'Roid Rage

Olen jonkin verran kirjoitellut siitä miten kuntosalilla "neuvojat" ja "miesselittäjät" tai muut pilaavat joskus fiiliksen. Olen pidättäytynyt näille huomauttamisesta koska on aina mahdollista että sivustakatsoja ymmärtää väärin.

Viikonloppuna jouduin sellaiseen tilanteeseen nimittäin itse. Eräs tuttavani oli kanssani treenaamassa kun hänen naisystävänsä tuli myös mukaan. Ei siinä mitään, nostelu sopii naisille siinä missä miehillekin. Kävimme läpi muutamia perusasioita; kyseinen naishenkilö ei ollut nostellut pahemmin, joten kävimme läpi kyykyn, pystypunnerruksen ja maastavedon. Näiden mekaniikka on minulle selvä, eikä niiden kanssa teknisesti ole mitään vaikeuksia, eivätkä ne ole loukkaantumisriskejä.

Tuttavani ja hänen naisystävänsä olivat kuitenkin kiinnostuneita myös penkkipunnerruksesta. Kavahdan penkkipunnerruksen "opettamista" kenellekään, koska a) olen loukannut itse olkapääni siinä ja b) se on yleisestiottaen ainoa nosto joka on oikeasti vaarallinen ja c) koska siitä on niin monta mielipidettä että jokainen yksittäinen tekniikka on melkein aina jonkun mielestä väärä.Vastentahtoisesti kuitenkin suostuin, mutta sanoin, että tämä on teknisesti haastavin (tietyssä mielessä), ja että voin vain perusmekaniikasta antaa jotain huomioita siten kuin olen itse sen oppinut, ja kaikki vastaavat kiisteet.

Kyseinen naishenkilö oli siinä määrin lyhyt, että jalat eivät kunnolla ylettyneet penkiltä maahan. Perustekniikan osalta oma referenssini on Rippetoen muutamat videot. Erityisesti jalkojen osalta, esitin että jalat pitäisi saada suorana maata vasten, polven pitäisi olla suorassa kulmassa. Tiedän kyllä hyvin, että kilpanostajat pyrkivät saamaan päkiän suunnilleen lantion alle. Tämä on kuitenkin karvalakkikansalaiselle huono idea, koska selän kaaren tehtävä on saada mekaniikka edulliseksi olkapään kannalta, ja päkiöillä kannattelu työntää herkästi lantion irti penkistä. Kokenut nostaja pystyy kompensoimaan tämän ja pitämään peffansa penkissä. Voihan sen toki suoraan harrastelijallekin näin opettaa, mutta luotan Rippetoen neuvoihin tässä kohtaa koska hänellä on kokemusta tavallisten ihmisten treenaamisesta.

Ehdimme suunnilleen siihen kohtaan että mietimme mihin kohtaan penkkiä asetutaan, mistä kohtaa otetaan kiinni jne, kun paikalle vaappui, sanotaan nyt isohko kaveri. Ei  kovin pitkä, mutta varsin näyttävästi massaa itselleen hankkinut. Mies oli varmasti nostellut paljon ja tiesi penkkipunnerruksesta paljonkin -- tätä en epäile. Avausrepliikki jätti kuitenkin toivomisenvaraa, sillä mies totesi että "Jos meinaat opettaa niin miksi opetat päin vittua?" Sanoin aivan ystävällisesti, että otan mielelläni tässä neuvoja vastaan, mutta haluaisin kuulla tarkemmin, mikä hänen mielestään menee pieleen. Pääasiassa vika ilmeisesti oli jalan asennnossa -- kuulemma pitää olla päkiä lantion alla -- ja tämän jälkeen tuli suoranaista huutoa siitä, miten opettamani tekniikka (jota en siis vielä edes ehtinyt käymään lainkaan läpi) tuhoaa olkapäät. Kun mies kysyi onko olkapäätäni leikattu, niin totesin rauhallisesti että ei vielä, mutta loukkasin sen kyllä ja olen joutunut kiinnittämään tekniikkaan paljonkin huomiota.

En ihan tarkkaan ymmärrä mistä mies sai käsityksen jonka mukaan olisin opettanut väärää kyynärpäiden asentoa -- en ollut puhunut asiasta vielä mitään. Oletettavasti hän ymmärsi kuulemansa väärin tai kuuli väärin sen mitä sanoin ennen tätä insidenttiä. Neuvoin nimittäin asettumaan tangon alle siten että katse menee juuri tangon ohi; tämän hän oli tulkinnut ilmeisesti että tämä pätee myös nostettaessa, kohta jota en kerinnyt edes vielä käymään läpi.

Saimme treenattua hieman, mutta myönnän että vaikka ulkoisesti pysyin täysin rauhallisena ja vastasin asiallisesti, tämä episodi hieman häiritsi keskittymistäni. Treenin jälkeen menin juttelemaan miehelle vielä. Totesin, että en kanna kaunaa siitä että annetaan neuvoja, arvostan rakentavassa hengessä annettuja neuvoja sillä en missään nimessä tiedä kaikkea. Tässä kohtaa eräs toinen salilla treenaamassa ollut mies sitten tuli paikalle ja hieman kovasanaisemmin kritisoi tätä "asiantuntijaa" tämän ilmaisutyylistä. Viime kädessä tilanne ratkesi varsin asiallisesti, ja epäilen että lopputulemana tällä kaverilla jäi vähän nolo fiilis. Mikä ei olisi ollut tarpeen, jos hän olisi lähestynyt asiaa hieman toisin. Epäilen että hänen motiivinsa oli vilpitön ja tunnetila tarkalleen samanlainen kuin silloin kun minä koen että joku opettaa tekniikkavirheitä muille. Tässä kohtaa väittäisin että kyse oli tältä osin peräti väärinymmärryksestä -- mahdollisesti molemmin puolin.

Tämä oli esimerkki siitä, miten stoalaisuus on käytännöllinen elämänfilosofia ja tuottaa hyötyjä arjen haasteissa.