maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hrvatska.

Lähdimme vaimoni kanssa Kroatiaan 10-vuotishääpäivän kunniaksi. Kävimme Plitvicen kansallispuistossa, sekä Krka-joen varrella, Skradinski Buk- putouksilla. (siitä kuvakin). Näiden jälkeen vietimme pari päivää Splitissä.

Luin kirjan Ready Player One loppuun. Ostin lentokentältä Dawkinsin omaelämäkerrallisen "An appetite for Wonder". Kirjan nimi on hiukan harhaanjohtava, koska teksti on hidastempoinen henkilöhistoriikki. Se kuvailee Dawkinsin lapsuutta ja nuoruutta, ja (erityisesti ensimmäisessä luvussa) myös häntä edeltäneitä sukupolvia ja näiden edesottamuksia.

Mitä enemmän kirjaa -- ja Dawkinsin kirjoja yleensä -- olen lukenut, sitä hämmentyneempi olen hänen maineestaan jonkinlaisena huonotapaisena ateismin airuena. Kirjasta saan käsityksen että hän ainoastaan täysin rehellinen ja turhautunut siihen että usein ihmiset eivät ole. Esimerkkinä hän esittää miten hän lapsena leikki piilosta erään aikuisen kanssa, ja tämä oli vaihtanut piilopaikkaa kesken leikin (mikä oli sääntöjen vastaista). Kun nuori poika oli tästä epäillyt aikuista -- joka siis oli löytyt piilopaikastaan vasta toisella kertaa katsottaessa -- aikuinen oli väittänyt tehneensä itsensä näkymättömäksi. Kirjailija siis pohtii, onko suhteemme lasten älylliseen kehitykseen kieroutunut, kun tällaisessa tilanteessa pidämme normaalina, ja peräti toivottavana sitä, että lapselle valehdellaan täysin vakavalla naamalla, sensijaan että tämä haastettaisiin kyseenalaistamaan uskomattoman kuuloinen väite.

 Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä. On olemassa melko yleinen asenne, jonka mukaan "lapsuuden ihmeellisyys" on jotenkin arvokkaampaa jos lapsella on suuri joukko virhekäsityksiä, sensijaan että tällä opetettaisiin lapsesta asti niitä metakognitiivisia taitoja joilla tosiasioihin todennäköisimmin päästään käsiksi. Näitä "leikkejä" -- viittaan siis joulupukkiin, hammaskeijuun, pääsiäispupuun ja mitä näitä nyt onkaan -- voi lasten kanssa leikkiä vallan hyvin, eikä tästä Dawkins (tai minä sen puoleen) ole eri mieltä. Sensijaan kun lapsella herää luonnostaan epäilys, aikuisilla on tapana lytätä tämä ja jatkaa huijaamista tai sitten sivuuttaa asia möläyttämällä vastaus ja näyttämällä lapselle avoimesti pettymys siihen että tämä on "kasvanut liian isoksi". Terve vaihtoehto, jota itse olen pyrkinyt lasten kanssa harjoittamaan, on että kun epäilys herään, käydään läpi ne tosiasiat jotka varmasti on todettu. Esimerkiksi: Joulupukki käy aina jouluaattona. Hänellä on säkillinen lahjoja, ja näissä paketeissa on usein osa, muttei kaikkia niistä lahjoista joita lapset ovat toivoneet. Joulupukin tullessa hän tulee ovesta -- melkein aina alakerrasta -- eikä savupiipusta. Pappa ei yleensä ole paikalla kun joulupukki käy, vaan hän on usein käymässä kotona juuri silloin.

Näitä tosiasioita sitten sovitetaan siihen mikä olisi loogisin selitys. Sama pätee hammaskeijuun. Päättely tosin joskus on epäloogista; esimerkiksi nuorempi poika päätteli, että äiti ja isä laittavat rahan tyynyn alle, koska "jos hammaskeiju olisi todellinen, miten se saisi tietää että hammas on lähtenyt?". Keskustelimme toki myös pääsiäisen tarinasta. Eskarissa oli kerrottu Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Selitin pojalle, että joidenkin ihmisten uskomus on, että tarina on sellaisenaan totta ja joidenkin taas että se on hieman liioiteltu, ja että jokaisen täytyy päättää itse, uskooko tarinaan vai ei. Poika tuntui naureskelevan sille että jotkut aikuiset pitivät sitä totena. Ensialkuun hän epäili että tarina on samanlainen kuin joulupukkitarina, ja että aikuiset eivät sellaisiin usko. Kun selitin, että kyllä jotkut oikeasti pitävät totena, hän tuntui pitävän sitä typeränä, mutta minä huomautin, ettei se ole kohteliasta: Meillä kaikilla on oikeus ajatella ja uskoa siihen minkä uskomme oikeaksi ja todeksi.

Lapset ovat kummallisella tavalla erilaisia. Toinen pojista tivasi aikanaan vastaavassa tilanteessa minulta, että mitä minä asiasta ajattelen ja sanoi että hän haluaa nimenomaan ajatella asiasta samoin kuin minä. Tässäkin tilanteessa totesin, että aikuiset uskovat eri asioihin, ja minä en voi ottaa vastuuta siitä, mihin hän uskoo. Jos hän päättää ajatella asiasta samalla tavalla, niin hänen pitää olla tietoinen siitä, että se ei tee asiasta totta.  Ilmeisesti jonkinlaiset temperamenttikysymykset tekevät lapsista tässä suhteessa kovin erilaisia.

Mutta nyt jaarittelen. En ole vielä saanut Dawkinsin kirjaa loppuun, vaan pääsin vasta kohtaan jossa hänen on perheineen muuttanut pysyvästi Englantiin Afrikasta, eli noin 50-luvulle.

8 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Minäkään en ole ymmärtänyt, miksi Dawkins olisi jotenkin änkyrä tai jopa militanttiateisti. Ehkä on vaan helppoa mennä virran mukana ja todeta näin sen sijaan, että lukisi hänen kirjansa tai pari. Samalla tavalla Halla-ahoa syytettiin establishmentissa rotutohtoriksi. Pääministeri Katainen muistaaksnei totesi Helena Erosen hihamerkki-kirjoituksesta, ettei ole lukenut sitä itse mutta luottaa mediaan tapahtumainkulun osalta.

Vähän tulkinnasta riippuen on arvioitu, että yli puolet ihmisistä elää elämänsä pitäen lapsuudenkotinsa arvot ominaan. Sitten on se toinen puoli, joka yleensä jonkun suuren vastoinkäymisen (ero, raha-asiat, terveys) jälkeen kyseenalaistaa omat arvonsa. Tavallisesti tämä tapahtuu noin 40-vuotiaana ja sitten ne uudet arvot pysyvät kuolemaan asti.

Lasten osalta uskonnollisissa perheissä lapset pitävät uskonnollisen vakaumuksensa ja ateistiperheissä yleensä omansa. Tämän takia pidän uskonnonvapautta erittäin suuressa arvossa, jotta vanhemmat voivat kasvattaa lapsensa haluamallaan tavalla eikä virkamiesten haluamalla tavalla. Uskonnollinen enemmistö ei saa pakottaa ateisteja tunnustamaan omia rituaalejaan, mutta vataavasti ateistit eivät saa vaatia uskonnollisia luopumaan omistaan.

Menee aivan mutu-linjalle, mutta veikkaan että vuoto käy yleensä niin päin, että ateistista harvemmin tulee uskovaista vaan uskovainen luopuu uskostaan. Mutta en tiedä onko tätä mitenkään tutkittu. Ihan omaa empiiristä havainnointia ainoastaan.

Tomi kirjoitti...

Itsekkin paljon Dawkinsia lukeneena ihmettelen vaitteita militanttiateismista. Han on kirjoissaan ollut varsin kunnioittava uskovaisia kohtaan. Ainoa syy mista luulen vaitteiden nouseva on se, etta uskovaiset eivat pida Dawkinsin sanomasta.

Tomi kirjoitti...

KT, suurin osa perheista Suomessa ei ole uskovaisia tai ateistisia. Ne ovat uskonnon suhteen neutraaleja.

Tietenkin muslimi-, hellari- ja juutalaisperheissa uskonto nayttelee tarkeaaa roolia.

IDA kirjoitti...

Dawkinsin maine johtunee aika paljon leikatuista youtube-esiintymisistä ja siitä, että Jumalharha on niin surkea kirja.

Youtubesta saa sen käsityksen, että Dawkins valitsee keskustelukumppaneikseen typeryksiä ja yrittää nöyryyttää näitä. Yhtenä hienona poikkeuksena isä Coynen ja Dawkinsin keskustelu.

Tiedemies kirjoitti...

Olen tosi monelta taholta kuullut että God Delusion olisi surkea, mutten ole vieläkään ymmärtänyt, että miksi se on surkea. Näin vain sanotaan, mutta en näe koskaan mitään sen kummempia perusteluja.

IDA kirjoitti...

No ensinnäkin se määrittelee Jumalan täysin inhimillisenä ja sitten herjaa Jumalaa sillä perusteella. Ainakin itseäni ärsytti siinä heti alkuun se.

Tai ok. Sitä voidaan pitää hyvänä kiistakirjoituksena tai pamflettina, mutta ei siis minään tieteellisenä tekstinä. Dawkins nimenä antaa sellaisen oletusarvon, että asialla olisi jotain tieteellistä painoarvoa, mikä tietysti ei ole Dawkinsin oma vika.

Tiedemies kirjoitti...

Minä en lukenut kirjasta mitään tuollaisia..Dawkins suhtautuu vallan positiivisesti sellaisiin käsityksiin Jumalasta jossa tätä ei käytetä lyömäaseena sosiaalisissa tai varsinkaan tieteellisissä kysymyksissä. Esimerkiksi deismi on hänen mielestään suunnilleen ateismiin verrattavaa tervejärkisyyttä. Toki hän kritisoi sellaista uskoa jossa jumala on antropomorfinen, mutta näemmä niin kritisoit sinäkin, joten eihän teillä pitäisi olla pahemmin erimielisyyttä?

IDA kirjoitti...

Kristinuskon idea ja totuus on siinä, että Jumala tuli ihmiseksi. Jumala koki sen kaiken mitä ihminen voi kokea. Koko kristinusko tulee Kristuksen läpi - sori anglismi - eikä sitä voi muuten käsittääkään.

Myönnän itsekin, että en osaa pukea tätä rationaalisesti sanoiksi, mutta tarjoan vaihtarina yuotubea:

https://www.youtube.com/watch?v=jr0u_uxus5I

:)