiaalietuuksia jotka opiskelija voi saada yksinkertaisesti lopettamalla opiskelun.
Valtiontakaus opintolainalle ei paranna tässä piilevää kannustinloukkua, vaan voi jopa pahentaa sitä. Jos opiskelijalla on lainaa ja opinnoissa tulee vähänkin ongelmia, niin pudottautuminen pois opiskeluista ja esimerkiksi toimeentulotuelle on lyhyellä aikavälillä erittäin kannattavaa rahallisesti.
Jonkun tulonsiirron käyttäytymisvaikutusta on tarkasteltava aina osana kokonaisuutta, ja kun muiden tulonsiirtojen taso on korkea, opintorahan poisto kokonaan voi tuottaa sellaisia ei-toivottavia käyttäytymisvaikutuksia joita näissä keskusteluissa ei jostain syystä tuoda esiin.
Se että tulonsiirto ajanhetkellä t=0 tapahtuu henkilölle jolla on korkeat tulot ajanhetkellä t=x, ei kerro vielä mitään siitä mikä tämän tulonsiirron luonne on. Oletetaan että meillä on opisto jossa ihmisen ansaintapotentiaalia kasvatetaan roimasti. Sanotaan vaikka että se ennen on 10 ja jälkeen se on 100. Opistoon meneminen maksaa vaikka nyt 20. Investointi on kannattava jollain korolla r.
Jos r on kovin pieni ja kaveri on riittävän "dille", eli kaverin oma korko q > r niin kaveri ei mene opistoon vaan tienaa 10 lopun ikäänsä. Jos politiikansäätäjän korko on p < r, niin politiikansäätäjän kannattaa maksaa kaverille että tämä menee opistoon.
Tulonsiirtoargumentti on höpönkukkua, koska opiskelijasta ei tule rikasta *automaattisesti*, vaan monissa tapauksessa sen tuen *seurauksena*. Korkeaa verotusta voi vastustaa monesta eri näkökulmasta, mutta tässä se ei toimi, politiikansäätäjä toimii ajan yli arbitraattorina opiskelijan ja hänen tulevan itsensä välillä vieläpä niin että paitsi että molempien ajanhetkijöiden opiskelijan hyvinvointi paranee, jää vielä ylitse päältä kuorittavaa.
Nyt, tästä voidaan johtaa ihan suoraan, että lainapainotteisuutta kannattaisi tasapainottaa sellaisella opintorahalla joka on suunnattu niille aloille joista tienaa enemmän. Tämä on vaikea toteuttaa, koska se herättää porua. Vapaammissa talouksissa STEM-aloille yms on saatavilla paljon laajemmin erilaisia stipendiohjelmia yms. En vastusta näiden käyttöönottoa ollenkaan enkä sitä että opintoraha korvataan tällaisilla, mutta pitää ymmärtää että nämä toteuttavat tarkalleen saman tulonsiirtofunktion.
Musta Rehnin epäselvä argumentti oli sellaisenaan surkea.
Rehn yritti ilmeisesti esittää argumentin joka perustuu tuotto-odotukseen, ts. opiskelijoilta ei Rehnin mukaan pidä leikata, koska opiskelijat ovat tuottavia. Mutta tuollainen argumentti on täysin välttämätöntä esittää marginaalisena. Eli Rehnin olisi pitänyt väittää, että opiskelijat ovat marginaalilla tuottavia ja esittää edes jonkinlainen hypoteesi siitä miksi tämä voisi pitää paikkansa. Sen sijaan Rehn puhui vain opiskelijoista könttänä ja totesi näiden olevan tuottavia.
Rehnin puheenvuoro oli niin lyhyt, että sen "argumentin" oletettua sisältöä on vaikea päätellä.
Jos nyt ajatellaan marginaalilla, niin mitä tapahtuu marginaaliselle opiskelijalle kun opintotukea leikataan?
Jos oletetaan että ainakin keskiarvoistettuna riittävän ison porukan yli opiskelijat käyttäytyvät marginaalilla rationaalisesti (tämä ei ole kovin vahva oletus ainakaan pitemmällä aikavälillä), niin opintotuen leikkaus tarkoittaisi opiskelua tehdään vähän vähemmän ja toisaalta koska jäljelle jääneen opiskelun hinta kasvaa, sitä tehdään nopeammin.
Toinen mitä marginaalilla voi tapahtua on, että kun tehdään päätöksiä opintopaikasta, niin enemmän lainapainottaisessa tilanteessa päätös voidaan tehdä enemmän rahan perusteella, eli valita opintopaikka sen mukaan mistä tienaa enemmän.
Kolmas mitä voidaan tehdä, on yksinkertaisesti opiskella vähemmän, piste. Siis, että osa opiskelijoista ei vain mene opiskelemaan.
Näiden nettovaikutus riippuu myös vaihtoehtoiskustannuksesta. Meillä on melko mittavat tulonsiirrot, jotka tekevät opiskelun vaihtoehtoiskustannuksest jo nyt melko suuren. Tässä voi olla epälineaarisuuksia tai epäjatkuvuuksia joita tapahtuu kun opintorahaa supistetaan merkittävästi.
Itse sanoisin että Rehnin argumentti voi toki olla huono, mutta se ei ole huono tuon tulonsiirtovaikutuksen vuoksi. Itse näkisin asian niin, että tulonsiirtoaspekti on väärä siksi, että opiskelija on vaihtoehtoiskustannuksessa nettomenettäjä tulonsiirroissa jo nyt, so. lopettamalla opiskelun saa lisää rahaa.
Vaihtoehdoista 1-3 on paha olla eri mieltä, mutta meinaatko, että amk- tai yliopisto-/korkeakouluopiskelijoiden vaihtoehtona on vaihtaa tutkinto-opiskelu toimeentulotukeen tai työmarkkinatukeen? Vai mitä tarkoitat "tulonsiirtovaikutuksella". En sano, etteikö tällaista efektiä lainkaan olisi eli etteikö tällaistakin voisi tapahtua, jos nykyisestä järjestelystä siirryttäisi lainapainotteisempaan tai muutoin leikattuun opintotukeen. Mutta että tämä olisi jotenkin todellinen eikä vain taloustieteestä johdettu muutos... oikeesti?
Lainapainotteisuuden lisäämisessä näen sellaisen ongelman tai pikemminkin uhan, että se lisäisi jo entisestään varsin selvää koulutuksen ja laajemmin ottaen sosioekonomisen aseman periytymistä. Tätä voi vastustaa ihan instrumentaalisestikin, kuten nykyisin usein tehdään vetoamalla siihen, että ihmisten kyvyt eivät tule tällöin parhaiten käyttöön. Mutta minulle tällainen tasa-arvo on arvokasta itsessänkin.
Joo kukaan ei varmaan tiiä miten Rehnin "argumentti" pitäis tulkita. Mä tulkitsin että se vastustaa "opiskelijoilta leikkaamista" yleisesti eikä pelkästään opintotuen leikkaamista. Eli liittyis siis siihen kuoroon jossa vastustetaan kaikkea yliopistoilta ja opiskelijoilta leikkaamista ylipäätään. Tän kuoron laulussa mua on jatkuvasti häirinnyt se, että leikkaamista vastustetaan tyypillisesti edes tietämättä rahoutuksen määristä tai kehityksestä mitään ja esittämättä oikeastaan mitään muuta argumenttia kuin juuri sen, että opiskelijat ryhmänä tuottava => ei saa leikata. Mikä on tietysti täysin false koska loogisesti loppuun asti vietynä tarkottais että opiskelijoille/yliopistoille tulis kaataa rahaa lisää niin kauan, että ne ei enää ole ryhmänä tuottava, mikä olis tietysti täysin järjetöntä politiikkaa.
Tää nyt on snadisti olkiukkoiluakin multa, mutta vähän ton tasosta se keskustelu on ollu. Rehnissä mua ärsyttää erityisesti se, kuinka se esiintyy "rohkeana asioiden suoraan sanojana" ja käytännössä kuitenkin pelaa täysin varman päälle laukomalla pelkästään sellasia juttuja joista ei järkyty yhtään kukaan ja peukkumyrsky omilta joukoilta taattu kerran kerrasta. Kehtasi jopa esittää feminisminsä jonkinlaisena "rohkeana ulostulona mieheltä". Huoh...
"Meillä on melko mittavat tulonsiirrot, jotka tekevät opiskelun vaihtoehtoiskustannuksest jo nyt melko suuren."
Et varmaan oikeesti ajattele, että opiskelun vaihtoehtoiskustannus rakentuis oleellisesti tulonsiirroista valtaosalle opiskelijoista? Niille, joiden aloilla on hyvät työnäkymät, tulonsiirroilla ei oo juuri mitään painoa vaihtoehtoiskustannuksena. Humanisteille yms. vaihtoehtoiskustannus muodostuu pikemminkin siitä työtulosta, minkä olis voinu tienata folkloristiikan kursseilla istumisen sijaan (ja sen tulovirran odotusarvosta minkä olis voinu saada panostamalla johonkin vähemmän koulutusta vaativaan uraan ajoissa).
"Minusta argumentin "kumoajana" se, että opintoraha on tulonsiirto rikkaille (siis niille jotka ovat tulevaisuudessa rikkaita), on typerä ja väitän että tahallinen väärinymmärrys. Ei kukaan oikeasti ole niin tyhmä että kuvittelee näin."
Minusta Rehn käytti itse nimenomaan tätä agumenttia todetessaan, että opintotukea ei pidä pienentää, koska se on sijoitus tulevaisuuden hyviin veronmaksajiin.
Friedmanin mielipide oli, että opintotuki on tulonsiirto köyhiltä rikkaille, eli niiltä jotka eivät kouluja käy koulutetuille. Tai ainakin ennen oli kun koulutus oli avain menestykseen. Pohdittavaksi jä muuttaako se tätä saajien joukkoa vs lainarahoitus, jolloin menestyjät maksavat onnensa itse
Oletetaan että henkilöt A ja B ovat köyhiä. Annan molemmille satasen. B juo rahat ja A menee kouluun, saa töitä ja lakkaa olemasta köyhä. Tämän argumentin nojalla minun olisi pitänyt antaa 200 B:lle, koska A:lle antamani rahathan olivat tulonsiirto rikkaille.
Annetaan Miltonin itse vastata https://youtu.be/w3-_r_t7AZU
Hänen argumentin nojalla ei olisi varmaankaan pitäny antaa rahaa kummallekaan
Arvostan kyllä Friedmania monella tapaa. Mutta tämä Friedmanin argumentti ei kestä vettä Suomessa. Regressiivisyysargumentti on väärä kahdesta syystä: Ensiksikin, tulonsiirron suuruusluokka on aivan eri kuin sen tulonsiirron jonka saa jos ei mene opiskelemaan. Toisekseen, argumentti myös sellaisena kuin se videolla esitetään, on väärä.
Nyt, minä *en* väitä että opintuki pitää säilyttää. Minä väitän, että argumentti, jonka mukaan opintotuki on regressiivinen tulonsiirto, on typerä ja virheellinen. Se ei ole regressiivinen tulonsiirto, koska opintorahaa ei esimerkiksi saa, jos on isot tulot.
Väite, jonka mukaan suurin osa opiskelijoista on suurituloisia, on myös Suomessa väärä. Se, jos heidän tulonsa tulevaisuudessa kasvavat, ei tee heistä "suurituloisia" silloin kun tulonsiirto maksetaan. Jos opiskelu tekee heistä suurituloisia -- ja Friedman myös videossa myöntää että näin käy usein jos opiskelija on köyhä opiskelemaan lähtiessään -- niin se ei ole pätevä argumentti regressiivisyyden osalta, jos ilman tukea köyhät eivät opiskele.
Ei tämä asia ole niin vaikea ollenkaan. On paljon parempia argumenttejakin olemassa, regressiivisyysargumentti on nolo, ja olen varsin yllättynyt että Friedman sen esittää. Nähtävästi libertaari ajattelu tekee joskus fiksustakin ihmisestä idiootin.
Jossain noissa YouTubessa olevissa Friedmanin luentosarjoissa hän avaa logiikkaansa pidemmälle, mutta en itsekään sitä ole kovin vakuuttunut edes Yhdysvaltain konteksteissa lähinnä tuon "koska ilman sitä köyhät ei opiskele" takia. Hänen tarjoamat vaihtoehdot köyhille on aika karut.
En kyllä oikein seurannut tuota sinun muuta perustelua, saati että miten se tekee miehestä idiootin. Hänen kantava ajatus on (kai) suunnilleen näin: "Vaikka korkeakoulutusta tuetaan, sitä käy käytännössä pelkästään keski- ja yläluokkaisten perheiden lapset, mutta sen maksamiseen osallistuu myös alaluokkaiset perheet"
Eiks rajatummissa caseissa "opintojen tukeminen" kuitenkin ole aika selkeästi regressiivinen tulonsiirto? Esim. Suomessa lääkis tai oikis. Käytännössä jokaiselle valmistuneelle varma työpaikka hyvillä tuloilla. Lääkiksellä koulutuksen hinta muistaakseni joku 200K (saa korjata), oikiksessa varmaan vähemmän mut kuitenkin huomattava. Eli jos opintotukea yleisesti on höhlää pitää regressiivisenä tulonsiirtona mainitsemistasi syistä niin eiks näissä voi ihan perustellusti pitää jos tarkastelee veronmaksajien osuutta kokonaiskustannuksista eikä pelkästään opintotukea. Noita varmaan opiskeltais riittävästi vaikka opiskelun kustannukset menis kokonaan tai osittain omasta pussista.
Lisäks ainakaan lääkiksessä ei kai älyttömästi köyhien penskoja opiskele nykyiselläänkään et meritokraattinen argumentti suht heikko tukemiselle
Mutta tämä on erillinen argumentti. Opiskelija ei *opiskellessaan* ole isotuloinen. Opintotuen saamisen ehdotkin ovat sellaiset ettei voi olla. Ymmärrän tuon idean joka asiaan liittyy, mutta se on epärehellinen todella syvällisellä tavalla, koska esimerkiksi Friedman kannatti regressiivistä verotusta.
On ihan selvää, että lääkiksessä ja oikiksessa opiskeltaisiin täysi määrä vaikka niissä opiskelu olisi lainarahoitteista ja vaikka niissä olisi isohkotkin lukukausimaksut. Nyt se argumentti pitäisi laittaa marginaaliseen muotoon. Jos meillä on jokin lukumäärä opiskelupaikkoja, niin muuttuisiko opiskelijoiden sosioekonominen jakauma jos opinnot lääkiksessä ja oikiksessa olisivat subventoimattomia?
Minä väitän että muuttuisi.
Varmaan jakauma muuttuisi jonkin verran, mutta ei välttämättä niin paljon että sillä olisi oleellista merkitystä.
"Opiskelija ei *opiskellessaan* ole isotuloinen"
En ehkä täysin ymmärrä mitä ajat tolla takaa. Jos me tiedetään 100% varmasti että jokainen lääkisopiskelija (pois lukien ne jotka sairastuu vakavasti tms.) tulee olemaan isotulosia & varakkaita, niin miks me ei tässä voitais käsitellä niitä sellaisina jo opiskeluaikana? Siis ainakin just siinä mielessä että opiskelu nähtäis investointina, jonka tuotto hyvä ja käytännössä varma. Opintotuen poistaminen VAIN lääkisläisiltä olis monesta syystä hassua ja napeilla pelaamista. Mutta yleisesti sen kelaaminen että missä määrin kannattaa subventoida tyyppejä joiden elinkaaritulo on lähes 100% varmasti kova, tuntuis ihan perustellulta.
Mitä olet mieltä Britannian systeemistä? Siellä on otettu käyttöön yliopistojen lukukausimaksut (max. £9000 vuodessa). Tämän saa kuitenkin kaiken ottaa velaksi, eli itse opiskeluaikaan ei joudu maksamaan mitään opiskelustaan. Sitten, kun valmistuu, pitää sitä velkaa ryhtyä lyhentämään.
Tässä tulee sitten systeemin fiksuus riskin suhteen. Lyhennyksiä joutuu tekemään vain, jos tulot ylittävät muistaakseni £24000 vuodessa, eli n. Britannian mediaanipalkan. Jos tulot ovat tuota pienemmät koko työuran, taakka jää valtion maksettavaksi. Toisaalta, jos repii hyviä tuloja, ei valtio ole joutunut subventoimaan opiskelua. Tämä systeemi ei ainakaan ole tulonsiirto köyhiltä rikkaille, koska rikkaat ovat ne, jotka joutuvat aina maksamaan opintolainansa takaisin (+ tietenkin korkeat marginaaliverot). Systeemi tekee opiskelusta myös suht riskittömän opiskelijalle, koska hänen ei tarvitse pelätä, että jos valmistuttuaan ei saakaan kovapalkkaista duunia, niin sitten rusentuu opintolainan alle. Se on myös suht edullinen valtiolle, koska suurin osa opiskelijoista pääsee sitten hyväpalkkaiseen duuniin ja maksaa velkansa takaisin.
Systeemissä on vain yksi heikkous ja se on mitä käy, jos muuttaa ulkomaille. Jos brittiverottajalle tulot ovat koko ajan nollassa, niin sittenhän ei lainaa joudu lyhentämään, vaikka siellä ulkomailla repisi korkeaakin palkkaa. En tiedä, miten tämä on touhussa huomioitu.
Lähetä kommentti