Viikonlopun sato.

Muutaman viikon aktiivisemman liikuntaharrastuksen myötä kunto tuntuu jälleen nousseen kohtuulliselle tasolle. Liikunnan addiktiivisuudesta kertoo jotain se, että tunnin aerobinen harjoittelu neljä kertaa viikossa alkaa tuntua naurettavan vähältä. Valitettavasti aika ei oikein tahdo riittää enempään.

Yksi paperi lähti lauantaina taas liikkeelle, mutta tuleen ei voi jäädä makaamaan. Tällä viikolla pitäisi alkaa vääntämään draftia seuraavalle paperille. Nyt on myös laitettava kaikki puolivalmiitkin ideat paperille, jotta voin ottaa mahdollisimman paljon irti tropiikkivuodesta. Olettaen tietenkin, että työlupa todella tulee tällä viikolla. Tarvitsen välttämättä ainakin neljä- viisi viikkoa lähtövalmisteluihin, joten luvan lykkääntyminen merkittävästi pidemmälle lykkäisi myös lähtöä. Periaatteessa tämä ei muuten olisi suuri ongelma, mutta vaimon työjärjestelyt kärsivät. Samoin vatsani, joka reagoi jännitykseen.

Lauantaina pelasimme poikkeuksellisen eeppisen pelin. Kyseessä oli Twilight Imperium, kolmas painos. Peli-iltaan tuli kahdeksan osallistujaa, joista neljällä ei ollut mitään aikarajoituksia, joten neljä muuta otti mittaa toisistaan mm. Power Gridin merkeissä.

Kokemuksena TI3 oli aluksi sekavahko. Säännöt eivät ole erityisen tulkinnanvaraiset tai monimutkaiset, mutta niitä on sen verran monta, ja osa toimii eri tavoin neljän pelaajan pelissä (perusversiossa on kuusi pelaajaa), joten aloitimme pelin vähän väärin. Korjasimme virheet mahdollisimman vähän tilannetta muuttaen, välittömästi ne huomattuamme. Toisen kierroksen jälkeen virheitä ei enää juuri tehty, tosin siinä vaiheessa peliä oli kulunut jo pari tuntia. Kaikkiaan peli kesti noin kahdeksan ja puoli tuntia, mikä kuulemma on suhteellisen normaali.

Pitkästä - sanoisinko eeppisestä - kestostaan huolimatta peli ei käynyt tylsäksi. Tein muutaman ymmärtämättömyydestä johtuvan strategiden virheen melko varhaisessa vaiheessa peliä. En esimerkiksi ymmärtänyt oikein teknologian kehittämisen kustannusta, joten en varautunut tilanteeseen oikein, mikä käytännössä murskasi mahdollisuuteni. Lisäksi oppimisen ja sosiaalisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä en pelannut niin agressiivisesti kuin olisi pitänyt, joten jäin voittopisteissä mitattuna hännille. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä odotusten vastaisesti, juuri TI3 on sen laatuinen peli, joka hyötyy merkittävästi tyylitellystä ja eläytyvästä pelityylistä. Erotuksena siis tiukkaotsaisesta optimoinnista. Lopussa en varsinaisesti lyönyt läskiksi, mutta otin tahallani valtavia riskejä, jotka realisoituvatkin.

Pelin kulku on "yksinkertainen". Selostan sitä nyt hieman, ja jätän yksityiskohtia pois. Alussa pelataan jonkinlainen metapeli, jossa pelaajat asettelevat pelialueelle kuusikulmion muotoiset laatat. Näissä on planeettoja, tähtisumuja, tyhjää avaruutta, madonreikiä, jne. Keskikohdassa on yksi määrätty planeetta ja pelaajien kotisysteemit ovat ennalta asetetussa paikassa, mutta muuten pelilaudan muoto on periaatteessa mielivaltainen. Tämän metapelin jälkeen peli etenee kierroksittain.

Kierros koostuu kolmesta vaiheesta: strategiavaiheessa valitaan strategiakortit, jotka määräävät pelijärjestyksen ja tämän lisäksi niihin liittyy tietty strateginen toimenpide, joka voidaan suorittaa jossain välissä seuraavaa vaihetta. Näitä on yhteensä kahdeksan, ja yksi niistä toimii eräänlaisena pelikellona, koska se antaa kaksi voittopistettä, ja kymmenes lopettaa pelin. Pelin teoreettinen maksimikesto, olettaen että joka kierroksella joku valitsee tämän kortin, on siis 5*pelaajien määrä. Kierros kestää kuitenkin helposti tunninkin, joten raja todellakin on lähinnä teoreettinen. Neljän pelaajan peli on sikäli poikkeuksellinen konfiguraatioltaan, että siinä kaikki strategiakortit tulevat käyttöön, koska jokainen pelaaja valitsee kaksi. Muissa pelaajamäärissä jotkut kortit jäävät käyttämättä.

Strategiavaihetta seuraa toimintavaihe, jossa asiat tapahtuvat. On eeppisiä avaruustaisteluita, kaupankäyntiä, politiikkaa, diplomatiaa jne. En nyt ala selostaa kaikkea, mutta koko ajan tapahtuu. Vaihetta pelataan niin kauan kun pelaajat voivat / haluvat tehdä jotain. Strategiakortin määräämä toimenpide pitää kuitenkin vähintään pelata. Kaikki toimenpiteet maksavat komentomerkkejä, ja niistä välillä todella tulee pulaa, eli ne muodostavat pullonkaulan helposti. Mielenkiintoista on tosiaan se, että melko usein erilaiset resurssi/sota/valtakunnanlaajentamispelit sisältävät pari muuttujaa, joihin voi keskittyä niin, että optimaalinen pelistrategia tähtää näiden muuttujien maksimoimiseen. TI:ssä näin ei ainakaan heti tuntunut olevan, vaan olemassaolevien riittävien resurssien viisas käyttö -- pikemminkin kuin niiden haaliminen ja ekspontiaalisen tms. kasvun varmistava strategia -- on välttämätöntä.

Toimintavaiheen jälkeen tulee jäähdyttelyvaihe, jossa käytännössä katsotaan, mitä tuli tehtyä, nollataan tilanne seuraavaa kierrosta varten, ja päivitetään tietyt tarpeelliset muuttujat.

Peli on hauska, mutta vaatii asennetta ja ennenkaikkea aikaa. Tavallinen, muutaman tunnin peli-ilta ei riitä tälle monsterille. Voiton mahdollisuudet voivat mennä käytännössä kokonaan ensimmäisten parin kierroksen aikana, joten zeniä vaaditaan, jotta peli ei täysin lässähdä. Vaikka säännöissä luvataan, että peli saattaa kääntyä action-korteilla, niin ainakaan ensimmäisen kokemuksen perusteella tämä ei vaikuta todennäköiseltä. Sotilaallista ratkaisua havitteleva joutunee yleisessä tapauksessa pettymään, koska sotilaallista ylivaltaa on hyvin kallista ylläpitää ja liikuttelu on alussa kovin hidasta. Pelin kiinnostavin puoli on pelimekaanisesti ajatus, että strategisilla päätöksillä on "logistiset" kustannukset, joita ei voi noin vain kuitata valtaamalla mahdollisimman paljon resursseja.

Aion pelata tätä vielä ainakin kerran ennen kuin lähden tropiikkiin, jos vain peliporukka saadaan pystyyn. Kokeilemisen arvoinen, suosittelen kaikille niille, joille eeppisyys on tärkeämpää kuin voiton tavoitteleminen, ja joita koko päivän kestävä peli ei pelota.