Kuuntelin viikonloppuna automatkalla Yle Puheelta jotakin politiikkaohjelmaa, jossa oli jotain julkisia eläimiä keskustelemassa. Ohjelmassa kuulin mm. Tommi Uschanovin äänen, joka ei kuulostanut ollenkaan sellaiselta kuin mielikuvissani sen pitäisi. Sain miehen Kaalihuijaus-kirjan pariakymmentä sivua vaille valmiiksi luettua kuntosalin infrapunasaunassa. Ylenkatse, jota kirjoittajan "vasemmistolaisuus" on minunkin kommenttiosastollani kirjaa kohtaan aiheuttanut, ei tunnu perustellulta. Kuten nimimerkki "Kumitonttu" hieman raflaavasti totesi "Ainakin hän tunnustaa olevansa kommari". Tällaiset karkeat ylilyövät termit sikseen, kirja toimii juuri siitä syystä, ettei kirjoittaja peittele vasemmistosympatioitaan. Olen edelleen pettynyt, mutta en kirjaan, vaan odotuksiini; odotin konkreettisempaa ja sanoisinko, luettelomaisempaa esitystä kaikenmaailman hölmöyksistä - jotain politiikantutkimuksen vastinetta wikipedian list of common misconceptionsille.
"Normaaliin" elämään palaaminen tapahtunee vasta tällä viikolla ja sittenkin hitaan puoleisesti. Tänään on yhden paperin deadline ja ensi maanantaina toinen. Lisäksi saan tällä viikolla joitain papereita arvioitavakseni. Viime viikonloppuna veimme pojat Mustavuoren laskettelurinteeseen, tosin vain pikkiriikkiseen lastenrinteeseen. Vanhempi poika laski lumilaudalla ja mitä ilmeisimmin oman setin hankkiminen on nyt edessä. Nuoremmalta sujui "suksittelu" (tämän oma ilmaisu) todella hyvin, vaikka Pätkä ei ole vielä täyttänyt neljää vuotta. Pätkä onkin selvästi sisukkaampi veljeksistä, ja oppi köysihissin käytön "ei saa auttaa"-huudoin höystettynä hyvinkin nopeasti.
Mustavuoren varsinainen mäki on melko jyrkkä; rinteen korkeus on noin 70 metriä ja pituus 350 metriä, mikä tarkoittaa vajaan 12 asteen laskua. Se ei kuulosta kovin suurelta, mutta jos ajattelee sitä kiihtyvyyden kautta, niin kiihtyvyys on liki 2m/s^2. Tämä tarkoittaisi sitä, että sukset suoraan alas osoittaen ja kitkakerroin liki nollassa (se on hyvillä laskettelusuksilla/laudalla alle 0.05), mäen alla olisi vauhtia reilusti päälle 100 kilometriä tunnissa. Keskinopeudeksi laskulle voi kellottaa noin 50 kilometriä tunnissa, ja nuorempana olen mäen lähes sillä vauhdilla laskenutkin. Tällöin mäen tulee alas alle puolessa minuutissa. Kakkosrinteessä oli ainakin ennen pieni pätkä, jossa pudotus (siltä se tuntuu) on luokkaa 40 astetta. Vaikka näin esitettynä tällaiset asteet tuntuvat vähäpätöisiltä, ei edes loivempaa mäkeä pysty ajamaan useimmilla normaaliin katuajoon välitetyllä virittelemättömällä mopolla ylös. Enduro- tai trial-ajoon soveltuvalla vaihteistolla tehtävä tietysti onnistuu, samoin jos pyörässä on sallittua tehokkaampi moottori.
Mäen kiipeäminen jalkaisin ei ole helppoa sekään, vaikka normaalikuntoiselta se onnistuukin. Ylipainoiselle ja/tai heikkokuntoiselle tehtävä voi osoittautua mahdottomaksi. Joskus nuorena miehenä kiipesin mäen laelle ja takaisin hieman alle kymmenessä minuutissa, en ole kokeillut tätä sittemmin. Epäilen että se ei suorituksena ollut mikään ihmeellinen, koska olin siihen aikaan huonommassa fyysisessä kunnossa kuin nykyisin.
15 kommenttia:
Ohjelmassa kuulin mm. Tommi Uschanovin äänen, joka ei kuulostanut ollenkaan sellaiselta kuin mielikuvissani sen pitäisi.
Omastakaan mielestäni ääneni ei kuulosta ollenkaan sellaiselta kuin sen pitäisi - vaan lähinnä kaamealta. Siksi kirjoitankin kirjoja.
Olen edelleen pettynyt, mutta en kirjaan, vaan odotuksiini; odotin konkreettisempaa ja sanoisinko, luettelomaisempaa esitystä kaikenmaailman hölmöyksistä - jotain politiikantutkimuksen vastinetta wikipedian list of common misconceptionsille.
Kiintoisaa. Sain juuri vähän aikaa sitten muutaman päivän välein parilta toisiaan tuntemattomalta lukijalta palautetta, joka oli tämän täydellinen negatiivikuva: kirja todettiin muuten oikein hyväksi ja antoisaksi, mutta sen keskeisin perusheikkous oli, että se jäi näiden lukijoiden mielestä nimenomaan "pelkäksi luettelomaiseksi esitykseksi kaiken maailman hölmöyksistä" eikä edennyt filosofisen korkealentoiseksi tavalla, jolla sen esipuheessa oli epäsuorasti luvattu nousevan. Niin luettelomaisuus kuin filosofisuus taitaa olla lukijan silmässä.
Ylenkatse, jota kirjoittajan "vasemmistolaisuus" on minunkin kommenttiosastollani kirjaa kohtaan aiheuttanut, ei tunnu perustellulta. Kuten nimimerkki "Kumitonttu" hieman raflaavasti totesi "Ainakin hän tunnustaa olevansa kommari".
Se, mitä tunnustan olevani, on sosiaalidemokraatti - molemmissa kirjoissani täysin eksplisiittisesti.
On jotenkin masentavaa, jos oikeisto tai äänekäs osa siitä on nykyään regressoitunut takaisin jonnekin Lapuan liikkeen aikaiselle tasolle, jossa kommunismia ja sosiaalidemokratiaa ei nähdä todella verisiksi ja peräänantamattomiksi, keskenään tärkeimmiksi yksittäisiksi ideologisiksi kilpakumppaneikseen - mitä ne olivat läpi "lyhyen 1900-luvun" 1914-1991 (ja millä seikalla oli tuolla aikavälillä todella valtaisaa maailmanhistoriallista merkitystä, jota tunnustamatta ei voi lainkaan edes ymmärtää suurta osaa koko vuosisadan poliittisesta historiasta) - vaan sosiaalidemokraattien väitetään olevan täsmälleen samoja "kommareita" kuin kommunistienkin.
Kun huomioidaan ne valtavat ponnistukset ja uhraukset, joita sosiaalidemokratia lähes sadan vuoden aikana teki kommunismin vastaisessa taistelussa, tätä suhtautumista voi helposti pitää jopa moraalisesti loukkaavana. Ainakin se tekee psykologisesti hyvin vaikeaksi ottaa vakavasti oikeiston edustajien parahtelua (à la aivovammakeskustelu) siitä, että heistä ja heidän esikuvistaan käytetään muka vääriä nimityksiä ja niputetaan väitetysti väärällä tavalla yhteen toisten ihmisten kanssa. De te fabula narratur.
Pahoittelen, jos tuossa jäi epäselväksi, että moinen karkeus on minustakin hölmö.
Olen itse pettynyt aikanaan vasemmistolaisuudessa sekä sen lähtökohtiin että toteutukseen. Pidän itsekin itseäni jonkinlaisena "sosialidemokraattina", mutta merkitys on jotain täysin muuta kuin se nykypäivänä on. Esimerkiksi useimmat sosialidemokraatit olisivat todennäköisesti vielä 1960-luvulla pitäneet täysin absurdina nykyisensuuruista veroastetta ja turvonnutta julkista sektoria. (Bruttoveroaste vuonna 1965 oli jotain 30 prosentin luokkaa)
Se, että meillä on ollut politiikkaa, jonka pyrkimyksenä on ollut siirtyä johonkin lamaa edeltävälle tasolle veroasteessa, on kuvattu jonkinlaiseksi verikouraiseksi oikeistolaiskyykytykseksi.
Tässä on kyse lähinnä suhteellisista asemoinneista. Itse pidän vain jotenkin hölmönä, että valtio ja kunnat päsmäröivät kaikessa ja koko ajan ja pyörittävät showta, ja kuitenkin samaan aikaan esiintyy kirjassasikin kuvaamasi "välttämättömyyden" retoriikka globalisaatiouhkineen ja muineen.
Mielestäni myös kuvaus politiikan kaikenlaisen optimismin puutteesta oli kuvaava. Tästä täytynee antaa pisteet suomalaiselle oikeistolle, käytännössä lähes siis yksinomaan kokoomukselle, joka sentään yrittää ylläpitää -- muutamia hapannaamoja lukuunottamatta -- edes jonkinlaista optimistisuuden imagoa.
Pahoittelen, jos tuossa jäi epäselväksi, että moinen karkeus on minustakin hölmö.
No heh, ei missään tapauksessa jäänyt. Sanan säilä ei tässä suuntautunut sinuun lainkaan.
Olen itse pettynyt aikanaan vasemmistolaisuudessa sekä sen lähtökohtiin että toteutukseen. Pidän itsekin itseäni jonkinlaisena "sosialidemokraattina", mutta merkitys on jotain täysin muuta kuin se nykypäivänä on. - - Itse pidän vain jotenkin hölmönä, että valtio ja kunnat päsmäröivät kaikessa ja koko ajan ja pyörittävät showta, ja kuitenkin samaan aikaan esiintyy kirjassasikin kuvaamasi "välttämättömyyden" retoriikka globalisaatiouhkineen ja muineen.
Voin allekirjoittaa nämä virkkeesi sanasta sanaan. Itse asiassa koko Mikä vasemmistoa vaivaa? -kirjani oli pitkälti tämän pettymysreaktion elaboraatiota omalta osaltani.
Esimerkiksi useimmat sosialidemokraatit olisivat todennäköisesti vielä 1960-luvulla pitäneet täysin absurdina nykyisensuuruista veroastetta ja turvonnutta julkista sektoria. (Bruttoveroaste vuonna 1965 oli jotain 30 prosentin luokkaa)
No, niin kuin jo taannoin kommentoinkin sinulle toisessa yhteydessä Soininvaaran blogissa, minulle veroasteen korkeus ei ole vasemmistolaisena mikään itseisarvo. Olisin valmis vaihtamaan takaisin 60-luvulla vallinneeseen veroasteeseen, jos paketissa tulisi samalla mukana esimerkiksi 60-luvulla vallinnut köyhimpien desiilien tulojen kasvuvauhti. Juuri se on seikka, joka tekee mahdolliseksi, täysin perustellusti, muistella nykyään tuota aikakautta leimallisesti ja läpitunkevasti vasemmistolaisena aikana (nykyaikaan verrattuna), vaikka "vasemmistolaisuuden" mittapuuksi usein absurdisti nostettu veroaste oli tuolloin nimenomaan matala eikä korkea.
Mutta valitettavasti minulle ei ole tarjolla tätä valintaa. On helppo ajatella hieman kyynisesti ja epäilemättä vähän absurdistikin, että jos emme saa tätä köyhien tulojen kasvuvauhtia, niin otetaan sitten edes tämä nykyinen korkea veroaste - ikään kuin "seuraavaksi vasemmistolaisimpana saatavissa olevana vaihtoehtona". Olen itsekin huomannut itsessäni toistuvasti taipumusta kallistua tämänkaltaiseen ajatuskulkuun.
(Oikeastaan koko sana "sosiaalidemokratia" pitäisi mieluiten rajata vanhaan kunnialliseen merkitykseensä ja nykyisille masentaville sosiaalidemokraateille otettaisiin käyttöön kokonaan toinen nimitys - esimerkiksi "demari".)
Tässä on kyse lähinnä suhteellisista asemoinneista.
No shit. Minusta esimerkiksi rent-seekingin vastustaminen on leimallisesti vasemmistolaista - esimerkiksi Marxin taloustiedehän tietyssä mielessä pohjasi melkein kaiken muun juuri sen päälle, ja Keynesinkin unelmissa väikkyi tunnetusti kunniapaikalla "the euthanasia of the rentier". Mutta pitäisi kai olla vain ilahtunut siitä, että rent-seekingin vastustamista pitävät johtotähtenään myös ihmiset, jotka eivät ole omasta mielestään vasemmistolaisia - eikä missään alentuvassa "sokeakin kana löytää jyvän" -hengessä vaan yksinkertaisesti ilahtuneesti.
Esitän pahoitteluni sanavalinnoistani.
Minä en oikein ymmärrä, että jos Tommi on omien sanojensa mukaan "äärivasemmistolainen" nykyisen käsityksen mukaan (kuten asian muistaakseni Soininvaaran blogilla ilmaisit), niin minulle äärivasemmisto tuo mieleen jotain anarkokommareita tyyliin Akuliina Saarikoski ja kumppanit. En osannut yhdistää äärivasemmistolaisuutta oikeistodemareihin, joihin siis kuitenkin näytät lukevan itsesi.
Demarien merkitys kommunismin vastaisessa patoamisessa oli merkittävä, tunnen aiheen varsin hyvin. Kuten tietänet, Tommi, noin kolmasosa SKDL:ää äänestäneistä oli aikalaisarvion mukaan demareita, joita vaan syletti demarien enemmistön linja. Vasemmiston sisäinen jakolinja kulki kuitenkin - kommarien ja demarien sijaan - niiden suhtautumisessa bolsevismiin eli neuvostososialismiin. Kuten tiedät, SKP kannatti kommunistista internationaalia ainoana vapaan maailman kommunistipuolueena kun taas SDP:n sisällä oli kommunismiin sinänsä yhtä hanakasti kallellaan olevia ihmisiä eroten kommunisteista kuitenkin siinä, että heille kommunismi oli kansallista. He eivät halunneet ulkomaista komentoa vaan halusivat pitää komennon omissa käsissään. Lienee turha käsitellä Kuusisen, Mannerin ja Rahjan asioita tässä tämän enempää. Jako on kuitenkin säilynyt nykyisessä kielenkäytössä "äärioikeistona", mihin olen jonnii verran joskus tainnut puuttua. Olen kuvitellut sinun olevan nykykommarien tapaan kallellaan kansainväliseen, mutta hyvä tietää, että luet itsesi kansallismielisiin sosialisteihin pikemminkin. Myös tästä väärästä kuvitelmasta johtuen arvioin sinun lukeutuvan enemmin kommunisteihin kuin demareihin. Mutta hyvä tietää.
Muuten, vasurihippien pää-äänenkannattaja Fox News vihjaa artikkelissa kotisivuillaan Loughnerilla ilmeisesti olleen yhteyksiä äärioikeistolaiseen ryhmään nimeltä American Renaissance.
http://www.foxnews.com/us/2011/01/09/arizona-suspected-gunman-no-stranger-to-trouble/
Hep
Tähän postiin liittymättä huomasin blogissa http://alastontotuus.blogspot.com/2007/01/endlsung-der-skepticfrage.html linkin kirjoitukseesi http://tiedemies.blogspot.com/2007/01/fasistiset-yllykkeet.html , jota ei siis ilmeisesti ole olemassa (ollutkaan?)vai kuinkas tää menee?
Teksti oli olemassa, mutta se oli vanhassa blogissani, joka oli erilainen kuin tämä.
Teksti oli tietenkin mainitulla sivulla lainattu asiayhteydestään erotettuna, satiirinen ja sarkastinen tyyli kun ei oikein välttämättä välity teksteistä.
Se oli eräänlainen nöyrä ehdotus - ilmaisu, jota käytin tekstin johdannossa.
En valitettavasti löytänyt tekstiä kokonaisuudessaan. Minulla on kyllä periaatteessa koneella tallessa kaikki mitä olen blogeihini kirjoittanut.
Teksti siis oli kirjoitettu eräänlaisena satiirisena kommenttina "keskusteluun" (jos sellaiseksi sitä on mielekästä kutsua), jossa libertarismiin kallellaan olevat "kriitikot" itkevät jatkuvasti, kuinka a) ilmastonmuutos on valetta ja b) ilmastonmuutokseen uskovat koko ajan vaativat valtiolta toimia.
Ehdotin siis nöyrästi, että ympäristöjärjestöt ottavat yksityisen vakuutuksen ilmastonmuutosta vastaan ja käyttävät vakuutuksen tulot skeptikoiden murhaamiseen. Tähänhän skeptikoilla ei pitäisi olla mitään sanottavaa, koska a) vakuutuksesta ei saada rahaa, kun ilmastonmuutos ei ole todellinen ja b) valtiota ei ole huudettu apuun, vaan kyseessä on yksityinen järjestely.
Kirjoitukseni sävy meni ilmeisesti kuitenkin jotenkin täysin ohi.
Näköjään archive.orgista löytyy tuo pikku satiiri kommenttiketjuineen päivineen.
käyttävät vakuutuksen tulot skeptikoiden murhaamiseen. Tähänhän skeptikoilla ei pitäisi olla mitään sanottavaa
Oikeesti.
Unohda kaikki mitä sanoin.
Kumis, ymmärrätkö lainkaan huumoria?
Ei, en minä oikeasti usko, ettei ole mitään sanomista. Ja ei, en minä oikeasti pidä päättelyä validina.
Sen tarkoitus oli korostaa keskustelun absurdia piirrettä: koska ilmastonmuutoksen kiistävät yleensä ne, jotka pelkäävät veroja/valtion interventiota/jne, he valittavat että tämä on vain keino toteuttaa "sosialismia" tms. Tämä on siis argumentti, josta päätellään, että mitään ilmastonmuutosta ei ole tai tule.
Koska näin kuitenkin on, niin on aivan mahdollista lyödä vetoa, esimerkiksi perustamalla rahasto, jonka tuotto on riippuvainen ilmastonmuutoksen aiheuttamista katastrofeista. Shortataan tulvariskialueiden kiinteistöjä jne. Tällaisella vedonlyönnillähän häviää täysin varmasti, jos ilmastonmuutos on pelkkä höpöhöpöjuttu.
Tämä - kieltämättä aika lapsellinen - ajatuskoe (sain idean Heinleinin jostain kirjasta, mutten nyt, yli neljä vuotta myöhemmin muista mistä kirjasta) yksinkertaisesti mittaa sitä, kuinka vakavasti joku ilmastonmuutokseen suhtautuu. Henkilö, joka ihan aidosti pitää sitä höpöhöpönä, voi vapautuneesti nauraa tälle jutulle.
Tietenkään en ole sitä mieltä, enkä sitä kirjoituksessani esittänytkään, että ihmisiä oikeasti tapettaisiin. Tämän jutun tarkoitus oli vain osoittaa, että ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvan usko oman asiansa varmuuteen on kovin hutera. Se ehkä epäonnistui siinä osittain. Tämä on makuasia. Toisaalta voidaan ajatella, että jos siitä joku herneen nenäänsä imuroi, tämä koki oman epäilynsä uhatuksi.
On kaksi ongelmaa. Ensimmäinen, ja ilmeisin on, että joku on ottanut sen vakavissaan. Tämä on kaiken tämäntyyppisen kirjoittamisen ongelma.
Toinen taas on jotain samaa, mitä Tommikin Kaalihuijauksessaan kirjoitti "originaalin ja ennakkoluulottoman ajattelun" ylistämisen problematiikasta. Kirjoitukseni oli jotain sellaisen pliisun ja hyväksyttävän originaaliuden ja toisaalta "pohdin perheeni syömistä, mutta päätin sitten jättää sen väliin"-tyyppisen vääränlaisen originaaliuden välimaastoa.
Myönnän kuitenkin, että saatoin jättää kirjoituksen tahallaan pehmentelemättä saadakseni jotkut lukijat hermostumaan. Olin ehkä vielä neljä vuotta sitten jonkun verran riidanhaluisempi.
Ymmärrän huumoria mutta en kaksinaismoralismia.
Jos sinua nyppii Sarah Palinin tähtäinkuvio, on se outoa mieheltä, joka - joskin nuoren wertherin tuskaisessa nuoruudessaan - on leikkinyt ajatustasolla toisten tappamisella. Missä oli paheksuntasi demokraattien tehdessä saman maalitaulukuviolla tai Pekka Mykkäsen fantasioidessa Bushin tappamisella. Piis mään, mutta näissä et mielestäni ole pärjännyt kovin hyvin vaikka muuten terävä kaveri oletkin. Ehkä teillä vasureilla on just tuo ongelma laajemminkin. Ainakin se on sisäänrakennettu ominaisuus vasemmistolaisessa opissa, kuten tiedät itsekin.
Jos ei saa nauraa vitsille, jossa laksetaan leikkiä Muhammedin kamelista tai neekerin munan koosta, niin sitten ei saa myöskään nauraa vitsille, jossa hidas suomalainen miettii, mitä elefantti hänestä miettii. Pitää olla samat säännöt kun toimitaan ihmisten maailmassa tai alamme elää orwellilaisessa sikalassa.
En ole paheksunut sen pahemmin Palinin tähtäimiä kuin Mykkäsen fantasioita, vaan edellisessäkin nauranut sille mustalle huumorille, joka välittyy siitä yhteensattumasta, joka tulee Palinin tähtäimistä ja siitä tosiasiasta, että yhtä näiden tähtäilyjen kohteista todella oli ammuttu.
Ajatuksilla leikkiminen on minusta OK, minä en yleisestiottaen ole paheksunut ajatusleikkejä silloinkaan, kun ne on esitetty yksityisajattelijoiden toimesta. Esimerkiksi minä naureskelin aikanaan kohulle Jussi Halla-ahon ajatusleikistä "tehtaankadun homon" päähänampumisesta.
Tällaisten ajatusleikkien esittämiselle voidaan nauraa, esimerkiksi juuri mainittu Pikkupojan satiirinen veto omasta ajatusleikistäni oli ihan hyvä. Nauroin sille. Se, mitä en kuitenkaan pidä kohtuullisena on, että väitetään minun vakavissaan ehdottaneen ketään tappamaan skeptikkoja, ja mielestäni mainitussa tekstissä annetaan ymmärtää, että asia on näin.
Se, että tällaisia eroja ei tehdä, joko lukutaidottomuuden tai puhtaasti pahantahtoisuuden vuoksi, on minusta mautonta ja paheksun sellaista.
Paheksuin sitä mm. silloin, kun jotkut väittivät Halla-ahon "haluavan ampua Homoa päähän", ja silloin kun hänen väitettiin sanoneen loisimista somalien geneettiseksi erityispiirteeksi.
Minusta pikemminkin näyttää, että sinä edellytät vasemmistolaisina pitämiltäsi kirjoittajilta jotain, mitä itse et halua pitää. Olemme joskus riidelleet tästä aiheesta kovasanaisestikin, mielestäni ilmaisin asian jotenkin niin, että jos katsot oikeudeksesi kutsua "stalinistiksi" jokaista, joka on joskus ilmaissut jonkinlaista vasemmistosympatiaa sivulauseessa, täytyy sinun myös hyväksyä tämän tahon oikeus kutsua esimerkiksi "natsiksi" jokaista, joka ei ole näin tehnyt.
Kumpikin on tietenkin absurdi nimitys, mutta pelin sääntöjen pitäisi olla kaikille samat, vaikka tavoitteet olisivatkin eri. Tietenkin nostan mieluummin konservatiiveja naurunalaiseksi tekeviä esimerkkejä, koska "pelissä" konservatiivit ovat vastustajiani!
nauranut sille mustalle huumorille, joka välittyy siitä yhteensattumasta, joka tulee Palinin tähtäimistä ja siitä tosiasiasta, että yhtä näiden tähtäilyjen kohteista todella oli ammuttu.
Ookoo, uskon.
Ajatuksilla leikkiminen on minusta OK, minä en yleisestiottaen ole paheksunut ajatusleikkejä silloinkaan, kun ne on esitetty yksityisajattelijoiden toimesta.
Olen samaa mieltä. Itse en ilmeisesti osaa aina erottaa tarua todesta. Siksi satiiri ja pilakuvat ovat kaltaiselleni putkiaivolle helpompia tajuta.
että väitetään minun vakavissaan ehdottaneen ketään tappamaan skeptikkoja
Väärinymmärryksen syyt esitetty yllä.
Minusta pikemminkin näyttää, että sinä edellytät vasemmistolaisina pitämiltäsi kirjoittajilta jotain, mitä itse et halua pitää.
Tätä olet jankuttanut minulle neljä vuotta. Usko nyt hyvä mies, että en vaadi muilta yhtään enempää kuin itseltäni ja voin vakuuttaa, enkä vaadi itseltänikään paljoa. Vähemmän on enemmän, vai mitä niissä julkisten vessojen käsipyyhetelineissä oikein lukee.
No, tyylikäs päänaukominen on vaikea laji. Itse ajattelen jotenkin niin, että piikittely, jne. on ihan ok, eikä sen tarvitse olla tasapuolista. Kun faktoista aletaan tekemään johtopäätöksinä toisia faktoja tai toimenpide-ehdotuksia, on syytä olla faktojen kohdalla kieli keskellä suuta. Mutta kun puhutaan poliittisista liittoumista ja ideologioista, voi huitoa vähän vapaammin.
Lähetä kommentti