Mukulakiviä II.

Lauantaina kokoonnuimme kahdeksan hengen porukalla pelaamaan muutamia lautapelejä. Ilta sujui rattoisasti, kuten yleensäkin, vaikka porukka oli kokonaan uusi. Tämä oli eräänlainen juhlistus sille, että sain paperin vihdoin kuntoon ja lähetettyä. Uusi on kuitenkin heti työn alla, sillä tiede ei lepää, eikä odota.

En varsinaisesti arvosta sitä, miten Aamulehti esitti Jerry Coynen käsityksen uskonnosta. Coynesta voi lukea lisää hänen sivuiltaan. Arvostuksenpuutteeni ei liity Coyneen, joka tekee tärkeää työtä tuodessaan biologian ymmärrystä etusijalle. Yleisemmin, on jokseenkin ymmärretävää, että juuri biologit, ja erityisesti USA:ssa työskentelemään joutuvat biologit, alkavat jossain uransa vaiheessa propagoida ns "uusateistista" uskonopuhdistusta. Itse en koe vastaavaa tarvetta, mutta se johtuu vain siitä, että uskomuksistani huolimatta, oman tutkimusalani perusteita vastaan ei juuri hyökätä uskonnollisin argumentein, joten en joudu ikäänkuin asettamaan ammatillista auktoriteettiani vastakkain uskonnollisen auktoriteetin kanssa. Siksi en kehtaa kritisoida, vaikka kritiikki on usein kovasanaista.

Kommentoinkin tässä mieluummin yhtä harhakäsitystä, joka ateistisesta tai naturalistisesta maailmankuvasta usein esitetään. En suosittele lukemaan tuon mainitun Aamulehden jutun kommenttipalstan "keskustelua", koska se on pelkkää inttämistä, jossa ei ole lopulta mitään mieltä. En pyri vakuuttamaan ketään yhtään mistään uskonnollisesta, vain korjaamaan vihreellisen käsityksen, jonka mukaan ateismi tarkoittaa hengellisyyden puutetta. Ensin pitää kuitenkin mainita, että hengellisyys voidaan toki määritellä niin, että ateismi ja naturalismi ovat sen kanssa ristiriidassa, mutta tällainen määritteleminen on jokseenkin epärehellinen tapa ratkaista kysymys.

Hengellisyydellä yleisestiottaen viitataan useampaan täysin erilliseen asiaan. Yhteistä niissä kaikissa on kuitenkin ajatusten eräänlainen hakeutuminen ns. ikuisuuskysymysten äärelle, ja pohdinnan viipyily näissä kysymyksissä. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi pohdinnat elämän merkityksellisyydestä, sekä arvojen ja etiikan pohdinnat. Väite, jonka mukaan ateismi on hengellistä köyhyyttä, on tietysti mitä ilmeisimmin virheellinen, jos hyväksymme tämän määritelmän hengellisyydelle. Edelleen, on kuvaavaa, että jo tämän toteaminen herättää usein voimakkaan vastustuksen niissä, joiden mielestä ateismi on jonkinlainen turmiollinen ja moraalisesti mädättävä oppi. Tällaisen asenteellisuuden edessä on hyvin vaikea reagoida rakentavasti.

Eräänlainen koulukiusaajan strategiaan verrattava vastaväite, joka usein juuri tässä yhteydessä esitetään, on väite, jonka mukaan ateismia tarvitsisi jotenkin erikseen "tuputtaa", ja että tästä on ikäänkuin todisteena se, että joku kehtaa puolustautua kun hänen uskomuksistaan esitetään virheellisiä väittämiä. Pidättäydyn tyypillisesti tekemästä mitään sen kummempia päätelmiä ihmisten mielialoista tai persoonista, koska kirjoitettu teksti harvoin kertoo oikeastaan mitään sellaista mielenkiintoista, joka liittyisi tekstuaalisen esityksen ulkopuolelle meneviin seikkoihin. En voi kuitenkaan täysin välttyä muodostamasta mielikuvia tämäntyyppisten väitteiden esittäjistä. Tunnelmaa kuvaa ehkä parhaiten parhaiten paralleelilla toiseen "uskomuksiin" liittyvään kiistaan. En toki väitä, että uskomusten sisältö olisi analoginen, vaan kyse on reaktioista ja argumenttien laadusta.

Erään internetissä nyt jo vuosia kiertäneen verkkolegendan mukaan mikroaaltouunissa lämmitetty vesi on vahingollista kasveille. Asia on käsitelty mm snopesissa. Ei siitä sen enempää. Peruslähtökohta väitteissä on, että mikroaaltosäteily jotenkin muuttaa veden (tai ruoan tms.) kemiallista koostumusta tavalla, jota esimerkiksi tavanomainen uunissa lämmittäminen ei tee. Tätä väitettä kiertelemällä on esitetty jatkuvasti erilaisia tulkintoja ja ad hoc selityksiä sille, miksi mikroaaltosäteily on vaarallista tai vaikuttaa haitallisesti.

Perustosiasia, joka tässä on taustalla on tietysti se, että mikroaaltojen aallonpituus on huomattavasti pidempi kuin esimerkiksi infrapunasäteilyn, jolla esimerkiksi tavanomainen uuni lämmittää ruokaa. Siinä missä infrapunasäteily lämmittää, koska esimerkiksi vesimolekyylit absorboivat sen ja alkavat värähdellä, mikroaaltosäteily lämmittää, koska pooliset molekyylit (kuten vesi) tuppaavat asettumaan sähkömagneettisen kentän suuntaiseksi, ja kun kenttä värähtelee, molekyylit pyörivät väkkäränä ja tuottavat lämpöä. Pidemmän aallonpituuden vuoksi mikroaallot eivät varsinaisesta absoroboidu aineeseen, vaan ne läpäisevät sen ja lämmittävät sitä sisältäpäin. (Tietysti ne menettävät myös energiaa molekyyleja pyritellessään)

Kumpikaan säteily ei kuitenkaan ole ionisoivaa, eli mitään varsinaisia kemiallisia tai "säteilymuutoksia" ei aineessa tapahdu, poislukien tietysti normaalit lämmittämisen tuottamat muutokset. Ja koska kenttä ei ole tasainen ja lämmitys tapahtuu nopeasti, mikroaallot voivat toki kuumentaa ruoan joistain kohdista hyvin kuumaksi, kun loppuosa on edelleen kylmää. Veden osalta tämä voi aiheuttaa jopa vaaratilanteita, koska vesi saattaa mukin pinnasta olla vielä sangen kylmää, vaikka se olisi pinnan alta ylikuumentunutta. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi teepussin laskeminen mukiin saa aikaan hurjan kiehumisen.

Mikroaaltojen vaarallisuudesta vakuuttuneet levittävät Snopesinkin sivuilla mainittua "tutkimusta" mikroaaltojen vaaroista tosiasiana. Ja kuinka ollakaan, reaktiot vastaväitteisiin ovat tyypillisesti a) "Mikroaaltojen puolustelijoilla on kauhea hinku tuputtaa uskomuksiaan", b) "Mikroaaltojen puolustajat eivät ymmärrä hyvän ruoan päälle", c) "Minä en ainakaan lämmittäisi ruokaani mikrossa, ja se on vahingollista, sanoivat fysiikkauskovaiset mitä tahansa".

Paralleelia ei ole syytä viedä kovin pitkälle. Keskeistä tässä on kuitenkin se, että kun joku on a priori vakuuttunut, että jokin asia on paha ja huono, yritykset korjata edes sinänsä ilmeisiä virheellisiä asiaan liittyviä käsityksiä, johtavat yleensä vihamielisiin purkauksiin.

Paralleelia kannattaa kuitenkin jatkaa niiltä osin, että kuten yllä mainitussa uskonnollisia käsityksiä koskevassa asiassa, myös mikroaalloissa on omat "puolensa ja puolensa". Esimerkiksi se, että infrapunasäteilyn tai muun kuumentamisen yhtenä tavoitteena ovat nimenomaan ne kemialliset muutokset, joita lyhytaaltoinen säteily saa enemmän aikaan. Lisäksi mikroaaltojen epätasaisempi ja nopeampi lämmitysvaikutus tuottavat kyllä "vääriä" makuja, kun tietyt reaktiot jäävät tapahtumatta tai tapahtuvat väärissä kohdissa ja väärissä suhteissa. Mikrouuneilla on myös kyseenalainen vaikutus ruokavalioon, koska sillä lämmitettävä ruoka on tyypillisesti koostumukseltaan erilaista ja suuremmalla todennäköisyydellä heikkolaatuisempaa. Nämä ovat kuitenkin täysin erillisiä asioita. Mikrouuni ei kelpaa kaikkeen kypsentämiseen.

Paralleelin ulkopuolelta, tai vaikeammin siihen liittyen, ateismi ei tietenkään sinänsä tarjoa vastauksia hengellisiin kysymyksiin, vaan pikemminkin sulkee pois tietyt perusteet vastauksille. Se jättää vastuun näiden kysymysten pohdinnasta jokaiselle itselleen. Tämä vastuu on joillekin liian raskas kannettavaksi, eikä ketään pidä paheksua tästä syystä. En voi tarjota helppoja ja valmiita vastauksia kenellekään, joka penää niitä. Tässä on väärinymmärrysten ja virhekäsitysten aivan keskeinen lähde. Kun joku muu sanoo tarjoavansa vastauksia, voin vain painaa pääni epäuskoisena. Tunne varmasti samankaltainen kuin proverbiaalisella keskiluokkaisella työtätekevällä nuorella miehellä näissä markkina-arvo-keskusteluissa: keskusteltuaan rehellisesti ja avoimesti naisen kanssa omasta sosioekonomisesta asemastaan hän saa rukkaset, kun jonkinlaisena miljonäärinä esiintyvä lipeväkielinen, tosiasiassa aivan persaukinen huijari pääsee saatille.

Tämä paralleeli valottaa asian toista puolta: rehellisyyden sijaan tässä esimerkissä nainen arvostaa selvästi jotakin muuta. Aivan samaan tapaan kuin maailmassa on paljon nuoria katkeria miehiä, jotka kokevat tällä tavoin tulleensa "epäreilusti" kohdelluiksi, löytyy maailmasta varmasti paljon ateisteja, jotka kokevat -- kuten Aamulehti maalaa Coynen julistavan -- että uskonnot perustuvat pelkästään huijaukselle. Näin voi olla, mutta tosiasia näyttäisi olevan, että merkittävä osa ihmisistä suorastaan rakastaa huijatuksi tulemista. Olen voimaton tämän asian edessä, enkä edes pyri sitä muuttamaan.