Avasimme tiistaina laskettelukauden. Vanhempi poika meni lumilautakurssille, ja vein nuoremman pojan mäkeen muuten vaan "suksittelemaan", kuten hän itse asian ilmaisi. Nuorimmainen on jonkinlainen hurjapää, ja halusi laskea mahdollisimman korkealta heti alussa. Huolimatta siitä, ettei hän osaa juuri lainkaan jarruttaa ja kääntyminen onnistuu vain hyvin isoissa kaarissa. Lumilautakurssi jatkuu tänään.
Työlupaani ei ole vieläkään käsitelty. Tilanne ei ole erityisen hälyyttävä, normaali käsittelyaika on noin kolme viikkoa, ja tämä tulee täyteen huomenna. Stressaavaa tämä kylläkin on, sillä erilaiset loppuvaiheen valmistelut täytyy tehdä sitä suuremmalla kiireellä, mitä myöhemmin päätös tulee. Siltä varalta, että se sattuisi olemaan kielteinen (mitä pidän erittäin epätodennäköisenä) en ole tehnyt mitään sellaisia toimenpiteitä, joiden peruminen tulisi kalliiksi. Erinäiset ulkoiset seikat ovat tehneet tropiikkivuoden taloudellisista järjestelyistä hieman vähemmän ongelmalliset, mutta pelkään että jos lopullinen varmuus viivästyy, näihin liittyvä epävarmuus taas lisääntyy.
Seurasin eilistä MTV3:n vaalitenttiä hieman. Median ja äänestysten tuloksista poiketen, minusta tentissä parhaiten pärjäsi Paavo Lipponen. Haavisto kyllä pärjäsi hyvin, mutta jonkinlainen maailmanhalaus esiintyi ehkä liiaksi hänen puheessaan. Vaikka olen substanssimielessä samaa mieltä hänen kanssaan esimerkiksi siitä, että Suomen valtiojohdon yksi vahvuus voisi olla se, että meillä on yleissivistynyt ja toisia kulttuureita hyvin tunteva johto, hän korosti tätä tavalla, joka mielestäni antaa turhan paljon retorista liikkumatilaa niille hänen vastustajilleen, jotka pitävät tätä suurena riskinä.
Niinistön varmanpäälle pelaaminen alkaa jo todella käydä minua ainakin kypärään. Minulle tuli väkisin mieleen, josko Arhinmäen Niinistöön kohdistuva trollaus oli jonkinlaista sivustatukea Haavistolle, vai onko hän vain tavoittelemassa "radikaalien" eli keskiluokkaisten tiedostavien nuorten ääniä kuntavaaleissa. Niinistö ei edes antanut takaisin sen vertaa, että olisi piikitellyt Paavoa tai oikeastaan edes vastannut. Ehkä se oli joidenkin mielestä valtiomiesveto.
3 kommenttia:
Mäen laskeminen vaikuttaisi olevan kuin polkupyörällä ajaminen, kerran opittuaan ei unohdu.
Kävin viime talvena laskemassa ensimmäistä kertaa 17 vuoteen (teininä laskin paljon, mutta sitten se jäi täysin). Ennakkokäsitys oli, että touhusta tuskin tulee paljon mitään, mutta väärässä olin. Parin totuttelulaskun jälkeen oli todettava, a) että taidot ovat suunnilleen samat kuin ennen, b) hauskaa on, c) hiihtokeskuksen vuokrakamat ovat aivan sudet, pakko saada omat.
Nyt parin viikon päästä pitäisi mennä parin kaverin kanssa taas laskemaan, tällä kertaa viime kevään alesta ostetuilla omilla välineillä.
En ole itse ollut suksilla 20 vuoteen. Nykyiset sukset ovat erilaisia, niissä on erilaiset kantit ja kärjet, ja ne ovat yleensä lyhyempiä kuin silloin käytettiin.
Ajattelin, että voisin kokeilla suksia tänään. Laudalle en uskaltaudu, koska käsi ei kestä, ja laudalla kaatuessa kyynärpää ottaa helpommin maahan. En tiedä vielä otanko suksiakaan, vai vaan kirjan jota luen sen aikaa kun poika laskee...
Joo, välineet ovat erilaisia. Teinivuosien sukseni olivat vanhanmalliset, pitkät suorat, ja viety kirpputorille jo vuosia sitten.
Itselläni se 17 vuoden laskutauon päättäminen merkitsi myös uudenlaisiin suksiin tutustumista, vuokraamon kamat olivat nykyaikasta tyyppiä, tosin luultavasti tasoa aloittelija.
Helppoa oli laskeminen, mutta hyvin pian kyllä huomasin, että oma taso oli reilusti niiden vuokravälineiden yläpuolella pitkästä tauosta huolimatta.
Uudet omat välineet on hankittu sitä silmälläpitäen, että niillä voi laskea reippaalla nopeudella kunnostettuja rinteitä, ja että kehon ja suksien yhteispelin pitäisi olla etenemisen kontrolloimisessa tarkkaa. Aloittelijan vuokrasuksissa huomasi nimenomaan sen, että löysyyttä ja anteeksiantavuutta oli niin kengissä kuin suksissa omaan makuuni aivan liikaa.
Lähetä kommentti