Tule vaisuus.

Mainitsin aiemmassa kirjoituksessani trendeistä joita en olisi osannut arvioida 90-luvun lopulla lainkaan. Kuten totesin kirjoituksessani, tällaisia melko merkittäviä mutta toistaiseksi ennakoimattomia trendejä tulee todennäköisesti olemaan lähitulevaisuudessa enemmänkin.

Tulevaisuuden ennakoimiseksi on oma tutkimusalansa tulevaisuudentutkimus, jossa sovelletaan tietämystä eri aloilta, anekdootteja, tilastoja ja laskennallisia menetelmiä, ja pyritään esitämään uskottavia skenaarioita siitä, miten yhteiskunta ja ympäristö kehittyvät tulevaisuudessa. Tervejärkisimmillään tutkimus tuottaa esimerkiksi erilaisia riskiskenaarioita joista sitten tietoisina eri tyyppiset toimijat voivat suunnitella toimintaansa pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi kun tehdään investointipäätöksiä joissa käytetään alhaisia korkoja, tulevaisuuden epävarmuustekijöitä pitää ottaa huomioon kun arvioidaan nykyarvoa.

Kondratievin syklit ovat historiallinen työkalu - oman tulkintani mukaan lähinnä narratiivinen - jolla selitetään erilaisia talouden ja investointien trendejä. Syklien tai aaltojen väli on tulkinnasta ja viitekehyksestä riippuen noin puoli vuosisataa. Esimerkkeinä "aalloista" käytetään usein 1700-luvun lopun teollista vallankumousta, 1800-luvun puolivälin rautateiden rakennusta, 1900-luvun alun massavalmistuksen ja "öljytalouden" läpimurtoa, toisen maailmansodan jälkeen käyntiin lähtenyttä teollisuusautomaatiota ja 1900-luvun lopulla alkanutta informaatioyhteiskunnan läpimurtoa. Jakoja on myös toisenlaisia, joidenkin mukaan olemme nyt informaatiovallankumouksen laskevalla reunalla ja uuden aallon pitäisi alkaa. Itse suhtaudun tällaisiin "teorioihin" skeptisesti, sillä valitsemalla ajanjaksot ja muuttujat sopivasti, saadaan teoria sopimaan menneisyyteen.

Yksi -- houkutteleva mutta edelleen caveat emptor -- tulevaisuuden tarkastelumenetelmä on ennustemarkkinat, jolla viitataan periaatteessa vedonlyöntiin. Ideana on, että ihmiset paljastavat luotettavimmat ennusteensa lyömällä vetoa omalla rahallaan, eli jos jokin lopputulos vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä, ihmiset eivät ole valmiita lyömään sen puolesta vetoa elleivät saa todella suurilla kertoimilla rahojaan takaisin. Sivuutan ennustemarkkinoiden ongelmat tässä, totean vain että se on altis kaikenlaisille systemaattisille virheille samaan tapaan kuin esimerkiksi pörssikurssit tms.

Jos minun kättäni väännettäisiin selän taakse ja pakotettaisiin arvaamaan mitä trendejä lähivuosina nousee ylös, veikkaisin biotekniikan tuloa. Hype-käyrä on sen osalta todennäköisesti nyt saavuttanut aallonpohjansa. Nykyistä talouskriisiä edelsi jo vaihe jossa ihmisten usko alkoi hiipua alkuhypetyksen jälkeen. Innovaatioita alalla on ollut runsaasti ja koko ajan tulossa lisää, ja pikku hiljaa joitakin olennaisia on tullutkin markkinoille. Alkuvaiheessa toki ne ovat melko triviaaleja kuten 23andme, joka on jo useamman vuoden toimittanut geenitestejä ihmisille. Tästä todennäköisesti tulee löytymään laajennuksia kun genomiikan ja yleisemmin omiikan kehitys mahdollistaa esimerkiksi ruokavalio-, liikunta-,  ja lisäravinnesuositusten räätälöinnin yksilöllisesti. Niinkutsuttu "eliitti", johon siis kuuluu nykyisin länsimaissa suuri osa koulutetusta työssäkäyvästä populaatiosta, kykenee näillä melko halvoilla ja vähätöisillä keinoilla parantamaan terveyttään. Omalla vähäisellä tavallaan tämä saattaa pidentää elinikää keskimäärin, mutta vaikutus lienee pikemminkin kuukausissa kuin vuosissa. 

Pitkän aikavälin eliniän nousutrendin kohtaloa en osaa arvioida kovin uskottavasti. Epäilen että se jatkuu muttei kovin voimakkaana. Huomionarvoista on se, että jakauman luonteen vuoksi muutaman vuoden lisäys eliniänodotteessa syntymässä, vaikuttaa nykyisin merkittävästi eläkeikäisten eliniänodotteeseen. Eliniänodote on noussut rajusti, mutta "etupainotteisesti", eli lasten ja nuorten kuolleisuus on pudonnut. Koska tällaisen kuolleisuuden karsiminen tuottaa massiivisesti "elinikämassaa" jakaumaan, odotusarvo kasvaa rajusti jos alle 12-vuotiaiden kuolleisuus putoaa muutamasta prosentista likipitäen nollaan. Siksi mielenkiintoisempaa olisi tarkastella miten eliniänodote 25-vuotiaana tms on kehittynyt. Siinä kehitys on ollut maltillisempaa kuin miltä keskiarvot näyttävät; toisin kuin yleensä uskotaan, kolmekymppisen mahdollisuudet elää noin 70-vuotiaaksi eivät olleet mitenkään huonot edes keskiajalla, ruttokausia yms lukuunottamatta.

Resurssien niukkuus tulee olemaan eräänlainen megatrendi lähiaikoina, mutta sekin todennäköisesti ymmärretään nyt jo väärin. Kokonaistaloudellisesti ajatellen ihmiset eivät tunnu ymmärtävän substituutiovaikutuksia, ja tämä on ollut totta jo Rooman klubin ajoista lähtien. Esimerkiksi on totta, että marginaalinen öljytynnyri on nykyisin tavattoman kallista ottaa maasta verrattuna 1970-luvun alkupuoliskoon. Öljy maksaa tänä päivänä yli $100 tynnyriltä ja tämä hinta tulee melko todennäköisesti nousemaan hieman nopeammin kuin talous kasvaa. Pidän epätodennäköisenä että hinta tulisi "koskaan" laskemaan alle $70. Substituutit, kuten liuskekaasu ja -öljy otetaan käyttöön sitä mukaa kun niiden hyödyntäminen tulee kannattavammaksi kuin marginaalinen öljytynnyri.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu lienee jatkuva trendi. Pitoisuuden nousu ei ole osoittanut taittumisen merkkejä, ja tällä hetkellä näyttää siltä että 400ppm vuosihuippu on pysyvästi ylitetty, ja neljän- viiden vuoden kuluttua myös vuosiminimi ylittää 400ppm. Vaikka trendi olisi lineaarinen, nuousutahti näyttää olevan noin 2.5ppm vuodessa. 500ppm saavutettaneen kuitenkin nopeammin kuin 40 vuoden kuluttua. Stabilaatio alle 550ppm voi olla tai olla olematta realistinen pyrkimys. Jo sillä pitoisuudella menetämme todennäköisesti korallit ja saamme merkittäviä muutoksia sademääriin eri puolella maapalloa. On ehkä yksi suurimpia tragedioita tässä suhteessa, että asia on kehystetty ensisijaisesti "maapallon lämpenemisenä". Toki lämpeneminen sinänsä on ongelmallista mutta erityisesti subarktisen alueen asukkaille voi olla vähän vaikeaa perustella että lämpeneminen on jotain mitä pitäisi estää. Pidän suurempana ongelmana häntäriskejä. Mallit ovat ihan hyviä työkaluja, mutta Talebin hengessä totean että ne ovat melko epäluotettavia epistemologisesti. Ihmisellä, joka omaa tämän käsityksen mutta tulkitsee sitä niin että mallien ennakoimat riskit voidaan sivuuttaa, on niin rikkinäinen epistemologia etten osaa oiken edes sanoa miten argumentein tai tosiasioiden avulla voisi edes periaatteessa vakuuttaa tällaista ihmistä. Ymmärrän toki sen psykologisen tekijän joka liittyy toisaalta malleihin sokeasti uskovien ihmisten (todelliseen tai kuvitteelliseen) epistemologiseen ylimielisyyteen ja toisaalta siihen miten vasta-argumentteja esittäessä tekee mieli olla yksinkertaisesti päinvastaista mieltä. Tämä on kuitenkin aivan samanlainen kognitiivinen bias kuin kaikki muutkin, ja johtaa aivan samalla tavalla systemaattisiin virheisiin maailmankuvassa.

Mistä pääsemme kolmanteen trendiin, joka on eräänlainen villi kortti tässä. Lentokenttien kirjakauppojen hyllyillä näkee aika hyvin millainen non-fiction- tarjonta heijastelee älymystön tai oikeastaan sellaiseen jollakin tapaa identifioituvan, esimerkiksi lukemista harrastavan väestönosan parissa. Toivon ettei termiä ymmärretä tässä sen perinteisen vasemmistolaisen konnotaation kautta, vaikka "oikeistointellektuelli" onkin oxymoroni. Olenkin käyttänyt yksityiskeskusteluissa termiä lentokenttäintellektuelli kuvaamaan henkilöä jonka lukutottumukset noudattelevat kansainvälisten lentokenttien transit-hallien kirjakauppojen tietokirjallisuuden tarjontaa.

Viime vuosien trendinä on ollut kognitiivisten "life-hack"- tyyppisten opusten suosio. Kahnemania voi pitää tämän alan "teoreetikkona" kirjallaan Thinking, Fast and Slow. Kirjat joissa skannataan erilaisia kognitiivisia bias- ilmiöitä ja neuvotaan yksinkertaisia temppuja joilla niistä muka pääsee eroon, ovat melko yleisiä. Toinen on erilaiset ihmiskunnan transitioita ja massojen käyttäytymisen ennakoimista tai ainakin ymmärtämistä korostavat opukset. Näissä on usein jokin sosiaaliseen mediaan liittyvä näkökulma. Näistä pääteltävät trendit ovat kuitenkin jo jossain määrin sammuvia siinä vaiheessa kun lentokenttäintellektuelli ne bongaa. Lisäksi ne ovat pitkälti vain kognitiivista viihdettä.  Kuitenkin, pidän mahdollisena että käyntiin on lähtenyt laajempi bias-ilmiöiden vastainen trendi. Ainakin toivon niin. Tämä liittyy siis edelliseen siten, että erilaiset "anti"- liikkeet yleistyessään perustelevat itseään jollakin hegemonisessa puhetavassa esiintyvällä epäilyttävällä ilmaisulla (vrt "global warming" joka on helppo kiistää anekdoottien avulla uskottavan kuuloisesti) tai epäilyttävällä kytköksellä (rokotteet ja lääketeollisuus). Sivumennen sanoen, lasken Tommi Uschanovin "kaalihuijauksen" tämän kategorian kirjoihin, vaikkei se lentokenttäpokkarina tietääkseni olekaan ilmestynyt.